Unelmien lumitalvi on saanut kaipaamaan rinteeseen. Koitin konsultoida internetiä löytääkseni läheltä Helsinkiä jonkun laskettelurinteen, jonne autoton perhe pääsisi kätevästi julkisilla. Vastausta ei tuntunut löytyvän, kunnes Instagramista bongasin Anni Sinnemäen kuvan Hyvinkään Sveitsin hiihtokeskuksesta. No kas, siellähän olemme olleet Svetisissä syysreissulla aikaisemmin, mutta lumettomien talvien murheessa en ole tajunnut, että jos lunta vain on, siellä pääsee myös rinteeseen!
Hyvinkäälle pääsee Helsingistä junalla 45 minuutissa, ja kolmisen kilsaa juna-asemalta Sveitsiin sujauttaa kätevästi taksilla tai vähemmän kätevästi kävellen – molemmista on kokemusta lasten kanssa. Nyt päätettiin kuitenkin lopulta laittaa elämä risaiseksi, vuokrata auto ja yöpyä hotellissa Hyvinkäällä. Viikonlopun pituinen lasketteluloma Sveitsissä siis.
Sveitsin hiihtokeskus osoittautui suloisen kotoisaksi, mutta varmasti kovemmankin laskijan pahimmat rinnehimot tyydyttäväksi. Hyppyri- ja reilirinteissä näkyi niin mahtavia temppuja, että omaakin vatsanpohjaa kutitti niitä katsellessa. Kumpareikkoon ja kilparinteeseen me emme edes menneet, vaan meille riitti hyvin perherinne ja turistirinne.
Viime vuonna hiihtolomalla Levillä olin tunturissa puikkelehtivissa laskettelurinteissä pääasiassa paniikissa salamana kiitävien lasteni puolesta (kunnes alas päästyämme jossain huumaavassa adrenaliinipiikissä päädyin taas hisseille, kunnes puolivälissä nousua taas heräsin, että apua, miksi olemme taas menossa ylös, kun juuri pääsimme hengissä alas). Nyt oli ihana hengissä pysymisen sijaan keskittyä ottamaan lasten kanssa laskettelutekniikoita paremmin haltuun.
Lapset kehittyivät päivän aikana valtavasti, vaikka kokemusta on kertynyt vasta muutamalta talvelta. Oli riemullista itsekin löytää lumettomien talvien aikana ruosteeseen pääsyttä laskettelutaitoa. Huomasin myös olevani suksilla varmempi heti alkuun, kun alla on jo useampi viikko suksilla oloa hiihtoladuilla. Kaikki se taon jälkeen koettava pieni epävarmuus, tasapainon huojuminen ja alamäessä hannaaminen oli koettu jo Herttoniemen metsissä, joten nyt sai vain keskittyä laskemaan naama onnellisessa virneessä.
Uskalsin lopulta laskea jopa pienistä hyppyreistä sellaisella vauhdilla, että sukset todistettavasti nousivat ilmaan. Kun nykyään varon polviani tiedostamattanikin, se on iso juttu se. Joka kerta hyppyrissä sydän hakkasi hulluna, ja rytmiin sekoittui jännitystä, ylpeyttä ja vatsasta asti nauruna kuplivaa iloa. Muksutkin vetivät hyppyreistä niin että rinne raikui ”äiti kato, äiti kato, äiti kato”!
Lounaalle lähdimme Hyvinkään keskustaan. Nepalilainen ravintola Base Camp oli todettu niin hyväksi jo edellisellä Hyvinkään-reissulla, että tömistelimme toppahousuissamme sinne. Tuliset annokset vatsassa lämmittäen oli mukana palata rinteeseen.
Meillä oli mukana myös omia herkkueväitä – puolison tekemiä Runebergintorttuja ja termospullollinen kuumaa mehua – jotka käytiin päivän aikana nauttimassa hiihtokeskuksessa olevalla laavulla. Tulella olisi hyvin voinut käristää vaikka soijanakitkin, mutta tämä fasiliteetti tuli iloisena yllätyksenä, joten emme olleet siihen eväin varautuneet.
Päivän aikana piti puolison kanssa monta kertaa huudahdella, että näin vain me tässä koko perhe lasketaan yhdessä! Muuten sitä ei olisi meinannut todeksi uskoa. Ajatus siitä tuntui ihan muutama vuosi sitten absurdilta, kun jengi piti aina jakaa tai ainakin jonkun piti toiveissaan tulla vastaan. Mutta siellä me nyt yhdessä kiidettiin, rinteitä, joissa riitti hyvin haastetta ja iloa meille kaikille.
Toinen toistuva onnellisten huokailujen aihe oli tämä upea talvi, joka tekee kaikesta niin paljon parempaa. Laskupäivän aikanakin säät vaihtelivat niin että saimme kokea auringossa miljoonina timantteina välkehtivät rinteet, horisontin yllä absurdin sinisenä hohkaavan pakkastaivaan ja jättimäiset hiljalleen laskeutuvat lumihiutaleet, jotka tarttuivat hiuksiin ja nenänpäähän.
Kun vihdoin olimme malttaneet luopua vuokralaskettelukamoista, ajoimme hotellille. Hotel Sveitsi oli tuttu aikaisemmalta aktiivilomalta, ja nyt koronan takia saimme hyvän syyn ottaa hotellielämästä kaiken irti. Laitoimme kaikki neljä sänkyä yhteen, niin että saimme yhden jättimäisen perhepedin valkoisine hotellilakanoineen. Minibarin anti kuului hotellihuoneen tarjoushintaan. Hengailimme villakalsareissamme ja sitten lopulta iltapesujen jälkeen hotellin muhkeissa kylpytakeissa.
Illallisen tilasimme hotellin ravintolasta hotellihuoneeseen, jossa söimme sängyllä pötkötellen ja samalla Voice of Finlandia katsoen. Meillä ei ole kotona televisiota, emmekä muutenkaan tule katsoneeksi tuollaisia telkkariohjelmia, joten tämä oli poikkeuksellista ja siksi erityisihanaa. Lopulta katsoimme vielä yhdessä telkkarista tulleen Vaiana-elokuvan ja söimme ihan ehtoja leffapopcorneja, joita kävimme ostamassa hotellin yhteydessä toimivasta leffateatterista.
Seuraavana päivänä kiersimme muutamat kirpputorit, kunnes ajelimme vuokrakaaralla kotiin Helsinkiin.
Oli hyvä ottaa tämä lähimatkan kokoinen riitelyriski. Muutamat viikot ennen tätä viikonloppua kun olivat olleet perheenä yhtä riitelyä, ja ennen reissua laitoimme kaikki yhdessä vannomaan, että kukaan ei riitele, kränise ja vänise turhanpäiten. Riitelemistä varten on turha lähteä Hyvinkäälle, sitä voi tehdä Helsingissäkin. Mikä autuaan onnellinen olo olikaan, kun viikonloppu meni hyvin. Enää ei kenestäkään tuntunut, että oma perhe on täynnä pyllypäitä, vaan olimme taas tiimi, meidän perhe.
Kuulostipa mukavalta viikonloppumatkalta! Paikka sijaitsee meiltäkin järjellisen matkan päässä, joten voisimme itsekin hyödyntää tätä rikaslumista talvea ja tehdä vastaavan viikonloppuretken. Tästä saikin mukavia ideoita rinteissä vietetyn ajan lisäksi.
Oli todella ihana reissu – ja juurikin tässä ihan lähellä. Onneksi tänä talvena ei ole tarvinnut lunta haikailla kauempaa. Kiva jos postauksesta oli iloa!
Hei! Kysyisin kuinka koronaturvallisuus oli huomioitu hotellissa? Saitteko esim aamupalan tilattua huoneeseen? Entäpä mitä itse ajattelet siitä, että hotellit ja ravintolat (tai kotimaan matkailu) ovat niitä paikkoja, joita suositellaan vältettäväksi juuri nyt? Itseä hieman ihmetyttää, että moni bloggaaja matkustaa hotellilomille ja syö ravintoloissa ihan normisti – ja näyttää näin esimerkkiä muille. Käsidesit ja turvavälit ovat kosmeettisia keinoja ”turvallistaa” tilanteita, vaikka todellisuudessa lähikontaktit on aina riski.
Me ollaan menossa viikonlopuksi kyseiseen hotelliin ja mielestäni siellä on todella hyvin huolehdittu turvallisuudesta. Käytössä sovellus jolla voit maksaa etukäteen huoneen ja kirjautumisen hotelliin. Sovellus toimii myös huoneen avaimena. Lisämaksusta huoneeseen saa tottakai tilattua aamupalan, ruokaa jne. Hissiliput saa myös netistä ladattua etukäteen. Ihan hyvillä mielin mielestäni jokainen voi matkustaa kotimaassa.
Kiva kuulla että on huomioitu hyvin! Jos loman voi viettää täysin kontaktittomasti, silloin se onkin mielestäni turvallista. Jos taas ollaan sisätiloissa muisen lomalaisten kanssa (esim. ravintoloissa, junissa, hotellin aamupaloilla, kylpylöissä jne.) se taas ei ole turvallista.
Heidi vastasikin jo hotellia koskeviin kysymyksiin. Nämä asiat ovat onneksi ihan peruskauraa mm. matkailuyrityksille, jotka ovat tehneet valtavan duunin voidakseen pitää toimintansa turvallisena ja yrityksensä pystyssä korona-aikoinakin.
Noin muuten asia ei ole tietenkään mustavalkoinen ihmeteltäväksi. Me esimerkiksi käytämme arjessamme julkisia kulkuvälineitä jatkuvasti. Vaikka pllkupyörä on alla useimmiten – omien jalkojen lisäksi – se ei aina riitä. En myöskään usko, että kukaan matkustaa ja asioi esimerkiksi ravintoloissa ”ihan normaalisti”.
Kirjoitin viime vuoden lopulla kulttuuriin liittyen tämän postauksen, jossa kerron, miten tietoisesti syksyllä päätin avata kodin ovet kaupungille ja antaa tukeni etenkin kulttuuritekijöille. Ja tämän kaiken teen tietenkin parhaani mukaan suosituksia noudattaen. Sama pätee myös muun muassa ravintoloihin ja kotimaanmatkailuun. Mikään ei ole normaalilla tolalla, mutta olen omalta osaltani koittanut pitää huolen, että pandemia pysyy kurissa, ja samalla hengissä pysyisivät myös yritykset ja ammattiryhmät, joihin korona osuu kipeästi.
Valtionneuvoston suositus on tämä:
”Kotimaassa voi matkailla, kun noudattaa koronavirukseen liittyviä terveys- ja turvallisuusohjeita.”
THL:n juuri ennen etelän talvilomia tulleet uudet tiukemmat ohjeistukset ovat varmasti aiheuttaneet harmia monille matkoja suositusten mukaan suunnitelleille. Onneksi täältä Uudenmaan alueeltakin löytyy lunta, ja myös laskettelurinteitä, kuten Sveitsin hiihtokeskus.
Juu, juuri näinhän se on, valintoja. Kun kaikkea ei voida suositella ja kieltää, jää paljon harkinnan varaan. Hienoa, että paljon voi edelleenkin tehdä, suhteellisen turvallisesti. Ja turvallisuudella viittaan laajempaan kontekstiin – en vain esim. oman perheen turvallisuuteen. Mitä tulee THL:n ”uuteen” suositukseen, se ei itse asiassa ollut kovin uusi, koko alkuvuoden THL;n suositus on ollut, että matkustamista sekä koti- että ulkomailla tulisi välttää. Helmikuun alussa THL julkaisi erillisen tiedotteenkin, missä suositeltiin hiihtoloman viettoa ”lähiseudulla” ja ”omassa lähipiirissä”. Tieto ja suositus oli siis jo olemassa, mutta moni jostain syystä kieltäytyy sitä kuulemasta♀️. Nyt viesti vain toistettiin strategisempaan aikaan ja painokkaammin. Ja koska kyseessä on suositus, jää edelleen sitä harkinnan varaa. THL:n suosituksen puuttuminen ei luonnollisesti muuttaisi sitäkään tilannetta, että esim riskiryhmäläisten tapaaminen juuri nyt on suuri riski.
Emmeköhän me kaikki tässä puhu laajemmasta kontekstista, mikä koskee niin turvallisuutta kuin elinkeinojen säilymistä tämän kaiken yli.
Itseäni harmittaa epäselvä viestiminen näistä asioista, ja ristiriitaisuudetkin, mitä tulee Valtioneuvoston ja THL:n suhteen. Itse olin ollut torstaihin asti siinä käsityksessä, että kotimaassa voi suositusten matkustaa, kun huomioi turvallisen matkustamisen ohjeistukset. Valtioneuvoston sivuilla tämä lukee edelleen näin. THL:n torstain tiedotteiden mukaan sain sen käsityksen, että tämä Uudenmaan asukkaita koskeva erillinen suositus liittyy nimenomaan brittimuunnokseen sekä tartuntojen ilmaantuvuuden nousuun. Tässä päivitetty tiedote torstailta:
”Muuntuneen koronaviruksen takia THL suosittelee, että vältät kokonaan matkustamista Brasiliaan, Britanniaan, Etelä-Afrikkaan, Irlantiin ja Portugaliin. Myös kaikkea muuta matkustamista sekä kotimaassa että ulkomaille pitäisi rajoittaa vain välttämättömään.”
Tässä vielä Uudenmaan osalta samalta päivältä:
”Lisäksi THL suosittelee, että HUS-alueen asukkaat välttävät lomamatkustamista oman alueen ulkopuolelle 14. maaliskuuta asti.
Viime viikkojen aikana HUSin ja muun maan epidemiakehitys on eriytynyt. HUSin alueella ilmaantuvuus on neljässä viikossa lähes kaksinkertaistunut 108,9 tapauksesta 100 000:ta ihmistä kohden 185,9 tapaukseen. Samaan aikaan ilmaantuvuus lähes kaikissa muissa sairaanhoitopiireissä on pääasiassa laskenut.”
Jos siis tilanne ei pahene (minkä kyllä odotan valitettavasti tapahtuvan talvilomien seurauksena), kotimaanmatkailu HUSin alueen asukkaita oman alueen ulkopuolelle olisi taas suositusten mukaan mahdollista ensi kuun puolivälin jälkeen.
Viestintä on minustakin erittäin ristiriitaista. Sen soisi parantuvan ehdottomasti! Uskon, että suosituksia noudatettaisiin paremmin, jos ne olisivat yhteneväisiä. Se lienee kuitenkin (näköjään) mahdotonta, vastuutoimijoiden roolien vuoksi.
Muuntoviruksen vuoksi THL on aikaisemmin suositellut matkustamaan vain välttämättömistä syistä, myös kotimaassa. Nämä suositukset tosiaan eivät vain ole nousseet otsikoihin – eivätkä toisaalta koskeneet vain tietyn alueen asukkaita. Kivaa talvilomaa kaikesta huolimatta!!
THL:n tiedotteesta 2.2.2021:
” […]Myös kaikkea muuta matkustamista sekä kotimaassa että ulkomaille tulisi rajoittaa vain välttämättömään.
Muuntuneet koronavirukset leviävät aiempaa virusta herkemmin. Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan varmuutta siitä, että ne aiheuttaisivat vakavampaa tautia. Koronavirusrokotteen arvioidaan suojaavan myös muuntuneiden viruskantojen aiheuttamalta taudilta.”