Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret
Tänään on ollut virallisen kesäloman viimeinen päivä. Lomatunnelmat ja letkeät illat kyllä jatkuvat vielä ensi viikon – ja toivottavasti pitkään sen jälkeenkin, kun mies palaa lomalta töihin. Kesämenosta huolimatta huomenna eloon tulee roppakaupalla myös arkea. Kuopus palaa päiväkotiin ja esikoinen aloittaa eskarin. Mikä onni olikaan, että saatiin järjestettyä yli kahden kuukauden kesäloma lapsille tänäkin vuonna, niin upea tämä kesä on tähän mennessä ollut!
Vielä viikko sitten en olisi ollut olleenkaan valmis syksyyn ja arkeen, mutta nyt mieli on alkanut antaa periksi. Keltaisena rahisevat viljapellot, punaa poskiinsa keräävät omenat ja mustaherukoiden tuoksu ovat vieneet ajatukset salaa syksyyn. Tällä viikolla heräsin yöllä siihen, että oli pakko sulkea ikkuna ja vetää villasukat paljaiden koipien peitoksi. Viime vuoden ikuisuuden kestänyt syksy oli niin raskas, että en olisi ikinä uskonut, että kesä voisi olla niin lempeä, että se saisi unohtamaan mutakauden julmuuden ja pimeyden runteleman olon. Mutta niin vain kesä korjasi ruhjeet ja silitteli menneiden vuodenaikojen kohmeloista taas eloon.
Sen verran yllätyksenä arjen ensimmäinen startti kuitenkin tuli kesäpöhnän keskelle, että jouduin eilen Pohjanmaan-lomakuplasta ottamaan hätäpuhelun naapurin muijalle. Niin että mitähän ihmettä sitä eskaria varten pitäisi ottaa huomioon. Meidän perheemme kohdalla esikouluun siirtyminen kun on iso muutos kaikille, sillä esikoulu on päiväkodin sijaan koulun yhteydessä. On siis otettava haltuun uusi rakennus, ihmiset ja tavat. Lisäksi opeteltavana on uudet aamurutiinit, joiden aikana pitäisi viedä kuopus toiseen paikkaan ja esikoinen toiseen paikkaan – ja menneistä letkeistä aamuista poiketen kellontarkasti.
Naapurin muija onneksi osasi kokeneena ex-eskarilasen ja tulevan ekaluokkalaisen mutsina neuvoa käytännönasioissa. Ja enköhän minä nuo viemiset ja hakemisetkin pian hallitse, kun ensin vähän haetaan käytännössä meille sopivia rutiineja. Muutkin siihen kykenevät, niin kai minäkin! Tärkeimmät naapurinmuijan neuvot eskariperheelle olivat ensinnäkin se, että koululla ei ole päiväkodin tapaan lokeroita, joten varavaatteita varten kannattaa olla kangaskassi. Tsek. Kurvaatteet voi jättää sitten naulakkoon roikkumaan. Tsek, sillä varovaisella oletuksella, että vanhat kurikset vielä mahtuvat. Sen lisäksi kannattaa hankkia sisäkengät, sillä koulun käytävät ovat kuulemma etenkin sateella ja talvisin kuraisen märät. Tämä jää hoidettavaksi myöhemmälle, mutta olettanen, että ihan vielä huomenna ei ole loskakelejä.
Päiväkotilaisen ja eskarilaisen vaateasiatkin saatiin kuntoon, kun saimme hakea vaatetäydennystä yhteistyökumppanini Polarn O. Pyretin Vaasan-liikkeestä. Tärkein hankinta olivat pehmeät ja sopivan lököt farkut, joita voi pitää ulkohousuina nyt kun kuorivaatteet ovat vielä liikaa. Ainakin meidän päiväkodissamme myös toivotaan erillisiä ulkohousuja, jotta sisätilat pysyvät siistimpinä. Nämä PO.P:n farkut ovat olleet meidän lapsilla ulkohousuina monina vuosina, ja nyt kuopus sai niistä isomman koon käyttöönsä. Niiden alle mahtuu mukavasti sukkahousut, leggarit ja jopa ohuet housut, jolloin ulkofarkut voi vain kiskoa sisävaatteiden päälle.
Eskarissa ulkohousuista ei kuulemma ole mitään varsinaista ohjeistusta, ja esikoinen valitsikin mieluummin kapeammat farkut. Niissäkin on Polarn O. Pyretin farkkujen tapaan vyötäröllä kuminauhakiristys, mikä tulee tarpeeseen noin muutenkin, mutta etenkin kun kaikessa hässäkässä tulimme napanneeksi liian isot farmarit. Onneksi lahjetta voi aina kääriä, ja nyt ainakin näidenkin farkkujen alle mahtuu tarvittaessa sukkahousut tai leggarit, jos ja kun farkkuja käyttää ulkohousuina.
Toinen olennainen vaatehankinta ennen päiväkotia meillä ovat olleet collegetakit, joita on farkkujen tapaan pidetty ulkokäytössä ennen kuin on tarvetta kuoritakeille. Ainakin meidän sakilla ne likaantuvat niin vauhdilla, että pari takkia on ollut hyvä, jotta tahroja ehtii välillä pestä. Ilmojen viiletessä collegetakit ovat sitten ihan sisäkäytössä. Esikoinen valitsi tämän tikatun takin, jonka olkaröyhelöt vakuuttivat tyylistään tarkan hörselötörselömuksunkin. Kuopuksen valinta oli taas tämä erähenkinen ja pörrövuorinen ruutupaita, jonka muina wannabe-metsureina ottaisin mielelläni myös omaan garderobiini.
Sisävaatteina päiväkodissa sekä tietty myös eskarissa on hyvä suosia mukavia ja pehmeitä vaatteita, jotka voi huoletta pestä. Ainakin päiväkodin pienten puolella on myös hyvä, että vaatteet ovat sellaisia, että ne mahtuvat helposti ulkovaatteiden alle, jotta hoitajien sekä opettajien on näin helppo auttaa pukemisessa. Silleen nimimerkillä muutaman kerran tästä hörselöitä rakastavan lapseni kanssa keskustellut.
Kuopus valitsi uuden päiväkotivuoden alkuun tämän värikkään raitapaidan sekä nämä polvipaikalliset collaripöksyt. Esikoisen valinta oli itsestään selvästi tämä kellohelmainen mekko olkaröyhelöillä. Kaikille muille mekkolasten vanhemmille tiedoksi, että tuota esikoisen ikisuosikkimekkomallia saa nykyään kokoon 152 asti. Onneksi! Vähän meinasi nimittäin olla kriisiä, kun vanhoista suosikeista oli pakko luopua, kun helman pituus olisi ylittänyt jopa Peppi Pitkätossun huolettomat mekkohelmarajat.
Monissa päiväkodeissa toivotaan päiväkotireppuun pakattavaksi myös tossuja. Meillä ei, mutta Polarn O. Pyretin mokkasiinit ovat palvelleet aina ensin esikoisella ja sittemmin kuopuksella esimerkiksi sisäleikkipuistoissa, junamatkoilla ja harrastuksissa. Niiden etu on se, että nahkapohjasta huolimatta ne voi pestä pesukoneessa. Kuopus vetelee päiväkotipäivänsä tästäkin eteenpäin noissa PO.P:n sukissa, joissa on kumijarrut pohjassa ja jotka lapsen on onneksi niin helppo pukea itse, että harvemmin enää koemme aamuisin sukkaraivoa.
Niin ja se vaatteiden nimikointi tietenkin! Mä taputtelen itseäni olalle, kun olen hoitanut asiaa sitä mukaa, kun vaatekaappia ja eteisen naulakkoa päivitetty. Lapset tunnetusti kasvavat auringolla, ja viime vuonna Bali-talven ja pitkän kesäloman jäljiltä nimikoitiinkin kaapillinen vaatetta ennen päiväkotiin paluuta. Me käytetään nimikointiin tarroja, mutta niin halutessaan halvemmalla pääsee käyttämällä merkkaustussia, jollaisen voi ostaa myös Polarn O. Pyretiltä.
Huh, nyt kun vielä opetellaan kaikki taas menemään ajoissa nukkumaan ja laittamaan herätyskellot soimaan. Tervetuloa lempeä paluu arkeen!
Tiesitkö muuten että talvikenkiin ei suositella jarrusukkia? Ensinnäkin jarru estää jalan normaalia leviämistä ja liikettä kengän sisällä ja toiseksi jarruaine ilmeisesti johtaa kylmää jalkaan.
Tämän takia itse vierastan jarrusukkien käyttöä ja jossain vaiheessa tuntui että lapselle ei vaan löytynyt sukkia joissa ei olisi ollut jarruja (olisiko ollut 2-3V). Kulki sitten liian isoissa sukissa raukka, mutta ei tuo onneksi tuntunut menoa haittaavan kun ei ihan räpylänä lerpattanut 😀
Ihana tuo ruutupaita kyllä <3 Oma lapsi tuskin tuota kelpuuttaisi ja on aika hintava, mutta minun silmääni se miellyttää kovasti.
No enpä kyllä ole tuollaista suositusta aikaisemmin kuullut. Mielenkiintoista! Talvikengissä lapsilla on kyllä monesti saapasvillasukkakin ohuemman sukan päällä, mutta välikausikengissä harvemmin. PO.P:illa on kyllä ihan 100 prossaisia puuvillasukkiakin, ne ihan perussukat. Niitä esikoinen käyttää. Ja kuopuskin ennen, kunnes pukemisesta johtuvan sukkaepätoivon keskellä löysin noi jarrusukat. Niissä on mahtava venyvä varsi, minkä ansiosta lapsi saa kiskottua sukan itse jalkaan.
Mä tykkään tuosta ruutupaidasta myös ihan hurjasti, ja kuopuskin tykästyi siihen ilokseni. Se on normaalia collaritakkia sen verran paksumpi, että varmasti palvelee ulkotakkina myöhempään, tarvittaessa sadetakin kanssa.
Kivalla tavalla toteutettu yhteistyöpostaus!
Ihana kuulla, kiitos! Tätä oli ilo tehdä, kun saatiin lasten kanssa oikein ajatuksella kuvausleikkiä yhdessä <3
Kiva lukea myös muiden uudesta arjesta. Olen ollut kotona lasten kanssa reilun kuusi vuotta ja esikoinen aloitti eskarin. Myös koulun yhteydessä olevan. Nimikoinnit tulleet ihan tosissaan kuvioihin kun hän myös vetäisi kivat pituuskasvut ja harvassa vaatteessa oli nimiä keväisen kerhon jäljiltä. Eskariin kelpasi tossut ja heillä on omat vetolaatikot taulun alla luokassa johon saa viedä sisäliikuntavaatteet ja varavaatteet odottamaan.
Pienempien vaatteita ei onneksi tarvitse taas sen ihmeemmin miettiä kun ovat kotona eikä keskimmäinen vieläkään halunnut kerhoon edes. Heille on vaatteetita aika hyvin jemmassa odottamassa, mitä nyt mystisesti puuttui juuri se saapaskoko johon keskimmäinen oli jalan kasvattanut (noin sentti/kaksi numeroa kahdessa kuukaudessa).