©Lahiomutsi-Aitienpaiva-Lahja-Vinkki-Kirja-Mutzi-Sarjakuva-Aiti-kerro-minulle-Isoaiti-kerro-minulle-8667.jpg

Mikä sää koko Suomeen saatiin äitienpäiväviikonlopuksi! Olen ihan pian valmis rullailemaan sukkahousuni pois ja julistamaan kesän täten alkaneeksi. Jos et ole jo nauttimassa upeasta säästä ulkona, tee se nyt heti.  Paitsi jos kuumeisesti mietit, että tahtoisit jotain lahjaa hankkia huomisille lähipiirin päivänsankareille, mutta lyö tyhjää, voit jatkaa lukemista. Minulla olisi nimittäin kolme viime hetken äitienpäivälahjavinkkiä kirjoista, joista olen saanut arvostelukappaleen.

Äiti kerro minulle -kirja annetaan lahjansaajalle, omalle äidille, täytettäväksi. Sen tekijä Elma Van Vliet sai idean kirjaan äitinsä sairastuttua, kun hän tajusi, miten paljon on vielä kysyttävää. Tämä on siinä mielessä erikoinen kirja, että se on lopulta lahja kirjanantajalle itselleen. Kirjanen kun on tarkoitus antaa takaisin sen jälkeen, kun sivut on täytetty.

Tämä on kaltaiselleni (oma)historian, menneiden tarinoiden ja perinteiden ystävälle kirja, josta ihmettelen, miten en ole sitä itse keksinyt. Muistan kun äitini joskus antoi minun lukea hänen ja ystävänsä vanhoja sottareita, jotka olivat ikään kuin ystävyksien yhdessä täyttämiä päiväkirjoja. Olin silloin teini, ja se antoi perspektiiviä. Tunnistin ne sivuilla näkyvät kipuilut, nuoruuden tuulen. Äiti siis ihan oikeasti ehkä ymmärtääkin, miltä minusta tuntuu, eikä vain väitä niin!

Olisi ihana tietää enemmän, tajuta kysyä kysymyksiä, joita en ole aikaisemmin ymmärtänyt kysyä. Äiti kerro minulle -kirjan reilulla 150 sivulla on kysymyksiä lapsuudesta, nuoruudesta, parisuhteista ja äitiydestä. Siellä on kysymyksiä haaveista, toiveista ja elämästä. Kysymykset ovat oivaltavia, eivät mitään ystäväkirjakamaa.

Keneltä sait ensisuudelmasi? Miltä se tuntui? Missä paikoissa jokaisen pitäisi mielestäsi käydä elämänsä aikana? Mitä ohjeita antaisit hyvään parisuhteeseen? Muutuitko itse paljon, kun tulit äidiksi? Mistä minulle antamistasi elämänohjeista olet ylpeä? Kysymyksiä, joihin en ihan varmuudella tiedä äitini vastauksia, mutta jotka tahtoisin tietää.

Samasta kirjasta on tullut myös Isoäiti kerro minulle -kirja. Siinä on aika sama pohja kuin äidille tarkoitetussa kirjassa, mutta äitiys on korvattu isoäitiyttä koskevilla kysymyksillä. Tämän tahtoisin saada talteen, vielä kun on mahdollisuuksia kysyä.

Meillä on tapana mummini kanssa katsella vanhoja valokuvia. Valokuvausta harrastaneessa suvussa kuvia on ilahduttavan paljon. Sen lisäksi, että kuvissa näkyvät vaatteet ja elämäntavat ovat mielenkiintoisia, olisi ihana tietää tarkemmin kuvien ihmisistä. Sillä lähes jokainen heistä on ollut omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, minkälainen minä olen nyt. Mutta mitään ei ole kirjoitettu ylös, usein ei edes nimiä. Onneksi mummi muistaa edes jotain välähdyksiä, tuntee kerrottuja tarinoita. Olisi ihanaa, jos voisin tietää menneistä sukupolvista enemmän ja ymmärtää siten itseänikin paremmin.

Mira Mallius on piirtänyt Mutzi-sarjakuviinsa niitä hetkiä ja fiiliksiä, jotka ovat tuttuja lähes jokaiselle äidille. Tai noh, ainakin minulle. Sen, miten ohjattujen joogatuntien rentoutusosiossa mielen tyhjentymisen sijaan pää suorastaan ryöpsähtää täyteen tehtäviä asioita ja kummallisia ajatuskeriä. Tai miten kamalalta ulkopuolisisen silmissä voi näyttää tilanne, kun lapsella on niinkin suuri hätä kuin vääränlaiset sukkahousut. Ja roskien vieminen yksin. Jukoliste, välillä se on täydellisin hermoloma, minkä siihen tilanteeseen voi saada.

Mutzin sivuille piirtyy kuvaa vanhemmuuden onnesta, raadollisuudesta ja kipupisteistä niin osuvasti, että eihän sille lopulta voi kun nauraa. Arvelisin, että itseni lisäksi muutama mutsikaverini olisi myös tämän humoristisen vertaistuen kaipuussa.

Kivaa, lempää ja omanlaistanne äitienpäivää teille kaikille mutseille siellä!

Jaa: