Tänään on viimeinen päivä ilmoittaa kouluun ensi vuonna koulunsa aloittavat helsinkiläislapset. Me teimme ilmoittautumisen jo muutama viikko sitten Wilmassa. Ihan kreisiä, että meidänkin arkemme osaksi on näin tullut tuo mystinen Wilma, ja että meillä asuvat minityypit eivät enää olekaan niin minejä. Ensi vuonna toinen on ekaluokkalainen ja toinen viskari!
Samalla kun lapsen ilmoitti kouluun, oli tehtävä myös iso ja koko peruskoulun ajaksi sitova päätös siitä, minkä kielen lapsi aloittaa ensimmäisellä luokalla. Helsingissä kun on viime vuodesta lähtien alettu opiskella A1-kieltä varhennettuna jo ensimmäisenä kouluvuonna. Vaikka ja koska kielten opetus on alkuun leikinomaista ja keskittyy suulliseen taitoon, on tämä päätös mahtava juttu.
Minkälaisia haaveita ja toiveita lapsilla sitten tuleekaan olemaan tulevaisuutensa suhteen, kielistä ja laajasta kielitaidosta on aina ja kaikkialla hyötyä. Asiantuntijoiden mukaan lapset myös oppivat kielet sitä helpommin, mitä nuorempana he alkavat sitä opiskella ja harjoitella.
Meidän lapsemme koulussamme kielivaihtoehdot ensimmäisellä luokalla aloitettavaksi A1-kieleksi ovat englanti ja ranska.
Me päädyimme valitsemaan ranskan. Päätös oli samalla helppo ja ihan kamalan vaikea.
Valinnoissa painoivat minun ja puolison kokemukset sekä havainnot, kokeneempien neuvot sekä lapsen oma tahto.
Minä olen opiskellut A1-kielenä ruotsia. En muista, että tästä olisi kotona keskusteltu, vaan päätös oli selkeä ja vanhempieni tekemä. Ruotsia tarvitaan työmaailmassa etenkin kotiseuduillani Pohjanmaalla päivittäin, ja valitsemalla ruotsin A1-kieleksi, pääsin aloittamaan englannin A2-kielenä viidennellä luokalla. Englannin A1-kieleksi valinneet alkoivat lukea Ruotsia vasta seiskalla.
Kävin ruotsintunneilla toisessa koulussa, sillä sen opetukseen ei ollut mahdollisuuksia omassa kyläkoulussani. Tunnit olivat aina aamuisin ja kuljin sinne taksilla niiden parin muun ruotsia lukevan kanssa. Muistan vieläkin miten naurettavan helposti ruotsi tarttui takaraivoon. Uusia sanojakaan ei tarvinnut lukea kuin pari kertaa ja ne taipuivat osaksi sanavarastoa.
Viidennellä luokalla aloitettu englanti tuntui alkuun helpolta sekin, sillä kieli oli tuttu Beverly Hills 90210:n juonenkäänteistä, New Kids On the Blockin biiseistä ja niiltä sadoilta tunneilta, kun oli tahkottu Giana Sistersissa ennätyksiä.
Yläasteella menikin sitten toisin. Ruotsin numero laski ysistä vitoseen, ja englanti taisi seurata perästä. Kun sitten lukiossa yritin taas skparpata, ei se ollutkaan niin helppoa. Kirjoitin lopulta lyhyen ruotsin, vaikka luin alkuun pitkää. Ammattikorkeakouluaikoina menin kaverin kanssa kansanopiston vuoden kestävälle espanjan-kurssille. Kurssin jälkeen kaveri lähti vaihtoon Malagaan ja minä hädin tuskin osasin esitellä itseni espanjaksi.
Välillä tuntuu, että ala-asteen jälkeen olen opinut vieraat kieleni vain käytännön kautta, en koulussa: ruotsin puhumalla sitä vuosien ajan työskennellessäni kahviloissa ja hampurilaisravintoloissa Vaasassa yläasteen ja lukion ohessa. Englanti on taas tarttunut eritoten populaarikulttuurista, ja rohkeus sen puhumiseen ja kirjoittamiseen virheitä pelkäämättä taas kuukauden kielikurssin ja lopulta vaihtovuoden aikana.
En kuitenkaan ole hyvä kielissä, ja se harmittaa suuresti. Ja tietenkin toivoisin lapsilleni parempaa, mikä on aina tavoitteena myös riskaabeli. Asioita kun pitäisi katsoa lapsen unelmia ajatellen, ei omiani, mutta samalla ymmärtäen, että lapsi on lapsi, joka tarvitsee aikuisen tukea elämänsä isoissa ja pienissä risteyskohdissa.
Vaikka minulle ei kehittynytkään terävää kielipäätä, juuri omat kokemukseni antoivat vahvistusta sille, että ensimmäisenä olisi syytä ottaa muu kieli kuin englanti. Mitä pienempi lapsi, sitä paremmin hän omaksuu uusia kieliä ja hänellä on rohkeutta kokeilla uuden kielen omaan suuhun hassuja äänteitä – joita ranskassa piisaa. Englanti tarttuu takaraivoon siinä sivussa, etenkin nykypäivän lapsilla ja ainakin täällä Helsingissä, jossa englanti on osana arkea koko ajan (ja siksi tietenkin myös hyvä valinta A1-kieleksi, mitä myös toki pohdimme).
Vapaaehtoisen A2-kielen, joka tässä meidän perheen tapauksessa on englanti, pääsee aloittamaan sitten neljännellä luokalla. Näkisin, että siinä vaiheessa englannin saa vielä näppärästi kiinni, kun hankalamman ranskan kanssa olisi jo enemmän tekemistä. Kuulemma myös aika harva englannilla startannut enää ottaa ranskaa messiin myöhemmin, kun taas lähes kaikki ranskalla aloittaneet alkavat opiskella myös englantia.
Kehnoa tässä on se, että Ruotsi tulee sitten vasta seiskalla (edit: kiitos tarkkaavaisuudesta seuraajat, kuudennellahan se alkaa), ja vähän mietityttää, miten siinä vaiheessa elämää uudet opiskeltavat kielet lähtevät sujumaan. Toivottavasti lapset ovat sen suhteen fiksumpia kuin äitinsä, joka noihin aikoihin keskittyi lähinnä teiniangstaamaan.
Päätöstämme ranskan valitsemisesta A1-kieleksi puolsivat myös keskustelut meitä parempien kielitaitajien kanssa. He olivat samaa mieltä näistä meidän kelaamistamme jutuista ja lisäsivät vielä yhden: kun opiskelee ensin ranskaa, oppii myöhemmin helpommin muita romaanisia kieliä. Näistä puhutuimpia ovat ranskan lisäksi espanja, portugali, italia ja romania. Ja toden totta toivon, että lapseni sitten joskus valitsevat valinnaiseksi kieleksi ainakin espanjan, jonka taitamisesta on varmasti siinä vaiheessa maapallon kiertoa vielä enemmän hyötyä kuin minun ikäluokalleni.
Sitten ovat vielä ne asiat, joiden takia emme heti olleet ruksimassa kielivalintaruudusta ranskaa, vaan pohdimme ja keskustelimme eri tahojen kanssa ensin.
Me emme miehen kanssa osaa ranskaa, emme sanaakaan. Miten autamme lasta läksyissä, kun emme itsekään osaa? En minä tosin osaa enää edes jakokulmaa (kyllä, sen vuosia hinkatun taidon voi unohtaa), mutta kyllä se taito tuolla jossain selkärangassa odottaa esiin kaivamistaan. Mutta ranskaa en ole osannut koskaan, eikä se tosiaan ole se helpoin kieli, etenkään kaltaiselleni 35-vuotiaalle vieraiden kielien kanssa takeltelevalle.
Toisaalta toivon tämän toimivan lapselle innoittajana, kun hän tuleekin olemaan meidän perheestämme se, joka kieltä osaa ja joka voi sitä samalla selittää ja ”opettaa” meille muille.
Mutta sitten vielä se pahin: lapsi itse olisi valinnut englannin. Ei kielen takia, vaan siksi, että kaveritkin valitsevat englannin. Me olemme kuunnelleet lapsen omaa tahtoa esimerkiksi harrastuspäätöksissä, mutta tässä kävelimme hänen tahtonsa yli. Tämä on iso päätös, jolla on merkitystä loppuelämäksi, eikä silloin päätöksi tehdä siksi, että kaverillakin on punainen pyörä, joten minullekin punainen pyörä.
Koen, että tämän ikäisen kanssa kielivalinnoista päättävät vielä loppupeleissä vanhemmat, kun sitten vaikkapa yläasteella lapsi osaa jo nähdä paremmin päätösten vaikutukset tulevaan, oli sitten angstaavaa sorttia tai ei.
Mutta silti välillä kalvaa ikävä tunne, että mitä jos teimmekin väärin. Mitä jos lapsi tulee vihaamaan kaikkien vieraiden kielien opiskelua, koska näin alkuun tulee erotetuksi kavereistaan kahdeksi tunniksi viikossa eri kieltä opiskelemaan ja samaan uusia kavereita? Mitä jos hän ei pääse kieleen sisään siksi, että kotona vanhemmat eivät osaa kunnolla auttaa? Mitä jos tämän jälkeen englantikaan ei taivu? Mitä jos hän lähteekin opiskelemaan ruotsiin ja harmittelee, että sen opiskelu alkoi vasta seikalla ja siksi opinnot takkuavat?
Mitä jos olemme pilanneet kaiken, koska lapsi alkaakin opiskella ensin ranskaa ja sitten englantia vuotta myöhemmin kuin puoliso aikoinaan ja vuotta aikaisemmin kuin minä aikoinaan?
Tsiisus. Ihan ylikierroksillahan nämä mun pelkoni vetelevät, vaikka niillä kaikupohjaa onkin. Silti välillä melkein toivon, että käy se tällä hetkellä todennäköisin lopputulema, jossa ranskan ryhmää ei lopulta edes perusteta, koska ryhmäkoko ei täyty. Sitten voisi ainakin sanoa, että me yritettiin kyllä muuta, mutta oli pakko taipua tähän.
Ja sitten toisaalta näen ihmeellisen esikoiseni elämässä haaveitaan Pariisissa, muuttamassa maailmaa Luxemburgissa ja seikkailevan pitkin Afrikkaa, sujuvaa ranskaa puhuen.
Hienoa, että uskalsitte valita ranskan! Olen itse lapsena aloittanut ranskalla, vaikka vanhempani eivät sitä osaa ja heidän päätöksellään. Olen siitä todella iloinen edelleen. Meille tulee sama eteen vuoden päästä esikoisen kanssa ja pelkään jo etukäteen, että muita kuin englannin ryhmiä ei synny vähäisten valintojen takia. Monipuolisen kielitaidon takia nimenomaan on tärkeää, että vanhemmat ja lapset valitsevat muita kieliä kuin englannin. Olen tosi iloinen, että näytätte tässäkin asiassa esimerkkiä 🙂
Niin kiva kuulla, että sinä olet ollut tyytyväinen lapsena tehtyyn valintaan! Toivotaan, että itselläkin se pieni kalvava pelko väärästä valinnasta haihtuu syksyyn mennessä. Tietty tässä on vielä se valitettava ja hyvin todennäköinen riski, että ryhmä ei tule täyteen.
Varmasti hankala päätös! Mutta englantia tosiaan kuulee nykyään niin monesta kanavasta ja se on muutenkin valtakieli niin ranska kuulostaa tosi hyvältä valinnalta, juurikin noiden muiden romaanisten kielin oppimisen kannalta.
Itselläni on aina vieraat kielet olleet vahvimpia kouluaineita, ja kielten oppiminen ollut suht helppoa. Uskon toki geeneillä (vanhemmillani on kummallakin hyvä kielipää) ja omalla kiinnostuksella olleen vaikutusta, mutta myös varhain aloitetulla kielten opiskelulla. Olin ruotsinkielisessä päivähoidossa (asuimme tuolloin Mustasaaressa, ja se oli siellä ihan perussettiä) ja myöhemmin kävin englanninkielisessä leikkikoulussa. Olisin kai jatkanut jollekin vieraskieliselle ala-asteelle, mutta muutimme ennen kouluun menoa pienelle paikkakunnalle, jossa ei ollut siihen mahdollisuutta. Silti koen varhaisesta kielikylvystä olleen hyötyä myöhemmässä elämässä, niin reppureissuilla, ulkomaan matkaoppaana ja nykyään myös sairaanhoitajana
Ranskaa luin yläasteelta kasilta lähtien ja kirjoitin siitä lukiossa lyhyen oppimäärän. Eli vaikka ranskantaitoni eivät ihan priimaa olekaan niin siitä on ollut kyllä apua just espanjan ja italian oppimisessa Hienoa, että teillä oli mahdollisuus valita juuri ranska ekaksi vieraaksi kieleksi, on varmasti hyvä valinta
Mahtava kuulla, että varhaisesta kielikylvystä on ollut sinulle apua. Olen tosi iloinen, että kielten opetus aloitetaan nykyään varhennettuna ja ykkösellä, vaikka tietenkin se on vain kaksi tuntia viikossa ja muuten mennään suomeksi.
Mäkin olen joskus miettinyt, että vitsit, jos minut oltaisiin Pohjanmaalla laitettu vaikka ruotsinkieliseen päiväkotiin (siellä kun se tosiaan on perussettiä monilla paikkakunnilla), miten hyvin kieltä osaisinkaan. Toisaalta olen miettinyt, olisiko se vaikuttanut äidinkielen oppimiseeni, sillä suomenkieli ja sen kanssa leikkiminen on kuitenkin aina ollut intohimoni ja 15 vuoden ajan työnikin. En tiedä.
Ja tosi kiva kuulla, että ranska on auttanut sinua espanjan ja italian oppimisessa!
Samoja keloja mutta päädyttiin kuitenkin penglantiin. Ja ruotsi alkaa jo kuudennelta 🙂
Kiitos tarkkaavaisuudesta, ruotsi tosiaan alkaa kutosella. Vaikka kuinka tihrustin kielikaavioita, faktat menivät sekaisin. Lisäsin korjauksen tekstiin 🙂
Tai englantiin
😀
Hieno valinta! Mä aloitin itse aikanaan kolmannella luokalla ranskan, vaikka vanhemmat eivät osanneet sitä sanaakaan ja osittain siksi, että kaveritkin valitsi sen 😀 Toki mulla oli täti ja kummitäti, jotka sitä jonkin verran osasivat, mutta eivät he arjessa olleet läksyissä auttamassa. Kyllä siitä selviää 🙂
Enkku alkoi viidennellä ja se tarttui kaikkiin tosi hyvin, niin vahva kieli se täällä on (ja oli jo ysärillä). Kun myöhemmin luin korkeakoulussa espanjaa, sen alkeet opin kuin vettä vaan, koska sehän nyt oli melkein ranskaa 😀 Tietty nykyään (oon 35) kieli on käytön puutteessa vähän ruosteessa, mutta pienellä vaivalla sen saa pintaan. Ja uskallan omakehunkin riskillä sanoa, että äänteet ja intonaatiot on mulla hyvin hallussa, kun ne on jo pienenä oppinut oikein.
Toivottavasti ryhmä saadaan kasaan!
Voi kiitos, tämän kokemuskommentin tarvitsin <3 Just noi, että läksyistä selviää ilman vanhempien apua, enkun saa nopeasti kiinni vähän myöhemminkin aloitettuna ja että muut romaaniset kielet on helpompi opetella. Ja toi, että äänteet ja intonaatiot oppii hallitsemaan, kun ne on pienenä opetellut.
Toivottavasti ryhmä tosiaan saadaan kasaan!
Mä niin olisin halunnut, että lapsemme olisivat voineet valita ekaksi kielekseen jonkun muun kuin englannin. Vantaalla ei ole vaihtoehtoa…. Ekalla luokalla enkku on alkanut jo muutaman vuoden, mutta vaan enkku.
Mäkin olen sitä mieltä, että enkkua oppii väkisin muutoinkin, vaikkei sitä aloita ensimmäisenä.
Anni
Joo, mahdollisuus valita on kyllä iso rikkaus. Ja sitä kuulemma toivotaan tosi paljon, ja siksi on vähän hassua, että silti niin moni valitsee englannin ja on riski, että ei meidänkään lapsen isossa koulussa riitä oppilaita, jotta ranskan-ryhmä saataisiin kasaan.
Ruotsi alkaa kutosella jo! Musta on tosi hienoa, että kieliä saa alakoulussa jo niin monta. Voisin kans kuvitella, että ainakin Helsingissä A2-ranskan aloittajiakin löytyy kohta enemmän A1-kielen aloituksen varhennuttua. Kun aiemmin A1 ja A2 on aloitettu kolmannella ja neljännellä, niin on helposti voinut tuntua hyvältä jättää raska vaikka yläkouluun sen sijaan, että aloittaisi kielet peräkkäisinä vuosina.
Joo, Ruotsi tosiaan alkaa kutosella jo, kiitos tarkkaavaisuudesta ja pahoittelut faktavirheestä. Kävin lisäämässä sen tekstiin 🙂
Kuulostaa tosiaan loogiselta seuraukselta A1 varhennuksesta, että pian on useampia A2 kielen valitsijoitakin. Olen tosi onnellinen, että lapseni tulevat saamaan kolmen kielen paletin jo ala-asteella <3
Meillä vaihtoehdot on englanti ja kiina. Valitsimme englannin. Näin olisimme kyllä tehneet vaikka valinta olisi ollut englannin ja ranskan (tai saksan, italian, espanjan jne) välillä. Tämä tietoisena valintana siksi, että englanti ei ole helppo kieli. Siis helppo siinä mielessä joo että sitä kuulee kaikkialla ja tankeroenglanti on lähes kaikilla hallussa. Mutta että osaa englantia sujuvasti ja luontevasti isolla sanavarastolla ja kieliopillisesti oikein, se on mielestäni kaikkea muuta kuin helppoa. Omassa työelämässä englannin kieli on äärimmäisen tärkeä (kansainvälinen tutkijayhteistyö perustuu juuri englannin kieleen) ja olen hyvin kiitollinen että koulussa mulla oli huippuja enkun opettajia. Seuraavan kielen valintakin on helppoa (tarjolla saksa ja ruotsi 4.lk, silloin saksaa ja ruotsi saa mun puolesta alkaa 6.lk). Toki kolmosella lapsella voi olla omakin mielipide 😉
Meillä englannin mahdollisimman aikaisin opittu taito on tärkeä kyllä siksikin että tytön serkut ovat englantia äidinkielenään puhuvia. Siksi on kiva että heillä tulee olemaan yhteinen kieli (kunhan taaperot nyt oppivat kunnolla puhumaan :D).
Joo ja nykyään kyllä musta on äärimmäisen muodikasta valita joku muu kieli kuin englanti ekaksi kieleksi Helsingissä, me ollaan ainakin enkkumyönteisinä ihan vähemmistössä lapsen eskariryhmässä 😀
Joo, eihän mikään kieli siis ole helppoa, että sen oppisi täydellisesti tuosta noin vain. Minkä tahansa kielen opiskelu tutkijatyöyhteisöön sopivaksi on vuosien työn ja opiskelun takana. Itse vertailin siis kielten opiskelun aloittamisen helpoutta, ja olen ymmärtänyt siinä mielessä englannin olevan paljon helpompi kuin ranska.
Kielipäätös on tosiaan asia, joka vaikuttaa ihan loppuelämän ja on hankalaa arvella, mikä tulee olemaan lapsen toive ja tarve. Laaja kielipaletti virkamiestasoisella osaamisella vai onko keskiössä enemmänkin yhden kielen timanttinen taitaminen ja muut tulevat sitten perästä.
Hertsika on kyllä hyvin epämuodikas kielivalintojen suhteen sitten 😀 Tällä suunnalla kun on iso riski, että ranskan ryhmää ei perusteta ollenkaan, kun valtaosa valitsee englannin.
Meillä ihan samat pohdinnat ja pelot. Vasta muutettiin uudelle alueelle vuosi sitten, jotta lapsi voisi käydä eskarin siellä ja aloittaa koulun sitten samojen kavereiden kanssa. Nyt valitsimme A1-kieleksi espanjan, eikä muita espanjanlukijoita taida tulla omasta eskarista kuin yksi.
Mulla on ihan samat pelot siitä, että koululainen alkaa vihata koko kieltä meidän takia, kun ei pääse samalle luokalle kavereiden kanssa.
Toisaalta, vasta oli jossain artikkeli, jossa englanninopettajatkin suosittelivat valitsemaan ekaksi kieleksi jonkun muun kielen. Englannin kun oppii kuitenkin.
Huokaus. Vanhemmuus on välillä hirveen vaikeeta.
Toivotaan, että minun ja sinun pelot osoittautuvat turhaksi. Meidän muksun koulussa kielivalinnat eivät kuulemma vaikuta luokkajakoon, mutta tiedä sitten. Omassa lapsuudessa se ei ala-asteella vaikuttanutkaan, mutta yläasteella (jonne pienellä paikkakunnalla tultiin monelta ala-asteelta) meistä ruotsinlukijoista muodostettiin luokka.
Hei Hanne!
Mahtavaa, että olette uskaltaneet valita ranskan! Monessa kaupungissa (pienemmistä kunnista puhumattakaan) ei ole mahdollista valita muuta kuin englanti A1-kieleksi, eikä A2-kieliäkään ole läheskään aina tarjolla. Helsingissä ja Tampereella vaikuttaa olevan hyvä tilanne kielten suhteen ja nimenomaan kannustetaan pohtimistasi syistä valitsemaan jotain muuta kuin englanti ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Ensi lukuvuodesta alkaen A1-kielen opiskelu alkaa kaikkialla Suomessa jo ekaluokalla ja osa kunnista on esim. hallituksen kärkihankkeen hankerahoituksen avulla varhentaneet A1- tai A2-kieliä nyt jo muutaman vuoden ajan.
Itse olen aloittanut ranskan opiskelun B2-kielenä eli valinnaisena 8.luokalla, eikä kumpikaan vanhemmistani ole sitä osannut. Olen itse tehnyt paljon töitä kielten opiskelun kanssa, mutta innokas vanhempi osannee kyllä auttaa kotitehtävien kanssa ilman kielitaitoakin kannustamalla, kuuntelemalla lukuläksyjä, kyselemällä sanoja ja auttamalla esim. sanaston ja tiedonhaun kanssa, vaikkei osaisikaan itse sanoja tai ääntämistä. Koulun puolesta saa sitten tarvittaessa tukea kielenopiskeluun, jos sille on tarvetta.
Pakollinen ruotsi tosiaan alkaa nykyään jo kuudennella, mutta sen opetustuntimäärää ei valitettavasti ole lisätty, vaan tunteja on siirtynyt yläkoulusta alakoulun puolelle.
Teille on siis kasvamassa erinomainen kielipaletti! Uskon, että ranskan aloituksesta ekaluokalla on ehdottoman paljon hyötyä juuri rohkeuden ja ääntämisen osalta. Oikea ääntämisasu tarttuu pieniin todella tehokkaasti ja leikin ja laulun kautta toistoa ja matkimista tulee paljon! Englantia nykylapset osaavat kolmannelle tullessaan jo todella paljon, joten sitä tarttuu varmasti teilläkin neljänteen luokkaan mennessä ja opiskelu tuntuu helpolta ja sen avulla taas motivaatio ja tsemppi kielenopiskeluun pysyy korkealla.
Terkuin enkun, ranskan, ruotsin ja luokanope 🙂
Voi että, aloin vollottaa tästä kommentista! Kiitos, tätä rohkaisua oman valinnan tueksi tarvitsin! <3
On tosiaan mahtavaa, että kielten opiskelua on varhennettu, ja ihana kuulla, että se tulee koskemaan koko Suomea jatkossa. Ruotsin aloituksen kanssa tosiaan sekoilin tekstissä, kiitos tarkkaavaisuudesta ja anteeksi faktamokasta. Kävin lisäämässä sen tekstiin.
Hieno valinta! Itse oisin aikanaan halunnut valita ranskan, mutta koska vanhemmat ei asiaan suostuneet, jouduin enkun ryhmään. Tosin sitä en sitten suostunut lukemaan lainkaan ja vasta lukioiässä heräsi kiinnostus kieliä kohtaan. Toki silloin oli jo aika vaikeaa kiriä vuosien lukemattomuutta, mutta olen sitä mieltä, että englannin oppii joka tapauksessa ja vaikeammat kielet on helpompi oppiä mitä nuorempana pääsee harjoittelemaan.
No näin toivon, että valinta oli hieno! Ja toivon, että omalle lapselle ei käy samoin kuin sinulle, vaikkakin tässä tapauksessa lapsi menee (jos ryhmä nyt vain saadaan kasaan) ranskanryhmään, eikä enkunryhmään, minne itse kavereiden perässä olisi halunnut.
Hyvät perustelut!
Mä mietin asiaa sen kautta, että jos a2-kieltä aloittaessa käy ilmi, että skidi ei ehkä jaksakaan toista vierasta kieltä, ja aloittaa englannin vasta b-kielenä, niin sit käytännössä pitää ehkä vaihtaa yläkoulua, koska kaikissa ei suinkaan tarjota b-kielenä englantia.
Hankalan päätöksestä tekee tietty se, että tuossa vaiheessa ei vielä tiedä, millainen oppija ipana on.
Mutta omallenne voi muistuttaa, että ranskantunti saattaa olla täynnä vielä löytämättömiä kavereita.
Joo, tällä päätöksellä on ja voi olla kaikenlaisia kauaskantoisia vaikutuksia. Kamalan vaikeita päätöksiä tehtävä toisen puolesta ja rinnalla.
Mutta joo, ranskanryhmä (kun sellainen toivottavasti saadaan kasaan) tosiaan saattaa olla uusia ihania kavereita täynnä. Ja se on kuitenkin vain kaksi tuntia viikossa, muuten kielivalintojen ei kuulemma pitäisi vaikuttaa luokkajakoon, mutta en ihan varauksetta tähän koulun väitteeseen usko.
Me valitsimme myös sen ranskan syksyn ekaluokkalaiselle, ja toivon kyllä että ryhmä perustetaan.
Samanlaisia asioita pohdimme. Itse olen aloittanut A1-kielenä saksan ja A2-kielenä englannin. Molemmilla pystyn työskentelemään, se on mahtavaa ja avannut minulle monia ovia!
Toivotaan tosiaan, että ryhmä perustetaan!
Ja kyllä, laaja kielitaito on mahtava juttu. Välillä mietin, mihin kaikkialle se voisikaan itseäni viedä, jos olisin sen kanssa tajunnut toimia fiksummin kuin toimin.
Mulla on tästä selkeä ja vahva mielipide: upea päätös! Onko ryhmä syntymässä? Olen täältä naapurikaupunginosasta ja mua harmittaa, kun tuossa meidän lähikoulussa ei ole muita vaihtiksia A1-kieleksi kuin enkku ja ruotsi, jotka ovat molemmat helppoja kieliä verrattuna moneen muuhun, joiden aloittamisesta aiemmin olisi suurempi hyöty. Oma esikoiseni menee kouluun ensi vuoden syksyllä, ja näitä asioita meilläkin jo kovasti pohditaan!
Itse olen aloittanut aikoinaan 3. luokalla A1-kielenä saksan ja 5. luokalla A2-englannin. Me saksanlukijat otimme 5.-6. luokilla kahdessa vuodessa kiinni A1-enkun aloittaneet ja siirryimme seiskalla heidän kanssaan samoihin enkunryhmiin. Se onnistui helposti kaikilta, vaikka kaikki ryhmässämme eivät suinkaan olleet mitään superkielipäitä. Saksa on ranskan tapaan sellainen, että se kannattaa aloittaa mieluummin aiemmin – ja enkku kyllä tarttuu. Eikä pelkästään tankero- vaan myös akateeminen englanti, se on kieliopiltaan niin paljon yksinkertaisempi ja sanastoltaan ja ääntämykseltään tutumpi kuin nuo muut eurooppalaiset kielet.
Usean kielen osaaminen on suuri rikkaus ja valttikortti sekä oman ajattelun ja ymmärryksen laajentamisessa että myöhemmin työelämässä. Onnea teidän pienelle koululaiselle tulevaan!
En vielä tiedä, onko ryhmä syntymässä. Toivottavasti siitä saadaan pian tieto, nyt kun kouluun ilmoittautuminen päättyi. Vähän pahoin pelkään, että ryhmä jää vajaaksi, sillä en tiedä ketään, joka olisi valinnut ranskan. Koulu on tosin iso, joten enhän minä kaikkia tulevia ekaluokkalaisia tunne.
Meillä oli sama juttu, luin englannin A2-kielenä vitosella ja siirryin seiskalla samaan englannin-ryhmään A1-enkkulaisten kanssa. En minä mikään valopää kielissä ollut silloinkaan, mutta en muista aikaisemmin aloittaneiden kyytiin hyppäämisessä olleen mitään ongelmaa.
Enpä muuten ole ajatellutkaan, että laaja kieliosaaminen on tietty hyväksi myös oman ajattelun ja ymmäryksen laajentamisessa, kaiken muun lisäksi. Voi toivottavasti omat lapseni saavat (ja tajuavat ottaa) sen rikkauden, mikä jäi itseltäni vähän puolitiehen.
Kieli todellakin muokkaa ajatuksia. Venäjässä on kaksi eri sanaa siniselle, joten venäläiset luokittelevat sinisen eri sävyjä paremmin, kuin muut. Vastaavasti luin amerikkalaisesta, joka Suomeen muutettuaan hoksasi, että vaaleanpunainen(pink) on itseasiassa punainen. On hienoa, että lapset voivat tutustua eri kieliin ja kulttuureihin jo varhaisessa vaiheessa. Jokaisessa kielessä on aina jotain annettavaa, muutenkin kuin pelkkä kielitaito.
Kielien rikkaus ja monimuotoisuus on tosiaan ihan mieletön juttu. Sekin, miten paljon suomenkielessä on sanoja lumelle, kun vielä lisää murresanat siihen päälle. Saamenkielessä lunta tarkoittavia sanoja taisi olla vielä liuta lisää.
Nyt jäi kiinnostamaan, mitä ne venäjänkielen sinisen sanat ovat ja miten ne suomentaisi? 🙂
Nuo venäjän siniset on tullut tahkottua ja vaikka paljon kielestä on unohtunut, nepä ovat jääneet mieleen.
Käännöksissä sininen on синий (sinij), jolla viitataan kirkkaisiin tai tummiin sinisiin, kun taas голубой (galuboj) on vaaleampi, ja ainakin englanniksi käännetään lähes aina taivaansiniseksi (sky blue), suomeksi käsittääkseni usein vain vaaleansiniseksi. Tummansininen muodostetaan sinij-sanasta ja tumma-etuliitteestä, темно-синий (tjomno-sinij). Eli vaikka sinij on galubojta selvästi tummempi ja saattaa joskus tarkoittaa myös todella tummaa sinistä, voi tummuutta korostaa vielä erikseenkin, jos eroja pitää tehdä.
Suomalaisena tuo perusero on helppo muistaa sininen-sinij parin avulla ja siitä eteenpäin johtamalla, mutta esim. sanontoihin ja ilmaisuihin ei ainakaan itselleni auttanut kuin ulkoa opettelu. Vai miten selittää vaikka sen, että siniveriset ovatkin venäjäksi vaaleansiniverisiä?
Mielenkiintoista! Kiitos, kun kerroit uteliaalle 🙂 Ja totta, sitten vielä nuo sanonnatkin!
Tuo sekä lyhyt matka Ruotsiin ovat ehkä ainoat asiat joissa oikeasti kadehdin helsinkiläisiä. Meillä tuskin tulee lapsilla olemaan muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa se enkku kolmannella tai neljännellä. Ellei joku nero keksi levittää tuota upeaa mahdollisuutta muuallekin maahan. Puutalobabyn Krista kirjoitti samasta aiheesta ihan äskettäin ja jo silloin olin ihan kateudesta vihreä. Että jossain päin oikeasti ollaan niin paljon edellä tässä asiassa kuin muualla.
Minä olin aikoinaan kokeiluluokassa aloittamassa englantia vasta neljännellä… Ensimmäinen vieras kieli tuli siis vasta nelosluokalla. Ja olen aina ollut huono kielissä. Edes suomen kielioppi ei taivu niin ei pysty opiskelemaan tosissaan mitään uutta. Ensin pitäisi muistaa kaikki allatiivit ja pöllätiivit ja niiden merkitys. Se miksi en vihannut äidinkielen tunteja yhtä paljon kuin kaikkia vieraita kieliä oli ainekirjoitus ja kirjaesitelmät joista tykkäsin.
Minä soisin lapsieni oppivan venäjää jo varhain. Tuo englanti tosiaan varmasti tulee puoli-ilmaiseksi edes jollakin tavalla lähes kaikille Suomessa asuville lapsille elokuvien, pelien ja musiikin kautta. Ehkä jopa yhteisenä kielenä sosiaalisissa peleissä joiden aikana kommunikoidaan vaikka maapallon toiselle puolelle missä kaveri pelaa.
Mahdollisuus valita ensimmäiseksi kieleksi jotain muuta kuin englantia on kyllä mahtava mahdollisuus, josta olen tavattoman onnellinen. Toivottavasti me myös tämä mahdollisuus voidaan käyttää ja ranskan-ryhmä tulee täyteen.
Tuolla joku muu tiesi muuten kertoa, että koko Suomessa aletaan opettaa A1-kieltä varhennettuna jo ekalla luokalla. Itse en tästä enempää tiedä, mutta mahtavaa, jos näin!
Venäjän-kieli on sellainen, jonka tärkeydestä puolisonikin puhuu. Hänen työssään sen taitaminen olisi hyödyksi, ja Helsingissä ja vielä enemmän itärajalla sen taitamisesta taitaa olla hyötyä lähes missä tahansa ammatissa.
Varmaan opettajasta paljon riippuu, kuinka paljon hyötyä siitä olisi, että vanhemmat osaisivat alakoululaisen opiskelemia kieliä. Mutta paljonhan voi läksyissä auttaa vaikkei kieltä osaisikaan. Netistä löytyy vaikka mitä apuja ääntämiseen ym.
Meidän lasten ranskanope on aika onneton (asutaan ulkomailla) ja jos ei jostain takaraivostani muistuisi mieleen vanhat opit, ei lasten oppimisesta tulisi tämän kielen osalta juuri mitään. Ikinä en ole ranskaa päässyt oikeasti käyttämään, mutta kirjoitin d-kielenä sen ja opiskelin vielä yliopistossakin joitain kursseja.
Omat alakoululaisemme opiskelevat nyt neljällä kielellä ja syksyllä viidellä. Kaikki kielet eivät ole heille yhtä mieluisia, toiset ovat helpompia kuin toiset ja paljon vaikuttaa myös opettaja. Ovat kuitenkin rohkeita käyttämään eri kieliä, mistä olen tosi iloinen.
Voi kyllä, opettajalla on niiiiin iso merkitys sekä oppimiseen että lasten haluun ja innokkuuteen oppia. Mä olen ikuisesti kiitollinen joka ikiselle mun äikänmaikalle (paitsi ehkä sille yhdelle monista lukioaikoina), että näkivät intohimoni tarinoihin ja suomenkieleen, vaikka kirjaimet pomppivat ja kompuroin kielipoppivirheisiin. En todellakaan ilman heitä (ja kirjastoja) olisi kirjoittanut työkseni 15 vuoden ajan.
Ja sama juttu kaikissa muissa oppiaineissa, myös kielissä.
Toivottavasti jokainen oppilas saisi hyvän ja innostavan opettajan, joka osaa nähdä oppilaat yksilöinä.
Olen samaa mieltä muidenkin kommentoijien kanssa, että teitte oikean valinnan. Enkä usko, että lapsenne tulee teitä sen takia vihaamaan, vaan kiittämään 😉 Omat vanhempani pakottivat minut viidennellä ottamaan toisen kielen tokalla aloitetun englannin lisäksi, koska olin niin hyvä kielissä (kuten koulussa ylipäätään). Otin sitten ruotsin, sillä perusteella, että se olisi kuitenkin tullut seiskalla. En kanna vanhemmilleni tästä kaunaa, mutta en kyllä koe hyötyneenikään – vaikka ruotsi on sujunut yliopiston pakollista kurssia myöten ihan hyvin, se ei pysy yllä, kun sitä ei arjessa kuule eikä puhu. Ruotsin ja enkun lisäksi aloitin vielä kasilla espanjan kansalaisopistossa, opin sitäkin vaivatta ja lähdin peruskoulun jälkeen Espanjaan vaihtoon, jossa hankin lähes natiivin ääntämyksen ja muutenkin sujuvan kielitaidon; kieliä voi siis oppia varsinaisen herkkyyskauden jälkeenkin, jos niitä pääsee ”elämään”.
Ranskan taidosta tulee varmasti olemaan hyötyä, sillä, kuten sanoit, sitä puhutaan monissa maissa (joissa ei välttämättä puhuta englantia kovin hyvin), ja sen avulla on helppo oppia muita romaanisia kieliä – tai ymmärtää niitä opiskelemattakin. Itse saan espanjan avulla selkoa melko hyvin esim. portugalista, italiasta ja ranskastakin 🙂
Vielä sun omaan kielitaipaleeseen liittyen: muistelisin sun maininneen, että sulla on lukihäiriö. Siihen tuppaa monesti liittymään muitakin sellaisia kielellisiä vaikeuksia, että vieraitten kielten opiskelu on hankalaa – ehkä niiden vaikeutuminen yläkoulussa ei siis sun kohdalla ollut pelkän teiniangstin syytä. Varsinkin lukivaikeuksia kokevat tyypit kun yleensä oppii kieliä lähinnä käytännössä (onneksi kielten opetus kehittyy koko ajan siihen suuntaan kouluissakin!).
Toivon todella, että tehtiin oikea valinta. Ja nämä postauksen kommentit ovat tosi tärkeää tukea valinnalle <3
Ja joo, mulla ei ole todettu koskaan lievää lukihäiriötä, mutta sen kyllä tunnistaa, kun sen kanssa elää. Ilman kannustavia opettajia, rakkautta tarinoihin ja halua ahmia kirjoja, en todellakaan olisi tässä pisteessä, että olen enemmän tai vähemmän kirjoittamalla tehnyt elantoni 15 vuoden ajan. Yhä edelleen kirjaimet lähtevät etenkin väsyneenä pomppimaan, kirjoitan joulun sijasta juolu ja olen sokea omille virheilleni, jos en ehdi antaa tekstin levätä yön yli.
Se voisi tosiaan selittää ainakin osan tuosta vieraiden kielten hankaluudestakin. Ja mulle on käynyt just noin, että olen oppinut kielistä sen mitä osaan juurikin käytännössä: ruotsin puhumalla sitä asiakaspalveluduuneissa Pohjanmaalla ja englannin etenkin vaihto-opiskelujen aikana. Jos en olisi voinut käyttää kieliä ahkerasti, en varmasti uskaltaisi niitä käyttää samalla tavoin kuin nyt, vaan pelkäisin virheitä.
Varo vaan, se jakokulmakaan ei oo enää sama kun ysärillä. Meidän esikoisen ope varoitti Wilmassa, ettei saa sotkea lasta sillä vanhalla systeemillä.
Meillä esikoinen aloitti espanjan neljännellä ja täytyy myöntää, että välillä vähän vaikeeta auttaa, kun ei meistä vanhemmista kumpikaan osaa yhtään espanjaa. Onneks niillä on tosi hyvä ja innostava ope.
Haha, eikä! No ehkä sitten on vaan hyvä, että olen unohtanut sen vanhan. Enpä sekoita sillä lasta 😀
Jännä nähdä, miten se läksyissä auttaminen lähtee sujumaan, kun oma ranskantaito on nolla. Jos siis ryhmä ylipäätään saadaan kasaan.
Vanha jakokulma on parempi ja aion sen lapsilleni opettaa 🙂 Nim. matikanope
Mä koitan opetella sen uuden, kun kerran vanhakin on unohtunut 😀 😀 😀
Taaskin kiinnostava aihe! Tuota sukupuolijuttua jo kommentoinkin. Kerro ihmeessä vuoden päästä miten on lähtenyt ranska sujumaan. Meidän esikoinen pitää silloin ilmoittaa kouluun ja kuulisin mielelläni kokemuksianne. Itse olen jo nyt miettinyt paljon näitä kouluissa opetettavia kieliä. Lähikoulussa vaihtoehdot ovat espanja ja englanti. Tällä hetkellä olen kallistumassa espanjan suuntaan, vaikka me vanhemmat emme osaa kumpikaan yhtään espanjaa. Tämä asia varsinkin kiinnostaa, miten vieraan kielen opiskelut lähtevät käyntiin pienellä lapsella, jos vanhemmat eivät osaa kieltä. Meillä lisänä on vielä lapsen kaksikielisyys ja siinä sivussa on mukana myös englanti. Näin ollen lapsella tulisi olemaan koulussa pakosta viisi kieltä (sisältäen suomen) ja se on yksi minua mietityttävä asia. Jaksaako lapsi?
Eli kerro ihmeessä kielen oppimisen kuulumisia vajaan vuoden päästä.
Jos vain ranskanryhmä saadaan kasaan ja kieltenopiskelusta pystyy kertoa järkevästi keskittyen vanhemmuustasoon, ei niinkään lapsen asioihin, ihan varmasti kerron kuulumisia 🙂 Olisi ollut tosi ihana lukea niitä itsekin, kun kaipasin päätöksellemme tukea.
Kaksikielisyys tuo tosiaan oman lisänsä pakettiin. Siitä olikin jonkin verran puhetta Lähiömutsin Facebookissa, itse kun en osaa asiaan ottaa omakohtaista kantaa.
näin pelialalla työskennelleenä voisin myös vinkata, että jos pelaaminen kiinnostaa, niin useimpien pelien kielen voi vaihtaa joko pelin sisäisestä asetusvalikosta tai laitteen kielen vaihtamalla, tällä tavalla saa helposti lisäharjoitusta valittuun kieleen vapaa-ajalla ja tosiaan pelejä voi käyttää muunkin kuin englannin opiskeluun.
Vielä ei ole pelit oikein kiinnostaneet (varmaan pitkälti sen takia että, kehtaanko myöntää, ne eivät itseäni hirveästi kiinnosta). Mutta joo, tosi hyvä vinkki, että pelien kieltä vaihtamalla kieliharjoitusta tulee siinä sivussa.
Täh? Onko tämän päivän Suomessa tosiaan näin eriarvoista, ei meidän kunnassa mitään kieltä ekalle valittu, just viime viikolla tein kouluun ilmoittautumisen!? 🙁
Ilmeisestikin on. Hienoa että tätä kuitenkin edes jossain testataan. Ehkä käytäntö sitten ajan kanssa leviää muuallekin. Vaan eipä kaikissa kouluissa ole kai koskaan ollut ihan yhtä kattavaa valikoimaa kieliä mistä valita opiskeltavaksi. Näin ainakin olen luullut/uskonut.
Niin tosiaan taitaa olla. Olisiko se sitten kiinni oppilasmääristä ja jokaista oppilasta kohden annettavista resursseista? Tosin itse kävin ala-asteen parinkymmenen oppilaan kyläkoulussa, ja meillä oli mahdollisuus valita A1-kieleksi enkun lisäksi ruotsi. Ruotsintunneilla kävin sitten toisessa koulussa, mutta silti. Osaisiko joku vastata paremmin tähän? Mistä johtuu, että toisissa kouluissa ja kunnissa / kaupungeissa kielissä on valinnanvaraa ja toisissa ei?
Rahasta, rahasta ja rahasta. 🙁 Valitettavasti. Eli resursseista, niin kuin itsekin sanoit. Käytännössä vain A1- ja B1-kielet ovat kunnille pakollisia järjestää. On paljon kuntia ja kouluja, joissa A2-kieliä ei tarjota ollenkaan sen takia, että kielten tunnit koetaan ylimääräisiksi kuluiksi. Toki kyse voi olla myös pätevien opettajien puutteesta…
Siitä piti vielä aiemmin kirjoittaa, että ranskan valitseminen A1-kieleksi tosiaan vähän ”pakottaa” valitsemaan A2-kieleksi englannin. Olettaisin, että jos A1-ryhmät toteutuvat muiden kuin englannin osalta, toteutuisi silloin aina myös A2-englannin ryhmä seuraavana vuonna. Englannin ehtii tosiaan kuroa alakoulun aikana helposti kiinni, jos intoa riittää. 🙂 Itse opena olen kuitenkin kokenut, että myös lasten oppimismotivaatio on usein verrannollinen siihen, miten aikaisin kielen opiskelu on aloitettu. Kolmosella kaikki ovat olleet aina innostuneita enkusta ja uskoisin, että ekaluokkalaisille tuleva varhennettu kielenopetus kasvattaa motivaatiota entisestään. Mulla on itsellä nyt ekaa kertaa neljäsluokkalaisten alkavan A2-ruotsin ryhmä ja voi että, jos sitä intoa voisi johonkin pakata. <3 Mukana on kaikilla tuen portailla olevia oppilaita, ja onkin mahtavaa, että on uskallettu valita valinnainen kieli, vaikka lapsella olisi oppimisvaikeuksiakin. Jos motivaatio on kohdallaan ja kotiväki kannustamassa, pärjää kyllä. Juuri tällä viikolla yksi tällainen oppilas jäi tunnin jälkeen juttelemaan ja toivoi, että ruotsia olisi ainakin kolme tuntia viikossa, koska se on hänestä kivointa! <3 Tämä on paras palaute, jonka oppilaalta voi saada.
Toki B1-ruotsissakin on motivoituneita oppilaita, mutta uskaltaisin väittää tämän aiemman aloittamisen kantavan kyllä hedelmää; ehkä iän, ehkä kiireettömämmän etenemisen ansiosta.. Vaikka me kuudennellakin vielä leikitään ja pelataan 🙂
Oletan että sinulla oli se mahdollisuus koska kävit koulun alueella jossa ymmärtääkseni (joo, olen asunut siellä, mutta muuttanut pois alle 3V) on myös paljon ruotsinkielisiä.
Meneekö se niin, että kunnat ja kaupungit saavat jokaisesta oppilaasta tietyn määrän rahaa käyttöönsä? Eli että isoissa kouluissa rahaa on enemmän ja pienissä sitten vähemmän, ja että tämä jako perustuu juurikin siihen, miten paljon oppilaita on? Vai onko rahahana kiinni jostain muusta, kaupunkin tai kunnan päättäjistä vaikkapa?
Mikä määrä uusia asioita ymmärrettäväksi koulumaailman takana onkaan!
Ja M, voi että, mä liikutuin sun ajatuksista ja saamastasi palautteesta opena <3 Enpä olisi uskonut, että tämän postauksen kommenttiosiossa poraan näin usein haha!
Anna, Pohjanmaan vahvalla kaksikielisyydellä oli tosiaan luultavasti jotain tekemistä asian kanssa. Mutta olihan se silti melkoista luksusta järjestää parille oppilaalle mahdollisuus lukea ruotsia A1-kielenä ja kuskata heitä kunnan laskuun taksilla toisaalle ruotsin-tunneille. Oli vielä lama-aika: koko kyläkoulumme oli lopetusuhan alla (minun ollessani jo yläasteella se sitten lopetettiinkin) ja vihkoja piti lopulta ostaa itse, kun niitä ei enää koulusta saanut. Syksyisin sai puolikkaan kumin. Nyt nämä tällaiset säästötoimet tosin taitaa olla arkipäivää suurimmassa osassa kouluja?
Valtion tasolla ei ymmärtääkseni ole mitään tiettyä summaa per oppilas, kaupungin päättäjistä on useimmiten budjetointi kiinni ja kaupungista riippuen sitten koulun johdolla on enemmän tai vähemmän päätäntävaltaa siinä, miten rahat käytetään. Jollain tasolla budjetointi kaupungin eri koulujen välillä toki menee oppilasmäärän mukaan, mutta ei ole mitenkään selvää, että aina isossa koulussa olisi käytössä suhteessa enemmän rahaa, vaan voi olla täysin toisinpäinkin. Opetus kuitenkin itsessään on toki usein halvempaa järjestää isossa koulussa (ja isoissa ryhmissä), jolloin rahaa voi jäädä enemmän muuhun kuin palkkakustannuksiin.
Kiitos selvennyksestä. Tässä on kokonainen uusi ”maailma” ja sen lainalaisuudet otettavaksi haltuun, kun lapsi menee kouluun.
Upeaa, että uskalsitte valita ranskan! Englantia todella kuulee niin paljon, että sitä oppii kyllä myöhemminkin, halusi tai ei. Sen sijaan muiden kielten oppiminen kannattaa aloittaa varhain. Muistan suorittaessani ylipisto-opintojen työharjoittelua, että ohjaajani harmitteli, miten harjoittelijoilla ei ole enää ollenkaan kielitaitoa. Hän ei pitänyt englannin osaamista enää taitonsa vaan odotuksena. Englannin päälle kaikki kielet olisivat sitten sitä kielitaitoa. Ja kyllä, tuossakin kustannusalan paikassa sillä kielitaidolla olisi ollut todella iso merkitys.
Niinhän se tosiaan taitaa olla, että englanti on nykypäivänä oletus, loput sitten sitä kielitaitoa.
Toivomme kovasti, että lapsemme koulussa ranskan-ryhmä toteutuu!
Mä itse olen aloittanut ruotsin 3. luokalla. Englanti alkoi vasta 7.luokalla (olisi ollut mahollista jo 5. luokalta alkaen). Ja kuitenkin lukiossa oltiin ongelmitta samassa enkunryhmässä niiden kanssa, jotka oli aloittaneet sen jo 3.luokalla. Lukiossa luin lisäksi vielä lyhyen saksan. Englanti nimenomaan on helppo kieli, ei juuri väliä missä järjestyksessä sanoja viskoo peräkkäin ja kielioppikin on suht simppeliä (vrt ruotsi tai saksa).
Täällä Jyväskylässä A1-kieli on aiemmin ollut kaikille englanti. Molemmat lapseni ovat aloittaneet sen opiskelun 2. luokalla. Ensi syksynä A1 alkaa jo ensimmäisellä luokalla ja vaihtoehdot ovat englanti, ranska, saksa ja venäjä.
A2-kielen suhteen täällä on jo vuosia kestänyt espanja-buumi. Koko kaupungissa saatiin tälle vuodelle muodostettua yksi ranskan ja yksi venäjän ryhmä, kaikki loput A2-ryhmät opiskelevat espanjaa. :O Oma lapsi ei espanjalle lämmennyt, joten jätimme A2-kielen kokonaan valitsematta. Ehkä sitten yläkoulussa onnistuu esim. saksan opiskelu….
Mielenkiintoista kuulla näitä ikäisteni omia kokemuksia ja sitten nykylasten kieliopintomeininkejä ympäri Suomen (ja maailman)!
Hieno juttu, että Jyväskylässäkin varhennetaan kielten opiskelun aloitusta (ja näin kai taitaa olla koko Suomessa nyt, jos oikein ymmärsin) ja että kieliä on valittavaksi noin laajasti. Nämä buumit ovat myös jänniä! Tuolla joku aikaisemmin Helsingistä kommentoi, että heidän kaupunginosassaan on meneillään ranska-buumi ja että enkun-ryhmäläiset ovat pienempi porukka. Ja me taas saadaan jännittää, toteutuuko ranskan-ryhmä ollenkaan.
Ranska (vaikka suomen sana ranska on muuten minusta hurjan epäkaunis) on mulle maailman kaunein kieli. Hassua, miten ranskalaiset on osanneet loihtia kielen, jossa sekä kirjoitettu muoto että puhuttu on maailman kauneimpia.
Vaikkapa nyt sana beaucoup, paljon. Siis miten täydelliseltä tuo sana näyttää: BEAUCOUP. Ah. Ja sitten, sitä ei äännetä [beaukoup] vaan jotenkin bokuu. Ah, ah ja ah!
Niillä on myös nasaalit, mikä tekee kielestä heleän ja soinnillisen.
Niin että haluan sanoa: vaikka ranskaa ei tarvittaisiin koskaan missään, niin jo ranskasta itsessään saa tosi paljon elämänsisältöä sen estetiikan takia.
Hihii, ihanaa, että joku muu fiilistelen kielen KAUNEUTTA yhtä paljon kuin mä! Itse tosin rakastan etenkin suomenkieltä, ja sen kielen karua kauneutta ja murteiden kirjoa. Mun yksi lemppareista on pohjalainen käskymuoto marisemata (ole hiljaa, älä marise). Se kuulostaa ihan kreisiltä, kun sen sanoo oikein nopeasti!
Mutta ranska onkin sitten ihan omansa. Mulla on ihana ranskalainen ystävä vaihtoajoilta Hollannista. Mä voisin vain kuunnella hänen puhettaan, vaikka en mitään ymmärräkään. Vaikka hän kertoilisi verojärjestelmästä, kaikki kuulostaa niin kauniilta!
Hei vain. Kyselin aikaisemmin, jos saisi kielikuulumisia auttamaan oman lapsen kielivalinoissa, niin olisi hienoa. Tuliko teille ranska mukaan? Jos tuli miten on mennyt?
Anteeksi, sellainen kommentti on jostain syystä mennyt minulta ihan ohi. Tästä useampi muukin on kysellyt, joten asiasta pitäisi varmaankin kirjoittaa. Mitään erityistä sanottavaa ei kuitenkaan ole, sillä valitettavasti ryhmää ei saatu kasaan ja kieliopinnot ekaluokkalaisella alkoivat englannilla.