Kaupallinen yhteistyö: VR. Matkakohteiden kuluista vastasimme itse.
Taas mennään! Kaakkois-Suomen interraililla olemme tähän mennessä hullaantuneet helteisestä Imatrasta ja viettäneet letkeän onnellisia kesäpäiviä Lappeenrannassa. Seuraavaksi sujahdetaan junan kyydissä reilimatkamme viimeiseen kohteeseen; Kouvolaan. Lappeenrannasta sinne kertyi matkaa nelisenkymmentä minuuttia, Helsingistä mestoille olisi paahtanut kiskoja pitkin aikaan 1 tunti ja 18 minuuttia.
Kannattaa kurkata VR:n kesän säästöliput täältä. Tsekkasin, että esimerkiksi Helsingistä pääsee parin päivän varoajalla halvimmillaan Kouvolaan hintaan 8,90 euroa per aikuisnaama. Huomasin samalla myös sen, että Kouvolaan menee stadista myös paikallisjuna, joka Lahden kohdalla muuttuu taajamajunaksi (ilman junanvaihtoa siis). Se tarkoittaa sitä, että yksi aikuinen voi taittaa matkan alle kuusivuotiaan lastenrattaissa kulkevan mukulan kanssa ihan ilmaiseksi Lahteen asti ja siitä sitten maksaa loppumatkaksi lipun. Täällä kirjoittelin tuon paikallisjunavinkin lisäksi muista kokemuksen kartuttamista neuvoista ja vinkeistä junamatkustamiseen vauvojen ja lasten kanssa.
Nyt kuitenkin paahteiseen Kouvolaan! Olen käynyt siellä tasan kerran aikaisemmin, kun kävin hyppäämässä kuvausryhmän kanssa laskuvarjohypyn joskus yli 10 vuotta sitten Utin lentokentältä. Kaikkea hullua sitä onkin tullut tehtyä ennen lapsia – ja vielä työkseen!
Odotukseni Kouvolasta olivatkin lähinnä kuulopuheiden varassa, ja niissä puheissa toistuivat sanat harmaa ja betoninen, tylsä ja ruma. Ei siis mitenkään mairittelevan kuuloista, vaikka paikallisten tarinoissa nämä sanat sanottiin rakkaudella ja ylpeydellä omaa kotikaupunkia kohtaan.
Ja kyllä vain oli kiva osoittaa omat mututuntumansa ja ennakkoluulonsa vääriksi. Minä olen toki helppo, mitä tulee ihastumisessa erinäisiin kaupunkeihin ja kyliin, eikä siihen taikaan yleensä tarvita kuin vaaleanpunaiset lomalasit, joiden läpi katsella erinäisiä kohteita. Mutta kesäinen Kouvolahan on mitä kivoin pikkukaupunki, akikaurismäkeläisellä pikkukaupunkiromantiikalla maustettuna.
Aivan ensimmäisenä me piipahdimme lounaalle El Mundo -ravintolaan, joka tarjoilee maukasta kotiruokaa espanjalaisviboin. Värikäs sisustus, suloiset eripari astiat ja kaiuttimista soivat latinorytmit piristivät ja saivat nauramaan, että tällainen väritön betonihelvetti tämä Kouvola. Lapsille lounas kustansi euron ikävuodelta, ja jokainen sai vielä nauttia jälkkärit ja kahvit kaupanpäällisiksi niin halutessaan. Tulipa hyvä mieli ja onnellinen vatsa!
Alkuperäisenä reissusuunnitelmanamme oli koluta läpi joku Kouvolan monista lupaavilta vaikuttavista luontopoluista, sytyttää evästauolla nuotio ja juoda termarikahvit. Mutta voihan vitjat, minkälaiset säät meitä hellivät jo tuolloin! Parhautta ja rakkautta jokaista porottavaa auringonsädettä myöten! Lämpötila huiteli varjossa lähempänä 30 astetta, ja kun kerran ihan Kouvolan kyljessä on vesihurvitteluun keskittynyt puisto, tokihan me otettiin taksi alle ja karautettiin uikkarit, eväät ja aurinkorasvat kassissa sinne.
”Onko tää unta?”, toinen lapsista huusi innoissaan, kun noin 10 minuutin matkan jälkeen kaarsimme pirssin kyydissä Käyrälammen rannassa sijaitsevan Tykkimäen Aquaparkin pihaan. Ja olihan se nyt suloinen paikka. Pieni ja kotoinen, mutta silti tekemistä riitti molemmille lapsille koko päiväksi. Esikoinen sai yllytettyä minut mukaansa kaikista hurjimpiin liukumäkiin, ja alan olla varma, että kaikki se (hullun)rohkeus, joka tuntui hävinneen minusta äidiksi tulemisen myötä, siirtyi synnytyksessä suoraan lapseen. Ei siinä, etteikö edelleen olisi sitten lopulta ollut hauskaa antaa adrealiinin humahtaa kehoon ja kiljua mäkeä laskiessaan – vaikka ei ihan tiedä, riemusta vaiko kauhusta.
Monta tuntia myöhemmin makailin auringosta, allasleikeistä ja vesiliukumäkijännityksestä raukeana matalalta paistavan ilta-auringon syleilyssä ja nautin joka ihohuokosella lämmöstä. Sitä fiilistä ei oikein edes osaa kuvitella sitten joskus neljän kuukauden päästä, kun samoihin kellonaikoihin on ollut jo monta tuntia pimeää ja muutenkin kylmää ja kuraista. Voi kesä!
Iltapesut olisi toki voinut tehdä vesipuistossakin, mutta koska ei reissua ilman saunaa, köpsyttelimme Käyrälammen toiselle laidalle Tykkimäen saunalle. Tästä tekemisvinkistä erityisen iso kiitos teille, sillä tuskin ilman vinkkausta olisimme löytäneet paikalle! Tykkimäen saunalla oli saatu vihiä, että olemme tulossa paikalle, ja siellä haluttiin tarjota meille löylyt. Sehän sopi, tattista vain! Tämä kohde siis muista reissuriennoista poiketen on sponsoroitu. Noin muuten yleisen saunan löylyihin pääsee perhelipulla hintaan 25 euroa.
Tykkimäen saunan iso kiuas lämpenee maakaasulla, ja ison löylyhuoneen lauteille mahtuu mukavasti. Me satuimme paikalle päivänä, kun Käyrälammessa kelluvan Saunalautankin kiuas oli kuumana. Puulla lämmitettävä kiuas tuoksui levollisuudelta ja lomalta. Pulahdimme uimaan järveen, jonka vesi oli kermaisen lämmintä, mutta silti raikasta. Järveen pääsee uimaan vuoden ympäri, ja uskoisin saunakokemuksen olevan vielä ihanampi syksyn kirpeydessä ja talven pakkasilla.
Päivän jäljiltä ei tarvinnut kauaa odotella unta – yksi reissuseurueen jäsenistä nukahti jo taksiin matkalla hotellille. Yövyimme Scandic Kouvolassa, joka oli ihan perushotelli, mutta näppärällä sijainnilla ihan juna-aseman ja keskustan tuntumassa.
Seuraavan päivän ja samalla Kaakkois-Suomen interrailimme viimeisen reissupäivän starttasimme ihan ydinkeskustassa sijaitsevasta Hampsta-leikkipuistosta. Puisto on lasten nimeämä, ja hampstaaminen tarkoittaa kuulemma leikkimistä. Leikkipuistosta jatkoimme kävelykadulle, jonka suihkulähteissä lapset päätyivät juoksentelemaan vaatteet päällä. Näemmä reilimme reissukohteita yhdistäväksi tekijäksi tuli Kakkois-Suomen lisäksi se, että mukanamme kulki joka kaupungissa itsensä likomäriksi lotranneita lapsia.
Lasten ilakoidessa suihkulähteissä, minä piipahdin La Vie De Marrakech -liikkeeseen, joka tuo itse maahan Marokosta esimerkiksi mattoja, raheja ja keramiikkaa. Minä ostin itselleni armottoman mallaamisen ja peilailun jälkeen marokkolaiset tossut. Ne jalassa saatan hyväksyä sen, että nämä helteet eivät jatku ikuisesti. Yllätyin iloisesti, kun löysin putiikin tiskistä myös valikoiman taikahuulipunia. Muistatteko, kun sain ystävältäni Marokon-tuliaisena vihreän noitahuulipunan? Käytin sen loppuun aikoja sitten, mutta nyt ostin samanlaisen, mutta persikkaisen oranssina. Huulilla sekin muuttuu vihreän tavoin fuksianpunaiseksi.
Lounaalle menimme Gastropub Betonyyn, jonka yksinkertainen ja maittava lounas upposi koko porukalle. Ihana yllätys oli se, että lapset saavat lounaansa ihan ilmaiseksi! Plussan ansaitsee myös raikas sisustus, häilyväisen miinuksen taas juro asiakaspalvelu.
Vattat pullollaan kävelimme Kouvolan liikennepuistoon, jossa saa kurvailla polkuautoilla ja opiskella siinä samassa liikennesääntöjä ihan ilmaiseksi. Ja kuten lapset riemuitsivatkin, sieltä löytyi myös ihan oikeat liikennevalot. Lapset viihtyivät puistossa niin hyvin (ja mies puiston penkillä varjossa), että minä kävin välillä kiertämässä paikallista kirppistarjontaa. Ei valitettavasti hurraahuutoja sen suhteen, sillä kirppishinnat tuntuivat olevan järjestään ihan päättömiä.
Päivän jäälattekiintiöstä piti huolen Papulaari-kahvila, jossa piipahdimme hakemassa vilvoitusta koko sakki ennen junalle lähtöä. Papulaarin kanssa samoissa tiloissa toimii teehuone Nirvana, mutta me päädyimme maistelemaan pienpaahtimoiden kahvipavuista valmistettuja kahvijuomia. Herkkuvitriinin valikoimassa oli kivasti raakakakkuja ja vegaanisia herkkuja, ja me valitsimme sikermän erilaisia kakkupalasia. Suolahippusten kera tarjoiltava vegaaninen kinuskikakku oli ihan päräyttävän hyvää, morjens!
Kahvitauon jälkeen aloimme valua kohti juna-asemaa ja kotimatkaa. Esikoinen totesikin mainiosti tiivistäen varmasti koko seurueemme ajatuksen: ”Mulle alkaa jo riittää seikkailut, voisin mennä kotiin.” Täydellinen reissu siis, kaikkine lapsiperhesekoiluine päivineen! Nyt kutkuttaisi tarkemmin koluta, mitä kaikkia matkakohdeaarteita esimerkiksi tuttuakin tutumman Turkuun vievän junaradan varrelta löytyykään. Kesä-Suomi, oot niin ihana!
Tässä reissun kulut Kouvolan osalta kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta:
- Junaliput välillä Lappeenranta-Kouvola peruslipuilla: 31 euroa. Junaliput välillä Kouvola–Helsinki peruslipuilla: 55 euroa. Jos on ajoissa matkassa, kannattaa tsekata VR:n säästölipputarjoukset, joita etenkin näin kesällä on tarjolla vielä normaalia enemmän.
- Yksi yö hotellissa: 96 euroa
- Taksit: 40,90 euroa
- Ravintolat ja kahvilat: 101 euroa
- Eväät vesipuistoon kaupasta: 23,23 euroa
- Ostokset (tossut ja huulipuna): 40,90 euroa
- Aktiviteetit: 92 euroa
- Yhteensä: 480,03 euroa (+25 euroa sponssatusta saunasta)
Lähiömutsin Instagrammissa (sovelluksen kautta käytettynä) on tallennettuna koko matkamme videomuodossa nimellä Idän Interrail. Video on pituudeltaan 7 minuuttia ja 30 sekuntia.
Korjaisitko kiitos otsikon kirjoitusvirheen!
Kiitos, kun huomasit! Korjattu on 🙂 Sen siitä saa, kun kirjoittaa tällä kertaa neljän lapsen melskatessa ympärillä 😀
Hyvin otettu haltuun Kouvolan aktiviteetit. Seuraavalla kerralla kurkistus Pienoisrautatiemuseoon (lähellä asemaa) ja uuteen Skeittipuistoon jäähallin lähellä.
Pienoisrautatiemuseo olikin suunnitelmissa, kun olisi sopinut reissun teemaankin niin hyvin. Lapset kuitenkin viihtyivät niin hyvin Liikennepuistossa, että sille ei sitten jäänyt aikaan. Mutta onpa uusia juttuja koluttavaksi sitten ensi kerralla 🙂 Ja kiitos myös skeittipuistovinkistä!
Kiitos näistä, alkoi jo ensi kesän reissujen suunnittelut! Kouvolastakin piirtyi iloisempi kuva kuin tähän asti. Reissuvideo olis ihana saada tänne bloginkin puolelle näkyviin meille, jotka ei Instagramissa ole:)
Samaa olen harmitellut itsekin kun en pääse sitä näkemään.
Mutta mninä kyllä suoraan sanottuna muistelin kaiholla pakkaspäiviä kun kuura jäätyy ripsiin ja sisälle tullaan posket raikkaasta ulkoilmasta punoittaen. Kiva että oli lämmintä, mutta nyt alkaa riittää.
Niin kiva kuulla, että meidän reissukokemuksista on ollut iloa myös muille. Ja niin parasta, jos nämä inspiroivat myös muita koluamaan Kaakkois-Suomea <3 Kouvola oli kyllä iloinen yllätys, mutta niin ihan jokainen kolmesta kokemastamme kaupungista. Lappeenrantaan rakastuin ihan täysillä ja tiedän, että sinne tulen vielä palaamaan monet kerrat.
Se video on valitettavasti vain Instassa, kun olen sen suoraan sinne rakentanut, enkä edes tallentanut muualle. Varmaan sen jotain kautta saisi konvertoitua koneelle ja siitä rakennettua pala kerrallaan uudestaan videoksi ja sitten eksportattua vaikka Tubeen, mutta valitettavasti täytyy nyt myöntää, että en vain jaksa sitä säätöä 😀 Se on myös tehty IG-formaattiin, eli kuvasuhde ei toimisi Tubessa suoraan. Ihan kiva vain, että on erilaista sisältöä eri kanavissa, vaikka ymmärrän toki harmituksen 🙂 Kiva kuulla, että videot kiinnostavat myös täällä blogin puolellla.
Mä rakastan tätä hellettä ja aurinkoa, mutta kunnon pakkaspäivätkin ovat kyllä niin ihania <3 En vain tiedä, olenko vielä valmis siihen neljän kuukauden marraskuuhun Helsingissä :DD Onneksi tässä on vielä loppukesä ja ihana syksy edessä.
Vinkki paikalliselta: Kirppistarjonta keskustan alueella on ihan onneton, sillä keskustan ulkopuolella on iso kirppis, joka on vetänyt puoleensa kaikki hyvät myyjät ja ostajat. Jos eksyt joskus uudestaan betonihelvettiin, käy ihmeessä katsomassa kirpputori Centtilä! Sieltä harvoin pääsee tyhjin käsin ulos. 🙂
Ah, hyvä tietää! Mä tuon Centtilänkin merkkasin kartalle, mutta se oli sen verran kaukana, että ei sitten ihan vain piipahdus kävellen onnistunut. Mutta josko sitten ensi kerralla 🙂 Voisin kuvitella, että jos vaikka ensi kesänä voitaisiin hyvinkin tehdä taas reissu vesipuistoon ja yöpyä siinä leirintäalueella joko teltoissa tai mökeissä. Siinä sitten matkalla asemalle voisi piipahtaa kirpparillakin.
Tää oli ihan mahtava postaussarja, kotimaastakin löytyy kaikkea kivaa!
Taisin nähdä sinut ja lapsesi perjantaina Köpingin markkinoilla, Olit juuri pakkaamassa lapsia autoon, niin en tullut häiritsemään. Vähän jäi kotiin polkiessa harmittamaan, etten tullut, kiitokset livenä on kivempi sanoa. Sanotaan nyt sitten virtuaalisesti: kiitos tästä blogista! Tapasi sanoittaa asioita ja kokemuksia on hyvin koukuttava! Vauvavuotenamme tänne löysin ja seuraajaksi jäin 🙂
Lasu
Niin kiva kuulla, että tästä on tykätty! Tätä on myös ollut niin kiva tehdä, ja toivottavasti voidaan VR:n kanssa keksiä lisää seikkailuja yhdessä 🙂
Ja joo, me siellä Köppäreillä varmasti oltiin. Junailtiin lasten ja ystävän sekä hänen lastensa kanssa perinteiselle kesälomalle vanhempieni luo Pohjanmaalle. Aloitettiin mukavasti paikallismarkkinoilla maalaiselo. Kiitos kiitoksista <3 Niin hyvä mieli tuli!
Konduktöörit ovat minua valistaneet kesän alussa, että lähijuna Helsingistä Kouvolaan muuttuu Lahden kohdalla taajamajunaksi. Eli lastenvaunujenkin kanssa tarvitsee ostaa Lahdesta eteenpäin lippu, vaikka juna ei fyysisesti vaihtuisi.
Kiva postaussarja ollut tämä, kiitos kirjoittamisesta! Pitää hyödyntää näitä vinkkejä kotimaanmatkailussa.
No perskutarallaa, niinhän se tosiaan on! Lahteen asti pätee se, että pääsee rattaiden kanssa ilmaiseksi. Iso kiitos tarkkaavaisuudesta, käyn heti muokkaamassa tekstiä. Olipa kiva silti huomata, että Kouvolaan asti menee se sama juna, jolla Lahteen asti pääsee ilmaiseksi ja siitä sitten vain lyhyt matka lipulla perille Kouvolaan.
Niin kiva kuulla, että tästä postaussarjasta on tykätty! Toivottavasti pääsen jatkossakin koluamaan lisää itselleni entuudestaan tuntemattomia kotimaan matkailuhelmiä.
Minäkin kiitän kiinnostavasta postaussarjasta! Kiva myös kun avasit reissubudjettinne. Jälleen suurimman osan lomabudjetistaan Etelä-Eurooppaan kantaneena laittoi kyllä ajattelemaan. Sellainen kehitysidea, että jatkossa näitä olisi kiva lukea ennen lomakauden alkamista, niin ehtisi sitten käydä vinkkaamissasi paikoissa vielä saman lomakauden aikana. Mutta hyvä näinkin 🙂
Itse ihastuin myös tänä kesänä Lappeenrantaan. Todella lapsiystävällinen lomakohde: lyhyet etäisyydet, edulliset aktiviteetit koko perheelle, paljon uimapaikkoja, mutkatonta ruokaa.. Jäin jopa miettimään, millaista olisi asua tuollaisessa kaupungissa. Sukulainen, jonka luona yövyimme, asui aivan keskustan tuntumassa ihan tavallisten ihmisten asuinalueella, ja pääsi suoraan kerrostalonsa takapihalta Saimaaseen uimaan. Välillä sitä havahtuu, että aikamoista elämänlaatua löytää muualta(kin) kuin täältä pääkaupunkiseudulta. Samainen sukulainen suositteli myös Lappeenrannasta lähteviä risteilyjä Viipuriin ja Pietariin. Erityisesti ensimmäinen on kuulemma kokenut todellisen kasvojenkohotuksen ja on oikein suositeltava päiväretkikohde. Mites, ottaisitko seuraavaksi haltuun perhematkat itänaapuriin? 🙂
Ihana kuulla, että näistä oli iloa! Ja ihan totta, että nämä olisi ollut paras kokea ja kirjoittaa aikaisemmin, mutta valitettavasti omiin aikatauluihin ei mahtunut. Mies on tärkeä reissuseurana ja näitä postauksia tehdessä myös kuvaajana, mutta hänen lomansa alkoi vasta viikko sitten. Onneksi hän on ollut nyt kesän osittaisella hoitovapaalla, joten onnistuttiin sumplimaan pidempi reissu jo ennen hänen lomaansa.
Mutta ehdottomasti kannattaa jo ennen seuraavia kesälomia lähteä seikkailemaan itään ihan vaikka vain päiväreissulle tai viikonlopuksi 🙂 Minä ainakin ajattelin tehdä näin juurikin sen Lappeenrannan kanssa.
Ja kyllä, perhematkat itänaapuriin on ollut haaveissa iät ja ajat – ja sitä ennen ylipäätään matkat itänaapuriin. Vaikka on reissattu aika paljonkin, jostain syystä en ole ikinä käynyt Venäjällä. Hauska tietää, että Lappeenrannasta lähtee risteilyjä Viipuriin! Sellainen olisi varmasti mahtava ja jännä kokemus! Pietariin taas sujahtaa junalla Helsingistä nopeammin kuin vaikka Pohjanmaalle, jossa nyt ollaan viettämässä vikoja lomapäiviä.
Noissa risteilyissä kai oli se idea, ettei tarvitse hankkia viisumia, jos menee ja palaa laivalla. Jos junailee tai autoilee, pitää kaiketi olla viisumi omasta takaa. Ja maisemat ovat varmaan kivat kanavien ja sisävesireittien kautta seilatessa.
Pietari olisi kyllä ihan must kohde läheisyytensä ja kulttuurikohteidensa takia. Itseäni sen lisäksi kiinnostaa tuo Viipuri, koska sukuani asui siellä ennen sotia. Eipä vaan ole tullut mentyä, lähellä mutta kaukana..
Ah aivan! En ole Venäjälle reissaamiseen perehtynyt juuri lainkaan, joten nuo viisumiasiatkin on vieraita. Mutta sehän kuulostaa näppärältä, että laivalla suikkelehtiessa sitä ei tarvitse.
Mua kiinnostaa Pietarin lisäksi todellakin myös Viipuri, vaikka sukuani ei olekaan sieltä kotoisin. Mutta olisi vavahduttavaa nähdä se Viipuri, josta on kuullut vain tarinoita.
Mulle Kouvola ei ole betonia, vaan leirintäalue-Tykkimäki-Aquapark combo. Hurjan kätevää kun kävelymatkan päässä leirintäalueelta kaikki hauskuus. Ja illat voi viettää Leirielämää ja uida ja vaikka saunoa. Meidän perheen kohde useana kesänä. Ja kiitti minunkin puolestani. Kiva sarja tää reissujuttu.
Ymmärrän hyvin! Mekin fiilisteltiin siinä vesipuistossa, että olisipa ollut hauska yöpyä leirintäalueella hotellin sijaan. Nyt tosin oltiin matkassa matkalaukkumeiningillä, mutta tietääpä mahdollista seuraavaa kertaa varten miettiä myös mökki- tai telttamajoitusta.
Ihana kuulla, että tästä postaussarjasta on ollut iloa!
Tosi kiva postaussarja! Nuo kaupungit on itä-suomalaistaustaisen miehen kautta tulleet viime vuosina tutummaksi ja ovat yllättäneet positiivisesti! Myös pohjoisemmat Joensuu ja Savonlinna ovat mahtavia kesäkaupunkeja, esim. Savonlinnassa on Oopperajuhlien aikaan hyvä sekoitus itä-suomalaista ja kansainvälistä tunnelmaa.
Ja ne järvet! Ihan mahtavan isoja ja veneillä pääsee ties miten pitkälle!
Oon tosi iloinen, miten hyvää palautetta olen tästä meidän reissusta postauksineen saanut 🙂
Ja voi joo, olisipa mahtava päästä tutustumaan Joensuuhun ja Savonlinnaan. Joensuussa olen ollut ”vain” Ilosaarirockissa ja Savonlinnassa en käsittääkseni koskaan. Kiinnostaisi kyllä heittäytyä noiden kaupunkien vietäväksi! Ehkäpä ensi kesänä sitten.
Järvet on tosiaankin upeita! Me ollaan kerran oltu kajakeilla / kanooteilla (en oikein hahmota näiden eroa) soutelemassa Pohjois-Karjalan vesistöissä loppukesän aikaan. Oli kyllä niin mielettömän kaunista, että aivot eivät meinanneet sitä kaikkea käsittääkään.
Betonyssa käydessä piti kyllä lapsesta maksaa sama kuin aikuisesta. Kiva lounaspaikka silti.
Aijjaa? No jopas. Meille kerrottiin, että lapset eivät maksa mitään. Ja saman vinkin sain joltakulta Lähiömutsin seuraajalta, kun tekemisvinkkejä Kouvolaan aikaisemmin kyselin. Olisiko siinä käynyt teidän kohdalla joku moka? Jos kerran lapsesta on pitänyt maksaa ihan sama summa kuin aikuisesta tuollaisessa paikassa, jossa on seisova lounaspöytä.
Oikein kiva postaussarja, kiitos! Välillä tuntuu, että kotimaanmatkailulle pyöritellään silmiä, mutta mahtavia helmiä löytyy ihan omasta maasta. Ja niin helppoa lasten kanssa!
Niin kiva kuulla, kiitos! Kotimaanmatkailu on ihanaa, eikä aina tarvitse edes lähteä oman kotikaupungin tai -kylän ulkopuolelle. Me tehtiin viime vuonna ystäväperheen kanssa pyörillä roadtrip Itä-Helsingissä kolmen yön ajan, ja se oli yksi parhaista lomista koskaan 🙂 Tässä ensimmäinen postaus tuosta pyöräreissusta.