©Lahiomutsi Mantyharju VR Junalla Ruska Matkailu Reissu Matka Kotimaanmatkailu-7747

Kaupallinen yhteistyö: VR. Matkakohteen kuluista vastasimme itse.

Oletteko koskaan arponeet matkakohteenne tökkäämällä silmät kiinni sormenne johonkin kohtaan kartalla? Minä ja ystäväni Senni tehtiin lokakuussa hieman sellaiseen valintaan perustuva reissu. Olimme nimittäin todenneet, että mehän tarvitsisimme sellaisen ihan kahdenkeskisen rentoilureissun ilman mukuloita ja puolisoita. Tiivistimme toiveemme reissun suhteen kolmeen sanaan: metsää, punkkua ja villalankaa.

Sen jälkeen katsoimme kaukoliikenteen reittikartalta, mihin on Helsingistä junalla kohtuullinen matka, ja Googlen satelliittikartalta, missä on paljon luontoa ympärillä. Kartoista arpomalla reissukohteeksi valikoitui Mäntyharju, jossa emme olleet kumpainenkaan ikinä ennen käyneet.

Minä hankin meille matkanjohtajana junaliput (säästölipuilla hinta suuntaansa Helsingistä 13,50 euroa), loin alustavan reissusuunnitelman ja kirjasin ylös pakkauslistan, jonka lukeminen sai kikattelemaan onnesta:

  • Viiniä
  • Naposteltavaa
  • Kutimet
  • Kirja
  • Termari (Hanne ottaa)
  • Retkiastiat (Hanne ottaa molemmille)
  • Juomapullo vedelle
  • Sytkäri / tulitikut
  • Otsalamppu
  • Sienikori
  • Puukko
  • Lämmintä ja retkeilyyn sopivaa vaatetta & kengät
  • Vaihtopikkarit
  • Rötväilyyn sopivat yökkärit
  • Kosmetiikat

Eräänä lokakuisena lauantaina sitten hyppäsimme sienikoreinemme Joensuuhun vievään junaan. Kaivoimme esiin neuletyöt, ja minä kaadoin termospullosta molemmille kuksalliset kahvia. Vaihdoimme junaa Kouvolassa Pieksämäen suuntaan vievään junaan, ja paria tuntia Helsingistä lähtemisen jälkeen olimme perillä Mäntyharjulla. Eihän siinä ehtinyt edes kuulumisia vaihtaa (tai kuulumisten vaihdolta kovin montaa kerrosta neuletyötä edistää), mutta onneksi meillä olisi vielä rapia vuorokausi aikaa.

Mäntyharju on 6000 asukkaan kunta Etelä-Savossa, siellä mistä järvien täplittämä Suomi kunnolla alkaa. Se on monelle pääkaupunkiseutulaiselle tuttu mökkipaikkakunta, ja katselimmekin heti sillä silmällä ympärillemme. Mökki kahden tunnin junamatkan päässä kieltämättä kiinnostelisi, vaikka olenkin enemmän meri-ihmisiä.

Näin mökkikauden ulkopuolella Mäntyharju oli hiljainen. Kävelimme läpi keskustan, jossa lauantai-iltapäivänä oli vähän surumielisenkin autiota. Kävimme tonkimassa entisen pankin tiloihin perustetun Reissukirppiksen ja suuntasimme sen jälkeen syömään lounaaksi vallan pätevää thaimaalaista entiseen ruokakauppaan perustettuun Krua Lawoe -ravintolaan. Vanhat palvelut ovat lähteneet ja uusia on koitettu kehittää tilalle.

Piipahdimme vielä hakemaan iltapala-aineksia ja retkieväitä kaupasta, minkä jälkeen meillä olikin sovittuna tärskyt majapaikkamme isännän ja emännän kanssa. He kun olivat ystävällisesti tarjoutuneet hakemaan meitä autolla, kun kuulivat meidän olevan tulossa junalla. Erityistä (asiakaspalvelu)vieraanvaraisuutta, johon tuntuu törmäävän vain pikkupaikkakunnilla! Niinpä taitoimme vajaan kymmenen minuutin matkan Villa Auroraan taksin sijaan omistajapariskunnan autolla ja saimme samassa lyhyen katsauksen Mäntyharjun historiaan ja luontoon.

Villa Aurora toimii vanhassa nimismiehen talossa, joka sijaitsee Mäntyharjun vanhalla Kirkonkylällä, Pyhäveden läheisyydessä. Komea pitkä puutalo on reilun sadan vuoden aikana ehtinyt toimia myös postina, pankkina ja sairaalana. Nykyään siinä toimii siis B & B Villa Aurora, jonka perustajat ovat muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudulta Mäntyharjulle rauhallisemman elämänrytmin perässä lähteneitä.

Me majoitumme ainoina vieraina yhteen majatalon huoneista. Sen jälkeen pakkasimme retkireppumme valmiiksi, ja Villa Auroran väki keitti termariimme tuoreet kahvit. Ihan Villa Auroran kulmilta lähtee useampi lyhyehkö patikointireitti, ja me lähdimme taivaltamaan sitä pitkin, jonka varrella on Nuotioniemen-laavu. Poikkesimme polulta sinne tänne etsien sieniä, mutta suurin odotuksin mukaan otetuista kahdesta korista vain toisen pohjalle löytyi muutama hassu sieni. Tattikausi oli jo loppumaisillaan, mutta suppilovahverot eivät olleet vielä nousseet.

Monen männyn ja harjun jälkeen saavuimme niemennokkaan, jossa laavu on. Aurinko alkoi laskea värjäten tyyneen Pyhäveteen heijastuvan taivaanrannan fuksiallaan. Laavu oli siisti ja sen viereinen puuvarasto oli kunnan nettisivujen lupausten mukaisesti täynnä valmiita klapeja. Minkäänlaisia sytykkeitä ei kuitenkaan ollut, mikä hivenen jännitti. En ole eräjormailussani siinä vaiheessa, että vielä uskaltaisin lähteä yksin yöksi metsään, sillä suurin pelkoni on se, että en saisi nuotiota syttymään ja päätyisin syömään linssikeittoainekset sellaisenaan.

Niinpä Mäntyharjulla koettiin sellainen tulenteko, että minä ja Senni kerromme siitä legendaa edelleen. Vuolimme kiehisiä ja irrottelimme klapeista sytykkeeksi tuohta. Olimme puukkoinemme niin voimaantuneita, että vaikka mukana oli myös sytkäri, päätimme sytyttää tulen tulitikuilla. Havuja perkele! Ensimmäinen tikku sammui heti tuulessa, mutta se oli harjoitus, joten sitä ei lasketa. Seuraavat tikut sytytimme yhdessä ja tuikkasimme sitten kiehiset tuleen. Pian nuotio jo loimusi komeana. Kahdella tulitikulla, ilman nykyajan sytykkeitä! Haa! Tanssin ympäri nuotiota mielipuolisena ja Senni uhosi, että seuraavalla kerralla otetaan vain perintötulukset mukaan.

Ilta tummui, ja me katoimme laavun mustuneelle lattialle illallisen kahdelle: juustolla täytettyjä paprikoita, soijanakkeja, tomaattirullia, halloumia ja kirsikkatomaatteja. Kaadoin pienestä retkipullosta vielä mukeihimme tilkkaset punaviiniä. Kippis Mäntyharjulle!

Retki-illalisen jälkeen patikoimme takaisin Villa Auroralle pilkkopimeässä metsässä otsalamppujemme valossa. Keltaiset lehdet lojuivat polulla ja niiden muodostamiin kuppeihin kertynyt sadevesi läikehti valossa kuin hattivattien veneet. Tähtitaivas oli pilvimassojen takana piilossa, mutta kuulemma se on noilla seuduin upea. Kiersimme vahingossa pidemmän lenkin kautta, ja saimme Villa Aurorasta huolestuneita viestejä, olemmeko kunnossa. Eipä onneksi tarvinnut tehdä hesalaisista sienestäjistä katoamisilmoitusta, vaan kömmimme pimeästä metsästä takaisin hieman pölmistyneinä ja sisäisten kompassiemme huiputtamina.

Hieman aiottua pidemmäksi venyneen metsäretken jälkeen meitä odotti Villa Auroran sauna. Se on vanhan talon vintille rakennettu sähkösauna, eikä siten mikään upein saunakokemus. Mutta enpä valita, kun saa saunoa ilman aikataulua ja keskittyä saippuoimaan vain itseään. Olimme ostaneet reissuun mukaan mustikkaisen tuorenaamion, jota sitten läträsimme antaumuksella naamoihimme kaikkien muiden tököttien, seerumeiden ja öljyjen lisäksi. Saunan jälkeen nautimme huoneessamme sipsi- ja punaviinipainotteisen iltapalan, minkä jälkeen nukahdimme jo ennen yhtätoista.

Heräsimme seuraavaan aamuun kahdeksan jälkeen (hallelujah pimennysverhot!) ja möngimme aamupalalle. Pöytään oli katettu muun muassa haudutettua puuroa, marjoja, uunimunakasta, erilaisia juustoja ja jopa vegeleikkeileitä. Kahviin oli tarjolla kauramaitoa, vaikka emme olleet sitä mitenkään erikseen edes pyytäneet. Saimme sitä myös mukaan aamupalan jälkeen pikkupulloon – siinä kun saimme taas täyttää myös kahvitermarimme.

Meillä oli aikaa vielä pieneen retkeen, ja kävimme tutkailemassa läheisen Taidekeskus Salmelan pihamaan (itse rakennus on auki vain kesäkaudella). Veistosten pällistelyn jälkeen pujahdimme vanhan kirkon vierestä lähteville leveille pitkospuille. Immon luontopolku on vajaan kilometrin mittainen ja täysin esteetön koko matkan, joten lastenrattaiden lisäksi sinne pääsee myös pyörätuolilla. Matkan varrella on muun muassa metsäkirkko, nuotiopaikka ja majavanpesä, jonka asukkaan voi kuulemma nähdä puuhailevan kotipesänsä lähettyvillä etenkin iltaisin.

Me emme majavaa nähneet, mutta istahdimme ihailemaan syksyn ruskaisissa sävyissä kimmeltävää Pyhävettä yhdelle taukopaikoista. Joimme reissun viimeiset retkikahvit ja palasimme sitten pakkaamaan tavaramme Villa Auroraan, josta saimme taas ystävällisesti kyydin juna-asemalle.

Kävimme syömässä junan ravintolavaunussa välipalan, minkä jälkeen otimme vielä kaiken irti omasta ajasta: Senni sijoitti aikansa neuletyöhön ja minä laitoin kuulokkeet päähän ja otin Pasilan asemalle asti kestävät nokoset.

Tässä reissun kulut kahdelta aikuiselta:

  • Junaliput Helsinki-Mäntyharju-Helsinki: Meno säästölipuilla ja paluu peruslipuilla: 80,50 euroa
  • Yhden yön yöpyminen Villa Aurorassa (sisältäen aamupalan): 98 euroa
  • Saunavuokra: 20 euroa
  • Retki- ja iltahöpsötyseväät sekä viini: 57,20 euroa
  • Ruuat ravintolassa: 20 euroa
  • Ruuat junassa: 18,80 euroa
  • Yhteensä: 294,50 euroa
Jaa: