©Lahiomutsi Haat Valmistelut-8782

Eipä ole marraskuu koskaan kulkenut näin vikkelästi, kun marrashäitä järjestäessä. Ihan pian me mennään naimisiin! Hassua, älytöntä, ihanaa ja ihan sisukaluja vavisuttavan täydellistä!

Valmistelut ovat sujuneet edelleen kummallisen vaivatta ja leppoisasti. Aikaa saisi toki aina olla enemmän. Lapset eivät jostain syystä koe laillani kutkuttavan kivaksi puhteeksi ympäri kirpputoreja pellavaliinoja perässä juoksemisen, lasipurnukoiden etikettien irtirapsuttelun tai pöydistä rakentuvan tetriksen uudelleen ja uudelleen hahmottelun.

Siksi välillä asiat ovat tuntuneet edistyvän vain, jos lainaan työajastani tai uniajastani. Kummallakin niistä lainoista on kova korko, ja välillä olen väsyneenä marttyyrina äksyillyt puolisolle. Mitään ei tapahdu, jos en minä laita tapahtumaan nynnnnyynnyy.

Kunnon yöunien jälkeen asiat ovat asettuneet oikeisiin mittasuhteisiinsa, kuten niillä on tapana. Oikeasti kaikki on tapahtunut ja hoitunut niin sutjakasti, että ihan naurattaa, onko mahdollista olla stressaamatta häistä. Kaiken mediasta nappaamani informaation vastaisesti kyllä, näemmä se on täysin mahdollista. Sitä paitsi juhlien järjestäminen on ihan kreisin kivaa!

Marraskuun aikana työpöytäni alle sijoitetut hääjuhlatavarat ovat lisääntyneet siihen malliin, että teen nykyään töitä erinäisten laatikoiden, jatkojohtoröykkiöiden, tavarakasojen, nyssyköiden ja jättimäisten karahkojen sekä oksien keskellä.

Nämä postauksen retkikuvatkin liittyvät asiaan, sillä niissä paraikaa järjestelemme häitä. Olemme lasten kanssa käyneet monet kerrat hääretkillä, eli keräilemässä koristeiksi luonnonantimia: käpyjä, kaarnanpalasia, kauniita oksia ja muita tuulen irrottamia luonnonkoristeita. Niitä olen sitten kuivatellut elintarvikekuivurissa, tuntien oloni hivenen höperöksi.

Ruokaviinit valittiin eräänä lokakuisena torstai-iltana iltana siskoni kuratoimista viineistä, kun istuimme naapurin muijien ja yhden kaasoni kanssa tuulitakeissamme kerrostalomme takapihalla viinejä maistellen. Totesimme ne yksimielisesti erinomaisiksi. Viinit ja illan kemujuomat on puoliso kävi hakemassa taktiikalla tilaus netissä sisään, vuokra-auto laivaan, pitkä aamupala laivan ravintolassa, Tallinnan ihastelua kannelta, puheen suunnittelua laivan sohvilla, auton viereen tuodut juomat takakonttiin, auto ulos laivasta ja kotiin.

Catering saatiin vihdoin valkattua ja varattua, mihin paraikaa käynnissä oleva pikkujoulukausi toi vähän jännitysmomenttia. Vegemenua täydentävä villikala tulee paikalliselta kauppiaalta, jolta saadaan myös hakea kasseittain jäitä illan kemujuomien kylmänä pitämiseen. Äitini ja isini toivat monen monta tonkallista heidän omenoistaan puristettua mehua, ja vähän vielä mietitään, pitäisikö sitä käyttää myös drinkkien pohjana.

Pikkujoulukausi osui siitä hyvään väliin, että kirppareilta löytyy nyt metrikaupalla tunnelmavaloja. Ja jos joku ihmettelee, kuka on tyhjentänyt Eastonin Citymarketin sampanjan sävyisten pöytäkynttilöiden hyllyn sekä ulkoroihujen hyllyn, se olin minä. Eipä niitä tuikkujakaan ihan hirveästi jäänyt muiden ostettavaksi, sori.

Hääpukukin on nyt muokattu istumaan juuri minulle. Ensin piti suorittaa epämiellyttävä alusvaateostostehtävä, joka hoitui yllättävän miellyttävästi. Stockmannin Tiinalle iso kiitos useamman tunnin henkilökohtaisesta palvelusta – nyt on tissit mekon alla kohdillaan ja sellaiset pöksyt, että Bridget Joneskin jää kakkoseksi.

Kengätkin sain kuukausien vatvomisen jälkeen tilattua, ja meikki- ja tukka-asiat sekä tukka-asioihin liittyvät kukka-asiat ovat ammattilaisen käsissä. Ainut vaatimukseni on se, että huulipunamuija on nämä juhlat ilman huulipunaa, että voi pussailla niin että tuntuu vielä ylihuomennakin.

Istumajärjestys luonnistui sekin lopulta melko helposti, kun oli tovin ja toisenkin tuijotellut pienille post-it -lapuille kirjoitettuja nimiä ja isolle paperille piirrettyä pöytäjärjestystä. Yksi ilta selattiin puolison kanssa vanhoja kuvia – kaikenlaista menoa, tapahtumaa ja tyyliä sitä 20 yhteiseen vuoteen on mahtunut. Niistä olisi vielä jossain välissä koostettava kollaasi.

Vihkiseremonian ohjelma on myös valmiina, ja siitä tuli ihana. Siviilivihkimiseen kuuluva virallinen osuus on kovin lyhyt, mutta nyt siinä ympärillä on sen verran ohjelmaa, että tilanteeseen tulee sen ansaitsemaa juhlavuutta ja tunnelmaa, mutta niin että lapset eivät ala marista ja mummot pyörtyillä.

Ollaankin alettu siirtyä päivän minuuttiaikataulun suunnitteluun. Kuulostaa kamalalta ja just niin stressaavalta, että vielä vuosi sitten olisin kieltäytynyt häistä, jos olisin laatimani listan nähnyt. Mutta todellisuudessa juuri listan suunnittelu on tuonut varmuutta siitä, että kaikki ehditään tehdä ajallaan ja että sen stressaamisen ja epävarmuuden sijaan voi heittäytyä nauttimaan. Sillä hitsi vie, tulee niin ihanat, lämminhenkiset ja meidänlaiset juhlat.

Nyt tehtävälistalla roikkuu enää pikkuasioden lisäksi muutamia kummallisia asioita, kuten patenttikorkillisten pullojen metsästys kirppareilta. Astiavuokraamon karahvien kohdalla minuun kun iski bridezillakohtaus, enkä voinut vuokrata niin rumia kaatimia. Ja sitä paitsi, patenttikorkillisia pulloja on aina kirpparit pullollaan – paitsi silloin, kun niitä etsimällä etsii.

Samaten olen päättänyt ommella häihin pellavaisia käsipyyhkeitä. Koska mitäpä muuta sitä ihan häiden alla tekisi kuin ompelisi pyyhkeitä.

Jaa