Tovi sitten lapsiperheellinen naapuri tuli vastaan pihalla (taisimme olla molemmat viettämässä omaa aikaa, eli viemässä roskia) ja kertoi päivän menneen tosi hyvin. Ilahduin ja kyselin tietenkin, mitä taikaa hän oli käyttänyt hyvän päivän aikaansaamiseen. ”En edes yrittänyt tehdä omia töitäni!”
Vastaus nauratti sillä vinksahtaneen huumorin tavalla, mitä tässä arjessa tarvitaan. Sillä ihan sama vinkki minullakin on tarjota etäkoulupäivien läpiviemiseen. Ja se ei tietenkään toimi kaikkien arjessa, mutta on ainut keksimäni keino, jolla tämän poikkeusarjen etäkouluineen ja -päiväkoteineen on saanut toimimaan auttavasti ja nyt tekemisen tahdin löydyttyä jopa ihan kivasti. Homma toimii minun vetovastuuvuoroillani niin kauan, kunhan en yritä itse saada siinä samalla mitään omia töitäni aikaiseksi.
Mutta muutamia muitakin kikkoja olen koittanut keksiä. Olennaisin on rytmin säilyttäminen. Meillä ei ole mitään etäyhteyden varassa toimivaa opetusta, vaan tehtävät tehdään omassa tahdissa. Nyt lapsen luokka on muutamaan kertaan vaihtanut kuulumisia Teamsin kautta opettajan johdolla, ja se on ollut itkettävän ihana ja tärkeä asia ihan sivukorvalla kuuntelijallekin. Oli miten oli, etenkin ekaluokkalaisen ollessa kyseessä, kouluhommat tehdään aikuisen vahtimassa tahdissa ja aikuisen opettaessa.
Tehtävien tekeminen siis aloitetaan aamusta. Mutta koska vapautta on, olemme myös käyttäneet sitä hyödyksi. Jos tänään tekee mieli tehdä enemmän matikkaa, sitten tehdään ja huomenna tehdään vähemmän. Ja jos perjantaina tehtävät ovat tehtynä kympiltä aamupäivästä, sitten ovat – viikonloppu!
Ulkona vietettyjen välituntien puolesta toitetetaan joka tuutista, mutta ollaan sitten varmasti valtakunnan ainut perhe, joka ei sellaisia harrasta etäkoulussa. En edes ymmärrä, miten 15 minuutissa on mahdollista saada koulullinen lapsia pukeisiin ja ulos ja taas sisään ja sisävaatteisiin. Koska kahden lapsen kanssa se ei ainakaan toimi. Ja sitten kun on vielä nämä kaupunkielämän ongelmiksi muuttuneet ihanuudet, muut ihmiset siellä ulkona. Joten ulkoillaan sitten urakalla muulloin kuin koulupäivien aikana, ja pidetään koulupäivissä taukoa tarpeen mukaan sisällä.
Koulupäivät alkoivat selkiytyä, kun aloin kirjoittaa jokaisen tehtävän erillisille post it -lapuille. Tein sen alkuun itseäni varten, mutta tajusin, että siinä samalla lapsi konkreettisesti näkee, mitä on tehtävänä ja huomaa työmäärän vähentyvän tekemällä.
Kirjoitan päivittäin toistuvat tehtävät yhden värisille post it -lapuille ja viikkotehtävät toisen värisille lappusille. Lätkäisen ne kiinni vitriinikaappimme oveen, josta lapsi saa tehtävän tehtyään siirtää lapun kaapin toiseen oveen merkiksi siitä, että tehtävä on tehty. Kuulin myöhemmin, että tälle tekniikalle on olemassa myös nimi: kanban. Sitä googlaamalla löytää lisää tietoa ja inspiraatiota.
Tärkeitä päivää rytmittäviä juttuja ovat myös koronapäiväkirjan pitäminen sekä HS:n Lasten uutiset.
Koronapäiväkirjan keksin lapselle tehtäväksi siinä vaiheessa, kun koulusta ei ollut vielä tullut minkäänlaisia ohjeistuksia etäkoulupäiviin. Päiväkirja on hyvää kirjoitustreeniä ekaluokkalaiselle ja samalla muisto tästä eriskummallisesta ajasta. Lapsen perässä aloitin myös itse vuosien tauon jälkeen kirjoittamaan päiväkirjaa. Suosittelen! On ihanaa ilman sensuuria tai mahdollisuutta korjata kirjoittaa ajatuksiaan ulos.
Helsingin Sanomien tuottama Lasten Uutiset taasen löytyy esimerkiksi YouTubesta. Nyt poikkeusarjen aikaan uusi jakso ilmestyy joka arkipäivä. Lähetyksissä käsitellään esimerkiksi koronaan liittyviä aiheita lastentajuisesti, faktapitoisesti, mutta ilman että lasta alkaa pelottaa. Soveltuu siksi myös aikuisille, joita uutistulva on alkanut ahdistaa!
Olen myös tässä poikkeuarjessa valtavan onnellinen, että lapset ovat nyt juuri sen ikäisiä, mitä ovat. Ekaluokkalaisella ei ole lopulta hurjasti tehtäviä (vaikka niihin saa kyllä suttaantumaan huonoina päivinä enemmän aikaa kuin koulupäivinä) ja osaan auttaa häntä. Vain kerran matematiikassa on tullut eteen uusi asia – loogiset palat – jonka jouduin itsekin googlata ennen kuin pystyin sen lapselle selittää.
Kuopus taas on sen ikäinen, että ymmärtää (ja melko usein onneksi myös malttaa) antaa isosikolle koulurauhan, eikä saa mitään ihan pöljyyksiä päähänsä sillä aikaa, kun koulupäivien ajan touhailee omissa leikeissään melko omillaan.
Jos tässä olisi vitosluokkalainen esiteini-ikineen ja matikankirjoineen sekä päässilmäinen taapero, olisin ihan pulassa.
Miten ne omat hommat sitten tämän kaiken keskellä oikein tulevat tehdyksi – siihen palaan omassa postauksessaan myöhemmin.
Mielenkiintoista kuulla, miten muilla ekaluokkalaisilla etäkoulu sujuu. Tästä huomasin että on joko koulussa tai koululaisessa eroa (epäilen että ennemminkin koulussa ja opetuksessa), koska meillä ekaluokkalainen on tehnyt koko päivän homman pahimmillaan puolessa tunnissa, tai alle. Tekee myös lähes kaiken itse, ilman aikuista… Pitääpä kysellä luokkakavereiden vanhemmilta kokemuksia, onko heillä kovin erilaista vai samanlaista. Ainakin tehtäviä tuntuu olevan kyllä ihan liian vähän, ja olisivatko sitten myös liian helppoja. Ehkä opettaja on ajatellut laittaa riman matalalle, ettei tule stressiä. Mene tiedä. Mäkään en tiedä mitä on loogiset palat, pitääpä googlata.
Kirjoahan on ihan valtavasti. Meidän ekaluokkalaisella puoli tuntia tulee täyteen jo siitä, että joka päivä on luettava 2 X 15 minuuttia kirjaa. Mä koen tehtävämäärän olevan sopiva, ja vaikka kaipaan jonkinlaista etäyhteyden välityksellä olevaa etäopetusta, tämä vapaa tyyli sopii meille, nyt kun tapa tehdä on löytynyt. Toinen juttu on sitten perheet, joissa ei voida töiden takia (tai voimavarojen tms. syiden) takia olla opetuksessa näin läsnä.
No siinä tuli heti eka selitys: meillä lukemista on joka päivä 10 minuuttia…
Meillä tokaluokkalaisille tehtävät tulee wilmaan, kolmasluokkalaisella Edisoniin jonka alla kaikkien eri aineiden tehtäväalustat. Meet- opetusta voi molemmilla olla 2 x 1 h / päivä + ainakin 1 h molemmilla itsenäistä työskentelyä tämän lisäksi. Ja kun asutaan okt niin lounaan jälkeen pitävät välillä tunnin riekkumisen trampalla, ilmavolttipatjalla tai takametsän majassa. Itse teen etänä mitä voin…
Kuulostaa mun mielestä ihanteelliselta tähän poikkeusarkeen: etäopetusta ja -yhdessäoloa luokan sekä open kanssa, mutta myös vapaampaa itsenäistä työskentelyä.
Hurjasti tsemppiä sinne tähän kummalliseen aikaan!
Aika samoja mietteitä! Paitsi että meillä 7- ja 10-vee ja teen kyllä töitäkin päivän aikana, lasten ehdoilla, mutta sellasen 5-6h saa ihan ok tehtyä, toki pidempää keskittymistä vaativaa huonommin. Mutta siis oon myös miettinyt et tän ikäisten lasten kanssa on kuitenkin helppoa, niin helppoa kuin tämä outo arki nyt kellekään on.
Niin ja mekään ei todellakaan ulkoilla päivän aikana, usein vasta myöhemmin iltapäivällä.
Toi kanban-tekniikka menee kokeiluun, kiitos!!
Oi, 5–6 tuntia, respect! Mä en tajua, miten en vain onnistu. Kuvia voin vielä editoida, kun siihen ei tarvita juurikaan aivoja, mutta esimerkiksi mikään kirjoittaminen ei vaan toimi. Tulee vain itku ja kurja mieli kaikille. Ja mä olen sentään aika monet vuodet työskennellyt himasta käsin, silloinkin kun puoliso on ollut lasten kanssa kotona perhevapailla. Mutta ei, ei onnistu nyt 😀
Haa, ei siis olla ainut ulkovälkätön jengi!
No, mulla on 5-luokkalainen, jonka matematiikan tehtävät on mulle jo liian hankalia usein. Molemmat vanhemmat kodin ulkopuolella töissä, joten pitää luottaa, että opettajat hoitaa. Etäyhteyksin opetusta on ja kontrolli oman opettajan ja joidenkin aineenopettajienkin kanssa vähintään kerran päivässä. Läsnäolopakollisia hangouts-puheluita yms. Pääasiassa sujuu hyvin, alkukankeuksien jälkeen. Alkuun työmäärä oli järkyttävä ja ahdistuin ja päivät lapsella venyivät. Annoin palautetta opettajille yhteisesti (sitä oli myös rehtori pyytänyt) ja heti helpotti. Lapsi on saanut myös opettajalta henkilökohtaista ohjausta esim. uuden matikan asian harjoittelussa. Käytännöksi on myös vakiintunut, että mies käy lounaalla kotona (onneksi se on mahdollista) ja tsekkaa tilanteen. Tämä on nyt yllättävän toimivaa. Ainiin ja minä teen iltaisin keittiön pöydälle seuraavan päivän aikataulun siltä osin, mikä on jo tiedossa. Puhelut, oppitunnit jne. Suurin osa ohjeista tulee kyllä vasta aamulla, enimmäkseen google classroomin tai hangoutsin kautta. Lapsi lukee ne sieltä itse. Ja ulkoilua on sitten kouluhommien jälkeen. Parasta meille niin. Ja sitten voikin olla monen tunnin ulkovälkkä.
Tosi kiva juttu, että teillä luokanopettaja ja aineopettajatkin ovat mukana koulupäivissä etänä joka päivä. Etenkin vanhemmalla lapsella, kun vaikka just niitä matikanjuttuja ei enää vanhemmat niin vain taida (enkä tarkoita vain itseni kaltaista matikkaurpoa, vaan kun metodit ovat muuttuneet ja tullut uusia juttuja sitten omien kouluaikojen).
Ja onpa ihanaa, että olette onnistuneet järjestämään niin että miehesi käy lounaalla kotona!
Meillä ekaluokkalainen tsekkaa omatoimisesti päivän tehtävät luokan kotisivulta (ennen kuin opet sai kotisivun pystyyn, tehtävät tuli Wilmaan ja mä laitoin joka päivä ne lapselle sähköpostilla). Meillä lapsella on siis käytössä oma padi (korona-ajan överi 8v. synttärilahja). Lapsi saa itse valita missä järjestyksessä tekee ja millä aikataululla, yleensä on hommat paketissa lounaaseen mennessä. Päivään mahtuu yleensä myös luokan Teams ja siitä tulee vähän aikataulutusta (ja voih, ekaa luokan yhteistä Teamsia viime viikon alussa kuuntelin kyyneleet silmissä, oli niin hellyttävää kun luokkalaiset ensin jännitti tilannetta ja ope sai nyhtää kuulumisia, hetken päästä oltiin jo ”ope ope” ja hurjasti asiaa lapsilla). Kouluhommien jälkeen lapsella on vapaus tehdä haluamiaan juttuja (yleensä joko telkkua, äänikirjaa, askartelua ja lähes aina videoyhteys kaverin kanssa, nyt ovat esim. ommelleet pikkupehmoja ”yhdessä”). Mä tsekkaan sitten lapsen tehtävät kunhan ehdin, yleensä päivän mittaan, kun pidän verryttelytaukoja tietokoneen edessä hengailusta. Joo ja lasten uutiset kuuluu lapsen päivään ja Jyrkin ja Neposen Hätäaputoimistonkin lapsi useimmiten katsoo Areenasta jossain vaiheessa.
Tämä toimii semiok (semi, koska välillä lapsi hajoilee ja tarvii aikuisen tsemppausta ja kummasti se tuntui alkuun tapahtuvan usein kun aikuisella on joku palaveri…mutta jotenkin pikkuhiljaa tuntuu että paremmin menee). Tehtävien tekemisessä lapsi on hurjan omatoiminen (hänellä on aika vahvat ”akateemiset” taidot pikkukoululaiseksi) ja osaa hanskata omatoimisen tehtävien tekemisen yllättävänkin hyvin. Ope on Teams-palaverien lisäksi tavoitettavissa viestein / videopuheluin ja lisäksi lapset saa open tekemiä opetusvideoita. Tämä oman open ”läsnäolo” on lapselle tosi tärkeää.
Ulkoilu on meillä tasan kerran päivään. Koska pitää ravata alas kerrostalon ylimmästä kerroksesta (vapaasti voi valita, että ottaako rapun vai hissin pöpöt), niin ei tosiaan juosta millään välitunneilla keskellä päivää. Lisäksi ongelma on myös ihmisten paljous, siksi yleensä mennään lähimetsään (jooei mihinkään leikkipuistoon tai koulun pihaan) ja talsitaan polkuja (viikonloppuisin lähimetsäkin on liian täynnä, mööh). Vanhempien palaveriaikatauluista riippuen ulkoilu on keskellä päivää / iltapäivällä tai sitten illalla työpäivän jälkeen.
Aikuisten työnteko, noh, se vaihtelee. Illat on aikalailla valitettavasti työaikaa, koska päivästä menee liikaa aikaa ruuanlaittoon ja kaikenmaailman ylimääräiseen höhään. Ajatustyötä kun pitäisi tehdä, niin aika haastavaa on välillä (helpointa tämä on itse asiassa kun lapsella on leikit kaverin kanssa videopuhelun välityksellä, silloin ei nimittäin aikuisilta yllättäen haluta yhtään mitään :)). Palaverit onnistuu aikasta hyvin nykyisellään sentään.
Ihana omatoiminen ekaluokkalainen teillä siellä! <3 Meillä on vanhempieni vanha padi, josta olen nyt ollut tavattoman iloinen. Moni tehtävä kun vaatii kuitenkin nettiä, eikä meillä ole puhelimien lisäksi kuin minun tietokone, jota varjelen vain omassa käytössäni. Padilla on nyt voinut soittaa myö videopuheluita, kun on kivempi nähdä kaverin naama isompana 🙂
Luokan yhteiset Teamsit ovat saaneet kyyneleet silmiin täälläkin! Ja samaten muutaman aineopettajan tekemät opetusvideot! Mahtavaa heittäytymistä ja hurjan hauskoja videoita <3
Tsemppiä arkeen sinne!
Meillä ekaluokkalainen saa tehtävät joka aamu koululta saadulle padille clasroomiin. Siellä aamunavaus video ja tehtävänannot monesti myös videoina. Tehtävät palautetaan padilla. Jos vaikka kirjoittaa vihkoon ni nappaa kuvan ja palauttaa. Tai monesta aineesta tekevät omaa kirjaa bookcreatorilla.
Meille ei ole tullut aikasuosituksia lukemisen suhteen. Ekapeliä olis kulma hyvä pelata 15min päivässä.
Välilllä tehtävät tehtynä jo n.45min ja joskus menee taukoineen pari tuntia.
Käydään välkällä pihalla kun asutaam ekassa kerroksessa ja jostain syystä muut talossa asuvat lapset ei oikeestaan ulkoile ikinä tuossa mein pihassa.
Yhteinen aamunavus kuulostaa tosi kivalta tavalta aloittaa päivä. Ja tuo rytmiä niidenkin lasten arkeen, joissa vanhemmat eivät syystä tai toisesta voi olla niin läsnä.
Meillä toimii mielestäni hyvin etäopetus 1luokkalaisella. Vähä ennen kasia aamulla tulee wilmaviesti, mihnä kerrotaan päivän työt, lukujärjestyksen mukaisesti.
Esim. matematiikan opetus löytyy youtubesta, missä opettaja käy sen kappaleen opetuksen ja esimerkit. Aukeama + mökki tehtäviä, mihin menee n.15-20min, kun meidän tenava osaa ja tykkää matikanlaskuista.
Äidinkielestä tulee aapisesta ja meidän kohdalla joka päivä erityisope soittaa tiettyyn kellonaikaa ja kuuntelee, kuinka menee.
Äidinkielen työkirjasta tulee muutama tehtävä ja näistä (matikan ja äikän) tehtävistä kuva opelle klo 14.00 mennessä ja opettajalta tulee aina takas ihania palautteita oppilaalle <3
Lisäksi ympäristötiedosta tulee kerran viikossa jotain tehtävää, tänään oli esimerkiksi tehtävänä piirtää ja kirjoittaa kuvan alle, mitä meillä kotona kierrätetään. Lapsi piirsi vaatteita, maitopurkin, ananas tölkin.. tästä sivusta myös kuva opelle tänään.
Liikunnasta on ollut mm.tehdä lumiukko pihalla, etsiä pihalta tai lähimetsästä risuja ym.sopivia juttuja, ja tehä niistä joku piirros (silloin ei ollut lunta 🙂 ) .
Englannin ope tekee myös youtubeen opetusvideoita, ja ollaan nyt kevään aikana opiskeltu eläimiä, värejä, pääsiäissanastoa..
Niin ja luokanopettajalta tulee joka aamu vielä "aamupiirin satutuokio", mitä meillä odotetaan innokkaasti 🙂
Äidinkielen tehtävinä on ollut myös sanomapron tehtäviä (silloin ei tule kirjasta) sekä meidän suosikiksi noussut lukulumo 🙂
Lukulumon äänikirjoja meillä koko perhekin nyt nauttii niistä. Eilenkin kuuntelimme yhdessä yhden pitkän kertomuksen 🙂 ja lapsi saattaa kuunnella pitkin päivää niitä.
Mutta meillä koko perhe tykkää etäopetuksesta, kuinka hyvin kaikki on mennyt ja kuinka taidokkaasti ja 100% opettajat ovat tässä mukana.
Myös koulunkäynninohjaajat soittelevat oppilaille ja auttavat tehtävissä oppilaita päivittäin, kuka tätä tarvii.
Näin siis Vähässäkyrössä 😉
No siellä mun kotikonnuillahan kuulostaa poikkeusarki sujuvan koulun suunnalta ihan superhyvin! Hieno juttu. Aamupiirin satutuokio on varmasti odotettu ja mielekäs juttu lapsille <3
Opettajilta tuleva palaute on kyllä hurjan tärkeää. Toivottavasti jokainen lapsi sitä saisi.
Meillä ekaluokkalaisella oli melko paljon tehtäviä ensimmäiset pari viikkoa. Vanhemmat antoivat opettajalle palautetta, että kaikkien hommat venyvät pitkälle iltaan, kun ekaluokkalainen tarvitsee vielä paljon ohjausta ja neuvoa ja samalla pitäisi omatkin työt saada tehtyä. Opettaja tähän vastasi, että oli antanut tehtäviä sen verran kuin mitä he tekisivät normaalin koulupäivän aikana koulussa ja totesikin, että onhan se eri asia tehdä tehtäviä koulussa opettajan ohjauksella kuin etäkoulussa kotona.
Nyt tehtäviä on ollut kohtuudella. Niin, että koululaisen hommat saadaan tehtyä noin neljässä tunnissa, sisältäen ruokatauon sekä mahdollisen pienen ulkoilun. Kuten on koulussakin ruokatauko ja välitunteja 🙂
Opettajan ohjeet ovat parantuneet koko ajan ja koululainen osaa itse pedanetistä katsoa, mitä tehtäviä päivä sisältää. HS:n Lasten uutiset kuuluu jokaiseen päivään 🙂 Äikän ja matikan tehtäviä tehdään kirjoista, mutta myös käyttämällä esimerkiksi äidinkielessä Otavan maailmaa, jossa on digitaalisia tehtäviä sekä matikkapädillä tehdään matikan tehtäviä.
Näiden lisäksi liikuntaa ja pieniä kädentaitoja sekä ympäristöoppia. Nyt opettaja otti käyttöön myös WhatsAppin, jonka kautta oppilaat voivat kuvina palauttaa opettajalle tehtäviä ja voivat helpommin ottaa yhteyttä, esimerkiksi laittamalla ääniviestin. Opettaja painottaa, ettei meidän vanhempien tehtävä ole opettaa. Se on edelleen koulun ja opettajan tehtävä, myös tässä tilanteessa.
Mie saan pääsääntöisesti omat työni tehtyä klo 8-14 välillä. Onneksi olen osittaisella hoitovapaalla ja teen vain kuuden tunnin työpäiviä 🙂 Ei ole vielä kertaakaan tarvinnut jatkaa omaa työpäivää esimerkiksi alkuillasta miehen tultua kotiin.
Kirjoittelin jo muutama viikko sitten omaan blogiini Kolmen E:n arjesta eli etätöistä, etäopiskelusta ja eristyksestä. Menemme edelleen aika pitkälti samalla rytmillä kuin tuolloin 🙂
https://hennahelena.fi/kolmen-en-arki-etatyot-etaopiskelu-ja-eristys/
Jaksamista kaikille sinne omien arjen pyöritysten keskelle <3
Osittainen hoitovapaa on kyllä mahtava juttu, etenkin nyt! Meillä puoliso on myös osittaisella, ja se on helpottanut tosi paljon arkea, jossa vaihdellaan kotikipparivuoroa sitä mukaa, miten hänellä on työvuorot.
Itselläni alkuun valui iltoihin ja öihinkin hommat, välillä edelleen, mutta nyt rytmi vihdoin alkaa löytyä. On vain pitänyt hyväksyä, että tuottavuus ei ole samanlainen, ei tehtyjen hommien määrissä ja eikä laskutettavissa duuneissa.
Meillä samanikäiset lapset kuin teillä ja just tänään mietin, että onneks tää tapahtuu nyt, eikä pari vuotta aiemmin tai myöhemmin. Lapset on vielä sen verran pieniä että oman perheen seura riittää (yllättävän) hyvin. Toisaalta sen verran isoja että käyvät välkällä omassa pihassa tai takametsässä kahdestaan (tästä instassa kommentoinkin aiemmin että onneksi asutaan täällä väljemmillä vesillä) ja osaavat esim ottaa välipalaa itse.
Ekaluokkalainen tekee ehkä pari tuntia kouluhommia päivässä, pääosin kirjoista tai nettialustalla, liikka ja jotkut open antamat kotihommat tai kädentaidot tähän päälle. Opetusta ei ole, paitsi muutaman minuutin wa-videoita. Just sovittiin että ope soittaa kahdesti viikossa ja käyvät lukemista & kirjoittamista läpi.
Homma on kehittynyt ja monipuolistunut koko ajan.
Miehen kanssa tehdään molemmat töitä kotona, mulla onneksi 6 h työpäivä niin jää aikaa myös lapsille. Toinen voi tehdä alakerrassa rauhassa hommia (yleensä mies, jolle etätyöhön siirtyminen on ollut isompi hyppäys).
Onhan se toki aika säätöä samalla pöydällä tehdä töitä ja käydä koulua, mutta tähän asti on selvitty ihan ok.
Lisäksi mulla muutenkin osa työtehtävistä on illalla virka-ajan jälkeen, niin pidän joskus taukoa päivällä.
Ilman lasten omatoimisia ulkovälitunteja ja toisinaan liian pitkäksi venyviä ruutuaikahetkiä tulisin kyllä hulluksi
Toivottavasti syksyllä päästään kakkoselle ja eskariin normaalitilanteessa!!
Se on kyllä ollut ihana huomata, miten etäopetus on monipuolistunut koko ajan. Itse koen hurjan tärkeäksi, että opettajaan on edes jonkinlainen etäyhteys, ja onneksi sellainen on saatu.
Kuuden tunnin työpäivä juuri nyt on kyllä onni – samaten kuin olla yrittäjä, jolla on mahdollisuus laskea työmääriään alas (vähän pakollakin, kun töitä hävisi) mutta silti luottaen, että töitä kyllä on edes sen verran, että tästä läpi mennään.
Opetan ekaluokkaa ja omat lapset ovat 2.lk ja viskari. Kyllä tän silleen pyörittää että hyväksyy 50% suorituksen sekä äitinä että opena. Selkeästi hankalampaa on nyt, kun pidän omia miittejä päivittäin oppilaille. Oma lapsi ei pysty etenemään lainkaan itse vielä. Parhaimmillaan on osa tehtävistä tehty ap ja voin laittaa lapset pihalle pariksi tunniksi. Silloin saa keskittyä rsuhassa suunnitteluun ja tehtävien tarkistamiseen. On päiviä ja päiviä. Paljon on ollut hyvää tässä kuitenkin.
Joo, siinä vaiheessa, kun ymmärsin laskea rimaa, alkoi helpottaa. Kukaan ei odota, että vastaan sähköposteihin kello 01 yöllä.
Hurjasti tsemppiä sinne!
Meillä on 3-luokkalainen ja 4-vuotias. Koululaista opetetaan aamupäivisin videopuhelun välityksellä 9-12 ja aamupäivään sisältyy yksi 45 minuutin välitunti. Lisäksi kotitehtäviä tulee melko reilusti ja hän tarvitsee näissä tukea yllättävän paljon – milloin tehtävänanto on epäselvä, laitteet ei toimi, tai läksyt ovat unohtuneet. 4-vuotias oli ekat viikot ihan poissa tolaltaan ja hän kaipasi käytännössä koko ajan jomman kumman vanhemman leikkikaveriksi. Nyt tilanne on rauhoittunut ja hän on jo enemmän oman touhukas itsensä – innostuu leikkimään itsekseenkin mielikuvitusleikkejä, askartelee, yms. Hankalaa tämä työpaikan, päiväkodin ja koulun yhdistäminen kuitenkin on edelleen ja oma keskittyminen on minimissä. Minun pitäisi pystyä työssäni syventymään (lukemaan ja kirjoittamaan) ja keskeytykset ja häröily ympärillä on myrkkyä. Miehen työ onnistuu paremmin, koska hänen työnsä sisältää enemmän ns silppua – ehkä hänellä on myös parempi keskittymiskyky… Meillä muuten pidetään tuo välitunti sisällä päivisin ja illalla töiden jälkeen ulkoillaan. Asutaan keskustassa, joten ihmisiin kunnon etäisyyden pitäminen on vaikeaa. Viikonloppuisin yritetään retkeillä (aamulla aikaisin) jonnekin väljemmille vesille. On tullut todettua, että sisälläkin voi liikkua – omat sekä lasten ikätasoiset ohjatut liikuntatunnit on paljon käytössä ja ne ovatkin muodostuneet itselleni jonkilaiseksi henkireiäksi.
Voi kyllä, niin tuttua tuo, että lukemiseen ja kirjoittamiseen syventyminen ei todellakaan onnistu, jos koko ajan joko häröilee ja keskittyy. Itse pystyn tehdä mun kotivetovastuuvuoroina just vaikka kuvaeditointia, johon ei aivoja niin paljon tarvitse, mutta kirjoitushommat jätän suosiolla päiviin, kun puoliso on vetämässä etäkoulua ja -päiväkotia.
Me ollaan myös löydetty (pakon edessä) sisäliikkuminen ihan eri tavalla nyt! Lapset ovat aina olleet sellaisia marakatteja, että vaikkapa katossa roikkuvat renkaat ovat aktiivikäytössä, mutta nyt meillä on viikko-ohjelmassa online-perhejumppa, minkä lisäksi ostin jäsenyyden online-joogaan. Nyt mietin, että onko mitään järkeä sitten vakkarisalin auetessakaan enää käydä siellä, kun nyt voin napsia kotiin parhaita paloja sieltätäältä, eikä mene matkoihinkaan aikaa 🙂