Onhan se nurinkurista, että päälle kolmekymppisen ihmisen pitää opetella nukkumaan. Mutta niin minulle kävi pikkulapsivuosien jälkeen. Vuorokausirytmini oli vuosien saatossa kääntynyt iltapainotteiseksi, sillä tein useamman vuoden töitä pääasiassa iltaisin ja öisin lasten mentyä nukkumaan. Se on vastoin luontaista rytmiäni, mutta silti jatkoin sitä senkin jälkeen, kun olisin jo voinut nukkua yöni.
Koneella kökkimisestä yömyöhään oli tullut niin tapa, että osannut muutakaan. En, vaikka ymmärsin itsekin, että saisin paljon enemmän ja parempaa aikaiseksi, jos antaisin illat levolle, menisin ajoissa nukkumaan ja hoitaisin työni pirteänä aamuisin ja päivisin. Naputin konetta kaikki illat, koska työt eivät tekemällä lopu – eivätkä random-sivustot, joita päädyin selailemaan, kun olin niin väsynyt, että työnteosta ei meinannut tulla mitään.
Oli pakko tehdä tietoinen elämänmuutos ja päivärytmin keikauttaminen. Puolitoista vuotta sitten tajusin, että minun oli opeteltava taas nukkumaan.
Se on ollut yksi parhaista ja laajimmin vaikuttaneista elämän(tapa)muutoksista. Sen lisäksi, että olen nykyään mittaamattoman paljon aikaansaavempi, luovempi, pitkäpinnaisempi, energisempi, kivempi ja jopa seksuaalisempi ihminen, olen myös paremmassa kunnossa ja terveempi.
Liikunta ei enää tunnu tulehtuneen kehon rääkkäykseltä, vaan olen hiljalleen saanut itseäni takaisin silti piikikkäältä ja itkuiselta möykyltä, jota lyhyiksi, rikkonaisiksi ja levottomiksi yöuniksi kutsutaan. Henkinen hyvinvointikin on ihan eri levelillä, ja olkoon syy-seurauskiemurat minkälaiset tahansa, järkyttävät ja vaikeita masennusoireita muistuttavat PMS-oireet ovat lähes liuenneet pois.
Ja sitten vielä nukkumisen mukana tullut yllätysihanuus; sain kirjat takaisin elämääni. Pyhitän illat vikat tunnit pääasiallisesti levolle ja nukun siihen kunnon yöunet vielä päälle, minkä ansiosta minulla on taas aikaa lukea. Jännä yhtälö, mutta näin se menee. Olen kuluneen puolentoistavuoden aikana nukkunut keskimäärin puolitoista tuntia pidempiä yöunia kuin sitä ennen, ja samassa olen saanut aikaa nauttia yhden kirjan viikossa–kahdessa. Ennen koin ehtiväni lukea vain lomilla ja kuuntelemalla äänikirjoja.
Tämä diili kehonsa kanssa siis todellakin kannatti tehdä.
Mutta miten minä sen tein? Olen saanut tästä paljon kysymyksiä, joten en taida olla ainut (perheellinen), jolla on unirytmi viturallaan, vaikka mahdollisuudet nukkua jo olisikin. Valitettavasti mitään ihmeellistä tai ennenkuulumatonta parannuskikkaa minulla ei ole tarjota. Mutta kerron nyt silti oman kaavani parempiin yöuniin.
Ensimmäinen on itsekuri. Kun ei ole äitiä tai isiä vahtimassa koneella vietettyä aikaa tai komentamassa ajoissa nukkumaan, se on tehtävä itse. Tämä on se vaikein ja oleellisin kohta. Minä päätin, että koska herään kello 6.50, minun on oltava unessa kello 22.50. Laitoin puhelimeeni unikellon, joka muistuttaa kello 22.20, että nyt pitäisi viimeistään olla sängyssä, että saan pehmeän laskun uneen ajoissa.
Puhelimeni uniträkkäys vetää nykyään nättiä ja tasaista unipalkkia, kun sitä ennen menin nukkumaan miten sattuu, heräsin niin myöhään kuin kulloinkin oli mahdollista ja nukuin noin kuusi tuntia yössä niin arkena kuin viikonloppuna. Ei ihme, että olin jaksamiseni kanssa niin monen monta kertaa äärirajoilla. Nykyään nukun yössä vähintään 7,5 tuntia, yleensä 8 tuntia ja usein sitä enemmänkin. Etenkin talvella uni on tullut jo aikaisemmin, kun olen ollut pötköttelemässä sängyssä jo valmiiksi.
Toinen asia on työkielto kello 19 jälkeen, mieluiten tietty kello 17 jälkeen. Tämä ei aina onnistu, mutta siihen pyrin. Aivot tarvitsevat palautumisaikaa, jotta ne ovat valmiina pehmeään ja syvään uneen. Nukahtamisessa minulla ei koskaan ole ollut ongelmia, mutta kun ennen menin nukkumaan suoraan tietokoneen ja työasioiden äärestä, uni oli terävää, levotonta ja samaan aikaan jotenkin raskasta ja pintapuolista.
Kolmas asia onkin sinisen valon minimointi illoista. Tämä on hankala kohta myös ja vaatii sitä itsekuria. Väsyneenä jään helposti jumittamaan nettiin ja katsomaan videoita, joissa joku syö hampurilaisia majoneesit leualla tai tunkee suuhunsa 50 vaahtokarkkia. Puhelin tulee edelleen mukaan makuuhuoneeseeni, mutta sitä ei selata sängyssä, vaan puhelin pysyy lentokonetilassa.
Olen huomannut olevani erityisen herkkä sille, että katson liikkuvaa kuvaa juuri ennen nukkumaanmenoa. Se laittaa toisinaan ärsyttämään, sillä mielelläni katsoisin puolisoni kanssa edes ne muutamat kerrat kuukaudessa jotain hyvää sarjaa lasten mentyä nukkumaan. Mutta nyt löydän itseni joka kerta punnitsemasta, onko se huonontuneiden yöunien arvoista.
Sama juttu alkoholin kanssa. Yksikin viinilasi illalla vaikuttaa uneen heti. Ja voi että joskus olisi ihana pötkötellä puolison kainalossa punaviinilasi kädessä ja hyvää sarjaa katsoen! Mutta ne illat pitää tehdä nykyään harkiten – ja mielellään niin että sarjan jälkeen jää vielä tovi aikaa lukea.
Sillä lukeminen on ollut mullistavaa. Se on selkeästi oikeanlaista rauhoittumista minulle. Vaikka lukisin tietokirjaakin, kirja vie minut toiseen maailmaan ja hiljentää muut mielessä vellovat ajatukset sekä murheet. Ja koska rakastan lukemista, se on minulle myös hyvä tapa pysyä poissa hampurilaisvideoiden parista. Tiedän, miten paljon enemmän saan nautintoa, ymmärrystä ja viisautta kirjasta kuin höttöisestä nettisisällöstä. (Ja vaikka tahdonkin kuluttaa sitä hyvää nettisisältöä, tiedän olevan itselleni parempi, että teen sen vaikka metromatkoilla tai lasten katsoessa Pikku Kakkosta.)
Olen myös muodostanut iltoihin hyvää unta petaavan rituaalin. Käyn iltapesuilla samaan aikaan kuin lapset, jotta olen jo yhdeksältä yökkärit päällä ja paksut univillasukat jalassa. Saatan keittää itselleni kupin rauhoittavaa yrttiteetä ja levittää laventelin tuoksuista salvaa ohimoille ja rintakehään. Etenkin talvisin lämmitän itselleni kauratyynyn, sillä palelen niin helposti, ja lämmin kauratyyny lämmittää ihanasti hartioita tai jalkoja.
Sen jälkeen teen itselleni pesän sänkyyn. Puolisolla on nukkumishommissa suoraviivaisempi tyyli, joten hän katsoo näitä valmistelujani aina hyväntahtoisesti nauraen. Asettelen tyynyt hyvin, peittelen jalkani täkkien alle, sujautan villaisen ja lampaanmuotoisen niskatyynyn tukemaan niskaani ja talven kylmyydessä vedän vielä villapeiton hartioille. Oi oi, nytkin ihan hykertelen, kun mietin, miten hyvä olla siinä aina on. Olen kuin villaan paketoitu norppa.
Sitten otan käteeni kirjan, johon saan upota yleensä vähintään puoleksi tunniksi. Vielä ennen unta sujautan korvatulpat korviini, sillä olen jäänyt niihin niin koukkuun, että en oikein osaa enää nukkua ilman, vaikka mitään meteliä ei ympärillä olisikaan.
Ja sitten saan vajota pehmeään uneen.
Joka ilta tuntuu ihanalta ajatukselta, että saan ottaa itselleni tämän hetken, pyhän rituaalini. Suljettu työhuoneen ovi ei houkuttele yhtään ja kuukausi kuukaudelta on myös helpompi pitää puhelin lentokonetilassa. Ehkä hankin vielä ihan vanhanajan herätyskellon, jos niihinkin saa nykyään asennettua vakioherätyksen. Sitten puhelin voisi pysyä kokonaan poissa makuuhuoneesta. Torkkunappia kun en ole tarvinnut yli vuoteen.
Kirjoitit ”puhelimeni uniträkkäys”… millä tavalla seuraat untasi? Tämä olisi mielenkiintoinen tieto, koska äppejä ja kelloja on niin monenlaisia. Itselläni on Garminin kello, joka seurailen liikkeitäni mutten ole aina ihan samaa mieltä sen kanssa. Olisi kiva saada vertailevaa näkemystä 🙂
Mä meinasin tarkentaa tuohon, että mistään hifistelevästä träkkäyksestä ei ole kyse, mutta jätin sen sitten tekemättä 🙂 Mutta mulla ei tosiaan ole mitään erikoisia laitteita unen tarkasteluun, vaikka se olisi kyllä ihan supermielenkiintoista! Olisi kiva nähdä, miten palauttavaa uneni oikeasti on, ja just huomata, vaikuttaako vaikkapa se viinilasi tai sarja ennen unta niin paljon kuin tunnen sen vaikuttavan. Vielä enemmän kiinnostaisi myös palautusmishetket päivästä. Tuntuu, että välillä on putkeen päiviä, kun stressilevelit ovat korkealla aamusta iltaan, mikä ei tietenkään ole hyvinvoinnille suotavaa.
Mutta toisin sanoen, seuraan untani siis ihan iPhonen unikellolla, joka tsekkaa puhelimen käyttöä sekä herätystä tarkkaillen, milloin lepään. Nykyään palkit ovat siis tasapaksuja, kun menen nukkumaan samoihin aikoihin ja herään samoihin aikoihin. Aikaisemmin palkit olivat mitä sattuu, kun valvoin, heräsin mahdollisimman myöhään ja nukuin välillä viisi tuntia ja toisinaan seitsemän.
Tää on kuin mun näppikseltä. Oon aina ollut iltavirkku ja nukkunut aamulla pitkään ja tämä tietty on lasten myötä kaatunut koska aamulla ei yleensä saa nukkua pitkään. Mulla aikaisemminnukkumaanmenoon on myös auttanut urheilu, fyysinen rasitus kun saa aikaa sen et uni tulee helpommin. Mäkin nukun nykyään 7-8h yössä ja se on huippua!
Mä olen kyllä luontaisesti aamuihminen, mutta pikkulapsivuosien aikana työnteko ja ns. oma aika siirtyi iltoihin. Ja sehän pisti kokonaisuuden ihan sekaisin moneksi vuodeksi.
Mä olen myös huomannut, etät mulla fyysinen urheilu auttaa nukahtamiseen. Voin käydä hyvinkin salilla, tulla kotiin, käydä suihkussa ja mennä nukkumaan. Yleensä puhutaan, että urheilu ja liikunta piristää, mutta mulle se kyllä saa aikaan saman kuin tukilla huitaisu takaraivoon 😀
Niin parasta, että nykyään sinäkin nukut. Uni ja kunnon yöunet on <3
Mä olen tehnyt vähän vastaavaa ja huomannut kanssa että aivan järkyttävän hirveä ahdistus-masennus pms kaksiviikkoinen on enää lievää ärtmystä ja ahdistelua. Harkitsin jo, että pyydän pms oireisiin serotoniinia tms lääkkeellistä apua. Mutta eipä tarvitse jos nukkuu riittävästi! 🙂
Yep, mäkin olin jo varaamassa aikaa lääkärille, että hankkisin PMS-oireisiin lääkityksen, niin järkyttävää mustaa suota se oli viime vuodet. Mutta kas, nyt välillä puolisonkin kanssa ihmetellään, että kas, PMS tuli ja meni, mutta kumpikaan meistä ei saanut sitä tuta. Että kunnon uni todellakin vaikuttaa ihan _kaikkeen_.
Minulla ongelma ei ole nukkumaan meneminen, sillä menen nukkumaan arkisin ennen kymmentä kun herätyson kuudelta vaan se, että nykyään luen lähes kaikki kirjat bookbeatista ja silloin sinistä valoa on vaikea välttää. Pitänee tutkia, nyt kun uusien lasien hankinta on ajankohtaista, että onkohan niistä lasien sinivalosuodattimista oikeasti hyötyä.
Joo, laitteelta lukiessa toi on kyllä harmillista. Niitä on kai sellaisia lukulaitteita, joissa se sinivalo ei ole niin paha, ja samaten on linssejä, jotka blokkaavat sinivaloa. Mutta minä en niistä tiedä sen tarkemmin. Mä itse käytän BookBeatia, mutta vain äänikirjoihin. Mulle lukemisessa niin iso osa on se, miltä kirja ja paperi tuntuu käsissä. Sama juttu sanomalehden ja muiden lehtien kanssa.
Luen Bookbeatiä käytännössä joka ilta, ja sinivalon poistamiseksi käytän kahta kikkaa. Ensimmäinen on Android-laitteille ladattava Twilight-sovellus, jolla saa ajastimella himmennettyä ja punerrettua näytön. Toinen on Bookbeatin toiminto, jolla näytön värit saa vaihdettua toisin päin, niin että tausta on musta ja kirjaimet vaaleat. Näillä keinoin puhelimen näytöltä ei tule käytännössä melkein ollenkaan lisävaloa, ja uni tulee superhelposti. Huomaan jopa, että paperista kirjaa lukiessa käyttämäni yövalo piristää enemmän!
Hyviä vinkkejä e-kirjoja lukeville, kiitos!
Hyvän diilin olet tehnyt. Itse arvostan unta ja onneksi unenlahjat ovat hyvät, ei tule valvottua liiemmin. Aamuisin kerkiää tehdä rauhassa aamupalaa ja herätä uuteen päivään ennen töitä. Onneksi en ole vuorotyössä, arvostan niitä jotka niissä töissä jaksavat käydä.
Kyllä, ehdottomasti yksi elämäni parhaista diileistä! Rakastan myös rauhallisia aamuja ja aamupalaa niin paljon, että mieluummin herään vaikka aikaisemmin, että ehdin tovin tuumata aamulla, juoda kahvini rauhassa ja ainakin selata Hesarin.
Mustakaan ei enää tällä iällä olisi vuorotyöhön. Opiskeluaikoina tein baarissa töitä, ja unirytmien heittely ei ainakaan mukamas tuntunut missään. Mutta nyt en voi kuin hämmästellä vaikkapa puolisoani, joka tekee kolmivuorotyötä, ja jotenkin pysyy tolkuissaan lapsiperhearjessa, vaikka toisena päivänä menee töihin seitsemäksi aamulla ja seuraavana kahdeksaksi illalla. Itse olisin ihan hermoheikko raato.
Jos löydät hyvän vanhanaikaisen herätyskellon, laita ihmeessä vinkkiä blogi kirjoituksen yhteyteen millainen ja mistä. 😉 Toki kirppareilta vois löytää, mut just toi vakio herätys ois niin bueno! Kännykkä olis varmaan tosi hyvä saada kokonaan pois makkarista. 🙂 Hyviä vinkkejä. Tän vuoden tavoite itsellä on ollut itsekuri nukkumaanmenon suhteen, mut pakko myöntää – oon vähän heikko, niinku suklaankin suhteen. Kyllähän about kaikki tietää, miten pitäisi toimia, mut johdonmukaisuus jää. Ja voi kyllä – on niin väärin, että jo yksikin lasi viiniä pilaa unen laadun ihan täysin. Aika kova hinta lasista, joten mieluummin jää juomatta. Hyvä itsekuri siellä! Wau!
Mäkin mielelläni otan vinkkiä siitä, mistä löytäisi vanhanaikaisen herätyskellon, joka olisi nätti, jossa olisi mahdollisuus vakkariherätykseen, joka ei raksuta ja josta saa herätysääneksi jotain muuta kuin pirinää tai piipitystä. Mä herään nykyään hiljalleen voimistuvaan lintujen sirkutukseen, eikä pärinä tunnu siltä lempeimmältä tavalta herätä 😀
Se on totta, että suunnilleen kaikkihan nämä vinkit parempaan uneen tietää, mutta se itsekuri! On niiiin helppoa valvoa vielä, ihan vähän vain ja samalla unohtaa, miten kirvelevältä se aamun väsymys tuntuu.
Ja hittolainen tuo viinilasi tosiaan! Ei se ennen vaikuttanut uneen näin, en ainakaan huomannut. Onpa ärsyttävää ja tylsää olla 36-vuotias, joka tahtoisi nukkua yönsä hyvin 😀
Meillä perheeseen kuuluu yksivuotias ja unen merkitystä on tullut pohdittua! Nykyään lapsi onneksi nukkuu useimmiten heräämättä aamuun asti, mutta aamuherätykset ovat melko aikaisia. Siihenkin on ollut totuttelemista ja on tuntunut yllättävän väsyttävältä herätä jatkuvasti omaan rytmiin liian aikaisin. Onneksi kesäaika jonkun verran helpotti!
Vauvavuosi näkyy kyllä vielä muutenkin omissa unissa. Jos herään yöllä niin en välttämättä saa kovin hyvin unen päästä kiinni kun jään odottamaan mahdollisia herätyksiä.
Ps. Meillä on samoja kirjoja pöydillä 🙂 Aloitin juuri lukemaan tuota Manhattan beachia.
Joo, jännästi sitä unenmerkitystä tulee pohdittua siinä vaiheessa, kun se ei enää olekaan niin itsestäänselvää 🙂 Ihana kuulla, että teillä nukutaan jo melko hyvin. Sillä on niin kokonaisvaltainen vaikutus koko perheen hyvinvointiin.
Kirjat on <3 Postauksen kuvat on otettu tovi sitten, joten kirjapino on elänyt, mutta Manhattan beach on edelleen odottamassa lukemistaan. Jotenkin tuntuu, että kaipaisin sitä varten loman, jolla ahmia opusta vaikka keskellä päivääkin.
Olipas hyvä teksti, vaikka myönnän että mulla oli ennakkoluuloja kun luin otsikon 😀
Olen tehnyt itseni kanssa diilin jo yli vuosi sitten, että klo 22 pitää olla nukkumassa. Herätys kun on arkiaamuisin klo 6.00. Lapset menevät nukkumaan kahdeksalta, että saavat 10 h unet. Tein diilin siksi että huomasin olevani niillä 6h unilla kiukkuinen ja väsymys alkoi iltapäivästä painaa rankasti. Varsinkin töistä kotia ajaessa teki mieli painaa silmät kiinni. Tunti lämpimässä ja hiljaa surisevassa autossa.
On kyllä vaikea pitää itsekuria, jos yhtään päästää lipsumaan. Se että itse olen unessa klo 22 edellyttää että sänkyyn mennään viimeistään 21.30. Tämä vähentää sen kuuluisan oman ajan aika minimiin. Yleensä lasten nukahdettua pitää vielä katsoa seuraavan päivän tarhakamat, laittaa tiskit yms. Hyvät tv-sarjat tai leffat nauhoitan ja katson pe tai la iltana, sillä ne ovat mun ”saa valvoa” -iltoja.
Aikataulunhallintakeinoiksi olen minäkin kehittänyt tuon aivan saman, eli syön iltapalan lasten kanssa ja menen iltapesulle myös. Silloin olen itsekkin ”sänkyvalmis” kun lapset on nukutettu. Samaten pyrin tekemään kotityöt lasten vielä valvoessa.
Nautinnollista omaa aika onkin se, kun saa käpertyä peiton alle lukemaan ja tietää, että lukuaikaa on reilu tunti… Mutta kun olen lukuholisti, niin tässäkin vaanii sudenkuoppa. En vaan saa laskettua sitä kirjaa kädestä pois ja niin huomaan kellon olevan puoli kaksi ja minä olen ahminut koko kirjan. Siitä on sitten todella ihanaa herätä seuraavaan työaamuun! (No ei ole)
Yritän myös muistuttaa itseäni siitä, että mitään järkevää en klo 21 jälkeen saa enää aikaiseksi. Aika menee huomaamatta siihen puhelimen pläräämiseen… aivan hukkaan heitettyä. Senkin ajan olisin voinut lukea 🙂
Onneksi meidän ei tarvitse omistaa autoa – olisin ollut väsyneinä kausinani hengenvaarallinen siellä ratin takana. Hyi olkoon.
Mä itse koen saaneeni sitä omaa aikaa just tällä unirytmin kiepauttammisella, sillä ennen tein töitä illat (tai olin tekevinäni töitä, joita en väsymykseltäni silti saanut tehtyä, sillä kuten sanoit, mitään järkevää en minäkään enää siihen aikaan saa tehtyä). Ja nyt voin lukea! Meillä muksut menevät nukkumaan yhdeksän aikaan tai vähän yli, joten siinä jää se noin puolitoista tuntia aikaa itsekseen tai aikuisten kesken. Siksi minäkin pyrin tekemään kaikki kotityöt lasten kanssa. Iltapalan jäljiltä siivotaan yhdessä pöytä ja täytetään tiskikone jne, ettei sitten sellaisia tarvitse enää lasten mentyä nukkumaan tehdä.
Välillä huomaan minäkin kellon juoksevan, kun tahtoisi vielä lukea yhden kappaleen ja vielä yhden. Näin pääsee kuitenkin käymään vain harvoin, koska oli kirja kuinka koukuttava vain, väsymys alkaa yleensä painaa viimeistään tunnin lukemisen jälkeen niin raskaasti, että silmäluomet eivät vain pysy auki 😀
Aloin kommenteista miettiä, kuinka moni masennuslääkityksen saanut äiti voisi olla ilman lääkettä, jos saisi nukkua hyvin. Onko raskausaikana alkava valvominen yhteydessä synnytyksen jälkeiseen masikseen, ja taaperoajan valvominen yhtä lailla?
…Lisään vielä, että minäkin valitsin pikkulapsiaikana usein valvomisen saadakseni omaa aikaa, tein töitäkin iltamyöhään. Valvomisen ansiosta mm. valmistuin tutkintooni aikataulussa ja pääsimme muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Se on fakta ja tuntui silloin itsestäänselvältä tavoitteelta.
Nyt kun mietin sitä, en ole varma, tekisinkö mitään toisin. Pikkulapsiaika on symbioottisen raskasta ja henkisesti öiset omat hetket oli tärkeitä. Totta silti on, että se aiheutti myös paljon kuormitusta ja ekat rypyt. 🙂 Neuvolassa ei kysytty kuin lapsen unista, ja voi olla, että jos valvomisen haitoista olisi kerrottu molekyyli- hormoni- ja terveystasolla, olisin mennyt aiemmin nukkumaan.
Mitä mieltä Sinä olet – koetko tehneesi ”oikean valinnan”, kun kirjoitit silloin monta vuotta öisin blogipostauksia ja rentouduit öisten kässäprojektien kanssa?
Olen miettinyt ihan samaa, että voisiko (pikkulapsien vanhempien) maksennuksella olla tekemistä väsymyksen kanssa. Koska oma mielenterveyteni ei ole ollut parhaimmilla tolillaan kuluneiden vuosien aikana, ja droppaukset ovat kulkeneet aika tasaisesti sen kanssa, miten kuormittavaa elo on ollut ja miten vähän olen nukkunut.
Olen pohtinut tuota ihan samaa; että oliko järkeä ottaa sitä omaa aikaa öistä ja illoista. Joissain postauksissakin olen tätä sivunnut muistaakseni. Enkä minäkään edelleenkään tiedä, tekisinkö toisin. Ne omat hetket olivat mulle ja jaksamiselleni ihan valtavan tärkeitä. Tarvitsin ne öiden rauhalliset hetket, kun kerrankin kaikki pysyi käsissäni ja oli hiljaista. Mutta tietenkin olisin tarvinnut myös unta. Ja jos en olisi kirjoittanut lehtijuttuja tai blogia öisin ja silloin kun olisi päivällä voinut ottaa nokoset vauvan kanssa, en olisi saanut toteuttaa itseäni kirjoittamalla. Olisin tuntenut oloni nääntyneeksi. Mutta toki tunsin oloni nääntyneeksi myös siksi, kun univelka oli ihan tolkuton. Ja sitten vielä se, että minulla ei olisi myöskään tätä työpalettia, millä nykyään elätän itseni ja perheeni, jos en olisi nukkumisen sijaan kirjoittanut blogia silloin, kun se oli vasta intohimoinen harrastus, josta toivoin jotain isompaa.
Kirjaa minäkin luen aina ennen nukahtamista. Puhelin ja tabletti jäävät olohuoneen puolelle. Vaikka yöllä heräisin, en edes vilkaise niitä:-)
Ostin ihan normi herätyskellon, jonka piipitykseen herään. Yleensä kyllä herään aikasemmin, mutta jos ja kun herään kellon soittoon, tiedän että olen nukkunut hyvin.
Korvatulppiin olen myös jäänyt koukkuun ja sukkiin sekä lämpimään peittoon. Kunnon pyjama kanssa olla pitää eikä mitään hepeneitä 🙂
Olen tosi herkkäuninen. Onneksi naapurustossa asuu rauhallisia yöeläjiä!
Taina
Mun tarvitsee kyllä tutkia herätyskellovalikoimaa, josko sieltä löytyisi sellainen, jota kaipaan. Olisi ihana ajatus voida jättää puhelin kokonaan makuuhuoneen ulkopuolelle.
Ja joo, minäkin pukeudun lämpimiin yövaatteisiin. Välillä naurattaakin, kun somessa näkyy kuvia hepeneistä, joilla jotkut ihmiset nukkuvat (tai ainakin lavastavat nukkuvansa). Minähän jäätyisin sellaisissa! Itse luotan kokovartalokalsareihin 😀