Miksi ihmeessä me olemme olleet niin fakkiutuneita ajatukseen, että treffien pitäisi aina olla iltaisin, mieluiten perjantaina tai lauantaina? Aika monen parisuhteen jäsenillä – kuten meilläkin – työajat ovat epätyypilliset. Ja sitten vielä näin lapsiperheellisenä haluamme mielellään viettää ne harvat koko perheet yhteiset vapaapäivät yhdessä koko perhe.
Pyörittelimme tätä jumiutunutta treffikäsitettä puolison kanssa syksyllä, kun olimme karanneet keskellä viikkoa yön yli treffeille Punkaharjulle. Puolisolla oli vapaat keskellä viikkoa, minä sain yrittäjänä järjesteltyä vapaata ja lapsien hoidosta vastasi turvaverkko, joka tällä kertaa muodostui koulusta, iltapäiväkerhosta, päiväkodista ja ystävistä.
Että hittolainen, voisiko arkipäivän treffit ylipäätään olla se tapa, jolla saisimme kahdenkeskistä treffiaikaa toiveidemme mukaisesti kerran kuussa? Joo!
Jos treffit ovat arkipäivinä, ei tarvitse säätää lastenhoitokuvioita. Treffiateriat saa lounashintaan. Kaikissa tekemisissä on vähemmän väkeä ja ehkä vähän iltoja edullisemmat hinnat: museoissa, näyttelyissä, elokuvissa, liikuntapaikoissa. Ja näin talvella saa samalla päivänvaloa talteen kehoon, voi käydä vaikka metsäretkitreffeillä, juoksemassa tai luistelemassa yhdessä. Voimme olla halutessamme ihan kotonakin vain, kahdestaan. Päivätreffeillä voi antaa päivän energisimmät hetket toiselle, eikä tule univelkaakaan myöhäisillan treffien tapaan.
Huonoiksi puoliksi keksimme sen, että mahdollisuudet tunnelmalliseen ateriointiin kynttilänvalossa ovat minimimaaliset ja että esimerkiksi monet musiikkikeikat, teatteriesitykset ja vastaavat ovat ilta-aikaan. Mutta niitä voi sitten järjestää ekstraksi, jos siltä tuntuu. Päivätreffit mahdollistavat sen, että ylipäätään pääsemme treffeille.
Niinpä viime viikolla eräs arkipäivä toisen lapsen lähdettyä kouluun ja vietyämme toisen päiväkotiin, lähdimme treffeille.
Tai no ihan ensin ei lähdetty mihinkään, vaan nautimme rauhassa siitä, että saimme olla kahdestaan kotona. Syötyämme ajan kanssa yhteisen aamupalan kotona, nappasimme alle metron ja sujahdimme keskustaan.
Kävimme katsomassa Kiasmassa Ragnar Kjartanssonin The Visitors -teoksen, jossa muusikot soittavat saman kartanon eri tiloissa ja ovat toisiinsa yhteydessä kuulokkeilla. Tunnin teos on kuvattu yhdellä otolla, jos nyt niin voi sanoa, kun kameroita ja näin syntyneitä tallenteita on kuitenkin yhdeksän. Yhdessä yhdeksän otosta muodostavat visuaalisesti ja musiikillisesti niin kauniin ja koskettavan teoksen, että kokonaisuus tuntui tanssivan kiihkeänä ympärillä ja imeytyvän suoraan ytimiin ja sydämeen. Vaikuttuneena itkin hiljaa nikotellen läpi lähes koko tunnin.
Upea teos, käykää tekin katsomassa, vielä sunnuntaihin 2.2. asti ehtii.
Kävimme myös pötköttelemässä blogijengiltä häälahjaksi saamassamme kiinalaisessa hieronnassa, ja tuntui rikollisen ihanalta huomata torkahtaneensa hoidon aikana, tuosta noin vain, arkena puoliltapäivin.
Lounaaksi valitsimme La Famigliassa pikkuveljeltäni saadulla lahjakortilla pizzat – treffeillä voi!
Lopuksi kävimme vielä katsomassa Helsingin Kaupunginmuseon Pullopostia Kurvista -näyttelyn. Se perustuu helsinkiläisen Johan Knut Harjun (1910–1976) muistiinpanoihin sekä piirroksiin. Harju elätti itseään satunnaisilla kirjoitustöillä sekä pikkurikoksilla. Hän oli myös asunnoton ja alkoholisti, joka elämäntyönään tallensi omaa ja kaltaistensa elämää Kurvina tunnetun helsinkiläisen kadunpätkän ympärillä: Vallilassa, Hermannissa, Kalliossa ja Sörnäisissä.
Mukana on myös paljon aikalaisten kuvia noilta alueilta, jotka kyllä tunnistaa näin vuosikymmeniä myöhemmin, mutta jotka ovat muuttuneet paljon. Esimerkiksi nykyinen Helsingin kaupunginteatteri sijaitsee alueella, joka Knutin aikaan tunnetiin vielä Hampparilaaksona – siellä kun oli kadunmiestä ja -naista pitkin poikin pöpelikköä.
Knutin muistiinpanojen kautta voi aistia ulkona vietetyt pakkasyöt, leiritulen leimun siltojen alla, yömajojen hajut ja aamuisen krapulan pistävyyden, kun on pakko saada kurkusta alas jotain, ihan mitä vain. Yhteisö on tärkeä, sillan allakin. Teksteissä on paikkansa poliisille, sen ajan sosiaalitoimijoille, viinatrokareille ja prostituoiduille. Knutin muistikirjamerkinnät eivät ole katkeroituneita, vaan toteavia, havainnollistavia ja paikoin humoristisiakin.
Menkää hyvät ihmiset kokemaan, tämäkin. Näyttely avartaa käsitystä niin ihmisyydestä kuin Helsingistä. Näyttelyyn ei ole sisäänpääsymaksua, sillä kaupunginmuseo on aina ilmainen.
Museohommien jälkeen kiisimme metrolla takaisin Herttoniemeen. Puoliso lähti hakemaan kuopusta päiväkodista ja minä menin kotiin vastaan esikoista.
Kello oli vähän yli neljän keskellä arkiviikkoa, mutta olo oli hönöisen levollinen ja onnellinen – kuten paljon pussailleella tapaa oleman.
Mekin hoksattiin tämä mahdollisuus muutama vuosi sitten, kun esikoinen oli ainokainen. Meillä ei oikeastaan ole niitä turvaverkkoja, mutta työajat mahdollistavat joskus päivätreffejä. Teatteriin ei toki pääse siihen aikaan, mutta leffaan ja hyvään ravintolaan kyllä. Joskus lämpiminä kesäiltoina olemme myös menneet piknikille takapihalle (itkuhälytin mukanamme) tai syöneet iltapalaa kynttilän valossa kun lapset on saatu nukkumaan. Kahdenkeskistä spesiaaliaikaa on löydetty tarvittaessa vaikka ei ole mahdollisuutta viedä lapsia mummolaan, ja olen siitä tosi onnellinen.
Oi että, kuulostaapa ihanilta nuo teidän takapihat piknikit lasten mentyä nukkumaan <3 Pidän tämän mielessä kesää ajatellen itsekin!
Meilläkään mummoloiden apuja ei ole arjessa läsnä, mutta onneksi muitakin keinoja kahdenkeskiselle spesiaaliajalle on löytynyt.
Oi me tehdään myös tuota! Mies on eläkkeellä ja mulla kertyy lomapäiviä ovien ja ikkunoiden täydeltä. Läksi niitä saa käyttää tosi joustavasti vaikka päivän varoitusajalla, jos omat työt sallii. Tukiverkostot on lähes nolla, joten nuo treffipäivät on kultaakin kalliimpia.
Voi kyllä, treffipäivät ovat supertärkeitä. Sen aina unohtaa, miten tärkeitä ne ovatkaan, jos ja kun aikaa edellisestä kerrasta on vierähtänyt paljon. Parisuhden ansaitsee hellintänstä, ja onneksi keksittiin tämä päivätreffien mahdollisuus, joka mahdollistaa kahdenkeskisen ajan useammin <3
Päivätreffit – mikä ihana ajatus! ♡ Lounastreffejä on silloin tällöin tullut harrastettua, mutta mieheni ja minä emme ole tehneet töitä samassa kaupungissa sitten v. 2014, joten nekin ovat jääneet vähiin. Etäisyyksistä puheenollen täytyy näin ulkosuomalaisena esittää ehkä tyhmä kysymys noista käytännön järjestelyistä päiväkodin suhteen. Täällä Ruotsissa ohjeistavat sekä päiväkoti ja koulun iltapäiväkerho seuraavasti: jos vanhempi on arkena vapaalla, lapsikin on vapaalla. Jos siis mennään ”by the book” niin tuo sääntö käytännössä torpedoi lounasta pidemmät päivätreffit.
Onko Suomessa toisenlainen käytäntö – mietin sanaparia subjektiivinen päivähoito-oikeus?
Nimim. Treffien tarpeessa tämäkin mamma 😉
Jep, suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus, vaikka edellinen hallitus yrittikin sitä poistaa.
Iltapäiväkerhon osalta, ainakin helsingissä käsittääkseni jokainen 1-2lk oppilas on (halutessa) oikeutettu iltapäivähoitoon (ilman klausuuleja siitä, että ip-hoitoon on oikeutettu jos vanhempi ei ole kotona). Omalla kohdalla olen nyt vuoden alusta ollut työttömänä työnhakijana ja kyllä mun lapsi edelleen on ip-kerhossa ihan normaalisti (ekaksikin syystä että työnhaku ja haastattelut jne käy ihan työstä, mutta tokaksi ihan siksi, että siellä hän leikkii kavereidensa kanssa ja olisi kurjaa vielä tämä mahis häneltä pois…ne kaverit kun on ip-kerhossa joka tapausessa). Ainut muutos siis lapsen elämään, että voin hänet hakea hyvissä ajoin kotiin ja toisaalta silloin tällöin pidetään ”vapaapäiviä” ip-kerhosta ja tehdään jotain spesiaalia kivaa kaksin.
Päivätreffit on tosiaan kivoja. Me ollaan miehen kanssa harrastettu lounastreffejä ja sitten pidempiä päivätreffejä vkl kun lapsi on viettämässä laatuaikaa isovanhempien kanssa. Ihan parasta kyllä, ei ruuhkaa ja ei tartte valvoo myöhään 🙂
Oi kyllä, onni on subjektiivinen päivähoito-oikeus! Meillä olisi ollut yksi pitkin seiniä hyppivä isosisarus ja yksi vielä huonommin päivisin syövä ja nukkuva vauva ilman sitä – ne kolme päiväkotipäivää viikossa olivat supertärkeitä koko perheen tasapainolle ja jaksamiselle. Ilman subjektiivista päivähoito-oikeutta Suomessa varmasti olisi myös yksi itsensä työllistävä yrittäjä vähemmän, mutta todennäköisesti yksi mielenterveysongelmista kärsivä mutsi enemmän.
En ollut tiennytkään, että Ruotsissa subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ole – mielenkiintoista! Etenkin kun ihan yhtä lailla työnmuodot ja työajat ovat sielläkin yhtä monimutkaisia kuin täällä. Puolisolla voi olla vapaapäivä, mutta hän nukkuu, koska on ollut edellisen yön töissä tai on seuraavan yön töissä. Jne. Ja perheissä on tosiaan työnhakua – kuten A:lla – opiskelua ja monilla perheillä kaikkea tätä yhtäaikaa.
Meille päiväkodista aikoinaan ehdotettiin, että josko kolmen päivän hoitoviikkoon lisättäisiin yksi päivä, jotta ryhmä ja toiminta pysyisi eheämpänä. Sittemmin perheemme päiväkotilaisilla on ollut viikossa yksi vapaapäivä, jonka ovat olleet isänsä kanssa. Se on ollut hyvä rytmi. Muina vapaapäivinään puoliso assaroi minua työhommissa ja mm. laittaa ruokaa, siivoaa, käy kaupassa, hoitaa pyöränkorjaukset ja sen sellaiset, jotta loppuperheellä olisi sitten iisimpää vaikkapa viikonloppuisin, kun hän on pitkiä vuoroja töissä.
Ja nyt sitten koitetaan yksi hänen vapaapäivistään kuukaudessa raivata töiltä myös minun osaltani, että saadaan parisuhdeaikaa. Päivätreffit best! Toivottasti Linne tekin puolisosi kanssa saatte mahdollisuuksia treffeille <3
Me harrastetaan miehen kanssa treffejä ihan prismaan.:D se on väliin luksusta kun päästään ei-ruuhka-aikaan ruokaostoksille kahdestaan. Teemme molemmat vuorotyötä, lisäksi itse opiskelen joten monesti viikolla mennään ihan ristiin keskenämme.Isovanhemmat on lähellä, heistä 1/3 auttaa jos hätä iskee. Elokuvissa ei olla käyty kahden vuosiin. Pyritään siihen että kummatkin saa omia menoja, sitten on kahdenkeskiset jutut ja perheaika. Nyt mennään näin,joskus ehkä näemme miehen kanssa nykyistä enemmän. Itse otan omaa aikaa aamusta kun olen aamuvirkku, mies illasta. Ja uskon että lapsen kasvaessa sitä omaa aikaa tulee sitten lisää. Meillä lapsi on eskarissa plus osapäivähoito päälle. Eli on 1/2 -1 h hoidossa ennen eskaria ja 2h eskarin jälkeen. Vaikka aiemmin hoitoaika oli heti aamusta,pystyimme hakemaan hoidosta myös aiemmin. Nyt omat päivät vaihtelevat enemmän ja usein olen hakenut muksun etuajassa samalla kun menen kotiin. Jatkossa toivon että olisin mahd.paljon töiden suhteen itseni herra ja saisin lisää joustoa päiviin. Siksi aloitinkin opinnot. Ihanalta kuulosti teidän treffit.❤
Ymmärrän täysin Prisma-treffit! Mä siis käyn itseni kanssa treffeillä Lidlissä. On ihanaa päästä rauhassa ja hyvän suunnitelman kanssa kauppaan, hankkia ruokatarvikkeet viikoksi ja vähän tutkia siinä samalla kaikkia jännittäviä purnukoita 😀
Mekin ollaan monet vuodet tingitty kahdenkeskisestä ajasta. Syynä toki tukiverkostojen puute (nykyään ollaan onneksemme hoksattu ja saatu sellainen ystävistä ja naapureista), mutta myös se, että meillä tulee koko perheen yhteisiä vapaapäiviä vähän, monesti vain muutamia kuukaudessa, että ollaan mieluummin oltu ne perheen kanssa. Ja yhä edelleen ollaan. Siksikin olen niin onnellinen tästä päivätreffiymmärryksestä – se ei vie perheaikaa, kun lapset joka tapauksessa ovat silloin koulun ja varhaiskasvatuksen huomissa.
Onnea ja iloa opiskeluihin – työelämän jousto on kyllä tärkeä ja arvokas asia, etenkin pikkulapsiperheessä. Toivottavasti siis sitä saat elämääsi opiskelujen myötä!