©Lahiomutsi Arkikuva 46 Haat jarjestelyja Kirppis Kontti-9663

Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Häidemme valmisteluita tehdessä emme käyneet morsiuspukuliikkeissä, vihkisormuskaupoilla tai Ikeassa. Mutta kirpputoreilla ravasimme useampaankin kertaan.

Toiveenamme oli, että hankkisimme kaiken mahdollisen häitä varten ostettavan materian kirpputorilta. Ei se sitten ihan niin mennyt, vaan ostoslistalle tulivat esimerkiksi sukkahousut ja alusvaatteet. Monen kirpparikierroksen jälkeen mies päätyi lopulta hankkimaan talvijuhliin soveltuvan pukunsa uutena ja myös esimerkiksi meidän molempien kengät hankittiin uusina. Ne kuitenkin tulevat käyttöön vielä vuosien ajan häiden jälkeen.

Mutta aika moni asia löytyi kirpputorilta! Jos järjestelyaikaa olisi ollut muutamaa hassua kuukautta enemmän, olisi haaveissani ollut jopa ihanan eriparisen astiakokoelman hankkiminen. Sen olisi sitten voinut myydä eteenpäin seuraavalle hääparille tai palauttaa ”vuokran” jälkeen takaisin jollekin hyväntekeväisyyskirpparille.

Astioita olisi kuitenkin tarvinnut kaikkine aterimineen, laseineen, alkupalalautasineen ja kahvikuppeineen satoja, joten sen sijaan päädyimme vuokraamaan astiat. Jubilee-astiavuokrausfirmassa oli iloksemme muitakin kuin perusvalkoisia astioita, ja esimerkiksi pääruokalautasiksi valitsimme Iittalan-sarjaton lautaset.

Myös pöytäliinat olisi voinut vuokrata, mutta nämä halusin hankkia käytettynä. Valkoiset liinat ovat fiinejä, mutta samalla vähän tylsiä ja liiankin skarppeja. Ja pitäähän sitä jostain hössöttää! Niinpä metsästettiin kirpputoreilta vanhoja pitsisomisteisia lakanoita ja pellavaliinoja. Jostain löytyi yksi, toisaalta kaksi, mutta kuvaankin tallennetulla Itiksen Konttiin sijoittuneella reissulla löytyi kerralla läjällinen liinoja. Mikä oli hyvä, sillä häihin oli vajaa pari viikkoa aikaa. Lopulta kasassa oli kaikki 20 tarvittavaa liinaa, joilla saatiin luotua eriparinen ja sopivan rosoinen pohja kattaukselle.

Hankimme kirpputoreilta lisäksi täydennystä vanhoihin lasimaljakoihin ja -purnukoihin, joita haalimme kasaan myös meidän ja kaasojeni kaapeista. Niitä käytettiin pöydissä kukille, kasveille ja kynttilöille. Jokaisessa pöydässä oli yksi tai kaksi isoa vanhaa lasipurkkia, joiden sisällä oli paksu pöytäkynttilä, minkä lisäksi saatiin äidiltäni lainaan monta kymmentä (!) eri väristä Kivi-tuikkua, jotka ripoteltiin pöytiin tuomaan marrashäihin tunnelmaa. Kattoon ripustetut tunnelmavalot löytyivät nekin kirpputorilta, kun talvihäiden alla oli sopivasti tunnelmavalojen kausi meneillään myös kirpputoreilla.

Ne patenttikorkilliset pullot vettä varten löytyivät lopulta kerralla Facebookista joltain hääkirpputorilta, jonne mies liittyi. Minä en niille foorumeille koskaan uskaltautunut, mutta siellä samassa paikassa mies häiden jälkeen myi saman 20 pullon kassillisen eteenpäin alle minuutissa siitä, kun ne oli myyntiin ilmoittanut. Kreisiä.

Minä sen sijaan löysin tieni netin Häätorille. Sen käytettyjen hääpukujen valikoimasta siskoni kävi pyytämättäni kuratoimassa minulle hääpuvun, joka olikin sitten just niin minua, että muita ei edes tarvinnut miettiä. Hääpukujen lisäksi sieltä löytyy kaikkea käytettyä tai käyttämättä jäänyttä hääaiheista tavaraa pöytänumerokylteistä tuikkukippoihin ja kaitaliinoista astioihin.

Korut ja laukku hääpukuni kavereiksi löytyivät vintageliikkeestä eräänä ihanan kuplivana lauantaipäivänä, joka vietettiin yhden kaasoni kanssa häähumputellen pitkin kyliä. Samalla reissulla löytyi myös upea 60-luvulla mittatilaustyönä tehty mekko, jota käytin sitten hääjuhlan jälkeisellä brunssilla.

Ja ihaninta on, että myös vihkisormukseni on käytetty – se kun isini on pujottanut äitini sormeen juhannuksena 1981.

Jaa