©Lahiomutsi Lastenhuone Vanha Nojatuoli Aidin tuoli-6072

Minä en ole leikkijä. Olen äitinä tekijä, seikkailija ja yhdessä kokija, mutta sellaisiin lastenhuoneen lattialla kökkien tapahtuviin mielikuvitusleikkeihin en vain taivu. Eikä siinä mitään, jokaisella vanhemmalla on vahvuutensa, eikä omaa erikoisosaamisaluettani ole pitkiä aikoja kestävä leikkikahvin hörppiminen tai pikkuautojen holtiton rallikolarointi. Mies on niissä toimissa onneksi paljon minua taitavampi.

Silti tietenkin tahtoisin viettää aikaa lasten kanssa myös siellä lastenhuoneessa. Luin keväällä Satun kirjoituksen siitä, miten hän oli järjestänyt sohvan verran omaa tilaa lapsiensa huoneeseen. Sohvalla voi sitten lukea vaikka kirjaa – olla läsnä tehden omia juttujaan. Oi kuinka nerokasta, mietin. Kunnes tajusin, että sellainen äidin oma paikka löytyy kyllä meidänkin lastenhuoneesta.

Lastenhuoneemme nurkassa nilkkojaan ojentelee vintageliikkeestä hankkimani 50-luvun nojatuolikaunokainen, jonka vanha verhoilu on saanut ylleen uuden tummasävyisen verhoilukankaan. Jotenkin heti lastenhuoneen remonttia suunniteltaessa mietin, että tuossa ikkunanurkkauksessa on mitä mainion paikka lökötuolille. Paikka, jossa olla, lukea satuja ja antaa kuluneen päivän tasoittua iltaa kohden.

Elon myötä satukirjojen lukuun paremmaksi paikaksi on osoittautunut sohvamme tai parisänkymme, joihin mahdutaan kainalokkain koko sakki. Ja iltasadut luetaan kerrossängyn vieressä. Mutta lastenhuoneen nojatuolista on tullut minun paikkani, jossa istun neuloen, lukien ja välillä tarpeen vaatiessa konettakin naputtaen.

Ajattelin nojatuolin olevan enemmänkin aikuisten juttu, mutta etenkin vanhempi lapsista tykkää kiivetä nojatuolin syleilyyn silloin tällöin. Siinä hän istuksii lukien, piirrellen tai ihan vain maailmaa pohdiskellen.

Kun minä valtaan nojatuolin, olen lähellä lapsia ja osana heidän leikkejään, mutta silti omalla mukavuusalueellani. Yksi ihanimmista asioista tässä vaiheessa äitiyttä on se, että minua kyllä kaivataan lähelle, mutta minun jakamatonta huomiotani ei enää janoita niin kyltymättömästi. Voimme olla yhdessä, mutta omiamme touhuten. Niin, eikä minun tarvitse nököttää selkä rytyssä lastenhuoneen lattialla.

Muun muassa tästä äidin omasta nojatuolista aion kertoa myös Habitare-messuilla, jotka järjestetään tällä viikolla täällä Helsingissä. Olen puhumassa perjantaina kello 11.30 omista vinkeistäni lastenhuoneen sisustukseen Habikids-alueella. Tuo alue on erityisesti lapsiperheitä varten suunniteltu, ja sieltä löytyy muun muassa erilaisia työpajoja ja levähdyspaikkana toimiva Toukan valtakunta.

Toivottavasti nähdään siellä! Jos vain ehdin, aion oman puheenvuoroni jälkeen etsiä messuilta inspiraatiota myös vessan ja kylppärin remontointiin. Josko vaikka lähivuosien aikana saataisiin nekin osat kodistamme muokattua viihtyisiksi ja lapsiperhearjessa toimiviksi.

Jaa: