Ikkunalautamme taimivauvalassa on alkanut vihertää siihen malliin, että on ollut aika tehdä osalle taimista kouliminen. Viikonloppuna vuorossa olivat amppelitomaatit.

Viime vuoden ällistyttävä tomaattisato sai harrastelijaviljelijän minussa röyhistämään rintaa niin paljon, että uskallan nyt jakaa vinkkini tomaattien koulimiseen. Vinkkejä ja ohjeita koulimiseen olen vuosien mittaan saanut kokeneemmilta, poiminut puutarhajulkaisuista sekä oppinut omien onnistumisten ja mokailujen kautta.

Miksi taimet pitää koulia?

Kouliminen tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että pienet taimet istutetaan isompiin ruukkuihin / taimipotteihin. Syitä, miksi taimia ei alun perin jo istuteta isompiin ruukkuihin, on muutamia:

Ensinnäkin esikasvatuskylvöt tehdään kylvö- tai taimimultaan, joka on hienojakoista ja vähäravinteikasta. Jos siemenet kylväisi mehevän ravinteikkaaseen multaan, saattaisi käydä köpelösti, kun herkät pienet juuret ikään kuin palaisivat vahvassa mullassa. Pitkää esikasvatusaikaa vaativista kasveista etenkin tomaatit kuitenkin kaipaavat ravinteikkaampaa multaa jo ennen varsinaiselle istutuspaikalle päätymistään, joten taimet on hyvä koulimisvaiheessa istuttaa ravinteikkaaseen istutusmultaan.

Siemeniä kylväessään ei koskaan voi myöskään varmaksi sanoa, että kaikki siemenet itävät. Enemmänkin voi varmaksi sanoa, että kaikki eivät idä. Siksi en koe mielekkääksi haaskata isoja ruukkuja ja isoja määriä kylvömultaa vielä siemenvaiheessa. Itäneistä taimistakin saattaa joutua tekemään valintaa, sillä samasta pussista kylvetyt vierekkäiset taimetkin voivat olla ihan eri meiningillä kasvamisen kanssa; toinen kasvaa terhakkaana ja toinen kituen.

Juuri tästä itämislotosta johtuen monet siemenet esikylvetään hajakylvöinä, eli ne ripotellaan yhteen vähän isompaan astiaan, josta sitten lopulta koulitaan parhaat itäneet taimet omiin ruukkuihinsa. Toisaalta esimerkiksi basilikan olen kylvänyt taimimultaan vähän isompiin ruukkuihin, joissa ne saavat olla siihen asti, kunnes siirrän ne lopulliselle kasvupaikalleen esimerkiksi tomaattiruukkujen juurelle.

Taiminapit helpottavat tomaattien koulimista

Mutta niistä tomaateista! Viime vuoden sadosta hurmioituneena kylvin tänä vuonna sama Romello F1 -lajiketta kolmen siemenpussin verran. Itävyys oli hyvä: kolme ei itänyt, mutta kaikkiaan 20 tainta lähti hienoon kasvuun.

Kokeilin tänä vuonna tomaattien esikasvatukseen Biolanilta saamiani taiminappeja. Ne osoittautuivat hyviksi tomaatin kaltaisissa taimissa, joita oli näppärä kylvää yksi siemen jokaiseen nappiin. Sen sijaan esimerkiksi lehtikaalit ja ruiskaunokit, joita laitoin useamman siemenen yhtä nappia kohden, olisi ollut järkevämpää järkevämpää kylvää hajakylvönä.

Tomaatit koulitaan ensimmäisten sahalaitaisten lehtien kasvettua

Tomaattien koulimisen aika on, kun pikkutaimen sirkkalehdet, eli ensimmäiset lehdet, alkavat saada kavereita seuraavista lehdistä. Tämä tapahtuu yleensä noin 2–3 viikon kuluttua kylvöistä. Tomaateilla seuraavat lehdet ovatkin jo tomaatille ominaisesti sahalaitaisia. Ja ne tuoksuvat niin kesältä!

Koulimista varten tarvitsee isompia ruukkuja, joita itse olen kerännyt varastoon ostaessani kesäkukkia tai marketeissa isommissa ruukuissa myytäviä yrttejä. Ennen uutta käyttöä ne pitää puhdistaa hyvin mahdollisten kasvitautien varalta.

Lisäksi tarvitsee ravinteikasta multaa, vettä sekä mahdollisesti jonkinlaisen tikkumaisen työkalun taimen irrottamiseen ja istutuskolon kaivamiseen. Itse olen käyttänyt tikkuna syömäpuikkoa. Tomaattien koulimiseen tikulle ei tällä kertaa ollut käyttöä, sillä olin kylvänyt tomaatit kylvönappeihin, joista niitä tarvinnut sen kummemmin irrotella ja eritellä.

Minulla on tapana kastella multa sopivaksi jo ennen kuin istutan siihen mitään. Kaadan mullan siis astiaan, johon kaatelen vettä sopivasti ja sekoittelen siitä sitten möyheän kostean, mutta ei liian märän multaseoksen. Valmiiksi kosteaa multaseosta on myös helpompi käsitellä, ja sitä saa hyvin taputeltua kouliessa isompien ruukkujen reunalle, jättäen keskelle taimelle kolon.

Tomaatit istutetaan uuteen ruukkuun ensimmäisiä lehtiä myöten

Tomaattien kanssa taimet saa upottaa multaan niin syvälle, että sirkkalehdet jäävät ihan mullanpinnalle tai menevät jopa peittoon. Näin tomaatti alkaa kehittää juuria myös maan alle laitettuun varteen ja terhakoituu entisestään. Sitten kun vielä painelee mullan varovasti ja tiivisti varren ympäriltä, on taimen siitä hyvä ponnistaa. Omista taimistani kaikki eivät mahtuneet niin syvälle, että ensimmäiset lehdet osuisivat maahan, mutta ei se ole niin justiinsa.

Tarkempia kavereita ovat kuitenkin esimerkiksi kurkut, jotka ottavat nokkiinsa, jos niiden varret upottaa kouliessa multaan. Oman yhden vuoden kurkkukokemukseni mukaan ne ottavat kyllä kaikin tavoin nokkiinsa ja ovat muutenkin mystisiä otuksia, mutta yrittänyttä ei laiteta, ja tänä vuonna koitan taas parin taimen voimin ystävyyttä kurkkujen kanssa toivoen, josko saisimme kasvatettua edes muutamat syötäväksi kelpaavat kurkut.

Varastolannoitus antaa taimille puhtia kasvuun

Kun tomaatit ovat siirrettyinä isompiin ruukkuihin, ne kannattaa vielä varastolannoittaa. Näin taimet malttavat kasvaa tukeviksi ja vahvoiksi, eivät hujauta itseään honteloiksi hujopeiksi tavoitellessaan taivaista jotain parempaa. Itse laitoin nyt jokaiseen ruukkuun yhden Substralin luomu ravinnepuikon, kun sellaisia sattui kotona olemaan. Sitten kun siirrän tomaatit pihalle, alan lannoittaa niitä nestemäisellä luomu tomaattiravinteella.

Mutta sitä ennen taimia aletaan karaisemaan, eli toisin sanoen niitä viedään ulkoilemaan. Tätä voi alkaa tehdä päivälämpötilojen alkaessa olla 5–10 astetta. Taimet siis kuskataan ulos, meillä parvekkeelle, päiväksi. Aluksi muutamaksi tunniksi kerrallaan ja totutellen suoraan auringonvaloon (tarvittaessa taimet voi peittää vaikka kasvuharsolla). Yöksi ne nostetaan sitten sisään.

Pian onkin aika laittaa puhelimeen aamuherätyksen lisäksi toinen vakkariherätys iltaan: muista hakea taimet sisään parvekkeelta.