©Lahiomutsi Tanksa Legoland Denmark Billund-0249

Kaupallinen yhteistyö: Legoland, Legoland Billund Resort ja Matkavekka

Teimme perheen kanssa muutama viikko sitten neljän päivän pakettimatkan Tanskaan, Legolandiin. Minulle ja lapsille kerta Legolandissa oli ensimmäinen, mutta mies on ollut siellä lapsuusperheensä kanssa autoreissulla joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten. Saatiinkin kuulla ennen reissua mieheltä matkatarinoita, joista pystyi ihan tuntea kasarilasten kesien riemun ja ihmeellisyyden: loputtomasti legoja, reissaamista paahteisessa autossa ja öitä kahisevassa teltassa leirintäalueella.

Tanskan Billundissa sijaitseva Legoland täyttää tänä vuonna 50 vuotta, ja meidän sakki oli nyt juuri parahultaisessa iässä kokemaan Legojen ympärille rakentuneen teemapuiston. Bambikoipinen kuusivuotias pääsi pituutensa puolesta kaikkiin haluamiinsa huvipuistolaitteisiin, ja kolmevuotias on siinä iässä, että pikkulegojen maailma on alkanut aueta hänelle todenteolla kaikkine mahdollisuuksineen.

Miehen ajansaatossa kellastuneiden lapsuusreissumuistojen jäljiltä Legoland yllätti. Sehän on ihan valtavan kokoinen nykyään! Meillä oli käytössämme kahden päivän tiketti, eikä se ollut yhtään liioittelua. Kahden päivän hurvittelusta huolimatta joitakin osioita alueesta jäi kokonaan koluamatta.

Alue on jaettu löyhästi erilaisiin teemoihin, kuten villi länsi ja Ninjago, ja tykkäsin siitä, miten vierekkäin olivat niin uudet hilavitkuttimet kuin ajan patinoimat huvipuistolaitteet, joissa oli jo häivähdys vintagea. Esikoinen meni kaikista hurjimpiinkin laitteisiin, ja minä uhmasin oikuttelevaa tasapainoaistiani sekä siitä seuraavaa pahoinvointia ja kävin myös muutamassa laitteessa kieppumassa hänen kanssaan. Ihan käsittämätöntä, että minulla on sen ikäinen tytär, että voimme yhdessä laskea vuoristoradan mäkeä käsiä ylhäällä pitäen ja vatsanpohjasta asti nousevaa naurua kujertaen!

Samoilla Legoland-sisäänpääsytiketeillä pääsi käymään myös alueella sijaitsevassa Sea Lifessa. Kalojen rauhalliseen valtakuntaan poikkeaminen oli hyvää vastapainoa hurvittelulle.

Kuten arvata saattaa Legolandissa kaikki mahdollinen oli rakennettu legoista tai tehty legojen muotoon, ranskanperunoita myöten. Muistatteko, kun viime talvena käytiin ihastelemassa Lego-näyttelyä Espoossa? No kuulkaa, nyt meinasivat ”ihan älytöntä” ja ”miten tuo on edes mahdollista” -ällistelyt loppua ihan kesken, kun joka nurkalla tuli vastaan joku uusi mieletön ja miljoonapalainen Lego-teos.

Omasta mielestäni kaikista ihanin osuus Legolandia oli sen sydän, Legoista rakennettu Miniland. Miniatyyrinen maailma olisi ollut upea jo sellaisenaan, mutta on ihan päätöntä, että se on rakennettu kaikkineen Legoista! Lapsetkin olisivat voineet ihmetellä ja tutkia minikokoisen maailman menoa tunti tolkulla. Sydän oli sulaa etenkin kuopuksen intoa katsellessa. Tämä ehkä onkin se Legolandin ihanuus: Legot yhdistävät sukupolvia. Vaikka hahmot ja leikit ovat muuttuneet, kaiken lähtökohta on kuitenkin yksinkertainen palikka.

Huomasin reissussa ilokseni myös sen, miten olen kehittynyt ja kasvanut äitinä. Vaikka kuinka tykkään Legoista, olisi tällainen reissu ollut vielä kuusi vuotta sitten vahvasti epämukavuusalueellani. Neljä vuotta sitten se olisi ollut ponnistus, jonka olisin kestänyt lapsien riemua ajatellen. Nyt osaan jo löysätä aikuiskravattia, päästää sisäisen lapsen esiin ja heittäytyä nauttimaan menosta itsekin. Jännä, miten kauan on kestänyt tajuta, että elämä on aika paljon mukavampaa, kun ei aina ole niin hemmetin tylsä ja jäykkä aikuinen. Vielä kun tajuamisen jälkeen muistaisikin sen ihan arjessakin.

Noh, muutamista asioista mälsä aikuinen kyllä otti asiakseen nyrpistää nenäänsä harmistuneena. Emme olleet lähdössä hakemaan reissusta herkullisia ruokaelämyksiä, vaan olin valmistautunut pikaruokapainotteiseen ruokavalioon. En silti voinut mitään sille, että hieman kismitti maksaa päivässä kirvelevät määrät rahaa ruuasta, joka ei ollut missään määrin sen arvoista. Jos ei olisi ollut niin tiukka reissuaikataulu, olisimme varmasti tehneet enemmän eväitä mukaan. Alueella oli paljon penkkejä ja pöytiä, joille olisi voinut perustaa kivat, yksinkertaiset ja herkulliset piknikit. Tämä vinkkivitosena muille Legoland-matkaajille.

Toinen motkotettava asia on alueen aikataulut. Legoland meni kiinni jo kuudelta, ja monet laitteet sen takia suljettiin jo viideltä. Kun on tottunut Lintsin iltarannekkeisiin, tämä yllätti täysin, eikä oltu ainoita. Juteltiin muidenkin matkaajien kanssa jakaen sama ihmetyksen aihe. Liekö sitten Tanskassa muutenkin kovin erilainen aukioloaikakäsitys kuin Suomessa, sillä sama yllätys tuli vastaan myös muissa paikoissa, joista kirjoitan tarkemmin myöhemmin. Esimerkiksi Lego-talo (mahtava paikka!) meni kiinni neljältä, ja kun olimme menossa Lalandiaan iltauinneille, tajusimme paikan alkavan laittaa altaitaan kiinni jo seiskan jälkeen. Emme edes tajunneet tarkistaa aikatauluja minkään paikan suhteen, kun emme osanneet odottaa moista, joten sinänsä tietty oma moka.

Koska illoiksi ei yllättäen ollutkaan mitään varsinaista ohjelmaa paikkojen sulkiessa ovensa niin aikaisin, oli erityiskiva pitää majaa leirintäalueella. Meillä oli mökki Legoland Billund Resortissa ihan Legolandin kupeessa. Meidän mökkimme oli Ninjago-tyyliin sisustettu, mikä oli etenkin Herttoniemen oman kolmivuotiaan ninjan mielestä satumaisinta ikinä.

Vietimmekin illat lapsuusmuistojen letkää leirintäalue-elämää minigolfia pelaten, kotieläinpuiston asukkaita katsellen, leikkipuistoissa hengaten ja grillaillen. Aamupalat kävimme syömässä alueen ravintolassa seisovasta pöydästä, mutta nekin olisi hyvin voinut laittaa alueen grilleissä tai oman mökin pikkukeittiössä. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan Ninjago-kerrossänkyynsä, oli ihanaa voida miehen kanssa hetkeksi istahtaa alas ja pohtia, että ovat muuten meidän reissut vähän muuttuneet seitsemässä vuodessa – ja just hyvä niin.

Tsekkaa toinen postaus Tanskan-reissultamme: Lego-house, Lalandia, Geografisk Have – kivuudet Tanskan Legolandin naapurissa.

Jaa: