Jos ette ole vielä tänä keväänä kattaneet ruokahetkeä ulos, nyt lupaatte tehdä sen viimeistään äitienpäivänä. Kautta kiven ja kannon lupaatte! Lempeän lämpöiset säät jatkunevat ainakin sunnuntaille asti, eikä tällainen pimeän talven jäljiltä kohmeinen pohjolan daami saa tästä ihanuudesta kyllikseen. Silmäkulmien naururyppyihin on muodostunut rusketusraidat ja lika jalkapohjista ei lähde suihkussakaan. Säntilliset ruoka-ajat ovat unohtua, kun ei malttaisi mennä sisälle. Onneksi ei tarvitsekaan – ulkoruokintakausi on täällä!
Tuleva äitienpäivä näyttäisikin mahdollistavan toiveeni sen vieton suhteen. Haaveissani on kiireetöntä yhdessäoloa perheen kanssa, tuorepuristettua appelsiinimehua aamupalalla, pari pionia ja piknik ulkona. Meistä on ollut mukava panostaa äitienpäivän ruokiin ja esivalmistella niitä yhteisenä viikonloppupuhteena jo lauantaina. Nyt kuitenkin matkataan Pohjanmaalta kotiin Helsinkiin vasta lauantaina iltasella, joten ruokien on valmistuttava lähikaupan valikoimista ja mahdollisimman vähäisellä keittiöhääräämisellä.
Testattiinkin perheen kanssa täällä Pohjanmaalla äitienpäiväaamupala jo aikaisemmin tällä viikolla. Aamiaiskattauksen keskiössä on tänä vuonna CASTELLOn valkohomejuusto, joka ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen aamupalaa ajatellessa. Mutta voi kuulkaa, juuri sopivasti sulanut homejuusto yhdistettynä marjoihin ja suklaaseen luo sellaisen pehmeän suloisen makuhalin, että sillä aloitettu päivä ei voi olla kuin hyvä.
Kotona kaupungissa meillä on tapana kantaa ruuat ja asiat ulos koreissa, mutta täällä maalla ruuan kattaminen ulos on vielä helpompaa. Sen kun vain avaa oven ulos, ja keittiö laajenee puutarhaan. Kannoin puutarhakalusteet terassilta nurmikon laidalle, heitin pöydälle liinan ja katoin aamupalan siihen. Niin vähällä vaivalla aamiaisesta tuli heti poikkeuksellinen. Viereisellä pellolla pöristeli traktori ja kahvia sai kaataa vanhempieni kihla-astiaston pannusta.
Koska halusin aamupalalle tuorepuristettua appelsiinimehua, askartelin tovin kauemmin keittiössä. Mutta muuten tämä aamupala valmistuisi puolessa tunnissa, joten se sopii hyvin myös äidin yllättämiseen. Croissantit paistuvat uunissa valmistaikinasta – tietty taikinan voi tehdä itsekin, jos siltä tuntuu ja aikaa on – ja samalla uunin lämmityksellä valmistuu myös juusto. Valkohomejuustossa kun olennaista on, että sen tarjoaa huoneenlämpöisenä tai jos minulta kysytään, meheväksi sulaneena. Viisi minuuttia 180 asteisessa uunissa croisanttien kera riittää.
Muut croissanttien täytteet eivät vaadi kuin huuhtelua, vähän pilkkomista ja purkkien aukaisun. Pakastimesta ei enää löytynyt viime kesän marjoja kokonaisina, joten kävin ostamassa kaupasta tuoreita tuontivadelmia ja -pensasmustikoita. Myös tuoreet hedelmät ajavat saman asian, mutta jotain freesiä mukana on oltava. Pähkinäsuklaalevite on ehdoton juuston ja marjojen kaveri, ja esikoinen tykkää laittaa myös juoksevaa hunajaa. Hillotkin ovat aina hyviä, ja sitruunamelissa tuo mukavasti kirpeyttä sekä väriä settiin. Tein aamiaispöytään lisäksi munakkaan, jonka sisälle jemmasin mehevöitymään paloiteltua valkohomejuustoa.
Tässä tarkemmat ohjeet nopean ja herkullisen äitienpäiväaamiaisen tai -brunssin valmistamiseen:
Täytetyt croissantit
- 2 pakettia croissanttitaikinaa
- 2 pakettia CASTELLO valkohomejuustoa
- Pähkinäsuklaalevitettä
- Pieni rasia pensasmustikkaa
- Pieni rasia vadelmaa
- 4 viikunaa
- Karhunvatukkahilloa
- Sitruunamelissaa
- Juoksevaa hunajaa
Valmista croissantit. Mä siis rullasin ne valmistaikinasta ja heitin uuniin, mutta jos aikaa ja halua on, valmista ne alusta lähtien. Asettele puolikuun muotoiset CASTELLO valkohomejuustot korkeareunaiseen astiaan ja laita samaan uuniin croisanttejen kanssa noin viideksi minuutiksi. Valkohomejuusto on parhaimmillaan lämpimänä, joten tämä on olennaisin osa ohjetta.
Puhdista ja mahdollisesti kuori ja pilko valitsemasi hedelmät ja marjat. Nappaa muutama lehti sitruunamelissaa valmiiksi tarjoiluastiaan. Nosta muutkin tykötarpeet pöytään.
