Nuorimmaisemme täytti vuosia, ja metsän lapsena hän tahtoi taas viettää synttäreitään ulkona. Se sopi mainiosti, etenkin nyt korona-aikaan. Vaikka monilla juhlat ovat nyt pandemian takia pakon edessä siirtyneet ulos, suosittelen lämpimästi juhlimaan synttäreitä ulkona muutenkin.

Eikä ulkosynttärit järjestääkseen tarvitse olla kesä! Lokakuussa syntyneen lapsemme kanssa olemme juhlineet kaverisynttäreitä aina ulkona. Keskitalven lapsen kanssa säät ja pimeys ovat olleet haasteena, mutta kerran tammikuussa synttäreitään viettävä sai toivomansa pulkkamäkisynttärit.

Ulkona vietetyissä synttäreissä on monta hyvää puolta:

• Muunneltava juhlatila. Etenkin pienien kotien asukkaille on kätevää, kun juhlat voi viedä luonnon tarjoamiin ja kokoonsa puolesta muunneltaviin juhlatiloihin.
• Pakettiin kuuluva siivous. Ruuanmuruset ja kaatuneen mehumukilliset hoitaa nekin luonto. Varsinaiset roskat pitää tietenkin raahata kotiin, mutta muuten koti odottaa puhtaana juhlienkin jälkeen.
• Tilaa leikkiä. Luonto inspiroi lapset leikkeihin, ja mikä parasta; ulkona on tilaa leikkiä.
• Luonto tarjoaa koristeet. Juhlien kauneimmat koristeet ovat vuodenajasta riippumatta luonnon taiteilemia.

Minulla onkin tapana alkaa jo syyskuussa kertomaan kuopukselle samaa tarinaa siitä, miten luonto alkaa valmistautua hänen syntymäpäiväjuhliinsa. Hiljalleen se koristelee metsän puut juhlaväreillä, ripottelee kohmeiset kastepisarat kimmeltämään heinänkorsiin ja tupsuttelee mättäiden päälle juhlallista tummanvihreää.

Kuopus rakastaa tätä tarinaa, vaikka tietenkin tiedämme molemmat, että luonto valmistautuu talveen, ei (vain) lapsen syntymäpäiväjuhliin. Yhtä kaikki, tarina juhliin valmistautuvasta luonnosta on lapsen mielestä joka vuosi yhtä kutkuttavan kiva.

Ja niin tosiaan kävi taas, että luonto laittoi parastaan lokakuisille syntymäpäiväjuhlille. Muuten sateisen viikon keskellä juhlapäivänä aurinko työntyi esiin ja maiseman harmaa usva vaihtui lempeän kirpeään kuulauteen.

Luonto myös tarjosi taas kauneimmat koristeet juhlapöytään, joka katettiin pikkumökkimme viereen Kivinokassa. Synttärisankari siskonsa kanssa rakensi päivänsankarille pöydän päähän metsäisen valtaistuimen, jossa oli jännästi samaa tunnelmaa kuin Game of Thronesissa.

Vaikka meillä on kaupunkimökki kätevänä tukikohtana ulkosynttäreille, ulkona voi järjestää juhlat, vaikka ei olisi omaa pihaa tai mökkiä. Meillä lasten synttäreitä on vietetty – kuten jo kerroinkin – pulkkamäessä ja metsässä nuotion äärellä, tarjottavat maassa olevalle viltille aseteltuna.

Pitopöydän olisi voinut hyvin kattaa myös taloyhtiön pihaan tai johonkin kotilähiön puistoista. Olen järjestänyt muutaman juhlat myös kaupungin ränsistyneessä huvimajassa, joka tosin on nyttemmin purettu, mutta vastaavia rakennelmia kyllä löytyy muualta.

Nyt kuitenkin juhlittiin pikkumökillä, ja ruuaksi ulkosynttäreille puoliso haudutteli ison kattilallisen hernekeittoa, jonka kylkeen hän leipoi saaristolaisleipää. Näin lounasaikaan alkaville juhlille pystyi saapua tyhjin vatsoin, kun jokainen sai ensin soppalautasellisen.

Varsinaisessa juhlapöydässä kaikki tarjottava oli kuopuksen toiveesta tehtyjä. Kantarellimuffinien sieniä kuopus oli ollut mukana poimimassa. Yleensä olemme tehneet sienistä piirakan, mutta ehkä yksittäiset muffinit ovat vähän hygieenisempi vaihtoehto. Sipsit katoimme noutopöydän sijaan buffetiksi, jonka tarjoilijana ottimien kanssa minä toimin. Hygieniasyistä sekin.

Herkkuina tarjolla oli porkkanakakkua, joka sekin oli leivottu muffinimuotoon. Tämä on klassikkotarjottava juhlissamme, ja pienet vieraatkin tiesivät sitä jo edellisvuosien perusteella odottaa. Perintöresepti maailman eittämättä mehevimpään porkkanakakkuun löytyy täältä.

Lisäksi tarjolla oli vegaanisia korvapuusteja ja niin ikään vegaanista puolukkakakkua. Jälkimmäinen on tehty tällä reseptillä, tosin resepti ei totellut perheemme toisen aikuisen leivontapeukkua ollenkaan, ja kakku jäi littanaksi, raa’aksi ja lopulta kuorrutekin suli. Että jos ja kun minä osaan mokata synttäreiden täytekakut, kyllä puolisokin osaa. Kynttilät tuli kuitenkin puhallettua vähän onnettomammankin kakun päältä.

Katoimme jokaiselle vieraalle vielä erikseen pöytään oman vihannes-, hedelmä- ja marjakipon. Tämä on ollut hitti ihan jokaisilla synttäreillä, ja tällä kertaa tarjolle laitettiin sellaisia herkkuja, jotka oli helppo laatikkopyörän kyydissä kuljettaa juhlapaikalle ja jotka eivät vaatineet pesua kummempaa esivalmistelua: kirsikkatomaatteja, babyporkkanoita, viinirypäleitä ja pensasmustikoita.

Ulkosynttäreillä myös juomilla on merkitystä. Näin viileillä ilmoilla kuumemmat juomat maistuvat, ja meillä oli tarjolla lämmintä kaakaota sekä mehua ja aikuisille kahvia. Isot pumpputermarit saatiin taas lainaan taloyhtiöltä. On onni, että kaikkea ei tarvitse omistaa itse!

Ulkosynttäreillä ohjelma oli perinteisien ja aina toimivaksi todettujen ohjelmanumeroiden ympärille rakentunut. Lapset saivat onkia itselleen pienet herkkupussit pikkumökin ikkunasta. Vaikka kaikkia odotti samanlainen yllätys (välipalakeksi, suklaata ja syötävä rannekoru), ongintahetki ja jännittävästi rapiseva pussi olivat ihan yhtä kikatuttavan hauskoja tänäkin vuonna.

Lisäksi puoliso oli suunnitellut metsään aarrejahdin, jossa vihjeet johtivat uusien vihjeiden luo, ja lopulta aarre – pussillinen saippuakuplapulloja – löytyi. Olin ihan polleana konkarivanhemmuudestani, sillä olin tajunnut myös ostaa purkkeihin täyttöainetta, vaikka tällä kertaa vain yksi pullollinen kaatui heti maahan.

Viimeiseksi oli vielä suunnitteilla metsädisko, mutta lapset päättivät, että he mieluummin sekoilevat ilman musiikkia pitkin metsiköitä. Joten näin tehtiin.

Juhlien jälkeen kaikilla olivat ulkoilusta punaiset posket, ja etenkin synttärisankarilla silmät tuikkivat onnesta ja ilosta  – sen mitä niistä metsäleikkien tiimellyksessä silmille valahtaneen ja likaantuneen lippiksen alta näkyi.