©Lahiomutsi Porvoo-3

Lähdettiin mun ihanuuslikkojen kanssa extempore-reissulle Porvooseen tuossa muutama viikko sitten. Tai no eipä mikään ihan alleviivatun extempore tapahdu tässä elämässä, mutta sillä tavalla, että kalenteriin oli hyvissä ajoin raivattu rapian vuorokauden verran yhteistä aikaa, ja paria päivää ennen päätettiin, että no josko Porvooseen.

Ja kuulkaa, Porvoo on aina hyvä idea!

Bussitiketit Porvooseen maksoivat vitosen suuntaansa, ja vajaassa tunnissa oli matkannut Helsingin ydinkeskustasta ihan toisenlaisiin maisemiin. Yövyttiin puutaloon perustetussa pienessä Pariisin Ville -hotellissa, jonka huoneissa oli vanhoja mahonkihuonekaluja, pitsiliinoja ja isoista ikkunoista näkymä Vanhan Porvoon mukulakivikaduille.

Suunnitelmanamme oli nauttia toistemme seurasta, syödä hyvin ja ehkä nähdä joku näyttely. Päädyimme perehtymään ykkös- ja kakksosuunnitelmaan niin hartaudella, että lopulta ei jäänyt aikaa millekään muulle. Siirryimme siis lähinnä ravintolasta sekä kahvilasta toiseen ja nukuimme välillä kunnon yöunet. Täydellistä!

Ravintoloista on mainittava sen verran, että seureemme lämmin suositus etenkin Postres-kahvilan brunssille. Kaunis sekä elegantti miljöö ja hekumoitavan herkullinen eggs benedict sekä jälkkäripannukakku.

Mutta sitten takaisin yleiseen hekumointiin. Nimittäin, vaikka oli vasta huhtikuu, tuntui, että tuosta vuorokaudesta Porvoossa alkoi kesä.

Istuimme joenrannassa, auringon lämmittäessä kasvoja ja pyllyn kastuessa roudasta toipuvalla nurmikolla. Ohitse lipuvista veneistä morjensteltiin. Tykkään niin siitä, mitä kesä tekee meille suomalaisille!

Terassikauden korkkasimme jokilaivalla pienellä tuopillisella olutta, jonka nimen olen unohtanut, mutta joka niin hyvää, että teki mieli vielä lopuksi nuolla tuoppi. Tai ehkä se oli vain se hetki siinä. Tässä on ollut sellaisia kesiä, että en ole ehtinyt, kyennyt tai jotenkin edes huomannut käydä nauttimassa terassinotkumisesta kertaakaan, kun kesä on jo juossut ohi. Nyt tunsin jokaisella ihosolullani auringon ja onnen siitä, että edessä on juuri tämä kesä tässä.

Olen niin törkeän omahyväisen onnellinen tästä elämänvaiheesta, kun voi saada elämäänsä melkein kaiken. Perheen kanssa koetut seikkailut ja ystävien matkat. Kivan työn ja vapaapäivät, jotka oikeasti tuntuvat vapaapäiviltä. Pillimehut saunan jälkeen ja päiväskumpat.

Kesä 2018, rakastan sua jo nyt!

Jaa: