
Viime keväänä etuhampaisiini alkoi ilmestyä värjäytyneitä kohtia. Hampaissani olevien läikkien sävy tummeni ja koko suureni hiljalleen, ja lopulta kesän aikana huomasin vältteleväni hymyilyä. Opettelin hymyilemään huulet yhteen puristettuna, ja nauraessani vedin käteni suun eteen.
Olen ajatellut, että minulle ulkonäöllä ei ole niin suurta väliä. Paskat. Sain huomata, että kyllä on, kun ulkokuori ei enää olekaan se, mitä omakseen kokee. Tuntui, että näytin ihan epäterveeltä hampuusilta, joka vetää norttia korsteenina ja vähät välittää hampaidensa kunnosta.
Aloin miettiä hampaitani koko ajan. En laittanut huulipunaa, ettei huomio keskittyisi suuhuni. Pesin hampaitani maanisesti, mutta läikät sen kun syvenivät. Suudellessakin huomasin harhautuvani ajattelemaan, miten ällöttävältä hampaani näyttävät.
Tajuan kyllä itsekin, että ei tilanne toki ollut paha. Hampaani ovat terveet, niissä oli vain värjäymää. Mutta jotenkin kolhu tuli sellaiseen osaan ulkonäköä, johon muuten olen ollut tyytyväinen. Kaikki lähtee hymystä, mutta nyt pidin suuni mieluummin viivana. Vähensin kahvin juomista entisestään, jätin teetauon pois työpäiviä jakamasta ja punaviiniinkin tuli ikävä tumma sivumaku.
Sitten päätin, että asialle on tehtävä jotakin. Haluan hymyni takaisin! Varasin ajan hampaiden valkaisuun, vaikka hippi sisälläni tuhahteli moiselle turhuudelle ja jännitin, miten suuni ja hampaani reagoivat käsittelyyn.
Hampaiden valkaisua varten varasin ohjeiden mukaisesti ensin ajan hammaslääkärille hammastarkastukseen sekä suuhygienistille puhdistukseen. Tarkastuksessa jo hammaslääkäri totesi, että hampaideni värjäytymät ovat sellaisia, jotka kyllä lähtevät ihan soodapuhdistuksellakin. Ai että millä?
En ollut koskaan kuullutkaan soodapuhdistuksesta, mutta se kuulosti hyvältä. Se on valkaisua hellävaraisempi keino, sillä puhdistus tehdään mekaanisesti pyöreillä kalsiumkarbonaattihelmillä. Samaisella aineella siis, jota käytetään esimerkiksi kalkkitableteissa tai elintarvikkeissa happamuudensäätöaineena. Koska käsittely on hellävarainen, sen voi toistaa vaikka kahden kuukauden välein, jos niikseen tulee.
Soodapuhdistus ei valkaise kuten hampaiden valkaisu, vaan ainoastaan poistaa hampaan pinnalla olevia värjäymiä. Se sopi minulle paremmin kuin hyvin. En kaivannut – ainakaan vielä – valkoisempaa legorivistöä, vaan sen vanhan tahrattoman purukalustoni takaisin!
Suunnitelma vaihtui siis lennosta, ja hammastarkastuksen jälkeen hammashygienisti teki minulle muun puhdistuksen ohessa myös soodapuhdistuksen.
Kasvoilleni laitettiin paperi, joka jätti vain suun näkyviin, ja huuleni pingotettiin erilleen muovisella muotilla. Sitten suuhygienisti kävi hampaani läpi laitteella, joka oli ikään kuin pieni painepesuri, jonka pesuvedessä oli mukana kaliumkarbonaattia. Se ei sattunut lainkaan tai tuntunut edes etäisesti ikävältä. Toimenpide kesti noin 20 minuuttia. Jo puolivälissä toimenpidettä suuhygienisti totesi, että värjäytymät etuhampaista ovat lähteneet.
Silti en epäuskoisena voinut kuin purskahtaa helpottuneeseen itkuun, kun puhdistuksen jälkeen sain kurkata peilistä. Tunnistin hampaani taas omakseni! Ne eivät ole Hollywoodin valkoiset, mutta ne ovat minun hampaani; tahrattomat ja ihanat hampaani. Hintaa soodapuhdistukselle tuli paljon vähemmän kuin hampaiden valkaisulle olisi tullut. Minä kävin Megaklinikalla täällä Helsingissä, ja maksoin soodapuhdistuksesta 50 euroa.
Miten tavattoman onnelliseksi niinkin pieni asia kuin muutaman tahran poistaminen hampaista voi tehdä. Minä sain hymyni takaisin.
Mun hammaslääkäri pyörittelee tummentumat aina lopuksi sellasella jollain hiontalaikan tyyliin toimivalla pallopäällä, aina on kaikki lähtenyt enkä oo edes miettinyt että se ois joku lisäpalvelu kun on aina tehty hammastarkastuksen yhteydessä. Onkohan se joku eri käsittely kuin mistä tässä kerrot.. Oon miettiny että sellainen pitäis saada kotiin, vois kerran kuussa pyöräytellä legot paraatikuntoon :). Mut jos se on joku hiontajuttu niin sitä ei varmaan voi kovin usein tehdä..
Taidan tietää, mitä ”hiontalaikkaa” tarkoitat. Joku hammaslääketiedettä paremmin tunteva varmaan voi kertoa, mikä sen nimi on 🙂 Mutta tämä postauksessa kertomani soodapuhdistus ei ole sama asia. Soodapuhdistuksessa hampaiden pinnalle siis suihkutetaan paineella kaliumkarbonaattivettä. Ja käsittely kestää tovin.
Mutta hitsi vie joo, olisipa mahtavaa voida aina tarpeen vaatiessa kotonakin pöyritellä hampaan paraatikuntoon! Nyt hampaat ovat pysyneet ilman värjäymiä, vaikka soodakäsittelystä on kuukauden verran aikaa ja punkkua, kahvia ja teetä on tullut juotua 😀
Tähän vielä lisäkommenttina, että jauhepuhdistuksessa käytetään värjäymän voimakkuudesta riippuen hienojakoisempaa jauhetta, esimerkiksi erytritolia tai hiukan karkeampaa soodaa, siis natriumbikarbonaattia (ei kaliumkarbonaattia). Etenkin vielä tuolla hienojakoisemmalla jauheella tehty puhdistus on todella hellävarainen ja voidaan todella uusia tiheästikin, soodaa en itse käyttäisi välttämättä kahden kuukauden välein, karkeudessa kun on suuria eroja, molemmat kuitenkin erittäin tehokkaita plakin ja värjäymän poistoon.
Aiemman kommentoijan mainitsema hiontainstrumentti lienee kiillotuskärki poraan, silottaa hampaan pinnan karheuksia ja poistaa värjäymää siltä kohdin, mihin kullakin eri mallisella kärjellä ylettää. Jauhepuhdistin on tässä lyömätön, kun paineella tuleva jauhe pääsee pienimpäänkin rakoon ja koloon.
Kiitos lisäyksistä 🙂 Mä sain paikan päällä käsityksen, että puhdistuksessa käytettiin juurikin soodaa (puhuin suuhygienistille siitä, miten kotona saan vaikka lieden puhdistettua parhaiten soodalla), mutta Megaklinikan sivuilla lukee sitten tuo kaliumkarbonaatti. Ja tuo hoidon toisto vaikka parin kuukauden välein oli siis suuhygienistin tai hammaslääkärin sanoma, en nyt muista, kumpi sen siinä peräkanaa tehdyn tarkastuksen ja puhdistuksen aikana sanoi.
Oli miten oli, olen super iloinen, että löysin soodapuhdistuksen! Sille (valitettavasti) tulee varmasti jatkossakin käyttöä, joten hienoa tietää, että melko pahatkin värjäymät saa sillä lähtemään nopeasti ja kivuttomasti.
Sori en voi olla puuttumatta tähän näin jälkikäteen. Sooda on kalSiumkarbonaatti ei kaliumia. Ettei kukaan ala kaliumia sekoittamaan soodaan.
Totta, hyvä että huomasit kirjoitusvirhepahoisen.
Tuli mieleen tämä kirjoitus, kun itse kävin juuri suuhygienistillä samassa toiimenpiteessä. Ihmettelin miksi kummassa hampaani näyttävät harmaille ja hampaiden juuriin oli ilmestynyt tummia viiruja, vaikkaen juo kahvia, punaviiniä enkä polta. Syyksi paljastui rautajuoma, jota olen litkinyt syksystä asti! Sain ohjeeksi käyttää pilliä ja huuhdella suu hyvin aina raudan jälkeen. Vinkiksi siis sullekin!
Oho, no kappas! Tämähän voisi hyvinkin selittää munkin hampaiden yhtäkkiä ilmestyneet värjäymät. Minäkin kun noihin aikoihin otin rautani rautamehuna. Nyt tummentumat ovat pysyneet poissa, kun käyttämäni rautavalmiste on tablettimuodossa ja muuten elämäntapani ihan samanlaiset. Kiitos vinkistä siis! Jos ja kun rauta-arvot kohdilleen saatuani alan käyttää taas mehua rauta-arvojen tasapainon ylläpitämiseen, pitääkin muistaa tämä.