Pro bono yhteistyö: Lasten ja nuorten säätiö ja #readhour

Voi peppu, mutisin hiljaa irvistäen upottavan leffateatteripenkkini uumenista. Kävin alkuviikosta lasten ja heidän ystävänsä kanssa katsomassa elokuvateatterissa Disneyn uuden Aladdinin, ja vasta ensimmäisen kohtauksen alkaessa rullata, tajusin leffan olevan alkuperäiskielellä englanniksi.

Yksi kaksituntinen elokuva, kaksi lukutaidotonta lasta, yksi lukemisen kanssa vielä haparoiva lapsi ja yksi aikuinen. Apua ja anteeksi lapset ja koko muu yleisö jo etukäteen!

Lähtökohtiin nähden leffailta oli kuitenkin varsin onnistunut. Uusi Aladdin on ihana! Kuiskin juonen pääkohdat lapsille ja olin onnellinen karkki- ja popcornvarustautumisestamme. Musikaalimainen ja visuaalisesti näyttävä elokuva jaksoi kiinnostaa, vaikka sivujuonteet menivätkin lapsilta ihan ohi. Pissallakin käytiin koko konkkaronkka vain kerran, ja loppukohtaus katsottiin sen takia leffasalin rappusilta. Hyvin meni!

Elokuvakokemus muistutti taas siitä, miten valtavan tärkeä asia lukutaito on. Ilman sitä joutuu vähän väliä tilanteisiin, joista et ymmärrä yhtään mitään ja joissa joutuu olemaan muiden varassa. Muistan kyllä ulkomaanreissuilta, miten tyhmäksi oloni tunnen, kun saan eteeni vaikka ruokalistan, jonka kirjaimet eivät olekaan latinalaisia. Koukerot näyttävät kaikki samanlaisilta, ja tuntuu epämiellyttävältä kysyä apua johonkin niin yksinkertaiseen asiaan kuin ruokalistan lukemiseen.

Onkin hurjaa, että monelle suomalaiselle nuorelle yksinkertaisimmatkin tekstit saattavat näyttää epämääräisen hähmäisiltä koukeroilta, vaikka kirjaimet ovat suomalaisesta aapisesta tuttuja. Suomalaisten nuorten lukutaito on romahtanut, ja samalla lukemiseen käytetty aika on vain 20 vuodessa puolittunut. Näillä kahdella on tekemistä toisensa kanssa.

Lukutaitoa ei synny, jos ei lue. Ja jos lukutaito on heikko ja kaikki energia lukiessa menee kirjainten hahmottamiseen, se varsinainen asia kirjainten takana jää pimentoon. Luetunymmärtäminen seuraa perästä vasta kun kirjaimet ovat niin tuttuja, että kirjaimiin ei enää oikeastaan lukiessaan kiinnitä huomiota, vaan niistä muodostettuihin sanoihin, lauseisiin ja ajatuksiin.

Maailma aukeaa ja ymmärrys laajenee hengästyttävästi, kun oppii lukemaan. Se on myös osa yhteiskunnallista tasa-arvoa, sillä ilman hyvää lukutaitoa jatko-opinnot vaikeutuvat ja työelämässä pärjäämisestä tulee hankalaa. Ilman lukutaitoa on vaarana jäädä ulkopuolelle ja syrjäytyä.

Itse en ikipäivänä olisi ensin päätynyt toimittajaksi tai nyt myöhemmin olisi tässä, tekemässä elantoani monipuolisesti kirjoittamalla, ellen olisi löytänyt kirjojen maailmaa. Vielä yläasteella kompastelin kaksoiskonsonanttien ja yhdyssanojen kanssa. Nykyäänkin, etenkin jos olen väsynyt, kirjaimet hyppivät riveiltä toisille, o- ja u-kirjaimet menevät sekaisin, samaten kuin ö ja y, enkä näe kirjoitusvirheitäni. Mutta lapsuudessa minulle luetut iltasadut, rakkauteni tarinoihin, kannustavat vanhemmat sekä äidinkielenopettajat (tsekkaa tämä postaus) ja Vähänkyrön pikkukirjastot pitivät huolen luku- ja kirjoitustaitoni kehittymisestä.

Mitä enemmän luin, sitä enemmän ymmärsin ja tahdoin lukea lisää. Mitä enemmän kirjoitin, sitä helpommin kirjaimet asettuivat oikeille paikoilleen. Ilman lukutaitoa minun tarinani ammattikirjoittajana olisi loppunut lyhyeen –  se ei olisi koskaan alkanutkaan.

Pakottamalla harvoin syntyy mitään hyvää, ja siksi lukeminen olisi hyvä ilon kautta ujuttaa lapsen elämään jo ennen koulua. Tutkimusten mukaan jo vauvat hyötyvät ääneen lukemisesta, sillä läheisyyden lisäksi luetun kuunteleminen sujuvoittaa vauvan kielen kehitystä ja kartuttaa hänen sanavarastoaan.

Pienten päiväkoti-ikäisten kanssa ääneen lukeminen on yksi tehokkaimmista keinoista vaikuttaa lapsen tuleviin lukutottumuksiin. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan vain reilu 30 prosenttia äideistä luki 2–3-vuotiaille lapsille ja iseistä vielä harvempi, alle 25 prosenttia. Säännöllisellä lapsuusajan ääneen lukemisella on erityisen suuri merkitys etenkin poikien tulevalle lukuinnostukselle. Tätä mietin joka kerta, jos vähäänkään tulee mieleen manata, kun muistan päiväkodin kirjapäivän vasta toppavaatteissani eteisessä, kun pitäisi olla jo menossa.

Jo pelkkä kirjojen läsnäolo kotona riittää, periaatteessa. Sen jälkeen kun kuulin, että ihan kotona olevien kirjojen määrällä on yhteyttä lasten osaamistasoon ja merkitystä lapsille välittyvään lukemisen malliin, aloin olla suopeampi itselleni. Sinne tänne kodin pinnoille vähän vahingossa syntyvät kirjapinot ovat ihan ok! Kiitos suomalaiasen kirjastolaitoksen, kirjapinoja kotiinsa saa ihan ilmaiseksikin. Tärkeämpää kuin se, mitä perheessä luetaan, on se, että lapset näkevät ympärillään kirjoja ja lukevia aikuisia. Ehkä voin siis hyvällä mielellä jatkaa rakasta aamutapaani lukea päivän Hesaria yhteisessä aamupalapöydässä.

Lukeminen on todettu toimivaksi tavaksi murtaa sosioekonomisia rajoja. Esimerkiksi vanhempien koulutustaso periytyy helposti, mutta lapsille ääneen lukeminen saa aikaan sen, että lapset saavat parempia arvosanoja kouluaineissa. Niistä lapsista, joille luetaan usein, 83 prosenttia kertoo menevänsä mielellään kouluun. Mutta jos lapselle luettiin vain harvoin, innokkuutta kouluun oli enää 43 prosentilla. Siinä on valtava ero! Niille lapsille, joille on luettu ääneen, on kehittynyt myös suurempi empatiakyky. Se tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, mutta siihen on ihan järkevä selitys. Kuuntelemalla he ovat poimineet elämäänsä erilaisia roolimalleja ja oppineet ihmisten luonteesta ja käytöksestä.

Ja sitä paitsi: aika harva asia tuntuu niin sydänjuuria myöten hykerryttävän onnelliselta ja ihanalta kuin syliin käpertyvä lapsi, joka rauhoittuu siihen kuuntelemaan tarinaa.

Luet miten vain tai mitä ikinä, ottakaa kirja tai vaikka Aku Ankka käteen nyt tulevana sunnuntaina 8. syyskuuta kello 19. Yhdessä, erikseen, yksin, porukalla. Silloin vietetään Lasten ja nuorten säätiön järjestämää Read Hour -lukutapahtumaa, minkä idea on yksinkertainen ja ihana. Pysähtyä lukemaan yhden tunnin ajaksi. 

Lähde: luelapselle.fi

Jaa: