Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret
Kuopus aloitti eilen viimeisen vuotensa päiväkodissa. Piti oikein sormin ynnätä, että tämä on tosiaan seitsemäs vuosi perheellemme, kun saamme luottaa toisen tai molemmat lapsemme päiväisin varhaiskasvatuksen huomaan. Sitähän voi itseään jo ihan liioittelematta kutsua konkariksi näissä hommissa!
Rustasinkin ylös vuosien saatossa kertyneet pukeutumisvinkkini ja -neuvoni päiväkodin aloitukseen, kun varhaiskasvatustaival alkaa syksyllä. Vaikka nyt tämä homma alkaa mennä rutiinilla, muistan kyllä, miten kujalla ja Googlen varassa näissä asioissa olin kuusi vuotta sitten, kun esikoinen aloitti päiväkodissa.
Ja vaikka et olisikaan vasta-alkaja näissä hommissa, voipi olla, että koko syysvaatearsenaali ei vielä ole kasassa. (Jep, se aina yllättää, miten nopeasti lahkeista häviää 5 senttiä!) Siksipä vinkkaankin heti alkuun, että yhteistyökumppanini Polarn O. Pyretin myymälöissä ja nettikaupassa on nyt menossa kamppis, jossa vähintään kolmen normaalihintaisen tuotteen ostaja saa koko ostoksesta -20 % alennuksen. Voit siis hankkia vaikkapa kuoritakin, kuorihousut ja sukat, mikä settinä oikeuttaa alennukseen. Ja muista myös tsekata käytettyjen PO.P:n vaatteiden valikoima. Etu on voimassa 11. elokuuta 2019 asti.
Mutta se pukeutumisopas päiväkodin aloittaville! Vaikka näin kahden lapsen äitinä sanominen ei tuo asioihin yleensä kuin ärsyttävää painoarvoa, väitän että tätä laatimaani pukeutumislistaa seuraamalla lapsi pysyy lämpimänä, kuivana ja tyytyväisenä, eikä päiväkodin henkilökuntakaan kuormitu turhaan äheltämällä lapsen nappien, nauhojen ja säähän sopimattomien vaatteiden kanssa.
Sisävaatteet:
Sisävaatteiden on hyvä olla tietenkin lapsen mieleen ja mukavia päällä, mutta myös sellaisia, jotka helposti mahtuvat ulkovaatteiden alle. Siksi kaikki hörselöt, rimpsut ja puhvihihat kannattaa jättää kotikäyttöön ainakin siihen asti, että lapsi osaa itse pukea ulkovaatteet ja niin, että tyllit eivät ole vetskarin välissä.
Eniten huomiota kannattaa kiinnittää housuihin, sillä niitä lapsi ainakin sitten jossain vaiheessa itse riisuu ja pukee vessassa käydessään. Kannattaa valita vetoketjuttomia, napittomia ja nauhattomia pöksyjä. Leggingsit, sukkahousut ja kapeat housut ovat parhaita.
Monissa päiväkodeissa päiväunien ajaksi otetaan osa vaatteista pois. Oman kokemukseni mukaan hankalin puettava pienelle ovat sukat. Ne menevät nurinkurin ja makkaralle vielä siinäkin vaiheessa, kun pukeminen muuten luonnistuu. Meille siihen ongelmaan avun toivat yhteistyökumppanini Polarn O. Pyretin jarrusukat, joiden resorivarsi oli sinne tänne sojottavien sormienkin kanssa helpompi pukea paikoilleen. Sittemmin olemme siirtyneet ihan puuvillasukkiin.
Tässä meidän valinnat:
- Pehmeä koirapaita
- Sininen ribbipaita
- Raidalliset koirahousut
- Luomupuuvillasta valmistetut sukat
- Luomupuuvillaiset raitabokserit
Varavaatteet:
Välillä päiväkodissa sattuu ja tapahtuu niin että vaatetta pitää vaihtaa välillä alushousuja myöten. Siksi päiväkotiin on hyvä viedä setti varavaatteita. Jossain päiväkodeissa niitä varten on lokerot, kaapit tai korit, mutta jossain paikoissa varavaatteille tarvitsee kangaskassin tai repun, jolla ne saa roikkumaan lapsen naulakkoon.
Varavaatteissa olisi hyvä olla nämä:
- 1-2 paitaa (säistä riippuen toinen ehkä t-paitana)
- 2 housut
- 2 alushousut
- 2 paria sukkia
- Villasukat ja villahanskat/lapaset (myöhempänä syy tälle)
Muuta tarpeellista:
Päiväkodissa lapsen vaatteet on suotavaa nimikoida. Se helpottaa ihan kaikkien elämää. Sen viereisen naulakkokaverin vanhempiakin, kun ei tarvitse miettiä, ovatko nämä mustat hanskat kenen, kun kaikilla on samanlaiset.
Me käytämme nimikointiin tarralappuja, mutta PO.P:lta saa myös nimikointitussia. Tussilla voi kirjoittaa nimen sukkiinkin. Sillä kyllä, kaikki mikä voi olla hukassa, on jossain vaiheessa hukassa.
Etenkin alkuun molemmat lapseni ovat vieneet päiväkotiin pehmolelun turvaksi unihetkiin. Esikoisella turvapupuna oli Polarn O. Pyretin punaraitapaitainen pupu, jonka näkeminen saa minut aina vähän nostalgisena huokaamaan voi niitä aikoja.
Jos päiväkodin aloituksen aikaan on vielä porotusta jäljellä, päiväkodin lokeroon kannattaa lapselle viedä myös aurinkolasit sekä aurinkorasva. Jossain päiväkodeissa toivotaan ulkoiluun myös omaa juomapulloa, mutta meidän päiväkodissa hikisen janoisina päivinä ulos on viety vesikanisteri ja päiväkodin nimikoidut muovimukit.
Tässä meidän valinnat:
Ulkovaatteet loppukesästä ja alkusyksystä
Näin loppukesästä ulkoiluun riittää ainakin täällä pääkaupunkiseudulla nätillä säällä huppari, telmimistä sietävät housut ja lippis tai muu kesälätsä.
Hupparissa kannattaa suosia vetoketjullisia, kunnes lapsi itse osaa napittaa. Ja jos lapsi itse vain tykkää vähän tummemmista sävyistä, ne ovat likaantumisen kannalta kätevämmät. Meillä on molemmilla lapsilla kolmet ulkokäytössä olevat hupparit, mutta silti pesukone ei meinaa ehtiä perässä. Jos huppari on tummasävyinen, ei ole niin nöpönnuukaa, vaikka hihat olisivat lialla kuorrutettu ja selkämys ruohotarhoissa.
Vaikka periaatteissa sisähousuillakin voisi painella ulkona menemään, monesti päiväkodista toivotaan ulkoiluun erillisiä housuja. Näin päiväkodin sisätilat pysyvät siistimpinä. Ja ne lapsen sisähousut vähän vähemmillä rei’illä!
Meillä molemmat lapset ovat vuosien ajan kulkeneet syksyt ja keväät Polarn O. Pyretin resorifarkuissa. Ne on helppo pukea sisähousujenkin päälle, vaikka tietty nepparissa ja vetskarissa tarvii pienempi aikuisen apua. Ne ovat myös tarpeeksi lököt, joten niillä on mukava leikkiä ja temmeltää. Farkku myös kestää kulutusta sen verran hyvin, että kuopus on voinut käyttää esikoisen vanhoja ulkofarkkuja.
Molemmat, sekä huppari että ulkofarkut, menevät sitten sisävaatteina talvella.
Tässä meidän valinnat:
Ulkovaatteet, asusteet ja välikerrastot ilmojen kylmetessä:
Kun lämpömittari alkaa näyttää alle 15 astetta, niskaan aletaan vetää kuorivaatetta. Ja hyvät kanssavanhemmat, tässä vaiheessa mennään vyöhykkeelle, joka saattaa lyhenteineen ja ominaisuuksineen saada noviisin paniikkiin. Siksi tsekkaa täältä kirjoitukseni kuorivaatteista ja niiden valinnasta – sinä selviät kyllä!
Päiväkodissa ulkoillaan paljon, minkä lisäksi me viihdymme perheenäkin ulkona ja luonnossa. Siksi meillä lapsilla on aina ollut kahden kuorivaatteen setti käytössä. Näin yksi on aina kuiva ja ehkä jopa etäisesti puhdas. Pienille päiväkotiulkovaatteeksi haalari on paras, sillä se on helpoin pukea itse ja nopein myös auttaa päälle.
Asusteissa minä palvon merinovillaa. Se on lämmin, pehmeä, mukava, hengittävä ja nopeasti kuivuva materiaali. Syyspäiviin Polarn O. Pyretin ohut merinovillapipot ovat ihan ässiä. Pyöräilevänä perheenä arvostan sitä, että ne mahtuvat nätisti kypärän alle, mutta ovat silti lämpimiä.
Käsiäkin lämmittämään valitsen villaa. PO.P:n raidalliset villasekoitesormikkaat ja -lapaset ovat klassikot ja syystä. Ne asettuvat mukavasti käsiin, eivät kutita ja ovat lämpimämmät kuin puuvillahanskat. Meidän lapset käyttävät jo sormikkaita, mutta jos sormet eivät meinaa vielä löytää itsekseen paikalleen, kannattaa valita lapasmalli.
Villasekoitesormikkaat löytyvät vakkarina lastemme lokerikosta – sen lisäksi että niitä on pari kotona. Päiväkodissa ne voi vetäistä tarvittaessa toppahanskojen alle tuomaan lämpöä, samaten kuin kurahanskojen. Lisäksi ne pelastavat niinä syksyn päivänä, kun onkin kylmempää kuin tajusitkaan ja lapsella ei ole kotoa lähtiessä puettu hanskoja.
Kaulan lämmittiminä kaulurit ovat pienillä lapsilla parhaita. Isommat saattavat sitten jo tykätä kaulahuiveista. Ja jos taas kaikki ylimääräinen kaulalla saa lapsen ärsyyntymään, PO.P:n merinovillatuubihuivi on todettu pelastajaksi. Se lämmittää, mutta ei ärsytä tai ole lapsen mielestä tiellä.
Vähän isommille päiväkotilaisille Polarn O. Pyretin mustat käsineet ovat syys- ja kevätsäihin mainiot. Ne pitävät paremmin kosteutta ja tuulta kuin villahanksat ja niillä saa paremman otteen kuin kuorihanskoilla.
Kun sää kylmenee vielä lisää, haalarin alle puetaan vielä välikerros. Ja jos minulta kysytään, sekin on tietenkin merinovillaa. Pienelle lapselle haalarimalli on paras, sillä se on helpoin pukea. Mutta perheemme viskariki valitsi yhä edelleen villahaalarin – se kun on myös nopein pukea. Mitä nopeammin pukee, sitä nopeammin pääsee ulos leikkimään!
Koska kuopuksen mustassa käpykuvioisessa haalarissa on myös irrotettava kierrätetystä polyesterista valmistettu fleecevuori, irtovuoren ja villahaalarin kanssa kikkailemalla haalarilla pärjää pitkälle Helsingin talveen.
Tässä meidän valinnat:
- Kuorihaalari irrotettavalla vuorilla
- Merinovillapipo
- Villasekoitesormikkaat tai -lapaset
- Merinovillatuubihuivi
- Mustat käsineet
- Merinovillahaalari
Kengät:
Loppukesä menee vielä tennareissa ja kangaskengissä, mutta viimeistään syyssateiden aikaan tarvitaan paremmin säätä kestävää kenkää. Niin sanotun välikausikengän on hyvä kestää vähän pisaroita ja paaaaaljon remuavia leikkejä.
Minä pidän Kavatin kengistä niin kesään kuin talveen (itsellänikin on Kavatin sandaalit ja talvikengät!), ja onkin kiva, että Kavatia löytyy myös Polarn O. Pyretin valikoimista. Saa hankittua myös mieleiset kengät samasta paikasta! Syksyyn PO.P:n valikoimista löytyy Kavatin tennareita – suosittelen! Täältä löydät muistilistani onnistuneisiin kenkähankintoihin.
Tennareiden lisäksi tarvitaan myös kumpparit. Päiväkodissa ulkoillaan säällä kuin säällä, ja on ihanaa, että lapsi voi nauttia lätäköistä ja kurasta sydämensä kyllyydestä. Myöhemmin syksyllä kumpparit saa tilkittyä lämpimämmäksi villasukilla. Ohuet ja suoraan iholle puettavat merinovillasukat ovat retkeilevän perheemme ykköslämmittäjä, ja ne toimivat myös päiväkotiarjessa, kun ne vetää heti aamusta jalkaan.
Kumppareita meillä on ollut lapsilla kaksin kappalein. Toinen pari päiväkodissa ja toinen kotona. Näin kumpparit ovat aina siellä, missä tarvitaan.
Monet päiväkodit toivovat lapsille tossuja. Meillä tätä toivetta ei ole ollut, mutta harrastuksissa, junien leikkivaunuissa ja sisäleikkipaikoissa käytössä ovat olleet Polarn O. Pyretin pehmoiset mokkasiinit. Vaikka niiden pohjallinen on kestävää ja vauhdissa jalat maassa pitävää nahkaa, mokkasiinit voi pestä koneessa. Kivaa on myös se, että ne on tehty Ruotsissa.
Tässä meidän valinnat:
Sadesäähän ja kuraleikkeihin:
Kuravaatteet, tuo ihana ja kamala vaateparsi! Minä näen painajaisia marraskuisista kurahousuhärdellistä, mutta samalla sekä minä että lapseni salaa rakastamme kuravaatteita. Nehän mahdollistavat ulkoilun säällä kuin säällä! Vaikka hyvä kuorivaate kestää vettä, kurahousut pidentävät kuorivaatteen ikää. Kurikset voi huuhtaista puhtaaksi, kun kuorivaatteissa putsaus voisi vaatia kuralammikossa painimisen jäljiltä pesukonetta.
Vuorillinen sadetakki on näppärä, sillä koleina loppukesän päivinä sen alle ei tarvitse pukea muuta ulkovaatetta. Kurahousuissa etenkin pienemmillä parhaita ovat mallit, jossa suoja ulottuu kainaloihin asti ja jotka pysyvät henkseleillä ylhäällä. Olen hakenut lapseni kymmeniä ja kymmeniä kertoa päiväkodista ripsiä myöten mudassa – vaikka ei olisi edes erityisen sateista.
Kurahanskoissa suosittelen valitsemaan vuorilliset. Pelkkä muovinen ja hengittämätön hanska tuntuu nihkeältä ja inhottavalta käteen, minkä lisäksi vuori lämmittää ilmojen kylmetessä. Kun alle vetää vielä villahanskat, käsinekombolla voi selättää jopa marraskuun loskan.
Kuten kumppareitakin, meillä on ollut tapana hankkia sade- ja kuravaatteita kaksin kappalein: toinen setti majailee pysyvästi päiväkodilla (mitä nyt käy välillä tarvittaessa kotona kunnon pesussa) ja toinen kotona. Näin kuravaatteet ja muut säällä kuin säällä -ulkoiluun tarvittavat vermeet ovat aina siellä, missä tarvitaan. Kun muistettavien asioiden listalta on joka päivä pois mietintä, missä ovat kumpparit, sadetakki, kurahousut ja kurahanskat ja tarvitaanko niitä tänään ja missä, mukavoittaa se arkea olennaisesti.
Tässä meidän valinnat:
Noin! Mitäs sanovat muut linjoilla olevat vanhemmuusraatilaiset? Myös päiväkotien sisältä tulevat ammattilaisvinkit ja -lisäykset ovat erittäin tervetulleita! Tsekkaa myös Polarn O. Pyretin päiväkotiopas täältä.
Vastineeksi omia lisäyksiäni ja ehdotuksiani tähän hyvään ja kattavaan listaan jonka olet laatinut ja joka on hyvä pohja lähteä miettimään oman lapsen varustusta. Kirjoitan sekä päiväkoti-ikäisten äitinä että varhaiskasvatuksen työntekijänä.
Jarrusukat ovat itseasiassa huonot kengässä. Niitä ei oikeastaan pitäisi käyttää kenkien kanssa ollenkaan, koska ne haittaavat varpaiden luonnollista toimintaa kengässä. Mitä kyllä jo monet kengätkin kapeudellaan tekevät, mutta ei mennä nyt siihen. Jos liukastumista ajatellaan niin monissa päiväkodeissa suositaan ja joissain jopa vaaditaan sisätossuja. Joihin niihinkään en itse mielelläni laittaisi jarrusukkaa sisälle. Mutta muuten hyvät ja hyvin ylhäällä pysyvät sukat jotka vielä saisi vedettyä lahkeen päälle ulos mennessä helpottavat kyllä kovasti arkea.
Joissain päiväkodeissa voi olla yllättävän viileää (toisissa taas lämmintä). Kollarit eivät ole mitenkään huono vaihtoehto. Varsinkaan sellaiset jossa on kiristetyt lahkeensuut. Nämä siksi että lahkeet eivät nouse niin herkästi ulkovaatteita pukiessa eivätkä nämä jää kantapään alle juoksennellessa. Muta oman päiväkodin tyypillisen lämpötilan huomaa vasta käytännössä ja voi sitten varustautua sen mukaan. Ja tietty osa lapsista on kuumaverisia ja toiset taas palelevat herkästi. Kyllä te tiedätte 🙂
Jos lapsi rakastaa hörselöä ja sitä tahtoo niin kuminauhallinen hame on hyvä vaihtoehto joka on helppo riisua ulos lähtiessä kun pitää pukea haalaria tai ulkohousuja.
Varavaatteiden tarve on lapsilla yksilöllinen (luonnollisesti). Tuo varavaatelista on tosi hyvä pohjavarustus mikä kaikilla lapsilla olisi hyvä olla. Jos lapsi itse onkin tosi siisti niin se ei estä kaveria kaatamasta maitoa toisen syliin tai saappaita vuotamasta varrestaan niin että sukat on pakko vaihtaa kahdesti päivässä. Kuitenkin jos tietää että oma lapsi on kova sotkemaan niin kannattaa pakata vaan ihan reilusti vaatetta. Varavaatekassiin voi myös laittaa jonkun hupparin tai neuleen ja vaikka sukkahousut että jos kylmä sää pääsee yllättämään niin sieltä saa vähän ylimääräistä välikerrastoa sen lisäksi että toimivat myös varavaatteina.
Nimikointi ei ole pelkästään suotavaa vaan vaatteet täytyy nimikoida. Valitettavan moni luistaa tästä hommasta ja se hidastaa huomattavasti esimerkiksi vaatteiden lajittelua kuivurista lokeroihin. puhumattakaan kun arvotaan eteisen lattialla seilaavien sukkien omistajaa. Toki joskus jostain vaatteesta vaan unohtuu, mutta päiväkodin aloitukseen on hyvä varautua pitämällä vaatesulkeiset jossa käy lapsen vaatekaapin läpi. Poistaa samalla liian pienet vaatteet ja nimikoi jokaisen vaatekappaleen. Sitten pitää vaan muistaa lisäillä nimiä kun taloon tulee uusia vaatteita. Isohko urakka, mutta helpottaa kummasti kun ei tarvitse joka aamu tarkistaa onko päälle puetuissa vaatteissa nimet. Ainakin minä toimin mieluiten näin, jollain muulla voi olla omat tapansa varmistaa että vaatteet tulee nimikoitua 🙂
Meillä on käytössä Ikioma nimilappu -nimisen firman tarranimilaput. Ovat kestäneet tosi hyvin pyykkiä ja tiskiä sekä kohtalaisesti kulutusta (esim. suksissa ja ulkokengissä).
Isot peukut ja pisteet ulkohousumaininnasta. Tämä on yksi tuulimylly jonka kanssa saa vääntää melkein joka syksy ja kevät jonkun kanssa.
Merinovillahaalarille (tai ylipäätään villahaalarille) suositukset täältäkin. Tai jos haalarista ei tykkää niin välikerrasto sitten. Se menee syksyllä välikausivaatteiden alle kun alkaa olla liian kylmä pelkästään niille, mutta ei vielä kyllin kylmä talvivaatteille ja talvella sitten kovilla pakkasilla tietysti käytössä. Ja keväällä taas voi siirtyä aikaisemmin välikausivaatteisiin kun laittaa väliin kerrastoa.
Kenkiin lisäisin sen että kenkien tulee olla sopivan kokoiset. Samoin saappaiden. Ja oikeastaan tärkein mikä lapsen kengän koossa on on se että varpailla on runsaasti tilaa levitä luonnostaan (menin sittenkin tähän ;P). Tämä nyt ei varsinaisesti haittaa päiväkodissa arjen sujumista jos lapsi suinkin pystyy hyvin kävelemään kengillä, mutta vanhempana haluan että omilla lapsillani jalat ovat hyvissä ja oikean kokoisissa jalkineissa. Eli kannattaa laittaa lapsi seisomaan paino kunnolla sillä jalalla joka on suurempi (harvalla molemmat jalat ovat täsmälleen saman kokoiset) ja piirtää lapsen jalka. Sitä voi mallata kenkien pohjallisiin tai kenkään sisälle. Jos jalkamallin varpaat tulevat yhtään yli reunoista niin kenkä on liian kapea. varpaat tarvitsevat tilaa toimia että jalan lihaksisto kehittyy kuten sen on tarkoitettu. Meillä on vaikeuksia löytää ihan tavan marketeista sopivia kenkiä vaikka en pidä lapsiani erityisen leveäjalkaisina. Ainakin Natural movementin sivuilla muistaakseni on ollut joskus juttua kengän ja jalan leveydestä. Ainakin siellä on joidenkin valitettavasti pelkästään paljasjalkakenkävalmistajien kenkien lestinleveyksiä listattuna.
Me tykätään että lapsella on päiväkotiin yhdet saappaat ja kotiin toiset. Jos budjetti venyy tähän niin se pelastaa kuskaamasta kumppareita jatkuvasti edestakaisin. Me itseasiassa ollaan ethty niin että kun yhdet saappaat jäävät pieneksi ostetaan ihan hitusen isommat kuin tarvitsisi ja pidetään ne vähän isot kotona ja kun päiväkotisaappaat jäävät pieneksi siirretään kotisaappaat päiväkotiin sopivan kokoisina ja ostetaan taas okitoon vähän isommat. Kauniskin aamupäivä voi nimittäin muuttua iltapäivällä sateiseksi eikä tähän aina huomaa varautua. Siksi on kätevää että hoidossa on valmiina aina saappaat. Toki vedenpitävät kengät käyvät tällaisissa hätätapauksissa kohtalaisena vararatkaisuna.
Kuravaatteissa minulla on vähän erilaisia kokemuksia. Sanoisin että melkein kannattaisi valita hoitoon vuorettomia kuravaatteita. Kurapukua kun vedetään välillä loskakeleillä jopa toppahaalarin päälle ja tällöin vuori vaan haittaa. Mieluummin pakkaa hyvät välikerrastot.
Kurahanskojen alle taas suosisin mieluummin lapasia tai sormikkaita kuin vuorta. Toki tietyllä säällä vuorelliset hanskat ovat hyvät kun ei ole liian lämmin niille, mutta loskakeleillä voi olla paikallaan että kurarukkasten alle mahtuisi myös kosteuden pitävä lämmin rukkanen. Yhdetkään kurarukkaset kun eivät kestä täydellisen ehjinä montaa viikkoa vähänkään rajumpaa käyttöä. Ei sitten loskassa tarvitse olla läpimärillä hanskoilla vaikka joku pieni reikä olisikin. Nykyään törmää aika usein siihen että lapsella on sekä vuorelliset että vuorettomat kurarukkaset. Tämä on tietty päiväkodin kannalta helpointa kun voi valita aina säähän sopivat, mutta ymmärrettävää on että kaikilla ei ole varaa ja halua lähteä siihen.
Sellainen pointti myös vuorellisista kurahanskoista että jos viette niitä hoitoon niin katsokaa kiltit että vuoren saa vedettyä kokonaan ulos hanskasta. Hanskat joissa vuori ei tule ulos vaativat paljon enemmän vaivaa että ne saa joka puolelta kuivaksi verrattuna niihin joissa vuori sujahtaa nätisti ulos ja työnnetään takaisin sisään hanskan kuivuttua.
Ah joo, tuo ”hörselöongelma” on meilläkin ratkaistu noin: lapsella on ollut mukana sitten helposti riisuttava hame, jonka voi jättää ulkoilujen ajaksi naulakkoon, mutta jonka kanssa voi sitten baanata sisällä menemään. Tämän olin jo ihan unohtanut 😀
Ja joo, kurahousuja en minäkään ottaisi vuorillisina, mutta sadetakissa olen kokenut sen näppäräksi. Tosin me ollaan hankittu takitkin milloin mitenkin. Kurahanskoissa mekin ollaan viety päiväkotiin sekä että, vuorillinen ja ilman, että on mistä valita. Mutta jos ei ole varaa tai halua hankkia molempia, mä kyllä menisin niillä vuorillisilla.
Tosiaankin, en ymmärrä, miten multa unohtui kirjata postaukseen se, että meillä on kuriksia, sadetakkia ja kumppareita kaksi settiä kaikkia, toinen kotona ja toinen päiväkodilla. Helpottaa ihan hurjasti arkea, kun aina on noi kamat valmiina siellä, missä tarvitaan. Niin tärkeä juttu, että editoin kyllä tekstiä ja lisään sen sinne.
Hyviä vinkkejä, kiitos! Vielä himppusen kaipailisin apuja lapselle, joka haluaa itse hoitaa vessa-asiat, mutta haalarit ja henkselit tuottavat hankaluuksia. Housut ja takit siis käytössä, mutta niihin sopivat välikerrokset ja kurahousut ilman henkseleitä tuottavat päänvaivaa. Ettei selkään ja housunkauluksesta pääse vilu, lumi, kura ja kaikki muu mahdollinen.
Ainakin Pierrerobertilla on aika hyviä merinovillaisia välikerrastoja jotka minusta eivät jätä selkää paljaaksi. Hankselittömiä kurahousuja on kyllä olemassa ja minusta eivät onneksi ole erityisen matalavyötäröisiä, mutta en tiedä miten pienestä lähtien noita kokoja on. Ja niissä ei yleensä ole myöskään kiristettyjä lahkeensuita mikä tuottaa hankaluuksia. Tosin kuristen henkselit on helppo napsauttaa auki ja taas takaisin kiinni aikuisen tarvitsematta mennä mukaan vessaan jos lapsi vaan uskaltaa tulla sanomaan että haluaa vessaan että voitko avata henkselit.
Meillä on lapsilla merinovillakerrastoja sekä PO.P:lta että Pierre Robertilta, ja sekä lapset että minä tykätään molempien merkkien villoista. Selkäosat ovat tarpeeksi pitkät pitkällekin lapselle. Jos nyt oikein muistan, Rukkalla ehkä olen nähnyt henkselittömiä kuriksia pienemmässäkin koossa. Mutta oisko niissä sitten just ollut sellaiset leveät neppareilla suljettavat lahkeet, jotka eivät varmaan pienellä ole kovin kätevät.
Ostin kirpparilta parit tavalliset kurikset, leikkasin ja ompelin vyötärölle kuminauhan. Käytäntö näyttää, onko hitti vai huti 😀 Kiitos kerrastovinkeistä!
Haa, no kappas! No noinkin se tietty onnistuu, kun on taitoja. Vau! Ja kiva, jos kerrastovinkeistä on apua <3
Hei, ihan sattumalta tilattiin tietämättämme juuri tuollaiset kiristyslahkeiset ja henkselittömät kurikset (tilattiin setti enkä huomannut tarkistaa kumman laiset kurikset siihen kuuluu). Merkki on CeLaVi ja ostettiin Jollyroomilta. Eli niitä tosiaan on 😀
Ja olivat aika korkeavyötäröiset, joten suojannetvat kohtalaisesti selkää. Jos ei ihan ylös asti ravalta yms. niin en ainakaan usko että tuuli ja kylmä pääsee paidan alta hipsuttelemaan.
Nonni, pakkohan sellaisia on tosiaan olla, mutta nyt sitten tietää, kenelle ja missä. Toivottavasti ovat pätevät myös teidän muksulle 🙂
Testastaan, mutta uskoisin että tarpeeksi pitkä takki ja korkeat housut toimivat ihan kohtalaisen hyvin. Ei ajateltu lähteä vaihtamaan 🙂 Valitettavasti ainakaan Jollyroomilla ei vaan noita housuja myyty erikseen vaan pitää ostaa settinä. Mutta ehkä niitä myy joku muukin kauppa erikseen jos jaksaa lähteä tutkimaan.
Onpas mälsää, että myydään vain settinä. Kurikset kun kuluvat käytössä, mutta takki ei niinkään. Oma kokemukseni on myös se, että takkiin voi ottaa vähän kasvuvaraa, jolloin se toimii parin erikokoisen alaosan kanssa. No mutta, oli miten oli, toivottavasti setillä tulee lapselle hyvät sade- ja kuraleikit <3
Jokasyksyinen vaaterumba, ah ihanuutta… Nimikointi, tarkistointi, kadotointi ja hermostointi. Ja nämähän jatkuvat pitkin vuotta.
Kiitos tästä postauksesta. Meillä alkaa kerho kahdelle isommalle maanantaina enkä ollut muistanut vielä päätäni vaivata vaateasialla! Olisi varmaan korkea aika. 😀
Haha, tuttu nelikko! Muistan syksyn, kun lapset olivat olleet poissa päiväkodista melkein vuoden – koko perheen Bali-talven ja siihen päälle perhevapailla olevan puolison kanssa – ja KAIKKI vaatteet oli nimikoimatta. Nyt olen koittanut muistaa läntätä nimitarrat vaatteisiin sitä mukaa, kun vaatekaappia täydennetään 😀
Tämä tuli hyvään saumaan. Olemme muuttamassa Suomeen Englannista nyt syksyllä 3 vuotiaan kanssa ja olen näiden vaatehommien kanssa ihan ulapalla. Alkoi kyllä ahdistaan miten paljon kaikkea pitääkään ostaa.
Tervetuloa Suomeen <3 Joo, nämä sääjutut ovat täällä ihan omanlaisensa. Aika varusteluahan neljän vuoden ajan taklaaminen kivasti ja mukavasti on, huhheijaa!
Päiväkodin tavat kannattaa myös selvittää ennen vaateostoksia.
Meidän vanhassa päiväkodissa sallitut ulkovaatteet tulivat määrättynä. Toppahaalari piti olla lokakuusta jonnekin huhtikuulle. Alkuun ja sitten keväällä kävi vuorellinen softshell. Tämä koska välikerros oli sallittu vain kylmimpinä talvipäivinä.
Aika jännä käytäntö! Perustelivatko mitenkään? Paljon olen nähnyt, mutta en vielä kuukauden mukaan määräytyviä vaatteita suomalaisessa päiväkodissa. Yleensä on menty mieluummin sään mukaan.
Ei tullut koskaan kysyttyä, siellä yleisfiilis oli että sääntöjä noudatetaan koska säännöt. Etenkin ryhmässä jossa oli huonolla tavalla vanhan koulukunnan hoitaja. Myös sisällä olivat tarkkoja että on lämmintä vaatetta.
No johan on! Kyllä vanhemmat viimekädessä päättävät, mitä vaatteita lapselle hankitaan ja mitä on milloinkin mukana. Toki voidaan toivoa tiettyjä asioita, kuten säänmukainen varustus ja sisätossut. Mutta vanhemmat päättää, milloin on toppahaalarin aika. Ja saavat ostaa vaikka toppatakin ja -housut!
No onpa mielenkiintoinen määräys päiväkodilta. Lokakuut ja huhtikuut etenkin voivat olla hyvin erilaisia säältään vuodesta riippuen. Tai päivästä riippuen. Eriarvoistavaltakin tuo kuulostaa. Jos ulkovaatteet on hankittava ihan jo taloudellisista syistä käytettynä, ei siinä paljon ole varaa nirsoilla, että onhan välikausihaalari nyt softshell, kunhan on ehjä ja tehtävänsä hoitava haalari. Aikankin Helsingissä päiväkoti-ikäisten haalarit tuntuvat menevän nettikirppiksillä sekunnissa näin syksyisin.
Ah, tekisi mieli huoahtaa, että onneksi pk:n vaaterumba on ohi (neuvot täällä hyviä, tosin itse en kyllä enää lapsen 4v. iästä ylöspäin nimikoinut kuin ulkovaatteet/kengät, koska sisävaatteista hän osasi pitää täydellisesti huolen, niin ja vuorilliset kuravaatteet ei kyllä olisi toimineet meillä kun kurahousut/kurahanskat merkistä riippumatta hajoili pahimmillaan viikossa tehokäytössä)….mutta pikkukoululaiset vaatehuolto tuntuu vielä haastavammalta. Kun päiväkodilla sai säilyttää kuravaatteita ja kumppareita ja varavaatteita, on lapsonen (tai käytännössä vanhemmat) nyt itse vastuussa että repusta löytyy säänmukaiset vaatteet, niin kouluun kuin iltikseenkin (jossa ulkoillaan vähintään 2h säällä kuin säällä). Niinpä ekan kouluviikon lapsella oli repussa taakkana kuoritakki ja -housut, kun Ilmatieteen laitos ennusti mahdollisia sadekuuroja kohtuullisen korkealla todennäköisyydellä (todellisuus: aurinkoa ja +20 astetta vähintään, hohhoijaa). No, ehkä tähänkin oppii ja selvästi huomaa ainakin, että kriteerejä uusille vaatteilla pitää miettiä vähän (tärkeää on ainakin keveys, monikäyttöisyys ja vedenpitävyys).
Juu, koululaisen käytännöistä mä olen ihan kuutamolla vielä! 😀 Kahdessa päivässä yksi takki oli jäänyt jonnekin (tänään toivottavasti löytyy joku koululta, iltapäiväkerhosta tai sitten lopulta jonkun kaverin luota)ja yksi lippis oli jäänyt koulun pihalle. Tietty siinä on kaikkea muuta jännää ja uutta opittavaa, että ymmärtäähän tuon. Kyllä se siitä <3 Mutta sitä ollaan täälläkin pohdittu, että mitenköhän ne sadekamat tulevat pysymään mukana menossa ja kulkeutuvan sitten vielä kotiin. Tällä viikolla sitä varmaan päästään sääennusteen mukaan testaamaan. Lapsen reppuvalinnasta olin alkuun vähän sitä mieltä, että se on ihan tarpeettoman suuri, mutta perun sanani. Jos sinne pitää mahtua samana päivänä liikkavaatteet, sadevaatteet ja peruskoulukamat, mikään pikkureppu ei siinä enää riitä :D
Hyvin olit postaukseen laittanut olennaiset asiat ja juuri myös selvityksen miksi. Päikkässä työskentelevänä juurikin se nimikoinnin puuttuminen on kaaosta tuottavaa ja voi sitä mielipahaa kun joku mieluinen vaate katoaa. Kuravaatteissa muistuttaisin vanhempia tasaisesti kurkkailemaan lahjelenksuja, ne jos on rikki tai puuttuu niin lahje leikeissä nousee ja saapas haukkaa vettä. Säihin sopivat vaatteet ja iloinen mieli silloinkin kun hakee sen ripsiään myöten kuraisen lapsen hoidosta… leikki on parasta <3
Ah joo, hyvä muistutus! Vitsit niitä lenksuja kuluu, kun lisäksi vielä haalarin ja kuorihousujenkin lenksut paukkuvat 😀 Mulla on tapana ostaa niitä varalenksuja aina läjä kotiin jemmaan, että sitten on aina tarvittaessa mahdollisuus vaihtaa ehkä lahjelenksu.
Meillä on päiväkotiura vasta juuri alkamassa, ja itseäni mietityttää juuri nyt sadepäivänä se, että pitäisikö sadevaatteita ja kumppareita hankkia toisetkin kappaleet – ne ainokaiset ovat päiväkodilla! Miten teillä on asia hoidettu?
Meillä on kahdet eri, mutta tosiaan vähän eri kokoa. Ne sopivammat kahdesta aina päiväkodilla. Ettei tarvitse aina ostaa kahta kerrastoa yhdellä kertaa. Voi myös miettiä millaista käyttöä kotona on että riittäisikö jos kotona on vaikka vedenpitävää softshellia ja pahimmille keleille kurikset siihen päälle. Ja vedenpitävät kengät. Jos sää sitten näyttää pahalta niin ottaa hoidosta kumpparit mukaan (kunhan muistaa viedä takaisin myös). Eli periaatteessa riittäisi jos ostaisi kotiin vaan housut ja rukkaset. Ja päiväkodille tietty koko setti.
Joo, tämä on olennainen osa arjen mukavuutta ja pukeutumisstressin vähentämistä. Ja silti unohdin kirjoittaa postaukseen, että kyllä just näin, meillä on lapsilla kaksi settiä sekä kumppareita, kuriksia, sadetakkeja ja kurahanskoja, jotta ne kamat ovat aina siellä, missä niitä tarvitaan. Lisään tämän vielä postaukseen, niin olennainen asia on oman kokemukseni mukaan. Mutta kuten Anna tuossa huomautti, perheet ovat ulkoilijoina erilaisia. Olennaisinta on hankkia koko setti sinne päiväkodille, ja jos tykkää ulkoilla säällä kuin säällä myös vapaalla, kuten me, sitten myös kotiin 🙂