Fillaroitiin eilen työ- leiri- ja päiväkotipäivän jälkeen palstalle Kivinokkaan. Viikonlopun palstapiipahduksesta ei ollut kulunut kuin pari päivää, mutta sitten sen, kasvit ja kukat olivat ihan natisten venyneet pituutta ja humahtaen kasvattaneet lisää lehtiä. Ei ihme, että vanha viisaus kertoo pohjoisen luonnon suurimman kasvuihmeen ajoittuvan tuomen kukinnan ja syreenin kukinnan väliin. Viikko sitten tuomet aloittivat kukintansa, jotka nyt ne ovat saaneet seurakseen ryppäinä notkuvat syreeninkukat.

Mutta aikamoista kasvuntaikaa on ollut myös kulunut kuukausi. Sen huomaa, kun editoin palstakuvia menneiltä viikoilta. Onko tämä edes sama paikka! Missä välissä tämä kaikki tosiaan tapahtui! Olen kirjoittanut viime aikoina lavakaulusviljelmien perustamisesta sekä kateviljelyn alkeista, mutta nyt on vuorossa ihan rehdit palstakulumiset.

Sitten viimeisimpien palstakuulumisten, olemme kylväneet perunat, jotka laitoimme maahan vappuna. Hiljalleen aloin myös kantaa palstalle taimia. Ne me kylvimme kasvamaan ikkunalaudalle maaliskuussa, ja toukokuussa ikkunalaudat olivat jo muuttuneet villinä vihertäväksi viidakoksi, jonka siirtäminen aamuisin parvekkeelle ulkoilemaan ja illalla takaisin oli operaationsa – toki ihana sellainen.

Eniten odotan avomaakurkkua, jota ei olla aikaisemmin viljelty, mutta jonka taimet tuntuvat voivan hyvin – kukkiakin on jo! Uusi kokeilu on myös parsakaali. Rakastan parsakaalta, mutta saa nähdä, onko sen kasvattaminen tarpeeksi niin sanotusti kustannustehokasta. Uutta on myös varsiselleri, jonka taimia tuli niin paljon, että olen tunkenut niitä kaikille tutuille. Varsiselleri on ihanaa kaikissa tomaattipohjaisissa kastikkeissa ja sellaisenaan leivän päällä, mutta vähän jännittää, riittääkö Suomen kasvukausi pienten hentoisten taimien kasvuun.

Lisäksi laitoin laatikoihin ja pitkin poikin avomaata lehtikaalta. Se iti hyvin, mikä sopii: rrrrakastan lehtikaalta, kuten myös perheeni, joten sitä kuluu kesän aikana paljon. Viikko sitten kylvin laatikoihin lisäksi salaattisekoitusta, rukolaa ja pinaattia, jotka kaikki ovat nousseet hienosti. Toiveena onkin kesän ajan jonkinmoinen omavaraisuus salaatin sekä vihersmoothievihreiden kanssa!

Istutimme maahan myös parit kesäkurpitsan taimet, jotka saimme puolison työkaverilta. En tajua, miten unohdettiin laittaa kesäkurpitsa esikasvatukseen. No, onneksi on kasvivaihtarit, sillä sitä kautta meille on tulossa palstalle myös talvikurpitsa. Kasvivaihtareina sain myös hakea Satun ja Tommin siirtolapuutarhamökin pihasta valikoiman erilaisia perennoja (palaan palstan kukkapenkkikuulumisiin myöhemmin) sekä minttua ja piparminttua.

Haaveissani onkin sellainen villinä ja vallattomana kasvava minttuesiintymä, jonka kanssa ei tarvitsisi yhtään säästellä. Minttua menee yhteen vihersmoohtiekannulliseen puntillinen, ja siihen lisäksi vielä mojitot ja minttuteet, joten oma minttuviidakko olisi mahtava. Sitä lupailee myös naapurilta saamani minttujuurakot. Hän on itse saanut ne entiseltä naapuriltaan, joka opiskeli jotain kasveihin liittyvää Helsingin yliopistolla, jossa tuo minttu kulki nimellä drinkkiminttu.

Mintun lisäksi muita yrttejä palstalla onkin sitten vähemmän. Kylvin tilliä, sillä uudet perunat tilillä, tillivoileivät, kesäkeitto tillillä ja ylipäätään tillien tuoksu on niin kesä, että ilman tilliä ei voi palstaa viljellä. Palstan vanha lipstikkapensas voi taas pöyheästi ja olen itselleni entuudestaan tuntemattoman kasvin kanssa edelleen vähän ihmeissäni. Kotona jemmailen vielä esikasvattamiani basilikoita. Ne ovat ihan mielettömän kokoisia ja tuoksuisia jo nyt! Jännittää vain, jos palellutan ne heti, kun kasvihuonetta meillä ei ole. Luultavasti laitankin niistä suurimman osan parvekkeelle, josta ne tarvittaessa voi nostaa sisälle.

Esikasvatetuista taimista ilmojen lämpenemistä odottavat vielä myös paprikat, amppelitomaatit sekä kaksi mahtavaa runkotomaattia, joista jälkimmäiset sain eräältä herttoniemeläisrouvalta, siinä samassa kun sain hakea hänen pihaltaan perennoja. Ihana Herttoniemi ja sen asukkaat! Pensastomaatit vaihdoin isompiin ruukkuihin muutamia viikkoja sitten ja ne kukkivat jo, mutta edelleen kannan ne parvekkeelta sisään öisin. Nyt vaiheilen, olisiko ne parempi viedä palstalle, jossa on aurinkoa koko päivän, vai parvekkeelle, joka jää aamu- ja ilta-auringosta varjoon, mutta nautiskelee keskipäivän kuumimmat tunnit ja on paremmin suojassa tuulelta.

Aikaisemmin keväällä palstalle kylvävämme kasvitkin voivat komeasti. Sipulien kauniit vihreät varret nousevat huikentelevaisina, porkkanarivit näyttävät lupaavilta ja herneet ovat kasvaneet niin vauhdilla, että seuraava palstapuhde olisi rakennella niille risusavotasta jemmaamistani kepeistä ja juuttinarusta kasvutuet. Retiiseistä kasvamaan ei lähtenyt kuin osa, mutta ne jotka lähtivät, tarjoavatkin sitten palstan ensimmäiset sadot. Raparperit eivät ottaneet nokkiinsa siirrosta, vaan ovat hiljalleen alkaneet kasvattaa lehtiä nekin.

Keväällä istutettu mustaherukka ja vadelmat ovat kotiutuneet myöskin, mutta niistä tuskin satoa tänä vuonna vielä saadaan. Kuivuuteen kuolleiden mansikantaimien tilalle istutin äitini ja isini lähettämät mansikantaimet, ja viimevuotiset mansikat ovat jo valtoimenaan valkoisissa kukissa. Myös palstan vanhat viinimarjapensaat kukkivat niin komein ryppäin, että marjasatoa on odottavissa pakkaseen asti. Vähän raihnaiset karviaispensaat toivottavasti ovat piristyneet hevosenlannasta sekä runsaasta kastelusta ja palkitsevat meidät marjoin tänä vuonna.

Ai että, rakastan niin valtavasti tuota ihanaa pikkuista maaplänttiämme!

Jaa: