©Lahiomutsi Hanne 13 vuottas #olisinpatiennyt-9659

Kuvassa on kesä 1996, ja minä olen 13-vuotias. Viimeisiä lapsuuden hiekanmurusia varpaissa, finnejä otsalla ja innokkain sekä jännittynein askelin osittain jo nuoruuden polulla kävellen. Syksyllä edessä on yläasteen aloitus kirkonkylällä. Se ei ollut mikään helppo paikka pienen kyläkoulun kasvatille. Oma paikkansa hierarkiassa ja syömäjärjestyksessä piti ansaita taistellen. Siinä tuli kolhuja ja naarmuja itselle, mutta varmasti matkalla tulin tökkineeksi myös muita.

Olisitpa Hanne silloin tiennyt, että löydät kyllä oman paikkasi. Ei tarvitse sopeutua, sulautua. Olen ihan hiton ylpeä sinusta, kun kuljet koulussa äidin vanhat leveälahkeiset ja hippikirjaillut Levikset jalassasi, vaikka niistä kuittaillaan heti kun astuit koulubussiin aamulla. Pian opit myös kantamaan pituutesi ylpeydellä, vaikka suurin osa luokan pojistakin on lyhyempiä. Yläasteen vikalla sinulla on jo koko kylän korkeimmat läskipohjakorot ja ylväs ryhti, usko pois!

Tulet tekemään typeryyksiä, ysärinuoruuden idioottimaisuuksia, mutta ymmärrät kuitenkin pysyä kaikista pahimmista jutuista sivussa. Sisäinen äänesi on viisas ja saisit kuunnella sitä vähän tarkemminkin. Älä tyydy, kun parempaakaan ei ole saatavilla, sillä parempaa on vielä tulossa.

Sinulla tulee olemaan kausia, kun aamulla herätessäsi mietit, että olisipa jo ilta, että pääsisit nukkumaan. Nimeämätön paha olo kietoo solut sisäänsä. Tunnet olevasi yksin joukossakin. Olisitpa tiennyt, että mielen mustuus ei ole mitään hävettävää, jota pitää piilotella kuoren alle. Ymmärrän kyllä, että teet niin, Pohjanmaalla ei vielä puhuta mielen hyvinvoinnista ja terveydestä, vaan ihmisistä ja hulluista ihmisistä. Pidä huolta itsestäsi, älä siitä, mitä muut sinusta ajattelevat.

Olen ylpeä siitä, miten hyvin sä pärjäät. Ja sitten samalla toivon, että sä ja mä osattaisiin välillä olla heikkojakin. Me ollaan kasvettu niin itsenäisiksi, että oman vajavaisuuden ja avuntarpeen myöntäminen on vaikeaa. Sätitään meitä epäonnistumisista, mokista ja huonoista suorituksista, vaikka tarvittaisiin sen sijaan armollisuutta ja lempeitä halauksia. Ollaan tunteikkaita ja iän karttuessa yhä avoimempia, mutta samalla mestareita leipomaan sisäämme murheista isoja mölttejä, jotka painavat henkitorvea kasaan.

Toivoisin, että ymmärtäisit sen, ettei työmäärä ja ahkeruus määritä sinua ja sitä, miten hyvä ihminen olet. Raatamisen sijaan työstä ja koulusta voi ja saa nauttia. Elämä ei ole suorituskartasto, vaan ihanan polveileva seikkailu.

Kunpa olisit tiennyt, että viisaus on kauneutta, että nörtit ovat kuumiksia. Muistan edelleen sen yhden yläasteen biologian tunnin, kun epähuomiossa viittaisit. Opettajakin hätkähti. Tiesit kyllä vastauksen, mutta ei kuulunut takapenkkiläisten imagoon nostaa kättä tai osallistua opetukseen yhtään enempää kuin tarve oli. Käsi nousi vahingossa, kuin jossain ala-asteaikojen etiäisessä. Ole kapinallinen ja riko ulkopuolelta asetettujen cooliuden rajoja. Määritä itse se, minkälainen on se nuoruus, jonka tahdot elää.

Ole rohkeasti fiksu. Tulet harmittelemaan loppuelämäsi, että tipautat kolmen yläastevuoden aikana kielten erinomaiset numerot vitosiksi. Muissa aineissa on helpompi pysyä kärryillä vähemmälläkin pänttäämisellä, mutta kieliä et saa kiinni enää lukiossakaan. Mitä ikinä tuletkaan tekemään tulevaisuudessa, kielistä on aina hyötyä.

Tulet rakastamaan sitä kesää, jonka vietät kielikurssilla Maltalla 14-vuotiaana. Elinpiirisi laajenee ja saat jakaa arkesi ja kesäsi eri puolilta Suomea sekä maailmaa tulleiden nuorten kanssa. Vietät näin aikuisen silmin liiankin villiä kielikurssielämää, mutta samalla saat asetettua itseäsi elämän kartastoon paremmin. Saat rohkeutta puhua englantia. Olisi mahtavaa nähdä, mitä seuraisi, jos hakisit haaveesi mukaisesti vaihtoon jo lukiossa.

Sillä aina kun on mahdollisuus lähteä ulkomaille, lähde! Se yksi ihana poika (löydät hänet vähän myöhemmin, mutta pidetään jännitystä yllä, milloin se päivä koittaa) pysyy kyllä siinä, ja sinä kestät olla erossa, vaikka se kipeää tekeekin. Usko pois, rakkaus ei kuihdu kilometreistä. Te tulette viettämään paljon yhteistä elämää, jolloin asutte eri kaupungeissa ja maissa kuin toinen. Sinä tarvitset kokemuksia muualta kasvaaksesi, ymmärtääksesi ja irrottautuaksesi.

Sinun ei tarvitse olla super hyvä yhdessä asiassa, monessa asiassa ihan ookoo on erinomainen vaihtoehto sekin. Silloin voit tehdä vähän kaikkea, pitää elämän kortit leveällä. Ja tiedätkö, et vielä 35-vuotiaanakaan ole ihan varma, mikä sinusta tulee isona. Ja se on juuri parasta! Voi olla monenlaisia mielenkiinnonkohteita ja ammatteja; kausissa, pätkissä ja päällekkäin.

Anna tarinoiden viedä, lue myös pikkukirjaston aikuistenosasto läpi, kuten teit nuorenkirjaosaston kanssa. Kirjoita tästä eteenpäinkin ainevihot täyteen. Yhdyssanavirheet, kaksoiskonsonanttipirulaiset ja kirjainten hyppiminen riveiltä toisille hälvenevät ja vähenevät sitä mukaa kun luet ja kirjoitat, elät kielen kanssa. Usko kun sanon; sinusta voi tulla kirjoittaja, älä anna haasteiden lannistaa intohimoasi.

Ja tiedätkö, yhä edelleen nyt aikuisena minä muistan miltä tuntui olla nuori. Ne muistot ovat niin vahvoja, että ne tuntuvat ihan fyysisesti. Ethän sinä sitä oikein tahdo uskoa, mutta jokaisen aikuisen sisälläkin on nuori. Äiti ehkä ihan oikeasti ymmärtää, miltä susta tuntuu, kun sanoo niin. Ärsyttäähän se 13-vuotiasta, mutta anna sille ajatukselle mahdollisuus.

Sitten vielä se, että sinä olet kuule ihan valtavan ihana ja sinussa on hurjasti potenttiaalia vaikka mihin. Tärkeintä on muistaa olla rehellinen itselleen, luottaa sydämeen, käyttää aivojaan ja olla olematta mulkku muita kohtaan. Kyllä sä hiljalleen opit! Ja se just on elämässä parasta ja kiinnostavinta. Ihminen oppii ja kehittyy vielä mummoiässäkin, kun pitää mielen sekä sydämen avoinna ja uteliaina.

Tänään Hesarissa oli Maaret Kallion kirjoittama juttu viidestä suomalaisesta aikuisesta ja siitä, mitä he kertoisivat nuorelle itselleen, jos tapaisivat hänet nyt. Maaret pyysi myös minua osallistumaan #olisinpatiennyt-haasteeseen, jonka lopputuleman juuri luit. Täällä voi käydä kuulemassa Maaretin sanat itselleen. Maaret kehottaa muitakin nappaamaan haasteesta kiinni ja toivoo, että omaan nuoruuteen palaaminen voi auttaa aikusia ymmärtämään nuoria ja näkemään heidät uusin silmin. 

Jaa: