Olen ollut nyt pari viikkoa takaisin työpöydän ääressä Italian-loman jälkeen. Loma teki sen, minkä pitikin. Heti reissun jälkeen tuntui, että aivot ja ajatukset on tuuletettu talven väsymyksestä, ja sormenpäät ovat täynnä tarinoita ja ajatuksia, jotka odottavat näppäimistön kautta kirjoitetuksi tekstiksi pääsyä. Mitä lie tukkoisuutta aiheuttavaa kevätpölyä ilmassa onkaan, mutta nyt on taas fiilis, että olisin ihan valmis lomalle heti uudestaan. Pitkin vuotta ripoteltujen mikrolomien kannattajana olen jopa alkanut haaveilla pitäväni lomaa pari viikkoa putkeen. Siksi muutama sananen yrittäjän lomailusta.

Kahden viikon takainen reissu oli minulle aito ja oikea loma yli kolmeen vuoteen. Ja tämä ei todellakaan ole sellaista ylpeilevää katsokaa, miten ahkera niska limassa raatava yrittäjä tässä ollaan -puhetta. Ehei, sellainen puhe on huolestuttavaa, sairasta – ja silti valitettavan yleistä. Tämä on enemmänkin kantapään kautta opittua viisautta siitä, että jokainen tarvitsee lomaa. Minä en taida oppia mitään ennen kuin lyön kantapääni niin että luut hajoavat säpäleiksi. Liian monesti olen tehnyt saman, juuri kun kantapää on ehtinyt luutua jotakuinkin ennalleen.

Viime syksy ja alkutalvi olivat niin kuluttavia, että omaa elämäänsä oli pakko alkaa rukata uusiksi. Tällä kertaa oikeasti luulen olevani hyvällä tiellä kohti terveempää tekemistä ja työtahtia. Tiellä on varmasti luvassa kuoppia jatkossakin, mutta sisälläni on syvä varmuus siitä, että en enää tule tekemään U-käännöksiä ajaakseni taas kantapäät edellä seinään.

Minä en kaipaa lomaa ajattelusta, enkä siitä, miten lauseet alkavat kirjoittaa itse itseään päässäni kohdatessani uusia kokemuksia, näkyjä ja ymmärrystä. En kaipaa lomaa kamerasta, en välttämättä edes kirjoittamisesta. Mutta kaipaan lomaa sinivalosta, aikataulusäätämisestä, sähköposteista, puhelimesta ja kalenterin täyttävistä tapaamisista ja pakollisista tehtävistä. Etenkin kaipaan lomaa siitä kuluttavasta tunteesta, että koko ajan pitää olla tavoitettavissa.

Miten yrittäjän loma sitten onnistui? Sovimme miehen kanssa yhteisen loman viime syyskuussa, yli puolta vuotta aikaisemmin. Kun loma oli merkitty kalenteriin, se oli yllättävän helppoa pitää. Lomaviikolle tuntui tosin olevan tyrkyllä normaalia enemmän työhommia, mielenkiintoisia tilaisuuksia ja tiukalla aikataululla läpivietäviä projekteja.

Tai ehkä se vain tuntui siltä, kun kaikkeen piti sanoa ei. Alkuun arastelin sanoa syyksi sen, että olen lomalla. Lopulta tajusin sen olevan mitä mainioin syy. Se ei vaadi lisää selittelyä. Tunnen velvollisuutta rukata täyteen buukattua kalenteria muiden toiveiden mukaan, mutta kun kerroin lomasta, ilmaan ei jäänyt lausumattomia toiveita siitä, että josko asia kuitenkin järjestyisi. Ei valitettavasti onnistu, olen lomalla.

Kun mies pari kuukautta sitten ehdotti, että mitäpä jos lyhennettäisiin lomaa vähän, että hän pääsisi erääseen koulutukseen, olin räjähtää niille sijoilleni pettymyksestä ja kiukusta. Etkö tajua, miten upeille jutuille olen joutunut sanomaan monen kuukauden ajan ei, ja nyt olisit perumassa osan lomastamme noin kepein syin? Taisin sitten kuitenkin kokea töistä kieltäytymisen hankalaksi, tajuamatta sitä itsekään. Ja samalla meinasin hyperventiloida, kun toinen tuosta noin vain olisi valmiina lyhentämään lomaa, jota olin hellinyt ja varjellut kalenterissani sekä mielessäni jo monta kuukautta.

En ottanut matkalle mukaan lainkaan tietokonetta. Sellaisia reissuja on ollut aikaisemminkin, mutta niihin on aina liittynyt joku työkuvio. En ajastanut edes postauksia valmiiksi tänne blogiin, vaikka ajattelin niin tekeväni. En vain ehtinyt, ellen olisi tahtonut valvoa öitä sen takia. Lopulta tajusin miettiä, että jos olisin vielä töissä toimittajana, en minä silloinkaan olisi velvoitettu tekemään etukäteen valmiiksi jokaiselle lomapäivälleni yhtä juttua, kolumnia tahi muuta duunipuhdetta. Ja silti saisin vielä lomaraakin! Se antoi perspektiiviä.

Myönnettäköön, että ihan täysin en jättänyt töitä kotiin tälläkään kertaa. Kuvasin useamman kamppispostauksen kuvat reissussa. Mielessä kulkenut to do -kuvauslista ei sopinut ihan lomatunnelmaan ja huomasin sen tykyttävän takaraivossa. Mutta sitten toisaalta koin helpommaksi ja ehdottoman paljon kivemmaksi vaihtoehdoksi saada kuvata upean valon ja henkäisevän kauniiden maisemien keskellä kuin keväisen harmaassa +3-asteen Suomessa. Miten ihanaa oli saada tallentaa niitä värejä ja maisemia muistikortille! Niin ihanaa, että huomasin myös tahtovani päivittää kuulumisia Instagrammiin, vaikka muuten pidinkin somet kiinni.

Sähköpostin joudun avata muutamaan kertaan, kun vastaamattomat puhelut ja tekstiviestin kilahtelut kertoivat, että soriiii, mutta nyt olisi sellaista asiaa, johon pitäisi saada heti sähköpostissa vastaus. Enpä silti usko, että maapallo olisi niksahtanut sijoiltaan, jos olisin pitänyt puhelimenkin kiinni koko loman ajan.

Ihan sellainen totaalinen offline-loma ei siis onnistunut nyt tavallisena arkiviikkona, kuten vaikkapa jouluna. Mutta juuri nyt en sellaista kokenutkaan tarvitsevani; kevät ja lisääntynyt valo on taas herättänyt minut talvihorroksesta. Tosin loman lyhyet vaikutukset levollisuuteen kielivät siitä, että olisi ehkä ollut syytä kadota saavutettavista koko viikoksi. Olisi ehkä pitänyt ihan suosiolla sulkea se puhelin ihan kokonaan, vaikka mieli loman keskellä kelluessa muuta luulikin.

Oli miten oli, sen tiedän yhä varmemmin, että heinäkuussa hiljennän taas tahtia ja otan perheen yhteistä lomaa viikon, ehkä jopa sen kaksikin. Kun koko toimisto-Suomi on ajettu alas, se on helpompaa kuin nyt keskellä kevätkiireiden.

Ihan jokainen tarvitsee silloin tällöin lomaa, ja etenkin yrittäjän pitäisi pitää huolta, että sellaista saa. Kukaan kun ei tuo lomalistaa eteen, vaan se mahdollisuus on raivattava kalenteriin ja kukkaroon ihan itse. Mutta se kannattaa.

Yhden yrittäjän empiirisen tutkimuksen mukaan väitän, että loman jälkeen asiat ja ajatukset duunissa rullaavat taas ihan erilaisella tavalla.  Yhden naisen ja mutsin äänellä sanon, että mikään ei lopulta ole tärkeämpää kuin oma hyvinvointi ja perhe. Ja sitä paitsi; lomalla on vain niin hemmetin ihanaa. Ei siihen sen kummempia perusteluja tarvita.

Osa postauksessa näkyvistä vaatteista on saatu osana tulevia yhteistyöpostauksia.