Esikoiseni eskariryhmä Helsingin Herttoniemestä kävi tänään luovuttamassa Kansallismuseon kokoelmiin tekemänsä julisteen ”Pelasta maapallo näiden asioiden avulla”. Idea teokseen lähti lapsilta itseltään, ja sitä oli tekemässä neljän hengen porukka – esikoiseni mukaan lukien. Ilmastoaiheisiin keskusteluihin on osallistunut koko esikouluryhmä.
Jokunen teistä varmasti muistaakin tuon julisteen Lähiömutsin IG-storiesista, jonne postasin julisteesta kuvan alkuvuodesta. Kansallismuseon amanuenssi Mari Immonen näki julisteen muutaman mutkan kautta ja otti yhteyttä.
Kansallismuseon nykydokumentointihanke koskee tänä vuonna kestävää kehitystä. Dokumentointia on tekemässä useampi museo, ja Kansallismuseon osa-alue on ilmastonmuutos. He siis keräävät arkistoihinsa tänä vuonna ilmastoaiheisia aineistoja; muun muassa esineitä, lehtileikkeitä, valokuvia ja tekemiään haastatteluja. Erityisesti heitä kiinnostavat nuorten ja lasten näkökulmat, sillä hehän ovat niitä, joiden elämää ilmastonmuutos eniten koskettaa. Se tulee hyvin esille tässä 6–7-vuotiaiden tekemässä julisteessa.
Juliste on samalla toivoa antava, mutta myös pysäyttävä. Ei minun lapsuudessani mietitty ilmastoaiheita. Puhuttiin kyllä otsonikerroksesta, mutta lapsen korviin siihen liittyivät vain jotenkin jääkaapit, hiuslakkapullot ja Ylen puoli yhdeksän uutisten puhuvat päät.
Minun lapsuudessani lentomatkailu oli juuri avannut maailman kolkat ihan tavallisille tallaajillekin. Lihan ylivoimaa lautasella ei kyseenalaistettu, ja maitopropagandajulisteet roikkuivat vielä yläasteenkin seinällä. Ostin 90-luvulla Evian-vettä muovipullossa, koska se oli coolia. H&M:n tulo Vaasaan räjäytti tajuntani ja vaatekulutukseni – niin paljon polyesterivaatetta ja niin halvalla!
Roskannut sentään en ole, mutta en myöskään sanonut mitään eräälle tuttavalleni, jolla oli tapana heittää roskat auton ikkunasta ulos ja lohkaista perään vitsi: ”pidä ympäristösi siistinä – aloita autosi sisätiloista.” Jätin lihan pois ruokavaliostani 18-vuotiaana, mutta ajattelin eettisiä syitä, en niinkään ekologisia. Ja yhä edelleen, vuonna 2019, autoton perheemme on vähän kummastus, poikkeus normista, vaikka asumme mahtavien julkisten kulkuyhteyksien varrella Helsingissä. Kuluneen vuoden aikana olen vasta tosissani alkanut suitsia omaa lentomatkustamistani, vaikka olen pitänyt itseäni tiedostavana ihmisenä.
Minä olen kasvanut ajattelemaan ilmastonmuutosta kolmekymppisenä, mutta lapsieni maailmankuvaa se on muokannut jo niinä vuosina, joista heillä ei tule olemaan muistikuvia joskus aikuisuudessaan. Heille ilmastonmuutos on ollut aina vallitseva totuus ja asia, joka vaikuttaa kaikkeen. Heille se ei ole jostain salakavalasti ilmestynyt asia, joka astuu ikävästi omatunnon varpaille, kun herkuttelee juustoilla ja tekisi mieli varata matka Krabille.
Siksi onkin tätä aikaamme kuvaavaa, että lasten tekemässä julisteessa lukee pelasta maapallo näiden asioiden avulla. Siinä ei lue esimerkiksi, että pidä huolta maapallosta näiden asioiden avulla. Eikä edes auta maapalloa näiden asioiden avulla. Ei. Siinä lukee pelasta maapallo.
Lapsetkin ymmärtävät sen, tietoisesti tai tiedostamatta, että maapallo on jo päässyt siihen tilaan, että se pitää pelastaa. Pelkkä huolenpito ei enää riitä.
