Lahiomutsi Holskytyskurkut Etikkakurkut Mummonkurkut avomaakurkut Meira Maustaminen Resepti Ohje -1653 kopio

Kaupallinen yhteistyö: Meira

Maaseudulla varttuneena kasarilapsena olen syönyt lapsuudessa ruokani lähinnä suolalla, maustepippurilla ja valkopippurilla maustettuna. Kesäisin makumaailma laajeni, kun pellonreunassa kasvoi sipuleiden vieressä myös tilliä. Tilliä laitettiin kaikkialle; kesäkeittoon, maustevoiksi ja tietenkin uusien perunoiden päälle.

Yhä edelleen tillin tuoksu on minulle lapsuuskesien tuoksu. Se tuo mieleen kesäillat, joina mummi niputti tillejä tiskialtaan reunalla seuraavan päivän torikuormaa varten ja minä pupelsin vieressä iltapalaa; itse tehtyä leipää, voita ja kuorittua avomaakurkkua. Voi miten rakastinkaan kurkun raikasta makua! Oli kuin olisi haukannut kesäpäivää sateen jälkeen.

Tajusin vasta joskus myöhemmin, että kurkkua saa myös kaupasta, jopa talvisin. On hassua, mitä ihminen lapsuudestaan muistaa, mutta minä muistan elävästi sen hetken, kun pyydän äidiltäni, josko voitaisiin ostaa kaupasta kurkkua keskellä talvea. Sen kysyminen jostain syystä jännitti ja nolostutti; ehkä ajattelin kurkkujen olevan kalliita turhakkeita. Äiti kuitenkin ilahtui pyynnöstäni, ja kurkkua ostettiin sen jälkeen lähes joka kauppareissulla.

Kurkut liittyvät myös ensimmäiseen kokemukseni siitä, miten mausteilla pystyy muuttamaan tutun ruuan ihan uudeksi. Meillä oli lapsuusystäväni kanssa tapana luuhailla hänen mummonsa luona, ja tuona päivänä mummo oli tehnyt hölskytyskurkkuja. Tuoreet kurkut oli siis ravistettu etikkaisessa liemessä, jossa todennäköisesti oli tillin seassa myös sen ajan hittimaustetta, aromisuolaa. Makunystyräni olivat räjähtää onnesta, ja napsin maustettuja kurkkuja posliiniselta kukkalautaselta suuhuni niin monta kuin kehtasin.

Meni vielä monia vuosia ennen kuin maustetietouteni siitä kehittyi. Jossain vaiheessa paprikamauste tuli mukaan kuvioihin, ja curry tarttui mukaan perheen yhteiseltä Intian-matkalta. Muutettuani omilleni 17-vuotiaana,  aloin kasvissyöjäksi ja sekosin kaupan maustehyllyllä. Noina itsenäisyyden ensivuosina kokeilin kaikenlaisia mausteita ja uusia kasvisruokia saaden välillä aikaan keitoksia, joita edes kaikkea kokkaamaani (kai rakkaudesta) syövä poikaystävä ei meinannut saada alas.

Mustapippurin löysin vasta opiskelija-aikoina, kun opiskelukaveri opetti herkkuleipien reseptin: ruisleivän päälle tomaatteja, tuoretta basilikaa ja myllystä paljon mustapippuria – huhuhuh, miten hyvää! Mauste- ja valkopippurilapsuuden kokeneelle mustapippuri oli jotain ihan uutta. Ja vielä myllystä, rouheena eikä jauheena! Noihin samoihin aikoihin sain ensimmäisen kerran eteeni ravintolassa annoksen, jossa oli tuoretta korianteria. Senkin kanssa tiesin heti ensipuraisusta löytäneeni elämääni perusmausteen.

Nykyään olen vähän sellainen joko-tai -maustaja. Joko käytän vain suolaa ja mustapippuria tai sitten – ruuasta riippuen – laittelen reilummalla kädellä mausteita. Mutta liikaa ei saa sekoilla, sillä muuten mausteista tulee vain makumössö, jossa mikään ei erotu.  Yhteistyökumppanini Meiran maustekartta on oivallinen apu, kun miettii, mikä mauste sopii minkäkin ruuan ja raaka-aineen kanssa.

Siksipä uskaltauduin nyt vähän sekoilemaan, kun sain Meiralta lähetyksenä erilaisia mausteita. Meiran mausteet tuovat raaka-aineidensa mukana makutuulahduksia ympäri maailmaa, mutta kaikki Meira-mausteet kehitetään, valmistetaan tai vähintäänkin pakataan Suomessa, tuossa melkein kotilähiömme naapurissa, Helsingin Vallilassa.

Tähän mennessä olen pitänyt lapsuuteni hölskytyskurkkujen reseptin pyhänä. Nyt kuitenkin testasin pyhän makunelikon – etikan, sokerin, suolan ja tillin – kiusoittelua myös muilla mausteilla. Valkkasin maustepaketista itselleni ihan uusia purteloita, joiden arvelin toimivan kesän klassikkoherkun lisämaustamiseen: yrttinen kasvismauste myllyssä, ihanan värinen tulinen chili sekä paahdettu sipulihiutale. Ja sitten vielä mustapippuria myllystä, sillä se nyt vain toimii aina.

Ja kannatti sekoilla, lisämausteilla hölskytyskurkuista tuli erityisen erinomaisia! Sitä mieltä olivat myös pihalla olleet naapurit, jotka sattuivat paikalle juuri kun olimme levittäneet iltapalakattauksen kotipihan puun juurella olevalle lavasohvalle. Naapuriperhe haki lisää leipää, meidän perhe lisää voita sekä mantelivoita, minkä jälkeen kiskottiin yhdessä tuumin koko hölskytyskurkkupurkki tyhjäksi. 

Hölskytyskurkut

  • 4 kpl avomaakurkkuja
  • 1 dl riisiviinietikkaa (voit käyttää myös perinteistä väkiviinaetikkaa, mutta lempeämpi riisiviinietikka on enemmän omaan makuuni – kokeile myös omenaviinietikkaa!)
  • 2 rkl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl Meira sipulihiutaletta
  • ½  tl Meira tulista chiliä
  • Pari rouhaisua Meira yrttistä kasvimaustetta
  • Pari rouhaisua Meira aromikas mustapippuria
  • Puolikas puntti tuoretta tilliä hienonnettuna

Kuori avomaakurkut ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Jotkut käyttävät viipalointiin juustohöylää, mutta itse tykkään vähän paksummista viipaleista.

Sekoita kaikki mausteet kannelliseen purkkiin. Sujauta kurkkuviipaleet mukaan, sulje kansi ja hölskyttele niin että mausteet sekoittuvat kurkkuihin.

Anna maustua jääkaapissa noin tunti ennen herkuttelua.

Jaa: