Ateneumissa järjestetään huomenna lauantaina kokoperheen kulttuuririento, Ateneumin Lastenfestarit. Ehdin jo harmitella, että se ei mätsää perheemme aikatauluihin, kun ilokseni sain kutsun tutustumaan tapahtumaan minikoossa jo etukäteen. Kävimme siis eilen iltasella taideseikkailemassa lasten ja ystävämme Marikan kanssa Ateneumissa, ja pääsen kerrankin kertomaan teille kivasta tekemisvinkeistä etukäteen.

Ateneumin Lastenfestereilla on meneillään olevien näyttelyiden lisäksi rutkasti ohjelmaa, jossa mennään pienet kulttuurikokijat edellä. Työpajoissa saa piirtää oman pinssin ja kokeilla monotypiaa painamalla kuvan kangaskassiin. Museovieraat voivat myös nauttia Tapahtui kerran taikahuilussa -lastenoopperasta ja kulkea Ateneumin Skissi-kissan kanssa opastetun kierroksen. Kaikki tämä ekstrahupi kuluu normaalin pääsylipun hintaan, ja alle 18-vuotiaathan pääsevät aina ilmaiseksi Ateneumiin.

Museon käytävillä ja taideteosten joukossa seikkailee nykyään tosiaan Atenuemin oma maskottikatti, Skissi-kissa. Nimessä on hauska sanaleikki, sillä opin eilen, että skissi tarkoittaa Atenumin kissin lisäksi luonnosta, eli taideteoksen suunnitelmaa.

Lipunmyynnistä saa halutessaan mukaansa opaskirjasen Skissin taidekierrokselle, jonka voi käydä läpi omalla pikkuporukalla. Kierrokselle on valikoitu museosta seitsemän teosta, joita jäädään tutkailemaan hivenen pidemmäksi ajaksi Skissin esittämien kysymysten johdattelemina. Mitähän esimerkiksi Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli -teoksessa tapahtuu lapsen silmin? Tai kuka osaa ottaa parhaiten samanlaisen ilmeen kuin Helene Schjerfbeckillä on hänen omakuvassaan, menneiden aikojen selfiessä?

Ateneumissa on nyt selkeästi panostettu siihen, että lapsiperheetkin tuntisivat olonsa tervetulleiksi kansallisaarteiden keskelle. Vaikka en tahtoisi muistella pahalla menneitä, mielessä ovat yhä ne esikoisen vauva-aikana vaunukansan keskuudessa kulkeneet huhut ja kokemukset siitä, miten nyrpeästi Ateneumissa suhtauduttiin siihen elämään, jota eittämättä tulee museon käytäville lapsiperheiden myötä.

Itse en onneksi ole koskaan kokenut olevani epätoivottu museovieras pienien seuralaisteni kanssa, tai sitten olen ollut vain niin röyhkeästi välittämättä, että en ole edes huomannut nyrpistelyä. Olemme käyneet Ateneumissa ainakin kerran tai pari vuodessa muksujen kanssa. Niistä taidekokemuksista on saanut irti ihan erilaisia näkökulmia, kun aikuissilmien lisäksi mukana on ollut kaksi silmäparia, jotka katsovat maailmaa uteliain ja kirkkain silmin. Silti huomaan ikivanhojen huhujen tekevän yhä vähän varovaiseksi. En ole kokenut olevani Ateneumissa epätoivottu vieras lasten kanssa, mutta en erityisemmin tervetullutkaan. Toisin kuin vaikka Kiesmassa, jossa on aina tuntunut luontevalta, mutkattomalta ja tervetulleelta käydä muksujenkin kanssa.

Mutta se menneistä! Nyt selkeästi Ateneumissa pyritty pyyhkimään loputkin pölyt asenteiden päältä ja herätty siihen, että ketkäs niissä museoissa tulevaisuudessa käyvät, jos eivät ne elämää, olemista ja kulttuuria opettelevat lapset. Tämän myötä toivottavasti tulevaisuudessa moni perhe löytää paremmin myös Ateneumin taidepajoihin, joita järjestetään joka lauantai. Ne ovat niin upeita, että saavat minut aina vähän tuhrustamaan onnenkyyneleitä, kun moista lapsille järjestetään.

Tänä syksynä Ateneumin launtaisissa taidepajoissa lapset pääsevät kokeilemaan esimerkiksi kartonkigrafiikkaa, pastellimaalausta, huovutusta, korupajaa ja guassimaalausta. Pajoja suositellaan yli 3-vuotiaille. Taidepajojen ja huomisen Lastenfestarin lisäksi kannattaa tutkailla kalenterinsa menoja 24.10. ja 12.12., jolloin Ateneumiin on ilmainen sisäänpääsy.

Tervemenoa tekemään taiteesta omaa, ihan koko perheenä!