©Lahiomutsi Kaakkois-Suomi InterRail Kouvola Ita-Suomi Junalla-2760

Kaupallinen yhteistyö: VR. Matkakohteiden kuluista vastasimme itse.

Taas mennään! Kaakkois-Suomen interraililla olemme tähän mennessä hullaantuneet helteisestä Imatrasta ja viettäneet letkeän onnellisia kesäpäiviä Lappeenrannassa. Seuraavaksi sujahdetaan junan kyydissä reilimatkamme viimeiseen kohteeseen; Kouvolaan. Lappeenrannasta sinne kertyi matkaa nelisenkymmentä minuuttia, Helsingistä mestoille olisi paahtanut kiskoja pitkin aikaan 1 tunti ja 18 minuuttia.

Kannattaa kurkata VR:n kesän säästöliput täältä. Tsekkasin, että esimerkiksi Helsingistä pääsee parin päivän varoajalla halvimmillaan Kouvolaan hintaan 8,90 euroa per aikuisnaama. Huomasin samalla myös sen, että Kouvolaan menee stadista myös paikallisjuna, joka Lahden kohdalla muuttuu taajamajunaksi (ilman junanvaihtoa siis). Se tarkoittaa sitä, että yksi aikuinen voi taittaa matkan alle kuusivuotiaan lastenrattaissa kulkevan mukulan kanssa ihan ilmaiseksi Lahteen asti ja siitä sitten maksaa loppumatkaksi lipun. Täällä kirjoittelin tuon paikallisjunavinkin lisäksi muista kokemuksen kartuttamista neuvoista ja vinkeistä junamatkustamiseen vauvojen ja lasten kanssa.

Nyt kuitenkin paahteiseen Kouvolaan! Olen käynyt siellä tasan kerran aikaisemmin, kun kävin hyppäämässä kuvausryhmän kanssa laskuvarjohypyn joskus yli 10 vuotta sitten Utin lentokentältä. Kaikkea hullua sitä onkin tullut tehtyä ennen lapsia – ja vielä työkseen!

Odotukseni Kouvolasta olivatkin lähinnä kuulopuheiden varassa, ja niissä puheissa toistuivat sanat harmaa ja betoninen, tylsä ja ruma. Ei siis mitenkään mairittelevan kuuloista, vaikka paikallisten tarinoissa nämä sanat sanottiin rakkaudella ja ylpeydellä omaa kotikaupunkia kohtaan.

Ja kyllä vain oli kiva osoittaa omat mututuntumansa ja ennakkoluulonsa vääriksi. Minä olen toki helppo, mitä tulee ihastumisessa erinäisiin kaupunkeihin ja kyliin, eikä siihen taikaan yleensä tarvita kuin vaaleanpunaiset lomalasit, joiden läpi katsella erinäisiä kohteita. Mutta kesäinen Kouvolahan on mitä kivoin pikkukaupunki, akikaurismäkeläisellä pikkukaupunkiromantiikalla maustettuna.

Aivan ensimmäisenä me piipahdimme lounaalle El Mundo -ravintolaan, joka tarjoilee maukasta kotiruokaa espanjalaisviboin. Värikäs sisustus, suloiset eripari astiat ja kaiuttimista soivat latinorytmit piristivät ja saivat nauramaan, että tällainen väritön betonihelvetti tämä Kouvola. Lapsille lounas kustansi euron ikävuodelta, ja jokainen sai vielä nauttia jälkkärit ja kahvit kaupanpäällisiksi niin halutessaan. Tulipa hyvä mieli ja onnellinen vatsa!

Alkuperäisenä reissusuunnitelmanamme oli koluta läpi joku Kouvolan monista lupaavilta vaikuttavista luontopoluista, sytyttää evästauolla nuotio ja juoda termarikahvit. Mutta voihan vitjat, minkälaiset säät meitä hellivät jo tuolloin! Parhautta ja rakkautta jokaista porottavaa auringonsädettä myöten! Lämpötila huiteli varjossa lähempänä 30 astetta, ja kun kerran ihan Kouvolan kyljessä on vesihurvitteluun keskittynyt puisto, tokihan me otettiin taksi alle ja karautettiin uikkarit, eväät ja aurinkorasvat kassissa sinne.

”Onko tää unta?”, toinen lapsista huusi innoissaan, kun noin 10 minuutin matkan jälkeen kaarsimme pirssin kyydissä Käyrälammen rannassa sijaitsevan  Tykkimäen Aquaparkin pihaan. Ja olihan se nyt suloinen paikka. Pieni ja kotoinen, mutta silti tekemistä riitti molemmille lapsille koko päiväksi. Esikoinen sai yllytettyä minut mukaansa kaikista hurjimpiin liukumäkiin, ja alan olla varma, että kaikki se (hullun)rohkeus, joka tuntui hävinneen minusta äidiksi tulemisen myötä, siirtyi synnytyksessä suoraan lapseen. Ei siinä, etteikö edelleen olisi sitten lopulta ollut hauskaa antaa adrealiinin humahtaa kehoon ja kiljua mäkeä laskiessaan – vaikka ei ihan tiedä, riemusta vaiko kauhusta.

Monta tuntia myöhemmin makailin auringosta, allasleikeistä ja vesiliukumäkijännityksestä raukeana matalalta paistavan ilta-auringon syleilyssä ja nautin joka ihohuokosella lämmöstä. Sitä fiilistä ei oikein edes osaa kuvitella sitten joskus neljän kuukauden päästä, kun samoihin kellonaikoihin on ollut jo monta tuntia pimeää ja muutenkin kylmää ja kuraista. Voi kesä!

Iltapesut olisi toki voinut tehdä vesipuistossakin, mutta koska ei reissua ilman saunaa, köpsyttelimme Käyrälammen toiselle laidalle Tykkimäen saunalle. Tästä tekemisvinkistä erityisen iso kiitos teille, sillä tuskin ilman vinkkausta olisimme löytäneet paikalle! Tykkimäen saunalla oli saatu vihiä, että olemme tulossa paikalle, ja siellä haluttiin tarjota meille löylyt. Sehän sopi, tattista vain! Tämä kohde siis muista reissuriennoista poiketen on sponsoroitu. Noin muuten yleisen saunan löylyihin pääsee perhelipulla hintaan 25 euroa.

Tykkimäen saunan iso kiuas lämpenee maakaasulla, ja ison löylyhuoneen lauteille mahtuu mukavasti. Me satuimme paikalle päivänä, kun Käyrälammessa kelluvan Saunalautankin kiuas oli kuumana. Puulla lämmitettävä kiuas tuoksui levollisuudelta ja lomalta. Pulahdimme uimaan järveen, jonka vesi oli kermaisen lämmintä, mutta silti raikasta. Järveen pääsee uimaan vuoden ympäri, ja uskoisin saunakokemuksen olevan vielä ihanampi syksyn kirpeydessä ja talven pakkasilla.

Päivän jäljiltä ei tarvinnut kauaa odotella unta – yksi reissuseurueen jäsenistä nukahti jo taksiin matkalla hotellille. Yövyimme Scandic Kouvolassa, joka oli ihan perushotelli, mutta näppärällä sijainnilla ihan juna-aseman ja keskustan tuntumassa.

Seuraavan päivän ja samalla Kaakkois-Suomen interrailimme viimeisen reissupäivän starttasimme ihan ydinkeskustassa sijaitsevasta Hampsta-leikkipuistosta. Puisto on lasten nimeämä, ja hampstaaminen tarkoittaa kuulemma leikkimistä. Leikkipuistosta jatkoimme kävelykadulle, jonka suihkulähteissä lapset päätyivät juoksentelemaan vaatteet päällä. Näemmä reilimme reissukohteita yhdistäväksi tekijäksi tuli Kakkois-Suomen lisäksi se, että mukanamme kulki joka kaupungissa itsensä likomäriksi lotranneita lapsia.

Lasten ilakoidessa suihkulähteissä, minä piipahdin La Vie De Marrakech -liikkeeseen, joka tuo itse maahan Marokosta esimerkiksi mattoja, raheja ja keramiikkaa. Minä ostin itselleni armottoman mallaamisen ja peilailun jälkeen marokkolaiset tossut. Ne jalassa saatan hyväksyä sen, että nämä helteet eivät jatku ikuisesti. Yllätyin iloisesti, kun löysin putiikin tiskistä myös valikoiman taikahuulipunia. Muistatteko, kun sain ystävältäni Marokon-tuliaisena vihreän noitahuulipunan? Käytin sen loppuun aikoja sitten, mutta nyt ostin samanlaisen, mutta persikkaisen oranssina. Huulilla sekin muuttuu vihreän tavoin fuksianpunaiseksi.

Lounaalle menimme Gastropub Betonyyn, jonka yksinkertainen ja maittava lounas upposi koko porukalle. Ihana yllätys oli se, että lapset saavat lounaansa ihan ilmaiseksi! Plussan ansaitsee myös raikas sisustus, häilyväisen miinuksen taas juro asiakaspalvelu.

Vattat pullollaan kävelimme Kouvolan liikennepuistoon, jossa saa kurvailla polkuautoilla ja opiskella siinä samassa liikennesääntöjä ihan ilmaiseksi. Ja kuten lapset riemuitsivatkin, sieltä löytyi myös ihan oikeat liikennevalot. Lapset viihtyivät puistossa niin hyvin (ja mies puiston penkillä varjossa), että minä kävin välillä kiertämässä paikallista kirppistarjontaa. Ei valitettavasti hurraahuutoja sen suhteen, sillä kirppishinnat tuntuivat olevan järjestään ihan päättömiä.

Päivän jäälattekiintiöstä piti huolen Papulaari-kahvila, jossa piipahdimme hakemassa vilvoitusta koko sakki ennen junalle lähtöä. Papulaarin kanssa samoissa tiloissa toimii teehuone Nirvana, mutta me päädyimme maistelemaan pienpaahtimoiden kahvipavuista valmistettuja kahvijuomia. Herkkuvitriinin valikoimassa oli kivasti raakakakkuja ja vegaanisia herkkuja, ja me valitsimme sikermän erilaisia kakkupalasia. Suolahippusten kera tarjoiltava vegaaninen kinuskikakku oli ihan päräyttävän hyvää, morjens!

Kahvitauon jälkeen aloimme valua kohti juna-asemaa ja kotimatkaa. Esikoinen totesikin mainiosti tiivistäen varmasti koko seurueemme ajatuksen: ”Mulle alkaa jo riittää seikkailut, voisin mennä kotiin.” Täydellinen reissu siis, kaikkine lapsiperhesekoiluine päivineen! Nyt kutkuttaisi tarkemmin koluta, mitä kaikkia matkakohdeaarteita esimerkiksi tuttuakin tutumman Turkuun vievän junaradan varrelta löytyykään. Kesä-Suomi, oot niin ihana!

Tässä reissun kulut Kouvolan osalta kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta:

  • Junaliput välillä Lappeenranta-Kouvola peruslipuilla: 31 euroa. Junaliput välillä Kouvola–Helsinki peruslipuilla: 55 euroa. Jos on ajoissa matkassa, kannattaa tsekata VR:n säästölipputarjoukset, joita etenkin näin kesällä on tarjolla vielä normaalia enemmän.
  • Yksi yö hotellissa: 96 euroa
  • Taksit: 40,90 euroa
  • Ravintolat ja kahvilat: 101 euroa
  • Eväät vesipuistoon kaupasta: 23,23 euroa
  • Ostokset (tossut ja huulipuna): 40,90 euroa
  • Aktiviteetit: 92 euroa
  • Yhteensä: 480,03 euroa (+25 euroa sponssatusta saunasta)

Lähiömutsin Instagrammissa (sovelluksen kautta käytettynä) on tallennettuna koko matkamme videomuodossa nimellä Idän Interrail. Video on pituudeltaan 7 minuuttia ja 30 sekuntia.

Jaa: