Haakakku 1

Häähumulla syysapeutta vastaan! Koska on vähän kinkkistä haaveideni mukaisesti mennä saman herkkupeppuaviomiehen kanssa joka vuosi ihan vähän vain naimisiin, voinen selättää pimeyttä fiilistelemällä tovin viimevuotisia häitämme.

Minulla jäi nimittäin monta hääjuttua jälkikäteistäpisemättä kesän tullessa, kun tunnelmallisen hämärät talvihääkuvat alkoivat näyttää toisesta maailmasta tipahtaneilta kaikkea kesän valoa ja väriä vasten. Viimeksi kerron häidemme noutopöydän notkuttajista ja tässä vihdoin lupaamani pieni tarina hääkakustamme.

Kakku, tai paremminkin kakut, olivat ystävämme Outin tekemät. Pyysimme häävierailta lahjaksi paljon: heidän aikaansa ja taitojaan. Ja Outi antoi lahjaksi kakkugurun taitonsa ja leipurihommiin kuluneen aikansa.

Muistattekin ehkä, että olen kuolaten kertonut Outin maagisista keittiötaidoista, viimeksi vihersmoothieeseptin muodossa. Outi on aikoinaan tehnyt kakkuja työkseen, ja tästä Outin kehittelemästä ja minun kirjaamastani kakkureseptistä voi nähdä ja maistaa, miten Outi osaa keskustella raaka-aineiden kanssa.

Hääkakkumme reseptiä en tiedä, mutta sen tiedän, että siinä oli puolukoita ja valkosuklaata. Niihin pohjautuvan kakun Outi teki syyslapsemme yksivuotissynttäreille. Koska tuo kakku oli niin päräyttävän hyvää ja talvihäissä puolukat olivat taas ajankohtaisia, Outi teki taikojaan noiden raaka-aineiden ympärillä myös hääkakkujemme kanssa.

Kakku oli juuri niin taianomaisen hyvää kuin vain omien häiden kakku oman rakkaan ystävän tekemänä voi olla. Muukin juhlaväki oli samaa mieltä, sillä kakkua ei santsausten jälkeen jäänyt jäljelle murustakaan.

Kuvat: Jaakko Sorvisto, www.jaakkosorvisto.com

Jaa: