Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.
Häidemme valmisteluita tehdessä emme käyneet morsiuspukuliikkeissä, vihkisormuskaupoilla tai Ikeassa. Mutta kirpputoreilla ravasimme useampaankin kertaan.
Toiveenamme oli, että hankkisimme kaiken mahdollisen häitä varten ostettavan materian kirpputorilta. Ei se sitten ihan niin mennyt, vaan ostoslistalle tulivat esimerkiksi sukkahousut ja alusvaatteet. Monen kirpparikierroksen jälkeen mies päätyi lopulta hankkimaan talvijuhliin soveltuvan pukunsa uutena ja myös esimerkiksi meidän molempien kengät hankittiin uusina. Ne kuitenkin tulevat käyttöön vielä vuosien ajan häiden jälkeen.
Mutta aika moni asia löytyi kirpputorilta! Jos järjestelyaikaa olisi ollut muutamaa hassua kuukautta enemmän, olisi haaveissani ollut jopa ihanan eriparisen astiakokoelman hankkiminen. Sen olisi sitten voinut myydä eteenpäin seuraavalle hääparille tai palauttaa ”vuokran” jälkeen takaisin jollekin hyväntekeväisyyskirpparille.
Astioita olisi kuitenkin tarvinnut kaikkine aterimineen, laseineen, alkupalalautasineen ja kahvikuppeineen satoja, joten sen sijaan päädyimme vuokraamaan astiat. Jubilee-astiavuokrausfirmassa oli iloksemme muitakin kuin perusvalkoisia astioita, ja esimerkiksi pääruokalautasiksi valitsimme Iittalan-sarjaton lautaset.
Myös pöytäliinat olisi voinut vuokrata, mutta nämä halusin hankkia käytettynä. Valkoiset liinat ovat fiinejä, mutta samalla vähän tylsiä ja liiankin skarppeja. Ja pitäähän sitä jostain hössöttää! Niinpä metsästettiin kirpputoreilta vanhoja pitsisomisteisia lakanoita ja pellavaliinoja. Jostain löytyi yksi, toisaalta kaksi, mutta kuvaankin tallennetulla Itiksen Konttiin sijoittuneella reissulla löytyi kerralla läjällinen liinoja. Mikä oli hyvä, sillä häihin oli vajaa pari viikkoa aikaa. Lopulta kasassa oli kaikki 20 tarvittavaa liinaa, joilla saatiin luotua eriparinen ja sopivan rosoinen pohja kattaukselle.
Hankimme kirpputoreilta lisäksi täydennystä vanhoihin lasimaljakoihin ja -purnukoihin, joita haalimme kasaan myös meidän ja kaasojeni kaapeista. Niitä käytettiin pöydissä kukille, kasveille ja kynttilöille. Jokaisessa pöydässä oli yksi tai kaksi isoa vanhaa lasipurkkia, joiden sisällä oli paksu pöytäkynttilä, minkä lisäksi saatiin äidiltäni lainaan monta kymmentä (!) eri väristä Kivi-tuikkua, jotka ripoteltiin pöytiin tuomaan marrashäihin tunnelmaa. Kattoon ripustetut tunnelmavalot löytyivät nekin kirpputorilta, kun talvihäiden alla oli sopivasti tunnelmavalojen kausi meneillään myös kirpputoreilla.
Ne patenttikorkilliset pullot vettä varten löytyivät lopulta kerralla Facebookista joltain hääkirpputorilta, jonne mies liittyi. Minä en niille foorumeille koskaan uskaltautunut, mutta siellä samassa paikassa mies häiden jälkeen myi saman 20 pullon kassillisen eteenpäin alle minuutissa siitä, kun ne oli myyntiin ilmoittanut. Kreisiä.
Minä sen sijaan löysin tieni netin Häätorille. Sen käytettyjen hääpukujen valikoimasta siskoni kävi pyytämättäni kuratoimassa minulle hääpuvun, joka olikin sitten just niin minua, että muita ei edes tarvinnut miettiä. Hääpukujen lisäksi sieltä löytyy kaikkea käytettyä tai käyttämättä jäänyttä hääaiheista tavaraa pöytänumerokylteistä tuikkukippoihin ja kaitaliinoista astioihin.
Korut ja laukku hääpukuni kavereiksi löytyivät vintageliikkeestä eräänä ihanan kuplivana lauantaipäivänä, joka vietettiin yhden kaasoni kanssa häähumputellen pitkin kyliä. Samalla reissulla löytyi myös upea 60-luvulla mittatilaustyönä tehty mekko, jota käytin sitten hääjuhlan jälkeisellä brunssilla.
Ja ihaninta on, että myös vihkisormukseni on käytetty – se kun isini on pujottanut äitini sormeen juhannuksena 1981.
Olisi ihana nähdä teidän häämeiningeistä, esim koristeluista, kattauksesta ja sun puvusta kuvia täällä, jos vaan haluat niitä jakaa. 🙂
Ihanaa joulun aikaa teidän perheelle!
Ajatuksena on kyllä palasia jakaa, jahka hääkuvaaja saa työnsä valmiiksi 🙂 Ihanaa jouluaikaa sinne myös!
Vau, minkä urakan olette tehneet. Kunnioitan ja arvostan. Omat karkaushääsuunnitelmat alkavat tuntua koko ajan enemmän meille sopivalta idealta.
Mä en kyllä kokenut häiden järjestelyä ollenkaan urakkana, päinvastoin yllätyin siitä, miten mutkattomasti, kivasti ja rennosti kaikki järjestyi melko lyhyessäkin ajassa. Hääpuvunkin sisko kävi etsi mulle nettikirpparin syövereistä, eikä tarvinnut itse käydä kuin sovittamassa ja toteamassa, että tämä on se 😀 Isoin duuni oli yllättäen hyvän ja just meille oikean catering-firman löytymisessä, ruokien päättämisessä sekä hintojen kilpailuttamisessa. Mutta sekin siitä sutjaantui parhainpäin.
Mä toki tykkään aarteenmetsästyksestä kirppareilla, jos tätä kirppisasiaa miettii. Ja tykkään myös juhlajärjestelyistä, jos kokonaisuutena miettii 🙂
Karkaushäät kuulostavat ihanalta ja intiimiltä <3 Me mietittiin joskus jotain vastaavaa, kun ajatus hääjuhlista ei jotenkin tuntunut omalta. Mutta oon niin onnellinen, että päätettiin sitten vuosien vatvomisen jälkeen järjestää hääjuhlat. En olisi ikinä voinut uskoa, miten ihanaa ja vavahduttavan onnellista oli voida juhlia lähimmäisten ja rakkaiden ystävien kanssa meidän rakkautta ja avioliittoa.
Se on muuten minusta yksi tylsyyden huipentumista jos ostaa hääpuvun joka on sellainen että sitä käyttää yhden kerran ja sen jälkeen heivaa sen kaapin perälle muinaismuistoksi. Oma valkoinen,, pellavainen liehuhihainen hääpukuni on ollut päällä useita kertoja erään yhdistyksen vuosijuhlassa (joka taitaa olla juhlavimpia vuosittain toistuvia tilaisuuksia mihin osallistun) aina välillä nahkaliivin (joka pukuun kuului alunperin) kanssa, pellavaisen vaaleanvihreän mekon kanssa tai sitten ole röyhkeästi laittanut kansallispuvun liivin joka näyttää tosi kauniilta tuon mekon päällä. Joku voi tosin älähtää kun kansallispuvun osia yhdistetään muihin vaatteisiin, mutta minusta niin kauan kun siitä ei käytetä naamiaisasuina tai muuten epäkunnioittavasti niin niitä voi yhdistää myös muunlaisiin vaatteihiin.
Jos ei aio kuitenkaan käyttää hääpukua kuin kerran niin sitten vuokrauskaan ei varmasti ole huono vaihtoehto.
Sanon minä jonka keveripiiriin kuuluu myös hääpukuja suunnitteleva ja valmistava henkilö 😀
Mä en menisi kenenkään hääpukuja sanomaan tylsyyden huipentumaksi. Musta olisi ollut ihanaa, jos olisin voinut pukeutua äitini kaapin perälle jemmaamaan hääpukuun – se tosin oli vuokrattu, eikä 21-vuotiaan sorjan morsiamen kolttu olisi mulle edes mahtunut, heh.
Puvun vuokraaminen on vallan varteenotettava ajatus. Tai just sellaisen vaatesetin hankkimininen, jota voi luontevasti käyttää myös myöhemmin, kuten mullakin oli alunperin ajatuksena.
Mä toivon pesulan tekevän ihmeitä hääpukuni kanssa (vein sen heti häiden jälkeen pesulaan, mutta jonot ovat melkoiset), jotta voin myydä sen taas seuraavalla morsiolle. Puvun helmassa on kaikkea tanssilattialle pyörineestä punajuuresta lähtien. No nyt on ollut hyvät bileet, totesivat pesulassakin 😀
Toinen vaihtoehto on, että sen helmaa lyhennettäisiin ja pitsit ehkä värjättäisiin, jolloin se voisi olla käytössä myöhemminkin.
En toki sano kenenkään pukua tylsyyden huipentumaksi vaan sitä ajatusta että on puku jota käytetään vain kerran eikä koskaan enää. Jokaisen puku on omanlaisensa ja jos se on kantajansa mieleen niin silloin se on hyvä puku. En vaan tykkää ajatuksesta että puku olisi kertakäyttökamaa joka käytön jälkeen jemmataan jonnekin komeron perälle mistä se löytyy ehkä kerran vuoteen siliteltäväksi ja muisteltavaksi ja sitten taas takaisin komeroon. Vuokraaminen, eteenpäin myyminen tai se että puku on sellainen että sitä voi käyttää joskus uudestaankin on minun mielestäni parempi ratkaisu tänä päivänä kun materiaa on muutenkin ympärillä niin paljon.
Ehkä ilmaisuni oli vähän epäselvää eikä ajatus välittynyt oikein. Pahoittelut siitä.
Joo, onhan se tosi hyvä, jos kaikenlainen kaappeihin hankittu materia myös pääsee käyttöön useammin kuin kerran. Ihana hääpuku ansaitsee kokea useat häät tahi muut juhlat 🙂
Tapahtui Espoossa SOL- pesulapalvelussa. Tuleva morsian tuo parinkympin kirpparilöydön, 60- luvun tyllihelmaisen nylonpitsihimeen pestäväksi. Nuori asiakaspalvelija katselee vaatetta epäillen: ” Tää on kyllä niin kellertävä ja pinttynyt että en oikein usko…” Tuleva morsian ( vähän itku kurkussa): ” Niin mutta kun mun pitää päästä naimisiin tuo päällä!” Asiakaspalvelija ( vakava, kiinteä katsekontakti, sisarellisesti): ” Me hoidamme asian”. Ja niin he tekivät. Tämä tarina on tosi.
Mahtavaa, että hoitivat! Ja ihanalta kuulostaa kirppislöytö, josta sitten tuli häähame <3