
Kaupallinen yhteistyö: Kantolan ja Suomen Blogimedia
Meninkö jossain vaiheessa sanomaan, että tämä syksy ja pimeys tuntuvat lempeämmiltä kuin yleensä? Okei, vedän sanani takaisin, osittain. Pidän yhä pimeyden luomasta pehmeydestä, hiljaisuudesta ja armollisuudesta. Mutta nyt tuntuu, että joku raja tällä säkinpohjalla elämisessäkin. Väsyttää, ajatus tahmaa ja mieli ajelehtii helposti melankoliseksi.
Siksi on aika kerrata keinot, joilla ottaa pohjolan pimeästä vuodenajasta irti hyvät puolet. En lupaa, että vinkeilläni rakastut pimeyteen, loskaan ja harmauteen, mutta pilkahduksen valoa uskallan luvata. Koska minä taistelen ankeutta vastaan Helsingissä, osa vinkeistä on kaupunkikohtaisia. Mutta niitäkin kikkoja voi soveltuvin osin kääntää omalla kylällä tapahtuvaksi ilotteluksi.
Nauti kauden hedelmistä. Vihdoinkin satsuma-aika! Oranssit hedelmät pursuilevat kirpeyttä, makeutta ja energiaa yhden kuoren sisällä. Ja jes, nyt avokado on taas kermaisen mehevää, ja myös päärynä on parhaimmillaan. Persimonien ilmestyminen kauppoihin tietää sitä, että ihan pian pimeyden selkä on taitettu ja päivä alkaa taas pidentyä.
Sauno ja ui. En yhtään ihmettele, että kunnon sauna keksittiin juuri pohjolassa. Täällä tarvitaan saunan luihin ja ytimiin asti menevää lämpöä. Helsingissä suosittelen esimerkiksi Yrjönkadun uimahallia, joka on taianomainen spa-kokemus uimahallihinnoilla. Ota yläkerrasta oma lepohytti, vedä päälle pehmeä kylpytakki, tilaa kuohuviiniä ja käy välillä uimahallin puulämmitteisessä saunassa. Allas Sea Poolilla uiminen tähtitaivaan alla on varmasti ainutkertainen kokemus juuri nyt vuoden pimeimpään aikaan. Itselläni tämä on vielä kokematta, mutta josko tulevana talvena! Kunhan avovesiin tulevat jäät, aion pitkän tauon jälkeen avantoon.
Järjestä sohvatreffit. Pimeys, mikä ihana tekosyy linnoittautua sohvannurkkaan villavilttien alle lasten mentyä nukkumaan! Me ollaan miehen kanssa vihdoin alettu katsoa Game of Thronesin seitsemättä tuotantokautta. Valoisina vuodenaikoina sarjojen katsominen on jäänyt vähäiselle, mutta syksyn hämärässä se taas kiinnostaa enemmän. Vielä yksi jakso jäljellä – mikä sarja ikinä voi päästä samaan kuin GOT? Kuulen mielelläni sarjasuosituksia!
Aikuisten kesken nautitun telkkarisarjan, leffan tai vaikka lautapelin seuraksi on kiva laittaa vähän naposteltavaa. Tunnelmallisen, kauniin ja herkullisen napostelukattauksen saa loihdittua nopeasti sen jälkeen, kun lapset ovat menneet unille.
Me testattiin viime sohvatreffien aikaan ensimmäistä kertaa yhteistyökumppanini Kantolan Valitut pikkukeksejä. Niissä on erinomainen tarpeeksi rapea ja kuiva rakenne sekä juuri sopivasti suolaa. Lisäksi suolakeksit ovat juuri sellaisia ihanan ohuita kuten pitääkin. Makuvaihtoehtoina ovat kermaviili & ruohosipuli sekä suola, joista jälkimmäinen on yksinkertaisuudessaan eniten minun makuuni. Pikkukeksit olisivat toimineet mainosti sellaisinaankin, mutta me nautittiin ne juustojen, hillojen, hedelmien ja hunajan kera. Morjens, miten rikollisen hyvää!
Tee kesäjuttuja talvella. Käy Hakaniemen torilla lämmitetyssä kahvilateltassa riisipuurolla. Kata piknik olohuoneen lattialle. Nappaa ruokatunnilla eväät mukaan ja käy kävelyllä merenrannassa – saatat nähdä jopa vilauksen aurinkoa! Pidä jäätelöbileet. Käy nuotioretkellä metsässä, täällä Helsingissä esimerkiksi Vuosaaressa.
Tuo luonto sisään. Villejä kesäkukkakimppuja ei ole saanut kerättyä kuukausiin, mutta metsä tarjoaa hillittyä kauneuttaan näin kasvukauden ulkopuolellakin. Kerää metsästä tuulen irrottamia kuusenoksia ja tuo ne sisään maljakkoon. Minä suon itselleni lisäksi leikkokukkakimpun harva se viikko – niin paljon onnea kukkien kauneus tuo päiviini. Ihan pian alkaa tulppaanikausi!
Käy kahvilla ja neulo. Sitä tunnetta ei voisi saada aikaan ilmaan pimeyttä ja kylmyyttä: kun astut sisälle lämpimään ja puheensorinan täyttämään kahvilaan, tilaat höyryävän juoman ja istut nurkkapöytään, jossa lämpö alkaa vihdoin palata sormenpäihin. Ah! Neulominen ja villalangan juoksu sormien välissä tuntuu kylmällä säällä erityiskivalta, etenkin siellä kahvilan tunnelmallisessa hämyssä.
Tuo valo pimeyteen. Aamuisin on vielä niin pimeää, että aamupalalla voi sytyttää kynttilät. No joo, monina päivinäkin on niin pimeää, että kotitoimistollani palavat kynttilät. Kynttilänliekillä on kummallinen rauhoittava vaikutus – koita vaikka arkiaamupalaa kynttilän valossa! Suosittelen myös kirkasvalolamppua. Lume-efekti tai ei, sen valo tuntuu tuovan itselleni energiaa.
Ja sitten lopulta: mä tavallaan koen jopa ylpeyttä siitä, että olen tällainen hullu suomalainen, joka ihan pokkana elelee täällä säkinpohjalla, hakee risuja maljakkoon, saunoo ihon höyryäväksi ja dippaa itseään jäähän tehtyyn reikään ja syö valeauringon edessä satsumoita sekä suolakeksejä. Ehkä se auttaa tarpomaan kevääseen.
Mitenkäs sinä? Mitkä ovat aseesi pohjolan pimeyttä ja kylmyyttä vastaan? Kerro ihmeessä muiden iloksi ja avuksi omat niksisi sekä vinkkisi kaamoksen kanssa kaveeraamiseen ja ankeuden häätämiseen.
”Kultavalo auringon, himmennyt sen loiste on. Sumu verhoo metsät, maat, harmaana on prllot, haat. Syvällä maas, syvällä maas elämä alkaa.” Mä laulelen tätä melankolista pientä laulua ja ajattelen rohkeita kukkasipuleita, jotka ovat syvällä maan pimeydessä ja kylmässä odottamassa elämän uudelleen alkua. Tuo laulu rohkasee ja muistuttaa, että elämä ja valo vielä voittaa.
Onpa ihanan haikea ja toiveikas laulu samaan aikaan 🙂 Kukkasipulit on kyllä melkoisia epeleitä ja kaamoksen selviytyjiä. Sinne ne isketään melkein routaiseen maahan, jossa ne sitten vartovat talven yli kevättä.
Toi kukkasipulivertaus on muuten ihan paras!! Mä alan nyt ajatella itseäni kukkasipulina, tuntuu jotenkin lohdulliselta 🙂
Kyllä, muina kukkasipuleina menemään vain. Nyt varrotaan kaikessa rauhassa, ja keväällä sitten puhjetaan taas kunnolla eloon ja kukkaan.
Sarjasuositus : Master of none. Ne on lisäksi lyhyitä jaksoja, kivaa sympaattista ja samalla itseironista kuvausta. Minun marraskuu on hämärän syli, jolloin saa tehdä elämästä mahdollisimman pehmoista ja helppoa. Joskus se onnistuu paremmin, joskus ei esim. Työ hieman rajoittaa, mutta kietoudun jonkinlaisen armollisuuden suojiin. En jaksa vaatia itseltäni niin paljoa. Vain pakollisen.
Kiitos sarjasuosituksesta! Tämä oli mulle ihan uusi. Tulisi jotain käyttöä Netflixille, jonka kuukausimaksu jäi päälle sen jälkeen, kun Narcos loppui, hups.
Mä olen vasta viime vuosina herännyt marraskuun ihanuuteen. Siis juuri siihen, että marraskuussa ei ole pakko sätkiä yhtään ylimääräistä. Voi vain olla, liukua mahdollisimman pehmeästi valoisimmille kuukausille. Olen onnellinen, että tajusin jo alkusyksystä höllätä tahtia töiden kanssa. Muuten olisin ollut ihan pulassa nyt marraskuun väsyssä ja sairasteluputkessa.
Sarjasuosituksia voisin ladella loputtomasti, meillä miehen kanssa tapana iltaisin katsoa yksi jakso. En kykene odottamaan viikkoa telkusta tulevaa uutta jaksoa 😀
Jos teiltä Netflix löytyy niin sieltä suosittelen Netflix original sarjoja, oikeastaan kaikki on ollut hyviä mitä ollaan katsottu! 😉
Mäkään en kyllä oikein osaisi elää telkkarin aikojen mukaan. Aikaa sarjojen katsomiselle on niin vähän, että sen ajan tahtoo sitten itse voida valita, samaten kuin sarjan, jota katsoo 🙂
Meillä on Netflix. Tilaus jäi päälle, kun katsottiin Narcos (mahtava sarja!). Pitääkin koittaa kahlata muitakin alkuperäissarjoja läpi, en edes oikein tiedä, mitä siellä on.
Täällä myös yksi Game of Thrones fani! Katsotaan sitä aina yhdessä miehen kanssa 🙂
Game of Thrones on niin niin hyvä! Ainoa huono puoli, että en oikein tiedä, tuntuuko mikään muu sarja tämän jälkeen enää miltään haha! Mekin ollaan katsottu GOT miehen kanssa yhdessä, ja olisi kiva löytää uusi yhteinen sarja sohvatreffeille.
Kyllä se voimaantuminen kynttilänvalossa ja viltin mutkassa on hyvää lääkettä pimeyteen <3 Kaveerata pimeyden kanssa, mutta ei antaa sille valtaa.
Kynttilänvalo ja viltti on klassikko – eikä suotta! Hyvin sanottu tuo, että kaveerata pimeyden kanssa, mutta ei antaa sille valtaa 🙂
Voi! Kaamos, teillä etelässä asuvilla kun ei ole kaamosta! Kaamos kun tarkottaa aikaa jolloin aurinko ei nouse yli horisontin! Tämä jaksaa ottaa pannuun pohjoisessa asuvaa kun termiä käytetään väärin. Kaamos on minulle valkoista maailmaa silmänkantamattomiin, vaaleanpunaisen ja vaaleansinisen sekä niiden sekoituksien kirjoa sen ihanan ajan kun valo kajastaa. Pimeä on toki pimeää sitten kun valo painuu maille, mutta sen jälkeen leimuavat revontulet ja tähtitaivas loistaa kirkkaana. Kaamos on ihanaa aikaa, aikaa jolloin saa levätä syksyisen sadonkorjuun jälkeen ja kerätä voimia ennen kuin jokainen vapaa hetki kuluu luonnossa lumesta nauttien eri kulkupeleillä, lähinnä suksilla. Suomen säästä kun on niin moneksi, ne jotka sitä haluavat parjata, parjatkoon alueensa mukaan. Aina etelän väki haukkuu Suomen talvea vaikka me täällä pohjoisessa nautimme upeasta vuodenajasta vuosi toisensa jälkeen.
Mä itse asiassa mietin tätä kirjoittaessani, pahastuuko joku pohjoisen asukas kaamos-sanan käytöstä. Sinä pahastuit, pyydän anteeksi. Kaamos-sanaa käytetään sen verran vapaasti mediassa, että päätin minäkin sitä käyttää. Kaamos on myös niin kaunis sana, että sitä on ihana viljellä. Se kertoo niin paljon enemmän pohjolan elämästä kuin vain pimeys. Kaamos on mielentila, vuodenaika, ei vain säätila.
Mutta höpöhöpö, että ”etelän väki” haukkuu Suomen talvea. Enpä nyt ihan yleistäisi. Minun kaltaisiani vuodenaikoja rakastavia on täällä rakkaassa Helsingissäkin monia. Vaikka onhan se talvi teillä siellä ihan erilainen, harvoin koettuna aivan ihana. Täällä etelässä se taas on omanlaisensa, johon sekoittuu kaupungin syke ja ihmisten lämpö. Pimeys toki syö voimia, mutta onneksi takataskussa on kikkakolmosia sen selättämiseen 🙂
Heräsin aamulla ikävään fiilikseen, jätin eilen hetken impulssiivisessa ärsyyntymistilassa inhottavan kommentin. Kerrassaan ikävä fiilis. Tajusin ottaneeni osaa niin alhaiseen ihmisen käyttäytymisen malliin, huudella tuntemattomalle oikeastaan häneen liittymätöntä kritiikkiä _hänen työpaikallaan_! Hyi. Haluan siis syvästi pahoitella, toivottavasti et päästänyt ikävän piikin iskeä nahkaasi, hyi olkoon, sellaista en haluaisi toiselle aiheuttaa.
Taustalla on siis ikäni ajan kytenyt ärsytys kun valtamediassa uutisoidaan säästä ja sen kamaluudesta koko Suomen näkökulmasta, yleensä talviaikaan, samalla kun itse rakastan meidän talvea niin syvästi. Näemmä tämä eskaloitui eilen ulos. Josko antaisin asian nyt sitten olla, tekisi varmasti hyvää.
Haluan toivottaa sinulle pelkkää hyvää, niin pimeiden talvikuukausien keskellä, kuin muutenkin! Näin yleisesti nautin kovasti blogisi tuomasta sisällöstä ja kick ass- energiasta, jolla yrittäjänä olet luonut aika päheän uran itsellesi. Tästä lähin jokainen harva kommentti minkä nettiin jätä, tuokoon hyviä viboja!
