Sokerivanun tuoksuiset terveiset täältä Pohjanmaalta! Junailimme kolmistaan lasten kanssa lakeuksille vappuaattona, kun mies jäi tekemään kolmea viimeistä työvuoroaan ennen vanhempainvapaansa alkua.

Tänään vappupäivänä suuntasimme Vaasaan vapputorille. Muuta tapaa viettää toukokuun ensimmäistä en edes tiedä, sillä olen viettänyt vappuni sadan metrin säteellä Vaasan kauppatorista niin kauan kuin muistan. Välillä olen myynyt donitseja, välillä popcornia, välillä jäätelöä ja välillä ilmapalloja. Jonain vuosina olen leiponut pizzaa, toisena pakannut metreittäin lakua pussiin ja kolmantena vääntänyt pehmistä tötteröön.

Joskus on tullut rusketusrajoja, toisinaan rakeita. Aikoinaan vappuaattona riitti energiaa humpata, vaikka vappupäivänä torille painuttiin siinä vaiheessa, kun ensimmäiset teekkarit vasta hoippuivat jatkoilta nukkumaan. Nykyään aattona riittää iso mukillinen äitini tekemää simaa ja toive kunnon yöunista.

Noh, simamukilliseni sain, mutta kunnon yöunia en. Kuopus piti vierashuoneeseen pedatuissa Barbie-lakanoissa yhden vauvan pyjamabileitä koko yön, ja minä petinaapurina imetin, etsin lakanoihin kadonnutta tuttia, silitin päätä ja selvitin peiton kanssa solmuun menneitä pieniä jalkoja. Aamulla oli kohmelo, orastava päänsärky ja ärrinmurrin.

Murrinmärrinä puin kuitenkin päälle nalleasun ja pienemmälle likalle omansa. Vaasassa merituuli puhalsi, mutta aurinko paistoi niin mukavasti, että nalleille tuli vallan kuuma. Eipä musta tänä vuonna kahden pikkuisen kanssa juurikaan työläiseksi ollut, mutta pieniä hupulaisen hommia tehtiin kimpassa lasten kanssa vanhempieni myyntikojulla. Joitakin perinteitä pitää vaalia, ja jos siinä samalla yksi pikkunalle oppisi, etteivät ne karuselli- ja pomppulinnarahat vain ilmesty lompakkoon, vaikka kuinka narisisi, marisisi ja haluaisi. Asioiden eteen pitää tehdä töitä.
Kaupattiin ilmapalloja, ja pienempi töpöhäntäkin kailotti niin hienosti ohi kulkevalle toriväelle ilmapallojaaa, ilmapallojaa, että isompi nalle pörhisti ylpeänä rintaansa ja pyyhkäisi silmäkulmaansa. Tottahan niin hienosta myyntiassaroinnista sai pieni itselleen valita ikioman ilmapallon. Virallisen vappupallon tärkeään tehtävään valittiin pitkän harkinnan jälkeen yllättäen valkoinen sirkushevonen (eikä viime aikoina jostain syystä paljon puhetta herättänyt Ängldiböödsi tai ikisuosikki Muumi).

Voisin myös kertoa hervottomista räkähuutoraivareista, yhden metrisen kulkijan maailmantuskasta tai siitä, miten taas vannoin itsekseni, että en enää ikinä lähde lasten kanssa minnekään. En ainakaan kahden lapsen, en ainakaan ainoana aikuisena, en ainakaan näin helvetin väsyneenä.

Mutta kerronkin sen, miten tervetullut tämä kesää enteilevä toukokuu onkaan. Miehellä on jäljellä yksi työvuoro ennen isikesää. Huhuh, en tiedä, mitä odotan eniten. Sitä että mä en ole näin poikki koko ajan vai sitä, että mä en ole näin väsynyt koko ajan. 
Jaa: