Talven lapsemme sai tänä vuonna toiveidensa mukaisesti pulkkamäkisynttärit. Sama haave on ollut lähes joka vuosi – ja kerran aikaisemminkin synttäreitä on juhlittu pulkkamäessä – mutta tänä vuonna juhlapäiväksi saatu lumipeite oli erityisen tärkeä. Ulkona kun olisi oltu joka tapauksessa, ja tihkusateiset mutavellisynttärit eivät nyt ainakaan vielä ole olleet synttäriteematoiveiden kärkikahinoissa.

Kuravaate-asukoodin sijaan saimmekin kirjoittaa synttärikutsuihin OPM, lasten versiona, eli oma pulkka mukaan. Lainavempeleenkin olisi saanut, meillä kun on taloyhtiön varastoissa vuosikymmenten kerrostumat erilaisia liukureita, pulkkia ja Stigoja.

Pidimme juhlat täällä oman kylän pulkkamäessä Herttoniemessä, ja juhlakattaus kasattiin viereisen puiston pöydille. Levitimme pöytäliinan ennestään jo kaakaotahmaiselle pöydälle, sytytimme parit kynttilät ja asettelimme penkeille taljoja lämmikkeeksi. Puhalsimme muutamia synttärisankarin valitsemia ilmapalloja ja nostimme ne naruun kiinnitettyinä pöydän yläpuolelle. Valmista oli! Lumi on niin ihmeellinen kaunistaja, että kaikki koristeet olisivat jääneet sen kimalluksen varjoon.

Roudasimme paikalle laatikkopyörän kyydissä myös taloyhtiön grillin, jotta saimme lämmitettyä juhlaväelle puolison edellispäivänä leipomat pizzat (ekstrana tuli aikuisvieraille mahdollisuus lämmitellä grillin hehkussa käsiään). Suolaisen nälkään olin tehnyt myös jokaiselle vieraalle oman pienen paperipussin, jossa oli sekoitus popcornia ja sipsejä.

Synttärikakkukin oli, sillä lapseni ovat jostain syystä sen verran konservatiivisia juhla-ajatuksissaan, että kakku on oltava. Siitäkin huolimatta, että yleensä sen pointti on lähinnä toimia kynttilöiden alustana, itse kakun jäädessä melkein kokonaan seuraavan päivän rääppiäisissä syötäväksi.

Tällä kertaa tein synttärisankarin toiveesta tämän vegaanisen porkkanakakun, jota lapset olivat leiponeet yhdessä siskoni kanssa. Tapahtui siis jotain poikkeuksellista, koska a.) juhliemme vakiherkut, perintöreseptillä tehdyt porkkanakakkumuffinit, puuttuivat kokonaan pöydästä b.) tein kerrankin kakun, joka ei totaalisesti epäonnistunut (taikana se, että en edes yrittänyt tehdä täytekakkua).

Parhaiten pakkassäässä tuntui maistuvan termareissa oleva lämmin kaakao, johon sai halutessaan sujauttaa vaahtokarkkeja mukaan. Myös kuumaa mehua oli tarjolla, samaten kuin aikuisjengille kahvia. Retkitunnelmissa ja kuuman mehun kanssa superhyvältä maistuivat myös luultavasti kauden viimeiset piparit sekä kaurakeksit, joita tein yhdessä lasten kanssa jättimäisen purkillisen.

Kun lapset olivat ruokailun jälkeen rymynneet posket punaisiksi pulkkamäessä ja löytäneet aarteenmetsästyksessä aarteen luo, laitoimme taas grillin päälle. Ulkoillessa tulee nälkä! Kemujen päätteeksi tarjosimme vielä pannukakkua, jota puoliso oli tehnyt samana aamuna. Lämmin pannukakku, kermavaahto ja hillo tuntuivat suussa kuin haikurunolta talvelle!

Pulkkamäkisynttärit eivät tietenkään ole vain lasten etuoikeus. Minut on kutsuttu tulevana viikonloppuna pulkkamäkisynttäreille, joissa juhlistetaan 37-vuotiasta päivänsankaria. Minä ja vintage-Stigani ollaan ihan liekeissä jo etukäteen!

Lue myös: Lasten ulkosynttärit ­– kiva tapa juhlia myös muuten kuin korona-aikaan