Kaupallinen yhteistyö: Kaslink Aito

Hankin syksyllä vuosikymmenen vanhan ja viimeiset piippaukset päästäneen sykemittarini tilalle uuden vempeleen. Ostin sen käytettynä tutulta, enkä tullut ennen ostoa hirveästi perehtyneeksi laitteeseen. Siksi tuli yllätyksenä, että ihan vain sykemittarina ostamani laite olikin monenmoisilla ominaisuuksilla varustettu älykello. Kuin olisi siirtynyt matopelimaailmasta virtuaalitodellisuusmaailmaan.

Nyt minulla on ranteessani vehje, joka mittaa koko ajan tekemisiäni: unta, liikkumistani, liikkumattomuuttani, askeleitani ja sykettäni. Päivän lopuksi saan raportin energiankulutuksestani. On ollut mielenkiintoista huomata, minkälainen ero energiankulutuksellani on työpöydän ääressä vietettyjen arkipäivien ja lasten kanssa vietettyjen touhukkaiden vapaapäivien välillä.

Huvittavin oli eräs lauantai, jolloin olin hovimestarina esikoisen kaverisynttäreillä. Kävin kyllä iltasella vielä lenkillä, mutta silti piti hieraista silmiään, kun illalla älykello tiesi kertoa minun kuluttaneen melkein puolet enemmän energiaa kuin niinä kotitoimistopäivinä, jolloin en harrasta mitään liikuntaa. Melkoisen tehokas synttäritreeni!

Lapsiperhevipeltäminen siis tosiaankin kuluttaa kehon energiavarastoja ihan huomaamatta. Ja sen taas olen huomannut, miten ihan kuluneen vuoden aikana myös sellainen tietoinen liikunnanharrastaminen lasten kanssa on lisääntynyt. Yhtäkkiä voimme käydä yhdessä liikkumassa koko perhe, niin että oikeasti kaikilla on urheilusta punaiset posket ja että niin, että ne henkiset energiatasot ovat tekemisen jälkeen vahvasti plussalla.

Voimme käydä vaikkapa luistelemassa, kiipeilemässä tai pyöräilemässä. Tänä talvena olen uskaltautunut mukaan jopa puolison ja lasten uimahallireissuille, mikä vielä muutama vuosi sitten olisi tuntunut itsekidutukselta (tosin puoliso ajatteli silloin samoin minun ja lasten museoreissuista – onkin siis hyvä, että meidän itsekidutusmieltymyksemme ovat eriävät, ja lapset ovat päässeet niin uimaan kuin kulttuuririentoihin).

Meillä on ollut tapana liikkumaan lähtiessä napata mukaan juoman lisäksi jotain helposti mukaan otettavaa välipalaa. Se tasaa verensokerin heilahtelut, mutta enemmän kyse on siitä, että eväät nyt vain tekevät liikuntaretkestäkin mukavamman. Uimahallissa eväillä myös pelaa itselleen rauhaisaa aikaa, kun muksut voivat pukkarin penkillä istuksien syödä eväät sillä aikaa, kun itse saan vaatteet päälleni, hiukset harjattua ja kamat kasaan.

Banaanit, pähkinät, välipalakeksit ja pussismoothiet ovat viime aikoina saanet välipala-arsenaaliimme kaveriksi yhteistyökumppanini Kaslink Aiton uudet juotavat kauravälipalat. Ne ovat maidottomia ja gluteenittomia ja niiden kaurapohja on valmistettu täällä Suomessa Korian-tehtaalla kotimaisesta kaurasta. Niiden makeus tulee hedelmistä ja niihin on lisätty vitamiineja. Makuvaihtoehtoina ovat päärynä-vanilja ja mansikka-banaani. Pakkaukstakin annan plussaa, sillä nämä on helppo kierrättää – purkki kartonkiin ja korkki muoviin.

Lapset tykkäävät näistä juotavista välipaloista hurjasti. Se on kiva, sillä samasta purnukasta tulee sekä energiaa että nestettä, joista jälkimmäisen tankkaus tuntuu aina vipellyksen tiimellyksessä unohtuvan. Itse pidän enemmän itsetekemistäni kaurajuomapohjaisista smoothieista, mutta tällaisille helposti mukaan otettaville tuotteille on meneväisessä lapsiperhe-elossa tilausta. Koska nämä Aiton juotavat välipalat säilyvät avaamattomina myös huoneenlämmössä, ne voi ottaa huoletta mukaan myös esimerkiksi pitkille junamatkoille evääksi. Samaten niitä voi jemmata kuivatavarakaappiin ja napata mukaan, kun vaikka arkipäivän iltana päätetään nopealla aikataululla lähteä uimaan.

Eikä me olla ainoita, joiden elossa on tarvetta näppärillä välipaloille. Suomalaisten päivän energiatarpeesta pääateriat – aamupala, lounas ja päivällinen – nimittäin kattavat Finravinto-tutkimuksen mukaan noin 60 prosenttia. Loput energiat päivään saadaan iltapalalla ja välipaloilla. Nämä lukemat yllättivät täysin. Lapset toki syövät iltapalan ja säännöllisistä välipaloista pitää huolen päiväkoti ja iltapäiväkerho. Mutta itse syön iltapalan vain harvoin ja välipalojakin kuitenkin pääasiallisesti vain liikuntaharrastusten ohessa ja ruokarytmin tasoittamiseksi matkustaessa.

Lasten välipalojen syömistä on tutkittu vähemmän, mutta Ruokatiedon sivuilta löysin juttua monta vuotta sitten Kuopiossa toteutetusta lasten liikunta- ja ravitsemustutkimuksesta, jossa saatiin samanlaisia lukemia kuin aikuistenkin kohdalla: 6–8-vuotiaiden lasten päivittäisestä energiantarpeesta 40 prosenttia tuli välipaloista. Ja päivän mittaan syödystä sokerista näille lapsille kertyy 67 prosenttia juuri välipaloista. Että sillä tosiaan on väliä, mitä välipalaksi syö!

Ja itsenikin pitäisi muistaa ateriarytmi, jota voi pitää tasapainossa iltapäivän välipalalla. Ainakin jos ja kun tahdon pitää aivoni käyttökunnossa. Aivoliiton mukaan aivoissa kun ei ole omia energiavarastoja, vaan aivot tarvitsevat rullatakseen jatkuvalla syötöllä verenkierron välityksellä kulkeutuvia ravintoaineita. Kreiseintä on se, että vaikka aivot ovat sellainen puolentoista kilon möllykkä ihmiskehossa, ne kuitenkin käyttävät noin viidesosan verenkierron kuljettamasta hapesta ja ravinteista. Lapsilla tämä luku on jopa puolet! 

Että jospa ranteeni älyvempain osaisi tulevaisuudessa surista vaativasti liikkumattomien tuntien lisäksi myös niinä iltapäivän tunteita, kun lounaasta on jo liian pitkä aika ja aivotoiminta työpöydän ääressä alkaa sakata.

Jaa: