Viime aikoina tapahtunutta: ostin kirpputorilta minimittaisen hameen ja vaaleanpunaisen pörröpaidan, kadotin pinkin huulipunani ja täytin 35 vuotta. Huulipunan häviäminen harmittaa, sillä kevätkasvot kaipaavat talven harmauden ja maanläheisten punasävyjen jälkeen vähän tulppaanisen heleää väriä. Mutta muuten on ihan tosi tosi hyvä näin.
On ollut ihanaa huomata kuluneina vuosina, että ihan joka synttäripäivä on tuntunut hyvältä sen ikäisenä kuin on. Ei vuottakaan nuorempana, mutta ei vuottakaan vanhempana. Nytkin tunnen oloni juuri sen ikäiseksi kuin olen, enkä kaipaa mennyttä, mutta en myöskään kiirehdi eteenpäin.
Ensimmäistä kertaa tunnen oloni ihan vähän aikuiseksi. En tietoisesti koskaan ole taistellut sitä vastaankaan, mutta en myöskään ole alleviivannut sitten lukion bleiserikauden jälkeen, että miten aikuista tässä nyt ollaan. On ihanaa elää aikuisena tässä aikakaudessa, kun mikään ulkopuolinen ei väkisin vaikuta siihen, minkälainen 35-vuotiaana pitäisi olla. Saan määritellä sen ihan itse.
On ihan hullua, että vuosi sitten vietin syntymäpäivinäni Balilla. Niin paljon matkalla kolmenelosesta kolmevitoseksi on tapahtunut. Kuluneen vuoden aikana uskoisin ihan oikeasti löytäneeni tasapainoa, sellaista aikuista viisautta. Vuoden aikana ehdin taas jousta pää edellä seinään oman jaksamiseni ja kykenemiseni rajojeni kanssa. Mutta nyt uskon vihdoin ymmärtäneeni, ihan aikuisten oikeasti, miten tärkeää on pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja palautumisesta. Tunnen sen sellaisena syvänä ja turvallisen painavana rauhana jossain sydämen ja vatsalaukun välissä.
Ollessani lapsi, äidilläni oli tapana kysellä, onko kiva olla Hanne. Se on hyvä kysymys, jota on ollut hyvä kysellä lapsuuden jälkeenkin itseltään. Mitä minulle kuuluu, onko minun hyvä olla minä? Pääsääntöisesti minusta on ollut maailman parasta saada olla Hanne kuluneiden 35 vuoden ajan. Nyt tuntuu, että erityisen.
On ihanaa saada olla vähän vanhempien lasten äiti; se sopii pirtaani, jaksamiseeni ja vahvuuksiini paremmin. Kuuden vuoden pisteliään kiduttavassa univelassa elämisen jälkeen olen taas saanut mahdollisuuden nukkua ja sen jälkeen vielä opetellut nukkumaan. Tänä vuonna olen saanut olla yhdessä mieheni kanssa tasan 20 vuotta. Se jos joku on ihanaa – ja aikuista. On hurjaa muistaa ihan tarkasti, miten kipeän vahvalle ja kaikkivoivalle rakkaus tuntui 15-vuotiaana. On turvallista tietää, että kuten ihmisetkin, myös rakkaus voi kasvaa vuosien kuluessa vielä vahvemmaksi ja viisaammaksi.
Työelämä tuntuu juuri nyt mahtavalta ja täynnä mahdollisuuksia olevalta. En ole enää keltanokka, vaan välillä ansioluetteloa päivittäessä taivastelen, olenko minä tosiaan tehnyt tuon kaiken. Juurihan minä olin opiskelija, mutta miten ihmeessä olen ehtinyt tehdä media-alan töitä jo yli 10 vuotta? Enää ei tarvitse tehdä niin paljon duunia vain työolemassaolonsa varmistamiseksi, vaan voin keskittyä ylläpidon lisäksi syventämään ja laajentamaan osaamistani.
Ensimmäistä kertaa vuosiin tuntuu, että olisi halua ja energiaa opiskella lisää. On maailman siisteintä, että ihmisaivot muokkaantuvat elämän loppuun asti. Olen 35-vuotias, mutta minulla on mahdollisuus oppia ja kehittyä vielä toivottavasti ainakin yhtä monen vuoden ajan kuin tähänkin asti. Kroppa on viime vuoden aikana päässyt kehnoon fyysiseen kuntoon, mutta jos sen katsoo positiivisten linssien läpi, ei pitäisi olla juttu eikä mikään olla 36-vuotiaana paljon notkeampi, vahvempi ja hyvinvoivempi kuin nyt.
On onni saada olla minä, 35-vuotias Hanne.
Paljon onnea! Ja tuhannet kiitokset tästä blogista! Olen seurannut Lähiömutsia jo monta vuotta, mutta nyt 32-vuotiaana 9 kk ikäisen lapsen äitinä tästä blogista on tullut kovin tärkeä. Olen usein kuluneen talven aikana kipuillut sitä, miten huonosti viihdyn kotiäitinä, vaikka vaihdamme miehen kanssa osia nyt keväällä ja äitiysloma oli alunperinkin määräaikainen. Silti se, että joku kirjoittaa suoraan, että on ihanaa olla vähän vanhempien lasten äiti, tuo tosi paljon toivoa ja muistuttaa miten kuvio elää koko ajan lapsen kasvaessa. Sanoita näitä juttuja jatkossakin, koska juuri tätä mammalandia tarvitsee! 🙂
Kiitos onnitteluista <3 Ja ihana kuulla, että olen voinut tarjota pientä vertaistukea ja kurkistusta tulevaan. Kuvio tosiaan elää lapsen kasvaessa, ja vaikka haasteensa on kussakin elämänvaiheessa (kuten tuossa edellisessä postauksessa tuli kirjoitettua), itse koen elämän lapsiperheellisenä olevan joka päivä parempaa ja parempaa :)
Paljon onnea! Toivottavasti oli ihana aurinkoinen synttäripäivä! On pitänyt jokaiseen postaukseen kommentoida, mutten tiedä miksei muka ole aikaa.. Mutta kommentoidaan nyt tähän: rakastan Lähiömutsin kielellistä osaamista. Ja ihan kaikkea muutakin Lähiömutsissa. Blogiasi on niin herkullista lukea. Näistä kuvista näkee, että olet onnellinen juuri sinuna. Nainen on vaan niin kaunis silloin kun on onnellinen. Ihanaa kevättä <3
Ihanaa, että kommentoit nyt! Onpa mahtavaa saada tällaista palautetta, kiitos <3 Itsekin tykkää näistä kuvista, vaikka ne onkin otettu illalla junamatkan jälkeen, kun olo on jo melko väsynyt ja hompsuinen :) Silti niistä näkyy se, että juuri nyt on ihan tosi hyvä olla. Kivaa kevättä sinne myös!
Paljon onnea 🙂
Kiitos kiitos 🙂
Onnea ikätoverille! Olet jo vuosien ajan ollut ihailuni kohde. 🙂 Jaan rakkautesi kirjoittamiseen ja tyylisi niin sisustuksessa kuin vaatteissakin iskee minuun ihan täysillä.
Miulla on päinvastainen fiilis kun katselen omaa cv:täni… Ei sieltä niitä saavutuksia löydy kuin suurennuslasilla etsimällä. Kun lapset ensi vuonna suuntaavat hoitoon, mie suuntaan varmaan kohti työttömyyttä. Kuka palkkaisi tämän ikäisen unelmoijan, jolla on vähemmän kokemusta ja osaamista kuin parikymppisillä? Olisi ihanaa opiskella, mutta asuntolaina ja päivähoitomaksut eivät maksa itse itseään. Puhumattakaan siitä, että opiskelupaikat ovat toisella paikkakunnalla – ei paras vaihtoehto kahden pienen lapsen kanssa. Mutta onneksi tässä on vielä aikaa… Ehkä 36-vuotias minä on jo löytänyt oman unelmaduuninsa ja saanut jonkun muunkin vakuuttuneeksi siitä, että kannattaa antaa mahdollisuus työnhakijalle, joka on 10 vuotta muita hakijoita vanhempi.
Voi kiitoksia onnitteluista! Ja onpa ihan hullua ja mahtavaa, että joku minua ihailee 😀 Koitan ottaa sen rinta rottingilla vastaan, kiitos!
Tosi kurja kuulla, että oma suunta duunielämässä on vielä vähän hukassa. Mutta tiedätkö mitä? Jos jotain olen tässä vuosien aikana oppinut, on se ajan myötämielisyys. Itselläni se oppi tuli vastaan vähän eri tavalla; yritin ahnehtia kaiken nyt ja heti, mistä seurasi paljon hyvää, mutta myös loppuunpalaminen. Oli ihana tajuta, että jos vain kaikki menee hyvin, minulla on vielä vuosia ja vuosia aikaa toteuttaa työunelmiani. Kaikkea ei tarvitse saada ja tehdä nyt heti. Voin ottaa pari palaa kerrallaan, ensi vuonna sitten lisää. Sinun tilanteesi on toki erilainen, mutta näkisin silti, että myös sinä voit miettiä samaa ajan lohdullisuutta. Nykymaailmassa työelämä on niin pirstaleinen, että nelikymppisenä, viisikymppisenä, kuusikymppisenä ja – jos niikseen tulee – vielä seitsemänkymppisenäkin on mahdollista työelämässä vaihtaa suuntaa.
Oletko muuten lukenut minun ja Satun Unelmahommissa -kirjaa? Voisin kuvitella, että siitä voisi löytyä ajatuksia ja inspiraationhäntää myös sinulle 🙂
Kiitos vastauksesta! Unelmahommissa löytyy e-kirjana ja hotkaisin sen silloin heti tuoreeltaan. Tykkäsin! Pitäisi lukea kirja uudestaan nyt, kun silloin kuukauden ikäinen vauva on jo pian vuoden. Ehkä aivoni ovat jo valmiimmat vastaanottamaan sen, mitä kirjalla on minulle annettavaa. 🙂
Ihana kuulla, että tykkäsit kirjasta <3 Ja on varmasti totta, että kuukauden vanhan vauvan äitinä aivot ovat vähän erilaisessa tilassa kuin vaikka vuoden vanhan lapsen kanssa eläessä :)
Ihanaa, kun viisikymppisenä vissiin instan kautta löysin blogisi… ja NAUTIN kauniista kuvistasi ja ihanista kirjoituksistasi!!! Vaikka viisi lastani ovat jo aikuisia kuopusta lukuunottamatta, voin siltikin samaistua teksteihisi. Tykkään tosi paljon tavastasi kirjoittaa ja ootteelen remppanne valmistumista, jotta näen kauniin lopputuloksen. Ja onnea 35-vuotiaalle!!!
Niin kiva, että olet löytänyt tiesi tänne virtuaalilähiöön 🙂 Ja kiitos onnitteluista. Niin parasta kuulla, että nautit Lähiksen kirjoituksista ja kuvista, jes!
Minäkin odotan kovasti meidän rempan valmistumista 😀
Valtaisasti onnea!
Kiitokset että piristät meidän lukijoiden päivää värikkäillä teksteilläsi!
Kiitos onnitteluista! Ihanaa, että luet <3
Paljon onnea! Ihana postaus! Rakastan sun tapaa kirjoittaa ja käyttää sanoja. tapasi kirjoittaa on jotenkin niin voimaannuttava. Paljon iloa ja värikkäitä päiviä sinulle myös seuraavaan vuoteen!
Kiitos onnitteluista! Ja voi kiitos ihanasta palautteesta, tulipas hyvä mieli <3