Miten voikaan alle 12 tunnissa kalenteri, ajatukset ja suunnitelmat kierähtää ympäri. Se, mikä näkyi omassa elämässäni alkuun vain ulkomaanuutispalstalla ja kummastutti Kenian-matkalla lentokenttien ruumiinlämmönmittauksina, onkin hiljalleen valunut ympärilleni ja arkeeni. Eilen uutisointi koronaviruksesta ja ohjeistukset siihen liittyen saivat laittamaan arjen paussille.

Päätimme Satun kanssa perua meidän Unelmaduunarin tilipäivä -aamiaistapahtuman ja siirtää sen myöhemmälle kevääseen. Haluamme toimia vastuullisesti, ennaltaehkäisevästi ja minimoida mahdolliset terveysriskit, joita tapahtumien järjestäminen isolle joukolle samassa tilassa aiheuttaa. Kaikkia lipun ostaneita on informoitu asiasta, ja he saavat lipuista rahansa takaisin.

Vain yhden päivän aikana peruuntui liuta muitakin työprojekteja, pari mediahaastattelua siirtyi ja työkalenterin kanssa sai pelata tetristä, jossa kaikki palaset ovat vähän väärässä paikassa ja väärään aikaan. Harmittaa kaikki säätö ja tulojen menetys.

Mutta nyt on tärkeintä saada se penteleen korona kuriin. Meillä ei onneksi pitäisi olla mitään hätää, perusterveitä kun olemme. Mutta sitten on ne kaikki muut – ja ne työntekijät, jotka eivät voi tehdä etänä pitääkseen tartunnat etäällä ja joiden ammattitaito on erityisen kullanarvoista juuri nyt.

Siksi me päätimme jäädä jo tänään kotiin. Puolisolla ja kuopuksella oli joka tapauksessa vapaapäivä, ja koko sakkimme on pienessä nuhassa. Olla nyt koko talvi terveinä ja saada pikkunuha juuri nyt, kun nenäliinan kaivaminen taskusta julkisella paikalla saa aikaan saman reaktion kuin kaivaisin taskustani esiin pistoolia.

Aamulla koitimme perua meidän siivoojamme tuloa, mutta siivouspalvelun asiakaspalvelu oli niin tukossa, että ei päästy koskaan läpi. Pyöräilimme sitten viettämään korona-vapaata pikkumökille Kivinokkaan ja palasimme puhtaaseen kotiin.

Tällä hetkellä meidän pitäisi lasten kanssa olla menossa Turkuun ystävien luo, mutta päätettiin jättää junaliput käyttämättä ja sovittiin sen sijaan Facetime-tärskyt. Turha lähteä nyt julkisiin kulkuvälineisiin ja miksailemaan pöpöjä Suomen sisälläkään, jos ei pakko ole. Puolison salibandykausi lopetettiin eiliseen, ja tämän viikonlopun pelit peruuntuivat. Hänen piti lähteä ystävien kanssa pelien jälkeen Hankoon, mutta Hankokin muuttui nyt Herttoniemeksi.

Nyt vietetäänkin odottamatta tullutta koko perheen yhteistä vapaaviikonloppua, jolloin kotoa poistutaan korkeintaan mökille. Kauppaankaan ei pitäisi joutua enää lähtemään, sillä puoliso kävi hakemassa sunnuntaina tekemiini viikkoruokaostoksiin täydennystä tänään. Tosin sain kaupan käytäviltä viestiä, että hyllyistä on kaikki loppu, paitsi kalja. Että kaljaakin meillä nyt on.

Ensi viikosta en yhtään vielä tiedä muuta kuin sen, että pianon kotiopetusta lukuunottamatta kaikki harrastukset on peruttu. Puolisoa tarvitaan töissä, vaikka ja etenkin jos muu maailma ympärillä ajetaan alas. Kouluja ei suljeta näillä näkymin, eikä siksi sitten edes haettu yhtä esikoisen koululla olevaa koulukirjaa kotiin. Päiväkoti on auki, mutta jos se tulee olemaan auki vain epidemiatilassa olevan yhteiskunnan käynnissä pitämiseksi, kuopus jää tietenkin kotiin. Sen tiedän, että ensi viikolla joudun tekemään kirjanpidon, siihen ei edes korona vaikuta.

Mutta sitä ennen tehdään viikonlopun mittainen lähiloma omaan kotielämään.

Jaa: