Kaupallinen yhteistyö: World Vision

Saimme kuulumisia Kambodzasta ja Keniasta, kun odotetut vuosiraportit kummilapsistamme saapuivat. Pandemian keskellä kirjeiden kulku on takunnut ­­– viime vuoden helmikuussa kummilapsille hankkimani pienet yllätyspaketit värikynineen ja piirustuslehtiöineen odottavat nekin yhä mantereiden välisen postinkulun alkamista – mutta World Visionin paikallisten työntekijöiden Kenian Ngoswetissa ja Kambodzan Santukissa tekemät vuotuiset raportit saapuivat kuin saapuivatkin perille.

Kulunut vuosi on tietenkin ollut aivan poikkeuksellinen myös meidän kolmelle kummilapsellemme ja heidän perheilleen. Esimerkiksi Ngoswetissa on tarvinnut jakaa 650 perheelle hätäavustusta, jotta he ovat pystyneet hankkimaan ruokaa ja muita perustarvikkeita. Santukissa taas monien perheiden elinkeino on jäänyt suljettujen rajojen taakse, sillä Kambodzasta on yleistä lähteä siirtotyöläisiksi esimerkiksi Thaimaahan.

Silti kaiken tämänkin keskellä vuosiraporteista paistoi toivo ja asioiden edistyminen. Vaikeutuneista olosuhteista huolimatta World Visionin paikalliset kenttätyöntekijät ovat onnistuneet tekemään konkreettisia käytännönasioita kummilapsiamme ja heidän yhteisöjään auttaakseen. Ja lisäksi perheitä tuetaan esimerkiksi koulutuksilla voimaan paremmin ja löytämään tapansa kukoistaa.

Pysyvä muutos tehdään yhdessä (ei norsunluutornista huutelemalla)

Tämä on se, minkä ilolla olen saanut nähdä ollessani mukana Suomen World Visionin kenttämatkoilla Keniassa ja Kambodzassa: kenttätyöntekijät eivät istuskele norsunluutorneissa huutelemassa, miten asiat pitäisi tehdä. He ovat paikallisia, jotka tietävät ja tuntevat yhteisönsä arjen, tavat ja ongelmat.

Korskeiden toimistorakennusten sijaan paikallisten työntekijöiden työpöydät ovat hankealueiden ytimessä. Nyt korona-aikaan on tietenkin ollut toisin, mutta normaalisti monet heidän työpäivien tehtävistään ovat ripoteltuna punaista hiekkaa pöllyävien polkujen varrelle, sinne missä hankealueiden lapset perheineenkin asuvat.

Kummitoiminnan mahdollistaman avun tarkoitus onkin auttaa kummilapsien perheet ja heidän yhteisönsä alkuun. Päämääränä on siis antaa paikallisille heitä kuunnellen työkaluja parempaan huomiseen ja olla sitten tukemassa matka alkuun. Kummitoiminnan mahdollistamin varoin ei siis ole tarkoitus vain esimerkiksi antaa ruokaa ja saippuaa – kriisitilanteissa tilanne on tietenkin eri – vaan löytää köyhyyden juurisyyt ja löytää tavat, joilla perheet voivat itse hankkia elantonsa, ruokansa ja saippuansa.

Konkreettisten muutosten lisäksi osa World Visionin kenttätyötä on antaa tarvittavaa koulutusta, käytännön työkaluja parempaan arkeen ja henkistä tukea.

Kambodzassa kummilapset ovat oppineet lastenoikeuksista

Vuosiraporteista sain ilolla lukea, että Kambodzassa kahdeksanvuotias Chhunna on perheensä kanssa osallistunut kuluneen vuoden aikana monenlaisiin koulutuksiin.

Koulutukissa on esimerkiksi käsitelty lasten oikeuksia ja sitä, minkälainen käytös lapsia kohtaan ei ole oikeutettua. Kambodzassa lapsiin kohdistuva väkivalta on valitettavan yleistä, ja sen hyväksyvän asenneilmapiirin muuttamisessa on kova työ. Koulutuksissa annetaankin vanhemmille väkivallan sijaan muita keinoja kasvattaa lapsiaan.

