Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla alkoi lasten loma päiväkodista. Itse olin kuitenkin vielä töissä kiinni, ja miehen kesäloma häämötti monien viikkojen päässä. Jännitettiin etukäteen, mitäköhän arjen ja loman yhdistämisestä tulee, mutta kaikki meni jotenkin uskomattoman sulavasti.

Esikoinen vietti ensimmäisen lomaviikon liikuntaleirillä Altaalla ystävänsä kanssa. Olen niin onnellinen, että he saivat kokea jotain sellaista. Lauma uusia kavereita, kivaa ohjattua tekemistä aamusta iltapäivään, paljon uusia taitoja ja kutkuttava kattaus itsenäistymistä sekä luottoa omaan osaamiseen ja olemiseen. Päiväkoti ja harrastukset ovat lapsille tietenkin sellainen oma juttu, mutta kesäleiri antaa ja vaatii itsenäisessä tekemisessä vielä enemmän.

Leiripäivien ajaksi ihana ystäväni lapsineen otti hoiviinsa nuorimmaisemme. He viilettivät laatikkopyörällä ympäri Helsinkiä, ja sain kuva- ja tekstiraportteja milloin mistäkin: puistoista, rannoilta, toreilta ja ystävän ystävien luota. Minä sain rauhassa nakuttaa konetta ja tyhjentää työpöytää sekä tehtävälistaa.

Neljän jälkeen minä tai mies saimme poimia molemmat kesälomalapset Altaalta. Paitsi sinä päivänä, kun ystävä otti molemmat lapset yökylään ja me pääsimme miehen kanssa metsätreffeille. Vieläkin ihan huimaa onni siitä(kin).

Tässä viikossa huomaa selkeästi sen, että arkemme toimivuus ja elämän hyvyys nojaa vahvasti laajennettuun perheeseemme; ystäviin. Henkiseen tukeen ja yhteyteen, vastavuoroiseen auttamiseen ja arjen sekä loman jakamiseen erinäisillä kokoonpanoilla.