Kyselin julistetta tehneiltä lapsilta, miten he valitsivat julisteeseen piirtämänsä ja kirjoittamansa pelastustoimet. Kysymys oli selkeästi ihan pöljä. Jokainenhan nämä nyt tietää, sanoi eräs. Minä nyt vain tahdoin tehdä julisteen ja pelastaa maapallon, totesi toinen.
Älä roskaa. Äkä käytä lentokoneita. Älä tapa eläimiä. Älä käytä autoja. Älä syö lihaa.
Nyt juliste luetteloidaan kansallismuseon arkistoihin ja virallinen esinekuvaaja ottaa siitä kuvan. Sen jälkeen juliste talletetaan Kansallisarkistoon, jossa on jo yli puoli miljoonaa esinettä. Juliste voi päätyä näyttelyyn parin vuoden päästä tai vaikka 50 vuoden kuluttua.
Oli aika mikä vain, toivottavasti juliste kuvaa näyttelyssä sitä aikaa, kun aikuiset havahtuivat vihdoin siihen, minkä lapset jo tiesivät: nyt on pakko toimia.
Oon ollut ympäristöalalla jo pidempään töiden puolesta ja joka kerran äänestäessä arvottanut myös ympäristöasiat kärkikaartiin, mutta seuraavissa vaaleissa koen kansalaisvelvollisuudeksi radikalisoitua täysin ja lähteä ehdokasvalinnassa siitä kuka on valmis tykeimpiin toimenpiteisiin. Haluan, että tarve muutokselle laitetaan näkymään myös minun keskiluokkaisen ihmisen elämässä. Tähän mennessä kukaan ei ole vaatinut minulta mitään, vaikka tarve olisi ollut jo pitkään.
Kyllä, samoin ajatuksin lähdössä vaaliuurnille. Olen aina äänestäessä miettinyt ympäristöasioita, mutta nyt tarvitaan järeitä toimia. Niin että tuntuu. Olen saanut elellä kaikki nämä vuodet hedonistisena velliperseenä, vaikka todellakin toimiani pitäisi yhteiskunnallisilla päätöksillä ohjata ja jopa pakottaa kohti parempaa ja maapalloystävällistä ihmisenä olemista.
Itsekin samoilla ajatuksilla lähdössä äänestämään, ympäristönäkökulma edellä. Itse tosin mietin, että kun en kovin paljon lennä yms niin minun pitäisi vähentää autoilusta. Vaikka autoilu määrättäisiin nykyistä kalliimmaksi, niin maalla asuvana olisi hankalaa vähentää sitä, koska työmatkat veisivät niin paljon aikaa julkisilla, että elämä pienten lasten kanssa kävisi melko hankalaksi. Sähköauto olisi kiva, mutta matka on liian pitkä, että sitä pääsisi ajamaan edestakaisin yhdellä latauksella. Eli mitä oikeasti tekisin, jos bensa-autoja esim ei voisi käyttää? No, yritän toistaiseksi vähentää jostain muusta kulutuksesta.
Hienoa kuulla, että olet menossa äänestämään ajatelleen ympäristöä!
Autottomuus on tosiaan hankalaa jos ei mahdotonta paikkakunnilla, joissa ei ole toimivaa julkista liikennettä. En tunne asiaa niin hyvin, että oikein osaisin antaa siihen ajatuksia, mutta ehkä biokaasu-auto (joka kulkee tarvittaessa myös bensalla), olisi yksi vaihtoehto. Näen kuitenkin, että sähköautot ovat tulevaisuus, ja että niiden kehitykseen + latausverkoston kattavuuteen olisi syytä panostaa. Että voisi törkätä auton tepseliin siellä työpaikan pihassa, jotta voi sitten ajella täydella akulla taas takaisin kotiin.
Yksi mikä ei ole absoluuttinen ratkaisu, mutta ehkä parempi olisi ladattava hybridi. Sähköllä voi ajaa niin pitkälle kuin pääsee ja ladata aina kun mahdollista (lataa myös jarrutuksissa), mutta sähkön loppuessa jatkaa bensalla.
Tällainen on omilla vanhemmillani. Minulla taas on kevyempi hybridi jota ei voi itse ladata, mutta joka lataa jarrutuksissa ja sähkö avustaa liikkeelleelähdöissä ja kaasutuksissa ja vähentää bensankulutusta. Mutta tuo oma hybridini on kyllä vähän säälittävä jos tavoitteena olisi oikea sähköauto. Tuo vähän pidemmälle viety taas toimii minusta jo aika hyvin. Vanhempani taisivat joskus sanoa että he tankkaavat kerran kuussa?
Mä jotenkin vierastan ajatusta, että ympäristöasioista pitäisi jokin ylempi taho ottaa vastuuta ja neuvoa meitä, ihan kuin ihmiset olisivat idiootteja.
Herrqnjumala sentään, ei siihen poliitikkoja tarvita päsmäröimään, että osaa tehdä fiksuja ratkaisuja.
Minä lopetin lentomatkailun 13 vuotta sitten, lihansyömisen 10 vuotta sitten ja autoa en ole koskaan omistanut. En tarvinnut näihin ratkaisuihin ketään käskyttämään, vaan ihan itte omilla pikku aivoillani aattelin….
Valitettavasti jos puhutaan isoista yhteiskunnallisista asioista niin varsinkin ne ihmiset jotka omistavat paljon ja jotka voivat vaikuttaa yksittäisenä ihmisenä eniten ajattelevat myös paljolti lompakon kautta ja sitä myöten eivät vapaaehtoisesti tee ratkaisevia ympäristötekoja. Kyllä sen pitää lähteä ylemmän tahon käskystä ja säätelystä jos halutaan oikeasti isoja asioita saada aikaan. Kyllä yksittäisen ihmisen teoilla on väliä vähintään mallina muille ja laumasieluna ihminen luonnostaan kopioi muiden tekemisiä. Pienistä puroista syntyy isoja jokia, mutta jos vertaa jotain suuren teoillisuusyrityksen omistajaa/johtohahmoa tavalliseen kansalaiseen ja siihen mitä he yksilönä yksinään voivat suoraan tehdä jos haluavat on mittakaava aika erilainen.
Yritetään silti parhaamme osoitetaan omilla valinnoillamme mihin suuntaan tätä maapalloa halutaan viedä ja halutaan niiden vievän joilla valta on suuri. Toivotaan myös että Suomeen saataisiin sellainen johto joka ei aja vain isojen yritysten rahallista etua vaan oikeasti ajattelee tämän palluran parasta.
LOL tälle Seljan kommentille. En oo aikoihin lukenut mitään näin hassua 😀
Ihan selvästihän ihmiset, jos vähän kärjistää, ovat idiootteja. Jos ei kärjistä, voi sanoa, että vain välitön uhka otetaan oikeasti vakavasti. Jos näin ei olisi, mitään ongelmaakaan ei tietenkään olisi, mutta kuten ehkä sieltä hyveellisyyden kukkulaltakin näkee, ongelma on.
Hienoa Selja, että olet pystynyt toimimaan fiksusti. Kuten kuitenkin varmasti fiksusti myös huomaat, näin ei ole kaikkien kohdalla asian laita.
Yhteiskunnalliset säännöt ja pakotteet ovat mukana elossamme joka päivä, vaikka emme sitä ehkä ymmärräkään. Jokaista meistä koskettava esimerkki: jos kaikki osaisivat olla ihmisiksi, ei lakia, poliisia tai oikeusjärjestelmää tarvittaisi.
Ympäristöasioihin on iso merkitys sillä, mitä päättäjät meidän kansalaisten puolesta päättävä ja tekevät. Onhan esimerkiksi ihan vain verotuksessa jotain hitokseen pielessä, jos maksan lentolipuista Etelä-Eurooppaan vähemmän kuin junalipuista Suomen Lappiin. Samaten rataverkosto tai ylipäätään julkisten kulkuvälineiden verkosto itsessään ei kehity vain ihmisen hyvällä tahdolla – sielläkin takana jyllää yhteiskunta. Myös tukien muodossa vaikutetaan meidän kuluttajien päätöksiin. Olisi super tärkeää ohjata varoja esimerkiksi kasvispohjaisten ruokatuotteiden kehitykseen, jotta kuluttajien olisi helpompi tehdä kestäviä päätöksiä ihan vain ruokakaupassa.