Nyt kun anteeksipyynnön makuun päästiin, niin tehdään se kunnolla. Jos näet kommentointihistoriani, olen jättänyt sinulle jokunen vuosi sitten ihan tosissaan inhottavan kommentin, jonka olen yrittänyt piilottaa mielestäni. Nyt se nousi mieleen ja häpeän silmät päästäni. Nöyrä anteeksipyyntö niistä kamalista sanoista, yksi niistä asioista, jotka vetäisin takaisin, jos voisin.
Ei hätää. Huomaan, että aihe on sinulle selkeästi tärkeä. Sattuuhan sitä. Ja arvostan, että tulit pahoittelemaan kommentin sävyä. Olihan se harmillista, että postaus, jonka oli tarkoitus tuoda ihmisille hyvää mieltä ja ehkä aitoja apukeinoja pimeyden keskellä eleleyyn, sai aikaan toisenlaisen tunnereaktion.
Median olisi tosiaan hyvä yleistyksiä kirjoittaessaan muistaa, miten laaja maa jopa pieni Suomi on. Itsekin huomaan välillä lipsahtavani siihen, että kirjoitan jostain tapahtumasta tai paikasta, mutta en tajua avata sitä sen tarkemmin, kun ajattelen jokaisen (eli jokaisen helsinkiläisen lukijan) tietävän, mistä puhun.
Bloggerin puolen kommenttihistoriaa en enää pääse näkemään, kun muutin alustaa tuossa alkusyksystä. Mutta kuuden blogivuoden aikana pelkästään ilkeilyyyn tarkoitetut kommentit ovat olleet harvassa. Siksi saatan aavistaa, mistä kommentista puhut. Olen tosi iloinen, että pyydät anteeksi. Se toi oikeasti tosi lämpimän ja mukavan tunteen siitä, että välillä tosi kamala ja ilkeä nettikommentointi voi vielä joskus loppua tai ainakin vähentyä radikaalisti. Tuntevia ihmisiä me kaikki kuitenkin ollaan 🙂
Matkustaminen valoon, eli etelään, marraskuussa toimii. Ei kovin edullista, eikä ihan perus maanantai illan keino, mutta saa jaksamaan. Joulukuussa voikin sitten jo joulufiilistellä, ja hups vain, kohta onkin tammikuu 🙂
Sarjasuosituksena Netflixiin Johan Falk, Orange is the new black ja Silta, jos sitä ei ole muualta katsonut.
Kyllä, mäkin olen ollut jo vuosia sitä mieltä, että paras kuukausi lähteä lämpöön on juurikin marraskuu. Nyt siihen ei ollut mahdollisuuksia, joten olen alkanut fiilistellä joulua jo marraskuun alusta lähtien 😀
Kiitos sarjasuosituksista. Me taidetaan olla vähän outoja, mutta ei olla lämmetty Orange is the new blackille tai edes Sillalle. Niin paljon niistä jengi tykkää, mutta meillä ei vain lähtenyt. Parit jaksot koitettiin kumpaakin, mutta sitten oli todettava, että käytän aikani mieluummin johonkin muuhun. Johan Falk on uusi mulle, se pitääkin tsekata!
Mun sarjasuositus olisi niinkin ”itsestäänselvä” kuin Twin Peaks 🙂 Jostain luin ettet ole sitä katsonut. Kertasin kaksi vanhaa kautta ja katsoin uusimman tänä syksynä, ja nautin mainioista henkilöhahmoista ja huumorista maustettuna Lynchin surrealismilla.
Vauva-arjessa pimeitä iltoja ei aina ehdi tunnelmoida edes kynttilää polttaen, mutta siitä tulee mulle aina ihanan lämmin joulunodotuksen fiilis.
Mä taidan tosiaan olla yksi harvoista ihmisistä, jotka eivät ole koskaan katsoneet minuuttiakaan Twin Peaksia. Mutta eikö se ole jonkinlaista kauhua? Mä en tykkää sellaisesta ollenkaan, olen niin jänishousu 😀
Kynttilät ovat vaan aina yhtä sykähdyttäviä <3
En luokittelisi Twin Peaksia ihan kauhuksi, vaikka kyllä siinä sellaisiakin elementtejä on mukana mm. murhatutkimuksen ja yliluonnollisten juttujen muodossa. Kaikki sarjat ei sovi kaikille ja se on ihan ok 🙂
Okei, ehkä pitäisi yksi jakso uskaltaa katsoa. Mä olen kuullut noita kauhukuvauksia siitä jonkin verran, mikä ei tosiaan mua houkuta. Mutta jos ei muuta, yksi jakso olisi hyvä ihan yleissivistyksen kannalta 🙂