Jos muistan oikein, emme hankkineet häidemme koristeista, somisteista ja muista tilpehööreistä uutena kuin kynttilät, servietit ja ison kimpun harsokukkia. Kaikki muu lainattiin, vuokrattiin, ostettiin käytettynä tai löydettiin luonnosta.

Syy oli toki ekologinen ja taloudellinen, mutta oli myös kiva tehdä juhlatilasta meidän näköisemme. Talviluonnon tarjoamat ruhjuiset koristeet olivat enemmän meitä kuin mintit kukka-asetelmat. Sama juttu käytettyinä hankittujen esineiden kanssa: niissä on sellaista tarinaa, rosoa ja persoonaa, mikä vetoaa meihin.

Haaveilin jopa keräileväni häihin kauniin eriparisen astiakokoelman kirpputoreilta. Sen olisi sitten voinut myydä eteenpäin seuraavalle hääparille tai palauttaa ”vuokran” jälkeen takaisin jollekin hyväntekeväisyyskirpparille. Juhlajärjestelyyn oli kuitenkin aikaa vain pari kuukautta ja hankittavia astioita oli satoja, joten päädyimme vuokraamaan astiat Jubilee-astiavuokrauspavelusta. Sielläkään ei onneksi tarvinnut tyytyvä valkoiseen, vaan esimerkiksi pääruokalautasiksi valitsimme Arabian Sarjaton-lautaset.

Kirpputorilta sen sijaan löytyivät vanhat pellavaliinat – yksi tuolta ja toinen sieltä – ja niistä säästin häiden jälkeen pari avioliittovuosien juhlapöytiä koristamaan. Patenttikorkilliset lasipullot pöytien juomavesiä varten puoliso löysi joltain Facebookin hääkirpputorilta, jossa ne myös myi eteenpäin sitten häiden jälkeen. Häätori on toinen paikka, jossa kannattaa metsästää erinäisiä koristeita ja astioita häihin – kaasonani toiminut siskoni kuratoi Häätorin valikoimista minulle jopa hääpukuni.

Kirpputoreilta hankimme myös täydennystä isoihin lasimaljakoihin ja -purnukoihin, joita lainailimme myös kaasojen kaapeista. Ystäväni keräsi minulle läjäpäin pienempiä lasisia säilykepurkkeja, joista sitten rapsuteltiin etiketit pois ja sen jälkeen koristeltiin toisen ystävän häistä jääneillä pitseillä ja naruilla. Kaikkia lasipurkkeja ja -maljakoita käytettiin pöydissä kukille, kasveille ja kynttilöille.

Lisäksi saatiin äidiltäni lainaan monta kymmentä (!) eri väristä Kivi-tuikkua, jotka ripoteltiin pöytiin tuomaan marrashäihin tunnelmaa. Kattoon ripustetut tunnelmavalot löytyivät nekin kirpputorilta, kun talvihäiden alla oli sopivasti tunnelmavalojen kausi meneillään myös kirpputoreilla. Luulin hamstranneeni niitä ison määrän, mutta isohkossa juhlatilassa vasta tajusin, että niitä olisi saanut olla tukko jos toinenkin enemmän. Nämäkin sain juhlien jälkeen myytyä könttänä eteenpäin seuraavalle juhlajengille.

Pöytäkartat löysin täytettävässä pdf-muodossa netistä, ja ne kiinnitettiin vanhaan peiliin. Paikkakortit olivat yksinkertaisesti paksummasta paperista revitetyt lappuset, joille kaasoni Marika kirjoitti vieraiden nimet. Pöytien numerokyltit ovat myös Marikan käsialaa, ja toiveideni mukaiset havupiirrustukset koristivat myös Marikan kirjoittamaa menua ja ohjelmaa.

Teimme myös eteistilaan kuvakollaasin 20 yhteisestä vuodestamme. Kiinnitimme metsästä löytyneeseen isoon oksaan juuttinaruja, ja juuttinaruihin taas kiinnitimme valokuvat pienillä puisilla pyykkipojilla. Niistä kymmenistä ja kymmenistä vierekkäisistä kuvista vasta itsekin tajusi, että todentotta, 20 vuotta!

Kynttilöiden ja valojen lisäksi tunnelmantuojina olivat tosiaan ne luonnosta poimitut koristeet. Teimme lasten kanssa ennen häitä useamman retken metsään ja keräilimme kaikenlaista: maahan tipahtaneita kaarnanpaloja, sammaleen peittämiä käpyjä, rohjoisia keppejä, tuulenirrottamia havuja ja pystyyn kuivaneita edelliskesän kasveja sekä kukkia. Niitä sitten kuivaltetiin sateisen syksyn jäljiltä pitkin kotia.

Kaasoni Outi oli myös kerännyt ja kuivannut saavillisen ruskanväreissä räiskyviä vaahteranlehtiä. Ne ja kaikki muut sammaleiset tilpehöörit kannettiin sangoissa ja säkeissä juhlapaikalle edellisiltana, ja juhlapäivän aamuna kaasot ripottelivat ne ympäri juhlapaikkaa.

Ja sitten odotettiinkin niitä tärkeimpiä tunnelmantuojia: perheenjäseniä ja ystäviä.

Kuvat: Jaakko Sorvisto