Olen miettinyt, miten viime vuonna nämä kuluvat kuukaudet tässä tuntuivat leijuvan eteenpäin kevyinä ja suloisen utuisina kuin hattara. (Joo, olen kelaillut tätä syksyä tässä viime aikoina aika paljon myös täällä blogin puolella, mikä kertoo tilanteen vaatimasta pohtimistasosta.) No kas, viime vuonna tähän aikaan häidemme järjestely oli – ei voi sanoa kiireisimmillään, koska se ei siltä tuntunut – mutta kokonaisvaltaisimmillaan.
Marraskuisten häidemme ja juhlia edeltäneiden syksyisien kuukausien päällä leijaili jännitys, joka kutitteli vatsanpohjaa. Koko kehossa lepatteli onni, joka sai varpaat irtomaan maasta jokaisesta suukosta. Vaikka olimme olleet yhdessä 20 vuotta, naimisiin meneminen ja rakkausjuhlien järjestely toi parisuhteeseen nimeämätöntä lisäkihmelöintiä.
Olo oli seesteisen varma kuin pitkässä ja vahvassa parisuhteessa ja samalla kuolematon kuin vastarakastuneena. En huomannut pimeyttä, olin immuuni stressille ja olisin luultavasti voinut olla syömättä, juomatta ja nukkumatta, pelkkää rakkautta nauttien.
Vuodessa taikapöly on kuitenkin laskeutunut. En tarkoita, että rakkaus olisi hävinnyt minnekään, se on vain tasoittunut; sekopäisen ilosäntäilyn sijaan käpertynyt tyytyväisenä olemaan. On jännä, että kun miettii kaiken vapaa-aikansa ja vähän enemmän rakkausjuhlia, rakkaus täyttää mielen. Mutta siinä ei ole mitään jännää, että sitten kun miettii kaiken työaikansa ja vähän enemmän deadlineja, stressi täyttää mielen.
Kaipaan viime syksyn kuplintaa, lempeintä marraskuuta koskaan ja sitä rakkauden yltäkylläistä ja pakahduttavaa määrää. Siinä on myös vuodenkierto minun makuuni: koko syksyn kestäneestä häähumusta suoraan tunnelmalliseen jouluaikaan, siitä kauneimpia talvipäiviä kohti, kunnes kevät taittaa kylmyyden ja tasoittaa tietä kesälle.
Voisipa joka vuosi mennä vähän naimisiin, saman herkkupeppu-aviopuolison kanssa. Olisipa aina vähän hääjuhlien tunnelmahattaraa harhauttamassa mielen pois syksyisestä synkistelystä. Olisipa aina rakkaudelle niin paljon tilaa olla, että lopulta se kasvaa tursuen ja kikattelevana yli äyräiden niin että on ihan pulassa, mihin sen kaiken laittaa.
Kuva: Jaakko Sorvisto, www.jaakkosorvisto.com
No, ihan mahdollistahan tuo on!
Joskus vuosia sitten kun katselin Kauniita ja rohkeita telkusta, huomioin etta tosi usein siella Ridge ja Brooke menivat vihille taikka uudistivat liittonsa.
Mäkin olen aikoinaan nähnyt ainakin kolmet Ridgen ja Brooken häät 😀 Kuinkakohan monta kertaa niitä onkaan juhlittu koko sarjan historiassa. Ihan samanlaista draamaa en kyllä omaan oikeaan elämääni tahdo haha! Mutta musta olisi ihanaa järjestää meille ja lähipiirille vaikka joka kymmenes vuosi rakkausjuhlat <3