Kaupallinen yhteistyö: Kaupunkilaisten oma pelto ja KUMAKKA-hanke. Postaus sisältää alekoodin.
Raitajuuri, mangoldi, härkäpapu ja kyssäkaali. Siinä herkkuja, joita emme ole vielä uskaltautuneet viljelemään palstallamme, mutta joita tulemme saamaan suoraan pellolta ruokapöytäämme tulevana kasvukautena – mikäli satokausi on suosiollinen. Muutaman neliön parvekkeemme, kerrostalopihan kasvulaatikot ja aarin viljelypalstaplänttimme kun laajenevat kevään tullen minun ja muiden Kaupunkilaisten omalle pellolle Vantaan Korsoon. Täpisyttävän jännittävää!
Homman nimi on tämä: vuosikymmen sitten helsinkiläisporukka pohti, miten pääsisi lähemmäs ruuan alkuperää. Ruokakauppojen vihanneslaarien äärellä he totesivat, että he tahtovat tietää paremmin, missä ruoka kasvaa ja kuka sitä kasvattaa. Niinpä he päättivät perustaa ruokaosuuskunnan, vuokrata oman pellon ja palkata tilalle viljelijät.
Pieni palanen lopputuloksen tunnelmista näkyy näissä kahdessa alla olevassa Veikko Somerpuron ottamassa kuvassa.
Onneksi jotkut tekevät, eivätkä vain meinaa, joten kaltaiseni jahkailijakin on nyt vuosien pohtimisen jälkeen ruokaosuuskunnan jäsen. Omistan siis yhdessä muiden osuuskuntalaisten kanssa Korsossa bussireitin varrella olevan viljelytilan, jonka kuuden hehtaarin vuokrapelloilla viljellään biodynaamisesti ruokaa juureksista salaatteihin ja vihanneksista marjoihin.
Yhdessä muiden osuuskuntalaisten kanssa myös työllistän kauden ajaksi kolme viljelijää, tai kuten me kaupunkilaiset tapaamme sanoa; personal farmeria. Jokainenhan tarvitsee oman personal farmerin, joka johdattelee viljelymaailmaan ja auttaa ruuan kanssa!
Kumppanuusmaatalous on tuottajan ja kuluttajan yhteistyötä
Ruokaosuuskuntalaiseksi sitoudutaan vuodeksi kerrallaan, mikä mahdollistaa sen, että Kaupunkilaisten omalla pellolla on käytettävissään varoja koko ajan. Kuluja kun on koko ajan, vaikka ansainta tulee piikkinä satokauden aikaan.
Kuluttajan sitoutuminen viljelyyn on osa kumppanuusmaatalouden ideaa, eli sitä, että homma on tuottajan ja kuluttajan yhteistyötä. Osakkaana olen jakamassa myös viljelyyn liittyviä riskejä. Voi olla, että toukokuussa pellot tulvivat, kesäkuussa halla nipistelee ja heinäkuussa pellolle iskevät tuhohyönteiset. Toisaalta voi käydä iloisesti ja pelto voi tuottaa satoa yltäkylläisesti.
Kaupunkilaisten oma pelto on Suomen vanhin kumppanuusmaatila, mutta nykyään kumppanuusmaatalouksia on ripoteltuna viisitoista erilaista sinne ja tänne Suomea. Kasvinviljelyn lisäksi mukana on myös muun muassa mehiläistarhureita ja omenatarhoja. Vaikka tapoja harjoittaa kumppanuusmaataloutta on monia, kaikkia niitä yhdistää paikallisuus, tuottajan ja kuluttajan välinen solidaarisuus sekä kestävä ja vastuullinen maatalous.
Talkoohommia korsolaisella pellolla
Itselleni ruokaosuuskunnan jäsenyys tarkoittaa sitä, että olen osana ruuasta kiinnostunutta yhteisöä, pääsen perheeni kanssa upottamaan kädet multaan kauden aikana ja saan noutaa aina marraskuulle asti Kaupunkilaisten oman pellon antia täällä Herttoniemessä olevalta sadonjakopisteeltä. Sadonjakopisteitä on lisäksi myös Arabianrannassa, Kampissa, Kalasatamassa, Espoon Nihtisillassa sekä tietenkin Korsossa pellon laidalla. Tulevana kautena valmiiden satokausikassien lisäksi on mahdollista myös itsepoimintana käydä noutamassa sato-osuutensa pellolta.
Jos siis kaupunkiviljely kiinnostaa, mutta aika tai osaaminen ei siihen riitä, Kaupunkilaisten omalla pellolla tai muilla yhteisöviljelyä tarjoavilla kumppanuusmaatiloilla pääsee helpommin kokemaan viljelyä ja yhdessä lastenkin kanssa näkemään kasvukauden taian. Kaupunkilaisten oman pellon ruokaosuuskunnan jäsenille kuuluu kaudessa kymmenisen talkootuntia, jotka voi halutessaan suorittaa myös esimerkiksi jakelupisteillä. Itse odotan kuitenkin innolla, että pääsemme perheen kanssa iskemään kädet multaan Korsossa ja saamaan sieltä oppeja omalle ryytimaallemme.
Kaupunkilaisten omalla pellolla ollaan hiljalleen siirtymässä pysyvään penkkiviljelyyn, jossa tarve koneille pienenee ja maata muokataan mahdollisimman vähän. Tämä on aihe, jota olen koittanut pienoiskoossa opetella myös palstallamme. Odotan saavani vinkkejä myös maanparannuksesta ja permakulttuurista. Palstalla voisi vaikka koko maa-aineksen vaihtaa kerralla, mutta isoilla pelloilla maanparannus on tehtävä yhteistyössä luonnon kanssa.
Nyt ehdin jo saada yhden uuden vinkin, jonka mukaan auringonkukka on hyvä maanparannuskasvi. Sen syvälle maahan porautuvat juuret kuohkeuttavat maata – samalla kun auringonkukka sattuu olemaan yksi lempikukistani!
Satokasseittain ruokaa suoraan pellolta
Tällä hetkellä Kaupunkilaisten oman pellon personal farmerit ovat saaneet valmiiksi viljelysuunnitelmat ja tulevan kauden siemenetkin ovat jo saapuneet. Jos vain kaikki menee suotuisasti, tulevana kautena Kaupunkilaisten omalla pellolla kasvaa yli 30 erilaista kasvilajia.
Yksi satokassi voi sisältää esimerkiksi puoli kiloa salaattia, nipun mangoldia, kilon perunaa, kilon porkkanaa, muutaman palsternakan, puntin yrttejä ja viiden punajuuren nipun. Sadonjaot alkanevat juhannusviikolla, jäävät heinäkuussa kolmen viikon tauolle ja jatkuvat heinäkuun lopulla aina marraskuun loppuun saakka. Ensin valmistuvat salaatit ja loppukaudesta ollaan juuresten äärellä.
Ruokaosuuskuntalaisten parissa tehdyn kyselyn mukaan Kaupunkilaisten oma pelto on sekä lisännyt heidän hyvinvointiaan (mullan kuopsuttelu on ihmeellistä, ne, jotka sen ovat päässeet kokemaan, tietävät!) että kasvisten syöntiä.
Satokausi luo ruokapöydän tähtiä
Samanlaisista kokemuksista minulle kertoivat myös Laura Martikainen ja Matti Näränen, jotka ovat olleet lastensa kanssa ruokaosuuskuntalaisia kahdeksan vuoden ajan. Mukaan heidät innosti rakkaus ruokaan ja mahdollisuus tutustua samanhenkisiin ihmisiin.
Satokassin hakeminen on ollut heille aina yhtä jännittävää, kun ei tiedä, mitä kaikkea siellä onkaan. Kassista löytyi alkuun raaka-aineita, jotka eivät olleet tuttuja ennestään – kuten lehtikaalia ja spagettikurpitsaa – joten niihin tutustuttiin ja niitä opeteltiin käyttämään. Viime vuonna varsiselleriä tuli niin valtavasti, että sitä riitti säilöttäväksi asti, ja oli hyvä syy vihdoin opetella muutama säilömisniksi.
Laura ja Matti kuvailevat osuvasti, että satokassin ansiosta kaudessa olevista raaka-aineista on tullut ruokapöydän päätähtiä, niitä, joiden ympärille kauppalista laaditaan. Kaupasta kun tulee muuten ostettua helposti sitä, mitä mieli tekee, mutta ruokaosuuskuntalaisena ruokaa valmistaa siitä, mikä on satokaudessa.
Ruokaosuuskuntalaiseksi voi nyt liittyä myös kuukausimaksulla
Kaupunkilaisten omasta pellosta nautiskelijaksi ja ruokaosuuskuntalaiseksi pääsee vuosittaisella kertamaksulla tai kuukausimaksulla, joka satomallista riippuen on alkaen 24 euroa kuukaudessa (12 kuukauden sitoutuminen). Tämä edullisin hinta koskee itsepoimintamallia, eli siinä osakas poimii itse pellolta samanlaisen satokassillisen kuin noutopisteiltä noudettaessa. Lisäksi maksetaan liittymismaksu 100 euroa sekä osuusmaksu 70 euroa. Koodilla ”lahiomutsi” saatte nyt liittymismaksun puoleen hintaan. Alekoodi kirjoitetaan liittymislomakkeen alennuskoodi-kohtaan ja koodi on voimassa 1. maaliskuuta 2021 asti.
Laura ja Matti ovat tehneet laskelmia, että kustannukset pyörivät samoissa hinnoissa kuin vihannekset, juurekset, marjat ja yrtit ostaisi luomuna kaupasta. Ruokaosuuskuntalaisena tietenkin on aina mukana myös riski, että satokausi ei olekaan mairitteleva. Tai vaihtoehtoisesti että ruokaa tulee yltäkylläisesti.
Kumppanuusmaataloudessa voi hankkia vaikka nimikko-omenapuun
Kumppanuusmaatalouden mahtavuus on se, että sitä voi kehittää yhteisvoimin mihin suuntaan vain. Jos ajatellaan, että ruokaosuuskuntalaisten haaveissa olisi perustaa pellon laittaan pieni kanala, olisi mahdollista selvittää, mitä se vaatisi ja miten se voisi onnistua.
Kananmunaosuuksia voi tällä hetkellä hankkia Luomuosuuskunta Oma maasta, sen lisäksi, että heiltä voi hankkia ruokaosuuksia, joissa mukana on koko kasvisruokaympyrä viljoja ja öljykasveja myöten. Satokasseihin leivotaan myös juurileipää ja valmistetaan esimerkiksi kaurajukurttia, ja lisäksi on mahdollista hankkia hunajaosuus. Jos hunaja maistuu, myös Hunajalähteeltä ja Suomen Lähi Luomulta voi ostaa osuuden omaan kummimehiläispesään. Ja jos multasormea kutkuttaa enemmänkin, yhteisöviljelyä on tarjolla esimerkiksi Huttukylän yhteisviljelymaalla ja JuurikasJKL:n pelloilla.
Joitakin kumppanuussopimuksia voi tehdä myös Uudenmaan ruoka -foodhubin kautta. Se on täällä Herttoniemessä sijaitseva ruuanjakelukeskus, jota kautta olen itse tilannut silloin tällöin ruokaa suoraan paikallisilta tuottajilta, leipomoilta ja hunajatarhureilta.
Nyt kirjauduin sisään palveluun ja tein sitä kautta sopimuksen kolmesta omasta nimikko-omenapuusta espoolaisella Råbäck gårdilla. Ne kaikki ovat eri lajiketta, joten jos vain satokausi suosii, syksymmällä on luvassa omenaisia aikoja!
Onnellisena osana ruokakapinaa
Tällaiset asiat saavat urbaanin marttailijan minussa hyrisemään tyytyväisenä. Tuntuu valtavan hyvältä olla ihan oikeasti ja konkreettisesti palkkaamassa viljelijöitä, nähdä ja kokea ruuanalkulähteen oleva pelto (vaikka vielä pitää vähän malttaa) ja samalla olla mukana globaalissa ruokamurroksessa, jossa tiedän, kuka ruokani on viljellyt ja voin olla mukana vaikuttamassa missä ja millä menetelmin viljely tehdään.
Kuten ruokaosuuskuntaa perustamassa ollut Olli Repo minulle kuvailikin osuvasti, kumppanuusmaatalous on tapa olla mukana yhteiskunnallisessa ruokakapinassa.
KUMAKKA-hanketta rahoittaa Hämeen ELY-keskus Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahastosta.
Mutta miksi käytetään biodynaamista viljelyä? Kyseessä on ihan huuhaa-hommat (astronomiaa, lehmänsarvia ja kvartsin jemmailua peltoon). Tämän voi todeta kuka tahansa lyhyellä googlaamisella.
Itsellänikin hörhömittari väpähtää, mutta koska toimista ei ole haittaa kenellekään, mielenkiinnolla havainnoin omat ajattelumaailmani sivustalta löytyviä tapoja katsella maailmaa. Tärkeintä itselleni viljelymetodissa on kuitenkin yhteisöllisyys, permakulttuuriin pyrkiminen, luomumetodit esimerkiksi torjunta-aineiden suhteen sekä mahdollisuus saada ruokaa ilman välikäsiä.
Siksi että kasvisten hyvä laatu syntyy maakunnon myötä. Kvartsin suihkutus lehdille herättää kasveja kypsymisprosessiin, lehmän sarvessa talven yli maassa sijainnut hento lantavesi herättää maan kautta kasveja juurtumiseen ja kasvuun. Netistä löytyy joka suuntaan asiaa, riippuu mitä valitset.
Kuitenkin tuohon Steinerin systeemiin uskovien joukko on Suomessa ja maailmassakin (yhteensä vain n. 6000 tilaa) aika marginaalinen. Eikä tieteen valtavirta sitä tunnusta.
Niinpä on aika kummallista, että kumppanuusviljelyä harrastaakseen on helsingiläisen ainakin suun tunnustuksen tasolla tuollainen oppijärjestelmä omaksuttava.
Yhtenä perustajajäsenenä ja nyt 10 vuotta oman pellon toiminnassa mukana olevana voin vain sanoa että ei syytä pelkoon. Biodynaaminen viljely on luonnonmukaista viljelyä, ja siinä on monia asioita joita en ymmärrä, mutta ei minun tarvitse ymmärtää kaikkea. Se mitä olen nähnyt ei vahingoita ketään ja minusta on vain hyvä että on monenlaisia uskomuksia ja tapoja toimia. Se rikastuttaa meidän kulttuuria, ja näiden asioiden kautta on mukava keskustella hieman laajemmin kun on erilaisia kantoja. Minusta biodynaaminen viljely sopii hyvin oman pellon toimintaan. Se laajentaa suhdettamme luontoon ja katsomme hieman laajemmin luontosuhdetta. Suomessa biodynaaminen viljely on jostain syystä pienen marginaalin puuhaa ja se on ehkä sen takia leimaantunut. Sveitsissä, Itävallassa, Saksassa Demeter-tuotteet ovat kaikista halutuimpia tuotteita markkinoilla. Kaikki tunnistavat sen laadun, mutta Suomessa Demeter-merkki ei ole tunnettu vaan Luomu-merkkiä arvostetaan enemmän. Demeter-merkki on Luomuvalvonnan alla, joten pellolla käy luomutarkastajat ja meillä on oikeus myös Luomu-merkin käyttöön markkinoinnisa. Jäseninämme on esimerkiksi Suomen huippu ravintoloita, jotka ovat ylistäneet kasviksiemme intensiivistä makua ja laatua. Ikävää jos biodynaaminen viljely herättää joillekin noin pahoja tunnereaktioita. Ehkä kannattaisi tulla mukaan ja tutustua toimintaa niin ne ennakkoluulot voisivat lieventyä kun pääsisi tutustumaan. Tai jos tuntuu sellaiselta mikä ei tunnu hyvältä niin pysyä poissa. Kumppanuusmaatiloja löytyy Suomestakin useita, joten vaihtoehtoja löytyy jos haluaa. Peace & Love
Tässä hyvä kirjoitus luomun ja biodynaamisen viljelyn suhteesta ja siitä kuinka biodynaaminen viljely ei tee kunniaa luomutuotannolle: ”Biodynaaminen viljely kuuluu luomutukien piiriin. Rudolf Steinerin antroposofiseen filosofiaan perustuva maanviljelysmuoto nojaa planeettojen ja kuun liikkeisiin sekä kosmisten energioiden sitomiseen viljelymaahan. Biodynaaminen viljely on yhtä hyvää maataloutta kuin yksisarvishoito on hyvää lääketiedettä. On toki viljelijän oma asia mitä taikaesineitä peltoonsa hautaa, mutta biodynaamisen viljelyn ja taikauskon tukeminen valtion varoin, kestävämmän maatalouden nimissä, on erittäin kyseenalaista.”
Lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/07/15/luomu-taytyy-korjata
Demeterin suosio Saksassa ja saksankielisessä Euroopassa ja vähäinen suosio Suomessa ei kerro viljelytavan leimaantumisesta tai marginaalisuudesta täällä, vaan siitä että Saksa on vaihtoehtohoitohuuhaan ja homepatian luvattu maa.
Hannelle: minusta sinulla on vaikuttajana vastuuta enemmän kuin peruspulliaisella. Hörhömittarin väpätyksen tunnistaminen on hyvä ensimmäinen askel, mutta kaupallisen yhteistyön tekeminen tomijan kanssa, jonka viljelyn perustana on huuhaa, on mielestäni silti arveluttavaa. Puhumattakaan ELY-keskuksen rahoituksesta moiselle. Luomua vastaan minulla ei ole sinällään mitään. Kohdallani kyseessä ei ole ”paha tunnereaktio”, vaan tieteeseen perustuvan maailmankuvan puolustaminen. Mielipiteeni kvartsista, sarvista, lannasta ja astronomiasta viljelyn perustana tuskin muuttuisi vierailun myötä, sillä nämä toimet eivät perustu mihinkään ja ovat kiistatonta huuhaata. Näennäiseen harmittomuuteen kuitenkin kytkeytyy uskomuksia, jotka voivat olla haitallisia, ja siksi lähestymistapaa on mielestäni ihan aiheellista kritisoida.
On totta, että vaikuttajana minulla on vastuuta. Teenkin yhteistyötä vain hyvin tarkan seulan läpi päässeiden tahojen kanssa.
Ymmärrän hyvin kritiikkisi biodynaamista viljelyä kohtaan, enkä minä itse olisi sellaista toimintatapaa valinnut. Pidän Kaupunkilaisten oman pellon toimintaa kuitenkin upeana pioneeriduunina, mitä tulee kaupunkilaisten multasormeiluun, ruuan hankintaan ilman välikäsiä ja luomutuotantoon. Tällainen toiminta on todellakin myös rahalliset tukensa ansainnut.
Tuosta haitallisuudesta kiinnostaisi kuulla lisää. Onko tähän jotain faktaa? Minulla ei ole tähän keskusteluun muuta lisättävää kun kiitokset kommenteista ja keskustelusta jotka nostavat tätä viestiä Google haussa ja useampi oman pellon toiminnasta kiinnostunut löytäisi hannen hyvän jutun kumppanuusmaataloudesta.
”Se mitä olen nähnyt ei vahingoita ketään ja minusta on vain hyvä että on monenlaisia uskomuksia ja tapoja toimia. Se rikastuttaa meidän kulttuuria, ja näiden asioiden kautta on mukava keskustella hieman laajemmin kun on erilaisia kantoja. ”
Tietysti voi ajatella noinkin.
Mutta edelleen on vastaamatta siihen kysymykseeni, mitä järkeä on tavallaan pakottaa helsinkiläiset tuollaisesta yhteisöllisestä viljelytavasta kiinnostuneet omaksumaan noita ”monenlaisia uskomuksia”.
”Jäseninämme on esimerkiksi Suomen huippu ravintoloita, jotka ovat ylistäneet kasviksiemme intensiivistä makua ja laatua. ”
Onko ikinä järjestetty sokkomakutestiä, jossa biodynaamiset tuotteet olisivat olleet mukana. Tavanomainen ja vaikka luomu vertailukohtana?
Tietäkseni ei koskaan.
Hei Olli, Minulla ei ole mitään keskustelua ja näkyvyyttä vastaan, käyn mielelläni keskustelua puolustaen tieteeseen perustuvaa maailmankuvaa.
Biodynaaminen viljely kytkeytyy Steinerin antroposofiaan ja siinä käytetyt viljelyn preparaatit homeopaattiseen ajatteluun. Samaa epätieteellistä maailmankuvaa edustaa suorana jatkumona myös antroposofinen lääketiede, joka on luonteeltaan homeopaattista.
Huuhaaviljely perustuen homeopaattisiin preparaatteihin ja astronomiaan ei siis itsessään ole haitallista, joskin tarpeetonta, epätieteellistä ja sellaista jota ei tulisi mielestäni tukea julkisin varoin. Pahimmillaan laajempi edellämainittuihin uskomuksiin perustuva maailmankuva voi kuitenkin olla vaarallinen, jos lääketieteen sijaan esimerkiksi turvaudutaan uskomushoitoihin. Siksi hörhöviisarin soisi värähtävän vähän voimakkaammin.
Pahimmillaan tällaisesta maailmankatsomuksesta ja uskomushoitoihin tukeutumisesta seuraa vakavia haittoja tai pahimmillaan kuolemia: http://www.tervettaskeptisyytta.net/no-mita-haittaa/
Ja https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/30/nakokulma-google-uskoo-homeopatiaan-ja-se-vaarallista
Tässä laajemmassa kontekstissa, johon biodynaaminen viljely kiistatta kuuluu, kommentit: ”toimista ei ole haittaa kenellekään, mielenkiinnolla havainnoin omat ajattelumaailmani sivustalta löytyviä tapoja katsella maailmaa.” ja ”Se mitä olen nähnyt ei vahingoita ketään ja minusta on vain hyvä että on monenlaisia uskomuksia ja tapoja toimia. Se rikastuttaa meidän kulttuuria, ja näiden asioiden kautta on mukava keskustella hieman laajemmin kun on erilaisia kantoja.” asettuvat nähdäkseni erilaiseen valoon.
Peräänkuulutan tervettä kriittisyyttä ja olen samaa mieltä tästä toisen kommentoijan kysymyksestä, johon toivon sinulta Olli vastausta: ”mitä järkeä on tavallaan pakottaa helsinkiläiset tuollaisesta yhteisöllisestä viljelytavasta kiinnostuneet omaksumaan noita “monenlaisia uskomuksia”.” Miksi viljely ei ole tavallista luomuviljelyä? Voisin olla tällaisesta viljelystä itsekin kiinnostunut, jos siihen ei liittyisi epätieteellistä maailmankuvaa kaupanpäällisinä.
Toivon tälle keskustelulle oikein paljon näkyvyyttä ja jään odottamaan vastauksia! Peace & love <3
Hei, onpas mielenkiintoista keskustelua puolin ja toisin. Ihan uusi juttu minulle tämä biodynaaminen viljely, mutta tämän postauksen ja kommenttien perusteella kallistuisin ajattelemaan että näistä erikoisemmista toimenpiteistä tuskin on haittaakaan. Toivon että hanke saa paljon uusia jäseniä, ja sen myötä heräisi laajempi innostus toteuttaa vastaavanlaisia hankkeita, jotka puolestaan vastaisivat oman kohderyhmänsä periaatteita.
En ollut koskaan biodynaamisesta viljlystä kuullutkaan ja asun sentään Saksassa. Missäs muuallakaan sitä homeopaattista viljelyä kehitetään. Jokaisella on toki oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta olisi ollut ihan kiva, jos olisit Hanne erikseen avannut biodynaamista viljelyä vähän enemmän. En nimittäin varmasti ole ainoa, jolle tämä hörhöily on ehdoton eiei, vaikka muuten kumppanuusmaatalous kiinnostaisikin. Toki meillä kaikilla on erilaisia periaattaiteita, mutta homeopatia on sen verran arveluttavaa toimintaa, että vastuullisena kirjoittajana olisit voinut sen mainita. Tästä teksitä jäi epämiellyttävä tunne, että tahallisesti jätit kertomatta asiasta. Blogiasi pitkään seuranneena en toki usko, että näin on ja olet ennemmin vaan erittäin innostunut maanviljelytoiminnasta!
Tässä ei nyt onneksi homeopatiaa tyrkytetä yhtään kellekään. Tosi kurja kuulla, että tästä jäi epämiellyttävä tunne. Aihe on valtavan laaja, ja sen haltuunotto ja tiivistäminen blogitekstiksi oli aika homma, ja tietenkin tekstin ulkopuolelle jäi paljon asiaa. Se että en uppoutunut biodynaamiseen viljelyyn sen tarkemmin, vaan nostin esiin itseäni kiinnostavia ja koskettavia kulmia, ei tietenkään ollut mikään harhautus. Ikävää, että koit niin.
En itsekään usko biodynaamisen viljelyn olevan nykytieteen mukaista, mutta mielestäni on tärkeää, että viljellään ilman kemiallisia torjunta-aineita ja että ostamme ja tuemme paikallista. Käsittääkseni kaikkien meidän tavoitteena tulisi olla mahdollisimman puhdas elinympäristö. Tätä voit tukea ostamalla paikallisesti tuotettuja ilman myrkkyjä kasvatettuja tuotteita. Olen ollut mukana pellolla auttelemassa ja koskaan siellä ei ole kukaan minulle tuputtanut mitään uskomusjärjestelmiä. Aivan tavallisia pulliaisia siellä on töissä ja tukemassa toimintaa. Minusta on ollut kaunista nähdä, kuinka ihmiset vauvasta vaariin osallistuvat omien ruokiensa viljelyyn. Viljeltyjen tuotteiden laatu on erinomaista. Sen maistaa ja näkee tuotteiden ulkonäöstä. Minusta on hienoa, että lähiömutsi tukee tällaista toimintaa, jonka arvopohjana mielestäni on puhtaus, yhteisöllisyys ja paikallisuus.
Puhtaus, yhteisöllisyys ja paikallisuus <3
Mietin pitkään, että kirjoitanko tähän mitään provosoimatta keskustelua kumpaankaan suuntaan.
Kommenteissa oli sen verran aiheita biodynaamisen viljelyn vierestä, jotka ”klikkasivat”, että päätin kirjoittaa vastaukseni silti hieman vastahakoisasti.
Biodynaamisessa viljelyssä noudatetaan ensisijaisesti kansallisia luomusertifioinnin periaatteita, joiden pohjalta suoritetaan lisäksi globaali, biodynaamisen viljelyn Demeter-sertifikaatin mukainen tarkastus. Tämä tarkoittaa sitä, että Demeter -sertifioitu tuote on käynyt yhtä tiukan seulan läpi, oli tuottajamaana Suomi tai Uganda. Samaa ei voida sanoa kansallisilla luomutunnuksilla varustetuista tuotteista. Esimerkkinä osa espanjalaisista luomutuotteista ei menisi Suomessa, tai varsinkaan Ruotsissa alkutuottajien luomutarkastuksessa läpi.
Demeter -sertifioinnin tarkoituksena on täydentää ja yhtenäistää kansallisia luomustandardeja.
Suomessa on noin 13 biodynaamista, aktiivisesti toimivaa maatilaa. Maatalous- ja puutarhayrityksiä oli Suomessa vuonna 2019 yhteensä noin 46 700, joista 5 039 luomussa (sis. 13 bd -tilat), Luke. Biodynaamisista tiloista läheskään kaikki eivät nosta luomutukia, joten varsinaisesta Eu:n maatalouden
määrärahojen (em. julkisten varojen) leväperäisestä käytöstä ei voida puhua.
Se, että monia biodynaamisen viljelyn osa-alueita ei kyetä tällä hetkellä selittämään nykytieteen avuin, ei ilmennä käytettyjen metodien tehokkuutta tai tehottomuutta. Se ei nimenomaan kerro mistään mitään, blanco taulu. Aikanaan tyydyttiin uskomaan, että maa on litteä kunnes Pythagoras, Antiikin Kreikassa, sen ajan tähtitieteen avulla pyrki toisin todistamaan.
Biodynaamisten preparaattien hyödyistä ei ole tieteellistä näyttöä, mutta onko aloitustekstissä yritetty toisin osoittaa? tai onko Kaupunkilaisten oman pellon sivuilla aihetta erityisesti alleviivattu kuluttajaa harhaanjohtavasti? -Ei.
Planeettojen liikehdintää, ja niiden perusteella viljelyään suunnittelevaa biodynaamista viljelijää ei taida löytyä koko Suomesta. Sillä meillä on sen verran lyhyt ja intensiivinen kasvukausi, ettei moiselle ole yksinkertaisesti aikaa.
BD -viljelyn hyvät puolet, kuten suljettu ravinteiden kierto, maatilakokonaisuus, maaperäkeskeinen lähestymistapa viljelyyn, regeneratiivinen maatalous (jota on biodynamiikassa harjoitettu alusta saakka, ja tunnustettu Suomessa ’tieteellisesti’ vasta pari vuotta sitten) jäävät monesti niiden asioiden varjoon, joita vastaanottaja, syystä tai toisesta, ei kykenen omin avuin hahmottamaan vaan sortuu ”kritisoimaan” vedoten kiihottaviin uutisartikkeleihin.
Siinä päällimmäiset ajatukset, jotka nousivat lukiessani teidän kommentteja koskien biodynaamista viljelyä.
Heikki, kuten sinulle aikaisemmin jo todettiin: ketään ei pakoteta mihinkään. Jos sinua ei miellytä jokin puoli kyseessä olevassa yritysmallissa sinulla on vapaus valita toinen mieleisesi toimija, tai perustaa oma kumppanuusmaatila. Tai tukea muita suomalaisia elinkeinoyrittäjiä patrioottisella rintamalla vaikeina aikoina, esim. Hesburger ja Kotipizza. Siinä sokkotestiä kerrakseen, ja heidän hyvinvointia edistävä, kaupunkikuvaa koristava mainonta on lisäksi kuluttajaa mihinkään suuntaan ohjailematon.
Toisekseen Hanne luetteli osan kumppanuusmaataloutta harjoittavien toimijoiden nimiä tekstissään, joten sieltä voi poimia tarpeisiinsa sopivan.
Tästä päästäänkin somevaikuttajien, ”influenssereiden” vastuuseen, johon ylhäällä otettiin hienosti kantaa.
Käsittääkseni somevaikuttajia ei valita demokraattisen kansanäänestyksen keinoin. Yllättävää kyllä, mutta hekin nauttivat subjektiivisen mielipiteen ilmaisuoikeudesta ja sananvapaudesta, joita ei sensuroi sen enempää, kuin tavallista pulliaistakaan poliittinen käyttäytymisetiketti. Vastuut ovat perusteellisesti määriteltynä laissa, jotka käsittävät henkeen ja terveyteen kohdistuvan uhan esiintymistä. Tästä meillä on olemassa erinomaiset esimerkit erään toisen vaikuttajan, ja tunnetun laulajan avopuolison bloggauksista. Yllämainitussa tekstissä, ei tällaista esiinny.
Hanne, kiitos tästä julkaisusta. Aion liittyä minäkin perheeni kanssa ”kaupunkilaisten oma pelto” viljelyyn. Oli se sitten biodynaamista tai perusluomua. Minusta lapsiperheellisenä tärkeintä on juuri tuo perheen yhteinen tekeminen ja tässä tapauksessa maatilan töihin osallistuminen. Sekä tietysti ne jaettavat sadot. Kiitos siis paljon tästä vinkistä. Älä välitä arvostelijoista ❤
Tsekkasin muuten niitä omenapuitakin, olivat harmillisesti jo myyty loppuun. Tietäisitkö joku onko jossain vastaavaa?
Moi, muutama omenapuu on vielä myymättä ja osoite on http://www.foodhub.fi
Kirjaudu palveluun ja klikkaa sopimukset kohtaa.
Uudenmaan ruoka Foodhub myy parasta paikallista ruokaa
No niinpäs olikin! Ja nyt olen pari puuta rikkaampi onpas kiva systeemi
Hyvä, että löytyi vielä omppupuuosuuksia sinullekin Anski. Ja pellolla siis nähdään!
Kun johonkin asiaan kunnolla perehtyy, vaikkapa juuri biodynaamiseen viljelykulttuuriin, aukenee kokonaisuus. Silloin voi ottaa mittaa luuloista, kokemuksistaan ja siitä mitä elämä voi antaa. Maan hoito on tärkeintä työtä lukuunottamatta viljelykasvien siementen tuottamista biodynaamisin menetelmin. Muut työt parhaan tuloksen saamiseksi ovat sitten siinä välissä.
Ei siinä uskolla paljon ole tekemistä. Rankkaa työtä se on, mutta sitäkin voi kohottaa vaikkapa taiteen suuntaan. Muuta mahdollisuutta tässä ei oikeastaan ole, kun maailman ja luonnon tilaa katsoo.
Jokainenhan voi toimia elämässään ja käyttää aikansa parhaaksi katsomallaan tavalla, kunhan pysyy laillisuuden rajoissa.
Kuulun Ruokaosuuskuntaan, ja olen kiitollinen kaikille jotka siinä vaikuttavat!
Olisi hyvä huomata, että ei Suomessa eikä EU:ssa erityisesti tueta biodynaamista viljelyä vaan luomua, jonka ehdot biodynaaminen viljely täyttää mennen tullen. Pitäisikö joka luomutila tarkistaa vielä sen varalta että viljelijä ajattelee väärin tai tekee asioita epätieteellisistä syistä? Toisekseen olisi hyvä muistaa sekin, että luomuviljely on syntynyt biodynaamisesta viljelystä, johon sisältyy kaikki olennainen luomuviljelymenetelmistä ja kieltämättä vähän enemmänkin. Nuo ”hörhöilyt” ovat vain kokonaisvaltaisen luonnonmukaisen viljelyjärjestelmän pintakuorrutus. Luomussa on luovuttu paitsi preparaateista, lehmänsarvista ja kuunkierrosta myös kokonaisvaltaisesta ajattelusta ja tilakokonaisuuden käsittämisestä ekosysteemin kaltaisena kokonaisuutena. Onneksi keskusteluun on sittemmin tullut muita kokonaisvaltaisemman ajattelun suuntia maataloutta ja viljelyä koskien, mm permakulttuuri ja regeneratiivinen eli uudistava viljely, jotka nekään eivät tule tieteellisen ajattelun valtavirran piiristä. Tiedeuskovaisuus on mielestäni biodynaamisuuttakin vaikeammin käsitettävä elämänkatsomus, sillä eihän luomuakaan olisi olemassa jos ei ”tieteellisestä totuudesta” piittaamattomia toisinajattelijoita olisi olemassa. Itselläni on tieteeseen pohjautuva maailmankatsomus mutta uskovainen en sentään ole.
Ps: Jos en väärin muusta Jokipii oli aktiivinen luomun vastustaja jo aikoja sitten. Nyt luomun vastustaminen ei ole oikein uskottavaa, mutta onneksi on vielä biodynaamisuus josta voi räksyttää…
Erkki Pöytäniemi:
”Ps: Jos en väärin muista Jokipii oli aktiivinen luomun vastustaja jo aikoja sitten. Nyt luomun vastustaminen ei ole oikein uskottavaa, mutta onneksi on vielä biodynaamisuus josta voi räksyttää…”
Minähän en ole tämä keskustelun ei aiheen, mutta minä ja yhdistyksemme TM-TL ry. emme millään tavalla ole luopuneet luomusta ”räksyttämisestä”. Eikä se kritiikki ole meidän mielestämme menettänyt ajankohtaisuuttaan tai uskottavuuttaan. Eikä tärkeyttään nyt, kun EU:ta yritetään ajaa luomulinjalle (25% luomupinta-alatavoite ym.).
Olisi periaatteessa kuviteltavissa myös sellainen kumppanuusmaatalousjärjestely, jossa peltoa viljeltäisiin modernin maatalouden parhailla ja uusimmilla keinoilla. Monta uutta asiaa kokeillen! Geenitekniikkakin mukaan lukien, jos EU vain sen suinkin sallisi! Mutta kumppanuusmaatalouden idea tuntuu nyt olevan kytketty hyvin tiukasti kiinni joko luomuun tai biodynaamisuuteen. Sääli.
Ja nimenomaan biodynaamisuuteen. Horst von Scheissesprecherin edellä mainitsemasta Suomen 13 biodynaamisesta tilasta 3 (tai 4) on mukana kumppanuusmaalousliikkeessä. Loput ilmeisesti luomutiloja:
https://blogs.helsinki.fi/kumppanuusmaatalous/lahde-mukaan/loyda/
Miten luomuaate ja biodynaaminen aate ovat syntyneet, ja miten ne ovat olleet kytköksissä toisiinsa? Siinä onkin kiinnostava historiallinen probleema, jota yhdistyksemme puitteissa olemme ryhtyneet selvittämään, kartoittaen aluksi, mitä asiasta on kirjoitettu:
http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=177.msg11169#msg11169
http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=994.msg16303#msg16303
Tavoitteenamme on siis järjestää v. 2024 luomun ja Steinerin teoksen 100-vuotisjuhla. Muistojuhla (?!). Ehkä mielellään tieteellisen seminaarin muodossa, jossa luotaisiin yhteenveto siitä, mitä siitä luomuviljelystä sitten tuli, tuona aikana. Yhdityksemme järjestäjinä, ei asiantuntijoina. Mutta sen verran tietysti yhdistys saa päättää, että kuka luennoiksijaksi kutsutaan! Kaikille avoin tilaisuus, tottakai. Vielä ei asia ole riittävästi kypsynyt, jotta tässä uskaltaisin toivottaa tervetuloa.
Seuraava selvitettävä onkin se historiallinen prosessi, miten luomu on päässyt siihen asemaan, joka sillä EU:ssa nyt on. Eli miten tällaisesta pysähtyneestä, jopa taaksepäin katsovasta aatteesta tuli …. uskottavaa? Miten siitä tuli monen silmissä jopa edistyksellistä?
Kiitos kaikille keskustelijoille kommenteista, jotka varmasti avarsivat monien ajatuksia suuntaan ja toiseen – jos ei muuta, ainakin toisten ajatuksista.