Tuo julkisen liikenteen kehittäminen kyllä kilisytti minulla kelloja. Kuulin joku päivä radiosta juttua siitä miten Helsingin ja Turun sekä Helsingin ja Tampereen välille on suunniteltu tunninratoja. Projektia suunnitelleelta kysyttiin miten se vaikuttaa tuolla välillä asuviin ja sieltä kyytiin nouseviin ja vastaus oli että se voi huonontaa yhteyksiä. Koska tunninjuna ei odota vaan paahtaa täysillä ohi ja kaikkien muiden junien pitää tarvittaessa odottaa ja joustaa. Minusta tämä oli selkeä viesti siitä millaisten alueiden asukkaita halutaan palvella ja kenelle halutaan palveluja suunnata. Eli niille joilla on jo jotenkin toimiva julkinen liikenne. Niiltä joilla julkinen liikenne on olemassa, mutta ei niin kattavana voidaan hyvin ottaa pois jotta voidaan antaa näille jo ennestään parempiosaisille (tässä asiassa) vielä vähän enemmän. Toki ymmärrän kaupunkien välisen työmatkaliikenteen tuomat mahdollisuudet yms. Mutta itse pieneltä paikkakunnalta lähtöisin olevana ja kyseisen paikkakunnan junaliikenteen kuolemisen nähneenä ja siitä kärsineenä en voi kyllä kun sanoa tästä asiasta päätöksiä tehneille että haistakaa paska (enteeksi kiroiluni, mutta oikeasti). Minusta julkisien kattavuutta pitäisi päinvastoin parantaa ja myöntää niille tukia jotta lippujen hinnat pysyisivät houkuttelevina. Käytännössä kotipaikkakunnaltani junavuorojen loputtua (vaikka kunta olisi kustantanut aeman muutokset uusien junien tarpeita vastaaviksi niin VR ilmoitti että eivät pysähdy silti) oli käytännössä ajettava autolla 30-60min päästäkseen rautatieasemalle jonne junat pysähtyvät. Hauskinta on se että nuo paikat joissa junat pysähtyvät ovat ne paikat joissa moni kyseisellä paikkakaunnalla asuva käy työssä ja on ennen kulkenut tuon välin junalla. Nyt on pakko ottaa auto alle. Että sellaista ilmastopolitiikkaa.
No ihan siksi, että valtaosa ihmisistä kuuluu valitettavasti siihen joukkoon joka ei tee mitään ellei ole pakko. Miksi muuten luulet, että olisimme tässä tilanteessa?
Näinhän se valitettavasti on. Eikä kyse ole edes vain siitä, että valtio ohjaa ja pakottaa toimillaan. On kyse myös siitä, että päättäjät ovat tekemässä päätöksiä, joiden kautta vastuulliset valinnat tehdään helpommiksi kuluttajille.
Minä tajuan tuosta Seljan kommentista sen pointin, että en itsekään usko pakkokeinojen tuovan mitään hyvää. Varmati kyllä vastustusta herättäisi monessa, onhan jo saatu lukea kirjoituksia siitä, miten lentämisestä ei saisi syyllistää jne…
Mutta kysymys kuuluu, miten saataisiin motivoiduksi myös välinpitämättömät ja itsekkäät ihmiset?
Mä en myöskään näe, että henkilöiden tasolla liikkuessa syyllistäminen toimii. Mä luotan positiivisen esimerkin ja vaihtoehtoisen toimisen tarjoamisen voimaan.
Mutta kun on kyse yhteiskunnallisista päätöksistä, silloin on ohjattava esimerkiksi tuilla ja verotuksilla ihmisten päätöksiä. Olin muutama viikko sitten Tiedekulmassa Helsingin Yliopiston järjestämällä ilmastolounaalla, jossa tutkijat kertoivat ilmastoaiheista. Tutkijoiden pääpointti ilmastokeskusteluun oli se, että yksilönvapautta (ja -vastuuta) korostava liberaalidemokratia ei toimi ilmastonmuutoksen torjumisessa. Tutkijoiden mukaan tarvitaan sääntelyä ja taloudellista ohjausta. He mainitsivat erityisesti myös panostuksen liikenneinfran muutokseen sekä metsän monimuotoisuuden säilyttämiseen.