Viisivuotias Phannou on taas osallistunut perheensä kanssa esimerkiksi koulutuksiin, joissa on käsitelty erilaisia keinoja kunnioittaa ja pitää huolta ympäröivästä luonnosta. Se on tärkeää, senkin takia, että luonto pitää vastavuoroisesti huolta ihmisistä, ja Kambodzassa yksi isoimmista ongelmista on puhtaan veden puute. Ilman parempaa tietoa monet ovat tehneet tarpeensa vesistöihin – ja käyttäneet sitten samaa vettä esimerkiksi ruunalaitossa.

Yksi isoimmista koko Kambodzan Santukia koskevista edistyksistä kuluneena vuonna onkin ollut juuri parantunut hygienia. Yhä useampi perhe on koulutusten ansiosta rakentanut kotinsa yhteyteen ulkokäymälän. Huussi oli Kambodzassa Phannoun isovanhempien kotona vieraillessani yksi niistä asioista, jotka minulle ylpeydellä esiteltiin. Alueelle rakennettiin viime vuonna myös uusia kaivoja takaamaan asukkaiden puhtaanveden saantia.

Kasvatusoppia ja kasvisten siemeniä Keniassa

Kenian Ngoswetista tulleessa vuosiraportissa taas näkyy vuodessa hurjasti kasvanut Evans, jolla on kuvassa leveä hymy kasvoillaan ja sylissään minun tuliaisena viemäni Kimble. Sain ryhtyä Evansin kummiksi viime vuoden alussa, ja yksikään kirje ei ehtinyt kulkea välillämme tapaamisemme jälkeen ennen koronan ryöpsähtämistä. Tämä kuvaterveinen olikin siis erityisen tärkeä ja liikuttava.

Kuten kaikkien kummilasten, myös kymmenenvuotiaan Evansin terveydentilaa tarkkaillaan World Visionin toimesta. Etenkin tässä ajassa on huojentavaa kuulla, että vaikka Keniassa tilanne on koronan kanssa huolestuttava, Evansilla pitäisi oleman kaikki hyvin.

Kuluneen vuoden aikana myös Evans perheineen on osallistunut erilaisiin hygienia- ja lastenoikeuskoulutuksiin. Yli kahden tuhannen kummilapsen kotiin on toimitettu isot vesikanisterit, joissa veden säilyttäminen ja sitä myötä käsienpesu on helpottanut. Isompien vesitankkien rakentaminen taas on mahdollistanut 13 600 lapselle puhtaan juomaveden saannin. Vau!

Oli myös ilo lukea raportista, että Evansin isä on osallistunut perheiden isille pidettyyn koulutukseen, jossa heidän kanssaan on keskusteltu lasten kunnioittamisesta ja isien kasvatusroolin tärkeydestä.

Meidän tavatessamme vuosi sitten, Evansin perhe viljeli maissia pienellä peltotilkulla. Se oli tärkein ruuanlähde perheelle, mutta satoa ei tullut tarpeeksi, saati myytäväksi asti. Olikin ilo lukea raprotista, että perhe on osallistunut koulutukseen, jossa on opetettu erilaisia viljelykeinoja, joilla parantaa peltojen satoa ja sitä myötä perheen ravitsemusta ja toimeentuloa.

Ngoswetin alueella 1835 perhettä on myös saanut World Visionilta lahjoituksena erilaisia kasvisten siemeniä.

Mahdollisuus unelmoida

Minun ja muiden kummien kuukausittaiset kummimaksut mahdollistavat paljon konkreettisia muutoksia. Sen lisäksi itse koen kummina tärkeäksi tehtäväkseni olla myös olla henkinen tuki siellä jossain. Toivon voivani olla se aikuinen, toivottavasti yksi useasta, joiden kummilapseni tietävät miettivän heitä ja uskovan heihin. Olisi upeaa, jos kummimaksun mahdollistaman toivon lisäksi voisin kummiudellani tuoda heille lisää mahdollisuuksia unelmoida.

Se kuulostaa niin suureelliselta, että nolottaa itsestään moisia kirjoittaa, mutta niin moni tapaamani kenttätyöntekijä sen minulle on sanonut, että alan uskoa siihen:

Että sillä tosiaan on merkitystä, että Chhunna, Phannou ja Evans tietävät meidän keittiön seinällä olevien kuvien ja kivojen muistojen seasta löytyvän myös heidän kuvansa. Että vaikka välillämme on tuhansia kilometrejä, he tietävät olevansa läsnä arjessamme, puheissamme ja ajatuksissamme. Sen tiedon varaan pieni lapsi uskaltaa rohkeammin rakentaa haaveita.

Täällä sinäkin voit ryhtyä World Visionin kummiksi.