Kaupallinen yhteistyö: Hotel Sveitsi, Primehotels

Kaikki kuulostaa hauskalta, kaikille! Näin totesivat lapset, kun alkuviikosta kävimme vielä läpi, mitä tulevalta kahden yön reissulta on odotettavissa. Saimme kutsun tutustumaan viime syksynä täysin uudistettuna avattuun Hotel Sveitsiin, ja pieni reissu ihan vain perheen kesken oli tarpeellinen väliaika ja tilannekatsausmahdollisuus rytinällä käynnistyneeseen arkeen.

(Samalla tulin todenneeksi, että esikoulu on hyvää harjoittelua tulevaa koulua varten myös meille aikuisille. Viime keväänä reissupäiviä sovittaessa ei tullut mieleenikään, että toisin kuin päiväkodista, eskarista ei noin vain ole suotavaa olla pois. Onnekseni eskarissa aikataululieka ei kuitenkaan vielä ole niin tiukka kuin sitten koulussa tulee olemaan. Meillä on siis vuosi aikaa opetella elämään vanhempina virastokellojen mukaan.)

Niinpä matkasimme maanantaina lähijunalla 40 minuutin matkan verran lomakohteeseemme Hyvinkäälle. Juna-asemalta oli muutaman kilometrin kävelymatka itse hotellille, mikä sopi reissun teemaan loistavasti. Perässä kiskomamme matkalaukku kun oli täynnä sporttipöksyä, collegetakkia, lenkkaria sekä uikkareita, ja tarkoituksenamme oli viettää perheloma, jossa olisi hyvässä tasapainossa hien pintaan saavaa aktiviteettia ja mieltä paijaavaa lepoa.

Hotel Sveitsin nimi viittaa alueeseen, johon hotelli perustettiin vuonna 1974. Tuo alue on virallisiin karttoihinkin merkitty Sveitsinä. Kaupunginosan nimi juontaa juurensa 1800-luvulle, jolloin kruunuvouti osti alueella sijainneen Härkävehmasmäen tilan huvilakseen ja päätti, että tästä eteenpäin huvila-alue kantaa nimeä Schweiz, Sveitsi. Tarina tietää kertoa, että inspiraation nimitykselle kruununvouti sai maaston muodoista. Oli miten oli, niin Suomi sai oman Sveitsinsä, Hyvinkään Sveitsin.

Me aloitimme Sveitsi-ilottelumme SuperPark Sveitsistä. Se on yksi Hotel Sveitsin kyljessä olevan viihdekeskuksen palveluista. Etenkin muksujen kanssa tällainen vaivaton paikasta toiseen liikkuminen on ihanaa. Talvellakaan ei tarvitse ähisten pukea toppakamoja niskaan ja pois, kun siirtyy sisäkohteesta toiseen. Sen kun vaan sujahtaa paitahihasillaan hotellilta viihdekeskuksen puolelle ja takaisin.

Jos en nyt ihan väärin muista, tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin SuperParkissa. Ja sehän oli ihan kreisin kiva! Oikeasti sellainen koko perheen aktiviteettipuisto, jossa sekä aikuiset että lapset temmeltävät menemään sen sijaan, että vanhemmat istuisivat kahvilan puolella puhelimiaan räpläten ja juhlamokkaa litkien. Pompittiin kokovartalohikeen asti erilaisilla trampoliineilla ja temppuiltiin scooteilla niin kauan, että lapset ehdottivat, että voitaisiin jo jatkaa matkaa. Loppuaika pelattiin yhdessä erilaisia interaktiivisia pelejä, jotka nekin pitivät hyvän hien pinnassa.

Välirentoutukset kävimme ottamassa BioRex Sveitsi -elokuvateatterissa, joka niinikään sijaitsee hotellin kyljessä olevassa viihdekeskuksessa. Viihdekeskus kuulostaa jotenkin kylmän kalsealta neonvalohallilta, mutta onneksi ainakaan tämä hyvinkääläinen versio ei ole sitä. Ennemminkin kuvailisin sitä kotoisaksi tekemispaikaksi.

Me katsoimme leffateatterissa popcornsaavillisten kera elokuvan Hotel Transylvania 3: monsterit matkalla. Ei olla nähty elokuvasarjan aikaisempia osia, mutta se ei haitannut. Leffaan oli piilotettu niin paljon vitsejä aikuisille (tai ainakin hannenmielisille), että lapsia alkoi jo loppua kohden vähän ärsyttää, kun hekottelin itsekseni jutuille, joiden monimerkityksellisyyttä he eivät vielä ymmärtäneet. Lisäksi taisin vähän ihastua animaation päähahmoon, Draculaan. Ihana!

Illallisellekaan ei tarvinnut lähteä sen kauemmas, sillä hotellilla on omia ravintoloita. Me kävimme molempina iltoina syömässä Tila-ravintolassa, jossa tarjotaan mutkatonta seurustelusapuskaa, kuten pizzoja, hampurilaisia ja salaatteja. Tilan kasvishampurilaisen pihvi kaipaisi vielä tuotekehittelyä koostumuksensa suhteen, mutta muuten oikein toimiva konsepti. Rento ja ystävällinen henkilökunta sekä hyvä viinilista (jälkiruokaviinit mainittu!) paikkasi sen, mitä kasvispihvistä jäi uupumaan.

Varmistaaksemme täydellisen nuijanukutuksen, lähdimme iltapesuille hotellin viereiseen Sveitsin uimalaan. Hotellin uudistuksen yhteydessä uimalan ja Hotel Sveitsin väliin rakennettiin yhdyskäytävä ja pulikoinnit uimalan puolella kuuluvat nykyään hotellihuoneen hintaan. Niinpä uimalaankin voi käpsytellä ilman ulkovaatteita. Me itse asiassa kuljimme polleasti kylpytakit päällä uimaan, sillä aina kun voi kulkea ihmisten ilmoilla valkoisessa muhkeassa kylpytakissa, todellakin käytän tilaisuuden hyväksi.

Hyvinkään kaupungin omistama Sveitsin uimala on hitusen perusuimahallia prameampi, joten myös kaltaiseni uimahalleja välttelevä vilukissa viihtyi sen 30 asteisen ja ison terapia-altaan syleilyssä ja poreissa. Mutta mikä tekee Sveitsin uimalasta uimalan uimahallin sijaan, on sen ulkoaltaat. Ne olivat meidän vierailumme aikaan valitettavasti tältä kaudelta jo suljettu, mutta niihin kyllä lähdetään polskimaan ensi kesänä.

Yöunille me saimme vetäytyä Hotel Sveitsin Junior Suiteen, joka oli melkein isompi kuin meidän vanha kotimme. Kylpyhuone oli niin hieno ja toimiva, että kylpyhuoneremonttihaaveilijana huomasin piirteleväni mieleeni sen pohjaratkaisua ja huokailevani, miten ihana asia kylpyamme olisi etenkin näin lapsiperheessä. Sänkyjäkin on kehuttava. Me nukumme nykyään niin hyvissä petivaatteissa, että hotelliyöt tuntuvat poikkeuksetta vähän tuhnuisilta muovihöttöisine peittoineen. Mutta Hotel Sveitsi on se poikkeus; siellä oli Unikulman sängyt (lasten sängyt pedattiin vuodesohvaan) ja Joutsenen untavapeitot ja -tyynyt. Että moikku vaan ja unta palloon nanosekuntissa!

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen lähdettiin ulos ottamaan selvää, mistä se Hyvinkään Sveitsi on vuoristomaineensa saanut. Ihan Hotel Sveitsin takapihalta alkavassa Sveitsinpuistossa kulkee muutamia luontopolkuja. Niiden varrella on QR-koodeilla varustettuja pisteitä, joista sai puhelimella skannaamalla lisätietoja ja tarinoita alueesta. Pisteiden bongailu oli lapsille hyvä kannustin käyttää jalkojaan. Hyvinkään Sveitsin havumetsäinen hiekkanummimaisema, puiston harjanne ja jyrkät rinteet tosiaankin saavat ajoittain aikaan tunnelman kuin kulkisi vuoristossa.

Sainkin kuulla, että vuoristofiilisten vuoksi alueelle perustettiin jo vuonna 1869 parantola, joka nykyään toimii kaupungin terveyskeskuksena. Parantolaan tultiin lepäämään ja toipumaan stressistä ja muista sairauksista. Siihen aikaan ajateltiin, että parasta sairaalle on kuiva vuoristoilma, jota Hyvinkään Sveitsissä koettiin olevan tarjolla. Hyvinkäälle saapui kuulemma tuon hyvää tekevän vuoristoilman perässä myös muita kesävieraita, jotka yöpyivät alueen täyshoitoloissa. Talvisin alueella hypättiin mäkeä ja hiihdettiin, ja yhä nykyäänkin Sveitsin alueella kulkevat talvisin hiihtoladut ja Sveitsin hiihtokeskuksessa voi lasketella.

Ulkoilun ja Hotel Sveitsin Sali-ravintolan noutopöydästä nautitun luonaan jälkeen painelimme takaisin pihalle. Osana viihdekeskusta hotellin viereiseen metsään levittäytyy SeikkailuSveitsi, eli kiipeilypuisto. Puiden varaan rakennetuilla reiteillä pääsee kiipeilemään ja taituroimaan koko perhe. Siellä on yli 90 senttisille oma taaperoratansa, mutta meidän muutamaa kuukautta vajaa nelivuotias pääsi sen lisäksi jo neljälle perheradalle. Olin pakahtua onnesta ja ylpeydestä, kun kivuttiin puissa ihan koko perhe, ja nuorimmainenkin lasketti vaijeriratoja naama näkkärillä. Esikoinen taas meni läpi kaikki seitsemän rataa, jotka sai. Melkoinen supermuksu!

Itsestäni taas sain olla ylpeä, kun lähdin perheratojen jälkeen hakemaan vähän lisää haastetta ja otin alle sen kaikista vaikeimman radan, sport-radan. Jessus sentään, se oli kamala, ihana ja ihan hirveä rata. Kädet ja jalat alkoivat vetää nopeasti maitohapoille, ja korkeanpaikankammo yritti ottaa vallan. Siinä vaiheessa, kun killuin kuusien latvassa kolmen puiden varaan pingotetun köyden (sekä turvaköyden) varassa ja tajusin olevani köysien kanssa solmussa ja aivan puhki, mielessä häivähti pelko, että en oikeasti selviä tästä hengissä. Mutta Tom Cruisekin tekee itse stunttinsa ja jätkä on kuitenkin 56-vuotias, että kyllä nyt minäkin yhden seikkailuradan vedän läpi!

Sellaista ähinää ja huutoa on tuskin Sveitsin metsissä ennen kuultu, mutta niin vain hoidin itseni Sport-radan vikalle pisteelle asti. Ja ai että, kyllä jäi harmittamaan, että sitten siinä vaiheessa käsivoimat loppuivat totaalisesti ja tipahdin turvavaijerin varaan. Lopun harmituksesta huolimatta adrenaliini säti kehossa vielä pitkään ja huomasin vasta illalla, että takareiteni ja käsivarteni olivat ihan sinipunaisilla mustelmilla ja nirhaumilla puunlatvassa tehdystä ninjaleikistäni. Ja tietenkin olin niistä jäljistä yhtä ylpeä kuin skeittaajat ja surffaajat ovat omista harrastusmustelmistaan.

Että kyllä, lasten etukäteisarvio reissusta osuikin täysin oikeaan. Aktiiviloma hyvinkääläisittäin tarjosi kivaa tekemistä ihan koko perheelle. En tiedä, oliko se Hotel Sveitsi vai se, että lapset ovat taas huomaamatta kasvaneet ja kehittyneet. Ehkä molempia. On niin ihanaa, että reissuissa ei enää kenänkään tarvitse tehdä isoja kompromisseja. Voimme tehdä matkoillakin asioita, jotka ovat kivoja koko perheen mielestä ja joihin ihan jokainen perheenjäsen voi osallistua.

Ps. Tallensin meidän Hyvinkään-reissuvideokoosteen Lähiömutsin Instagramin videonostoihin nimellä Hyvinkää. Siellä on palasia myös meidän vikan päivän kirppishulinoista Hyvinkäällä.