Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Asia, josta saan kiksejä: epämääräisen tavara- ja vaatevuoren mahduttaminen nätiksi ja organisoiduksi lapsiperheen matkatavarakapseliksi. Asia, josta en saa kiksejä: pakkaaminen perhematkoille. Pakkaaminen nelihenkisen perheen matkoille ja reissuille kuuluukin asioihin, joiden kanssa toimeen tarttuminen tuntuu liisteriseltä, mutta jonka lopputulosta katsellessaan tuntee syvää tyytyväisyyttä.

Tuossa ennen Italian-matkaamme oli kuitenkin taas selvitettävä palapeli, johon tällä kertaa kuului kaupunkilomailua ja rantalomailua, viileitä päiviä ja hellettä sekä siirtymisiä niin metrolla, junalla, lentokoneella, laivalla, pyörällä kuin taksillakin.

Perheellistymisen myötä omat matkatavarani ovat vähentyneet, mutta silti kannettava on lisääntynyt etenkin vauva-aikoina lähes hallitsemattoman tuntuisesti. Omista tavaroistaan on ollut pakko karsia, että mukaan saa erinäistä lapsiperhemateriaa, jota ilman ei uskalla reissuun lähteä.

Jos nimittäin lähtee matkaan ilman lasten ylimääräisiä vaihtovaatteita, on aika varma, että lapsi vähintäänkin kaataa tomaattikeiton paidalleen, onnistuu säheltämään vessassa tai juoksee vaatteet päällä mereen.

Jos matkatavaroista jättää pois kurikset, povaa reissulle mutavyöryä. Jos taas jättää aurinkolomalta pois hansikkaat, ihan varmasti saa kuunnella valitusta kylmyydestä. Jos laukusta jää unilelu, jolla ei noin muuten ole suurta väliä, iltatoimia seuraa järisyttävä kriisi.

On monia asioita, joita ilman aikuinen voi hyvin olla tovin jos toisenkin. Itse olen ihan pokkana vetänyt reissuja, vaikka olen unohtanut esimerkiksi pakata itselleni pikkuhousut, hammasharjan ja puhelimen laturin. Mutta tilanne muuttuu, kun lapsi on se tarvitsija. Silloin aikuinenkin alkaa pakata laukkuun varmuudeksi vettä, värikyniä, pähkinöitä, kosteusliinoja ja läjän legopalikoita, koska tietää näin itse pääsevänsä helpommalla sitten loppujen lopuksi.

Minimoimalla mahdolliset draamat jo etukäteen, matkasta tulee kaikille leppoisampi.

Siksi onkin jännä, että kaikesta lisääntyneestä säädöstä huolimatta olen aina kokenut lapsiperheenä matkustamisen, retkeilyn ja menemisen kivaksi ja helpoksi. Asioiden elämiseen reissussakin tulee ihan eri syvyyttä, kun sen saa kokea kahden minityypin kanssa, jotka katsovat maailmaa ihan eri vinkkelistä kuin itse.

Kun sen pakkaamissäädön ja matkatavaratetriksen on hoitanut kotona valmiiksi, reissussa saa keskittyä vain nauttimaan.

Sitten voikin ällistyttää itseään silloin tällöin lähtemällä reissuun ihan vain aikuisten kesken. Omat matkatavarat mahtuvat kesäisellä viikonloppureissulla pieneen reppuun, eikä pakkaamiseen mene kuin muutama hassu minuutti. Aina yhtä kikatuttavan ihmeellistä ja hauskaa.