Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret

Näin isänpäivä-aamun kunniaksi täällä Lähiössä ollaan perheskenen ytimessä, eli tarkastelussa ovat lasten talviulkovaatteet sekä pakkasten kestävien releiden pesu sekä huolto.

En tiedä, löytyykö etenkään pohjoisista osista maailmaa yhtäkään vanhempaa, joka ei olisi vauvan ensimmäisenä talvena ihmetellyt, mitä kummaa muksulle pitäisi pukea päälle ulos mentäessä. Ja sama ihmetys yhdistettynä järkytykseen, kun muksu oppii liikkumaan: minkälainen muta-kura-hiekka -magneetti lapsi onkaan!

Kun esikoisemme syntyi samana yönä, kun ensilumi satoi vuonna 2012, päädyin aika nopeasti googlailemaan tietoa yhdistelmillä vauva + talvi + vaatteet. Muistan, kun Vauva-lehdessä oli havainnollistava kuva siitä, mitä vauvalle pitää pakkaseen pukea. Tuijotin kuvaa ja vuoroin vauvaa käyden mielessäni läpi jokaisen vaatekappaleen. Check. Check. Check.

Nyt nuo esikoislapsen mutsin haparoinnit vähän jo naurattavat, mutta ihan yhtä H. Moilasena sitä ollaan toisinaan edelleen talvivaatteiden pesun sekä huollon kanssa. Etenkin kun muksuja on kaksi, ja sitä mukaa eteisessä kaksin verroin hiekkaa jokaisen ulkoilun jälkeen. Siksipä kertasin omia oppejani asiasta Polarn O. Pyretin naisten kanssa – sieltä sitä tietoa löytyy niin oman kokemuksen kuin työn kautta kartutettuna.

Ensin lyhyesti hyvien (talvi)ulkoiluvaatteiden valinnasta. Täällä kirjoitin omat oppini talvivaatteiden valintaan. Tuon postauksen voisikin ensi talveksi päivittää, vaikka se validia tietoa on vielä noin vanhanakin. Täällä taas postaus kerrospukeutumisen merkityksestä pohjolan viimoissa.

Jos noiden vanhojen postausten läpikahlaukseen ei riitä juuri nyt aikaa tai kiinnostusta, tässä tärkein: olennaisinta on valita talvivaatteet lapsen mukaan. Toinen on vilukissa ja toinen hikipäässä pakkasillakin. Meillä vaatteilta vaaditaan kulutuksenkestoa, mutta vaikkapa vauvalla sellaisesta on turha maksaa ekstraa. Vauvan kanssa kannattaa mieluummin santsata vaikka kunnon villavaatteisiin, joita pukea talvivaatteiden alle.

Polarn O. Pyretiltä kerrottiin, että ihmiset tuppaavat ottamaan vaatteisiin liiaksi kasvuvaraa. Silloin saumat menevät väkisinkin vääriin kohtiin, ja lahkeet ja haarat kuluvat nopeasti. Ja onhan lapsesta tietenkin kurjaa kulkea haalarissa, joka on liian iso. Jos siis vain mahdollista, hanki vaatteet oikeassa koossa.

Haalari vai kaksiosainen setti on kysymyksenä äitiyspalstojen klassikko. Minä sanon sekä että. Kuten välikausivaatteita, talvivaatesettejäkin lapsilla on käytössään kaksi. Päiväkotiin ja muuhun rymyämiseen haalari, vähemmän rapaisiin menoihin takki ja housut. Haalari on etenkin pukemista harjoittelevalle lapselle päiväkodissa hyvä, sillä se on helpompi pukea itse. Meillä esikoinen tahtoi haalarin vähän yllätyksekseni vielä tänäkin vuonna, ja onneksi PO.P:lta sellaisia löytyi hänenkin koossaan ja aina kokoon 152 asti.

Takki ja housu -yhdistelmä on tietenkin haalaria monipuolisempi. Meillä lapset saattavat kulkea esimerkiksi tuolla kylillä softshell-housuissa ja talvitakissa, ja sitten kun ulkoillaan pidempään, jalkaan vaihdetaan paksummat toppahousut. Kokojen kanssa on myös helpompi säätää kahden osasen kanssa. Kuopukselle löytyi tänä vuonna esikoisen vanhoista vaatteista haalari sekä takki sopivan kokoisina, ja uusina pitikin hankkia vain housut.

Molemmilla lapsilla on samat henkselilliset toppahousut, joita ei näemmä PO.P:n nettisivuilla nyt ole, mutta tässä melko vastaavat. Esikoisen takki on tyylikäs ja menevä parkatakki, jonka kanssa kelpaa lähteä niin kaupungille kuin pulkkamäkeen. Tämä ja tämä toppatakkimalli olivat olleet Polarn O. Pyretin ECO-mallistoa ja valmistettu kierrätetystä polyesterista, mutta meidän rymysakillamme on ulkovermeissä tarve kovemmalle käyttökestävyydelle.

Ja sitten siihen huoltoon ja pesuun. Ulkovaatteiden konepesua tulisi välttää mahdollisuuksien mukaan, sillä turha peseminen tietenkin kuormittaa ympäristöä ja lisäksi kuluttaa vaatetta sekä  vaatteen erityiskäsittelyä. Päivittäisessä huollossa pitäisikin mieluiten käyttää nukkaantumatonta ja kosteaa rättiä tai liinaa, jolla pyyhkiä vaatteista tuoreet liat irti.

Tämän ohjeen kanssa minä itse olen välillä kuutamolla, enkä voi oikein uskoa todeksi myyntipuheita kirppareilla, joissa väitetään, että haalaria on pesty vain kerran. Meillä kun muksut vetävät talvikamppeissaankin sellaista kurarallia, että päivittäisestä rättiputsauksesta ja huollosta huolimatta etenkin ne päiväkotikäytössä olevat haalarit on pakko pestä vähintään kerran tai kaksi kuukaudessa. Muuten alkaa koko eteinen haista märälle ja likaiselle koiralle.

Ennen pesua vaatteista pitää sulkea kaikki vetoketjut ja tarranauhat, jotta ne eivät revi vaatetta. Ja samaten kuin muutkin vaatteet, myös ulkovaatteet pitää kääntää pesun ajaksi nurinpäin. Polarn O. Pyretin ulkovaatteet voi pestä 40 asteessa. Sujauta toppavaatteiden kanssa rumpuun pari tennispalloa, jotta vaatteen lämpöeristys – oli se sitten untuvaa tai vanua – pysyy kuohkeana.

Konetta ei saa tunkea liian täyteen, ja pesuaineen kanssa kannattaa olla maltillinen. Ja sitä huuhteluainetta ei saa käyttää ulkovaatteidenkaan kanssa, ja jos minulta kysytään, älä käytä sitä koskaan. Turhaa (ja yleensä lisäksi järkyttävältä haisevaa) litkua koko aine.

Osan PO.P:n ulkovaatteista saa kuivata kuivausrummussa matalassa lämpötilassa (muista silloinkin tennispallot). Esimerkiksi nuo kuvissa näkyvät lastemme ulkovaatteet saa nakata kuivausrumpuun. Kuivauskaappi matalilla lämpötiloilla tai sitten ihan vain huonekuivaus toimivat nekin.

Ulkovaatteiden pinnassa on vettä ja likaa hylkivä PFC-vapaa pintakäsittely. Kun se alkaa kadota, vesi ei enää helmeile pois vaatteen pinnalta. Silloin käsittely kannattaa aktivoida lämpimässä. Siihen toimii kuivausrumpu tai -kaappi matalalla lämpötilalla. Myös saunan jälkilämpö ajaa saman asian.

Pintakäsittely kuitenkin kuluu käytössä ja pesuissa, joten lopulta pelkkä aktivointi ei enää riitä. Minä en ollut aikaisemmin tiennyt, että toppavaatteiden pintakyllästämisen voi tehdä itse. En, vaikka meiltä löytyi kaapista samaista Nikwaxin TX.DIRECT -sprayta, jota Polarn O. Pyret suosittelee. Me olemme käyttäneet sitä retkikamoihin, mutta tottahan toki sitä voi käyttää myös toppavaatteisiin – en vain ollut tullut ajatelleeksi!

Vedenpitävyys sinänsä ei häviä, vaikka pintakäsittely kuluisikin pois. Vedenpitävä kalvo kun on kankaan ja vuorin välissä. Kostuneena takki ei kuitenkaan hengitä niin hyvin, ja pintakäsittelyn kuluessa likaa alkaa tarrata vaatteen pintaan helpommin kiinni. Siksi ulkovaatteiden pintakäsittely kannattaa tarpeen vaatiessa uusia.

Kun vaatteita huoltaa, pesee ja hoitaa hyvin, ne pysyvät hyvinä käytössä ja kestävät leikkejä siskolta veljelle ja siitä vielä seuraaville lapsille.

PS. Minä ja muut meidän perheessä alamme olla sairaspäivien jälkeen taas tolpillamme. Mitä nyt kuumeen jälkitauteina nenät valuu ja yskä köhisee. Kuinka ihanaa on ollut ihan vain käydä kaupassa, viedä roskat ja imuroida! Sen verran kolmen päivän totaalikooma ja tasoittelupäivät siihen päälle kerryttivät työpöydän kulmilla olevia pinoja, että oli pakko tehdä kurja päätös: mulla on roikkunut vastaamatta kommentteja parilta viime kuukaudelta sieltä täältä, ja nyt on vain tyhjättävä pöytä niiltä osin. En siis vastaa niihin kommentteihin. Ai kamala. Olen niin pahoillani!

Te tiedätte, miten paljon teidän kommentit merkitsevät ja miten iso osa ne ovat Lähiömutsia. Oli kuitenkin pakko tehdä näin kurja päätös. Toivottavasti ymmärrätte. Nyt koitan pitää kalenterin kurissa (ja oksennustaudit poissa nurkista), että ehdin ottaa päivistä ajan siihen, että saan jutella teidän kanssanne kommenttiosiossa ja Lähiömutsin somekanavilla.

Share: