Kaupallinen yhteistyö: Dr. Oetker ja Asennemedia
Piparkakkujen tuoksu kietaisee minut yhä 35-vuotiaanakin lapsuusjoulutunnelmaan. Kanelin, pomeranssin ja neilikan tuoksu tuo mukanaan turvallisen, lämpimän ja kotoisan joulutunnelman. Sellaisen rauhallisen, mutta silti kutkuttavan odottavan.
Piparkakkujen maun ihanuuden löysin oikeastaan vasta kymmenisen vuotta sitten, kun ymmärrettiin puolison kanssa yhdistää makeaan piparitaikinaan homejuustot. Mutta jo ennen tuon makuparin löytymistä olen tehnyt pipareita joka vuosi joulun alla. Silloinkin, kun asuimme puolisoni kanssa kahdestaan ja pipareiden leipomisen jälkeen ihmettelimme leipomusten tuoksusta nauttien, että kukahan nämä kaikki oikein syö (meillä vierailleet ystävät hoitivat sen puolen).
Lasten myötä tämäkin perinne on noussut ihan uudelle tasolle. Mukulamme ovat näiden asioiden kanssa myös paljon avarakatseisempia kuin vanhempansa, sillä leipomisen lisäksi he myös rakastavat syödä piparitaikinaa niin raakana, paistettuna, homejuuston kera kuin etenkin kuorrutettuna erinäisiin sokerisiin koristeisiin. Parasta on voida koristella vielä uunin jäljiltä lämmin piparkakku yltäkylläisesti ja sitten syödä pipari heti siinä paikassa, essu päällä, sormet sokeritahmaisina ja ennen kuin koristeet ovat edes ehtineet kuivua.
Tänä jouluna rakensimme ensimmäistä kertaa perheenä piparkakkutaloja. Tämänkin perinteen muistan lapsuudesta, kun sain seurata äitiä rakentamassa piparitaloa kieli keskellä suuta ja polttavan kuumaa sokerimassaa varoen. Se painui lapsen mieleen niin vaikeana, jännittävänä ja vaarallisenakin puuhana, että en ole itse piparkakkutalohommiin lähtenyt ennen tätä. Polttavan liiman lisäksi on mietityttänyt myös se, että enhän minä osaa edes piirtää, joten talon koristelusta tulisi ihan räpellystä.
Nyt kuitenkin uskaltauduin kokeilemaan, sillä saan ilokseni olla mukana yhteistyökumppanini Dr. Oetkerin piparikoti-kampanjassa, jolla tuetaan SOS-lapsikylää. Dr. Oetker lahjoittaa jokaisesta kampanjan aikana Instagramissa julkaistusta itse tehdyn piparitalon kuvasta 1 euron SOS-lapsikylän toimintaan. Suomessa joka kymmenes lapsi on lastensuojelun tuen piirissä, ja lähes 18 000 lasta ei voi asua omassa kodissaan. Dr. Oetker on tukenut SOS-lapsikylän toimintaa jo vuosikymmenen ajan, ja nyt jouluna myös me tavan kuluttajat voidaan osallistua tähän tärkeään hyväntekeväisyyteen.
Toisin sanoen rakentamalla pipareista kodin, antaa omalla osuudellaan mahdollisuuden turvalliseen kotiin sellaisille lapsille, jotka eivät syystä tai toisesta voi asua vanhempiensa kanssa. Tähän kampanjaan voi kuka tahansa osallistua, jos vain oma Instagram-tili on avoin ja kun muistaa tagata kuvansa tunnisteella #piparikoti. Toivottavasti näen teidänkin rakentamat suloiset piparitalot siellä meidän piparitalojen rinnalla.
Me päätimme lähteä kampanjaan neljän piparimökin voimin, rakennustaidottomina. Ja hitsi vie, olipa kivaa perheen yhteistä puuhaa! Niin kivaa, että miehen kanssa innostuttiin, josko tehtäisiin tästä uusi perinne joka joululle. Teimme pikkuruiset mökit netistä printtaamieni piparitalokaavojen mukaan, ja paistetut mökkiosaset asettelimme leivinpapereilla keittiönpöydälle koristelua varten. Ja sitten päästettiin mielikuvitus valloilleen.
Jokainen meistä koristeli oman mökkinsä. Me saatiin sitä puuhaa varten Dr. Oetkerilta sokerikuorrutteita, koristelugeelejä ja koristerakeita, joista mökin osaset alkoivat saada väriä pintaansa. Sokerikuorrutteilla pystyi sutia vähän isommin väriä, ja koristegeeleillä taas tehdä melkein kynäntarkkaa jälkeä. Koristerakeet toimivat niin hyvin, että emme lopulta käyttäneet ollenkaan varalta ostamiamme karkkeja. Ja voi söpöys, miten hienoja mökin seinistä ja katoista tulikaan! Lapsien abstraktit näkemykset ovat tietenkin suloisimpia, ja miehen pikkutarkka koristegeelijälki taas vie ajatukset Lapin värimaailmaan. Itse taas olin ihan täpinässä, että piirtokömpelöillä käsilläni sain niin komeat mökit seinät aikaan.
Lopulta pystytimme mökit valkoisella sokerimassalla päällystetylle piparikummulle. Ja nyt se taikasana, jota jokaisen kuumasta sokerimassasta palohaavoja saaneen kannattaa muistaa: elintarvikeliima. Kokosimme piparkakkutalot tuosta noin vain Dr. Oetkerin sokeri-tärkkelyspohjaisella elintarvikeliimalla. Ja se oli todellakin taianomainen putkilo se. Lämmitimme liimapurteloa tovin mikrossa, minkä jälkeen pursottelimme menemään sokerista rakennuslaastia piparitalon osasten väliin. Ei tulikuumaa sokeria tai palohaavoja, vaan helposti pystyyn noussut piparikylä.
Nyt meidän ruokailutilan kaapin päällä on piparikylä, joka levittää turvallista joulutuoksuaan kotimme joka kolkkaan. Meillä on tapana sytyttää sen keskelle palamaan kynttilä, jolloin piparikylä tuntuu heräävän hämärän keskellä vielä enemmän eloon. Lapsille kerroin kujeillen tarinaa, että joulukuun ensimmäisenä kylään muutti asumaan tonttuja, jotka kiitokseksi joulukodeistaan ripustivat joulukalenterin pyykkipoikiin pikkupussukat. Eihän niitä tonttuja siellä näy, ja lapsetkin tietävät tarinan olevan höpöä. Mutta silti huomaan, että jouluntaika saa heidät katselemaan kynttilänliekin valossa komeilevaa piparikylää miettien, mitä jos sittenkin.
Voi kun maailman jokaisella lapsella olisi mahdollisuus nauttia tuosta samasta joulutaiasta, turvallisessa kodissa.
Ihan supersöpö mökkikylä. Mä aina saan palovammoja siinä kokoamisessa ja oon pelännyt sitä… Pakko kokeilla tuota!
Siitä tuli kyllä ihan syötävän söpö (kirjaimellisesti)! Ihana fiilis saada käsillään aikaiseksi jotain tuollaista <3 Ja joo, suositus tuolle elintarvikeliimalle. Sen avulla kokoaminen oli ihan naurettavan helppoa ja ei tarvinnut jännittää palovammoja.
Sanoisin että ”rakennustaidottomat” saivat tehtyä aika satumaisen kylän. Värityskin tuo Tsekkiläiset lasten piirretyt mieleen <3
Taisin vahingossa yleistää mun rakennustaidottomuuden koskemaan koko perhettä, hups. Mutta oli miten oli, kylästä tuli kyllä suloinen, ja pieni ränsistyneisyys ja kenollaan oleminen tuo vain lisäsöpöyttä 🙂
Jos mökkejä ei liimaa alustaan kiinni niin niiden sisälle voi laittaa sähkötuikut ja taika tuplaantuu 😉
Joo, totta muuten! Me ollaan sen verran perinteisiä noiden kynttilähommien kanssa, että ei omisteta sähkötuikkuja. Mutta ne tosiaankin toisivat lisätaikaa piparikylään! Ja niitä voisi turvallisesti ”polttaa” myös parvekkeen lyhdyissä sitten kun piparitalon on aika mennä parempiin suihin 🙂
Lisäetuna niissä vielä että eivät nokea seiniä ja kattoja (äitini valitti että kotona muuttoni jälkeen pesi kaikki seinät ja vesi oli ihan mustaa kun olin nuorena polttanut paljon kynttilöitä) ja nykyään saa jo edullisesti tosi aidon näköisellä valolla. Eli jos itse tuikku ei ole näkyvissä niin ei helposti erota palaako siellä aito vai sähköinen. Minäkin olin pitkään sitä mieltä että vaan aidot kynttilät on aitoja ja hyviä, mutta käänsin kelkkani kun juttelin aiheesta ja minulle avattiin sitäkin näkökulmaa että oikea kynttilä huonontaa huoneilmaa aika paljon. Kyllä meillä silti poltetaan vielä ihan oikeitakin kynttilöitä, mutta paljon harkitummin ja sisällä olevissa lyhdyissä yms on sähkötuikut.
Joo, mä olen tuon huoneilma-asian takia vähentänyt kynttilöiden polttoa ja kiinnittänyt tarkemmin huomiota siihen, että kynttilät ovat laadukkaita ja ns. puhtaita. Uudet ledikynttilät tosiaan näyttävät jo melkein kuin aidoilta 🙂
Suloinen kylä. Täällä toinen rakennustaidoton äiti joka taiteilee silti vuodesta toiseen lasten.kanssa piparkakku talon. Joskus on mökki kenollaan, joskus osat vääränkokoisiksi leikattu ja monesti myös sormet poltettu. Elintavikeliima taitaa päästä testiin ensi vuonna kun tän vuoden talo sokerilla jo kasattiin. Vinkkinä sanoisin että jos kauan aiot hyllyllä säilyyttää ennen syömistä (meillä syödään pipari talo loppiaisena) niin suosittelen laittamaan vaikka sellofaanin päälle ettei ole syödessä kerrosta pölyä talon katolla.
Ihana, että silti rakennatte piparitalon <3 Me taidetaan tehdä kuten puoliso ehdotti, ja tehdään tästä meidän uusi jouluperinne. Nytkin on osat vääränkokoisia, seinät vinoja ja nurkista vetää, mutta mitäs sillä väliä 😀 Ja lämpimästi (vaan ei polttavan kuumasti haha!) suosittelen tuota elintarvikeliimaa; me ei tulikuuman sokerin kanssa enää lähdetä väkertämään, kun tuo taikaliimatuubi löydettiin.
Totta muuten, että pölyähän tuo kerää. Voitaisiin ehkä syödä se jo meidän perheen jouluetkoilla, joita vietetään ennen aattoa, kun puoliso on sitten joulunpyhät yötäpäivää töissä.
Olen koonnut piparkakkutalo jo vuosikaudet itsetehdyllä oikein tiukalla pikeerillä, hyvin onnistuu silläkin. Pipareiden teko ja koristelu on kyllä lasten kanssa ihan mahtavaa puuhaa!
Ah, hyvä vinkki. Kaikki keinot ovat hyvästä, joilla saa rakennettua piparitalon ilman tulikuuman sokerin kanssa puljaamista 😀 Pipareiden teko ja koristelu lasten kanssa on on tosiaan mitä kivointa joulupuuhaa <3
Turvallista ja kätevää, mutta silti minun vähän tulisi ikävä sitä paahdetun sokerin makua joka on isoin erottava tekijä tavallisen piparin ja piparkakkutalon maussa 😉 Lapsena piti etsiä paitsi ne osat joissa on eniten kuorrutetta myös ne kohdat joissa on tuota saumasokeria.
Hahaa, ymmärrän, tavallaan! Paahdetun sokerin makuun mulla ei ole tunnesidettä, mutta tuoksu on ihana 🙂