Halkaise croissantit ja täytä ne – tai tee kuten me ja askartele croisantit valmiiksi vasta pöydässä.
Valkohomejuustomunakas
- Neljä luomumunaa
- 0,5 dl maitoa
- mustapippuria
- suolaa
- Puolikas paketti CASTELLO valkohomejuustoa
- Puolikas punasipuli
- Pari kourallista miniluumutomaatteja
- Persiljaa
- Voita paistamiseen
Vatkaa munat sekä maito ja mausta seos mustapippurilla ja suolalla. Kuumenna paistinpannu ja laita sille nokare voita. Kaada munaseos pannulle, vähennä lämpöä ja laita kansi päälle. Kun munat ovat alkaneet hyytyä, lisää pinnalle vielä kuutioitu valkohomejuusto ja käännä munakas kaksinkerroin. Anna paistua miedolla lämmöllä kannen alla vielä tovin.
Tarjoile punasipulisilpun, persiljan ja miniluumutomaattien kanssa.
Ihanan keväinen fiilis kuvissa! Täytyy kuitenkin Ranskassa asuneena huomauttaa, että croissant kirjoitetaan kahdella ässällä, muuten keskellä oleva s lausuttaisiin soinnillisena, kuten englannin z-kirjain!
Ihanaa keväistä fiilistä tosiaan on ilmassa! Ja hei kiitos ranskalaisherkkutumpion oikeinkirjoituksen korjaamisesta. Käynkin heti naputtelemassa puuttuvat ässät tekstiin 🙂
Ihanalta kyllä näyttää 🙂 Että jotkut jaksavatkin kattaa kauniisti <3 Minä olen siinä vähän laiskan puoleinen, mutta kyllä nautin jos pääsen oikeasti viimeistellyn kattauksen ääreen.
Vaikka en pidä homejuustoista enkä croissanteista niin tuo tunnelma on kyllä hieno. Jaksaisikohan sitä inspiroitua lähtemään vaikka kunnon eväsretkelle viikonlopun aikana.
Mä oon siitä hassu, että tykkään kattaa nätisti vaikka söisin yksinäni. Saan siitä niin paljon hyvää mieltä. Mutta toki välillä tulee syötyä kiirevälipala seisaaltaa jääkaapin vieressä syöden 😀
Mä olen siitä onnekas homejuustorakastaja, että meidän koko perhe pieninpiä myöten tykkää homejuustoista – no ja croissanteista! Toivottavasti pääset eväsretkelle, vaikkakin ilman homejuustoja 🙂
Niin.. näyttää kyllä hyvältä ja epäilemättä myös maistuu. Jotenkin vaan meni into tekstiin kun yhteistyössä on CASTELLO (ja kirjoitetaanko se tuolleen isolla?) ja teksti alkoi heti kuulostaa joltain kökkömainonnalta ”ette ehkä ole ajatelleet, että CASTELLOA voi syödä myös aamupalalla!” No, todennäköisesti olen ainoa jota häiritsi, mä myönnän olevani mainosasioissa aika niuho ja blogiasioissa vanhanaikainen..
Et ole ainoa.
Harmi juttu, että meni into tekstiin siitä, että se on tehty yhteistyössä CASTELLOn kanssa. Ja joo, se kirjoitetaan versaaleilla 🙂 Mä taas olen niin onnellinen, että saan tehdä tällaisia juttuja työkseni. Muun muassa tämä ja muut valitsemani yhteistyödiilit mahdollistavat miehen koti-isyyden. Se on upea juttu se. Mutta toki olen aina valmis kuulemaan ehdotuksia, miten ammattibloggaajat voivat työllään ansaita. Mitä sä ehdottaisit? Mä olen miettinyt muun muassa sellaista blogien Spotifya, eli että kuukausimaksulla saisi mainokset pois. Tosin se olisi sääli, mun mielestä kun mun yhteistyöt ovat aina niin hyviä 🙂
No se on harmi se. Just tätä yhteistyötä suunnitellessani koin suurta onnea, että saan tehdä tällaisia juttuja työkseni.
CASTELLO kirjoitetaan Lähiömutsissa isolla, Castellon nettisivuilla ei..
🙂
Nettisivujen tekijät eivät siis ole tainneet kuunnella asiakkaan briiffiä tarkkaan 🙂 Tätä kautta viesti menee varmasti perille, ja korjaavat sen sinnekin.
Kyllähän tuo yhteistyöpostausten noussut määrä välillä vähän harmittaa, mutta pitää suhtautua siihen niin että se on kumminkin osa työtä. Kun blogia kirjoittaa ammatikseen niin näitä varmasti väkisinkin tulee. Minä yritän asennoitua siihen niin että pieni mainostus on välttämätön paha. No ei se nyt niin pahakaan aina kuitenkaan ole, mutta noh 😛 Välillä tulee tosi mainosmaisiakin postauksia ja pari kertaa olen vähän tuhahtanutkin joillekin jutuille, mutta pääosin näihin on kuitenkin saatu sitä persoonallisuutta mukaan. Nykyään tulee niin paljon hehkutusta eri asioista että vähän on kadonnut se luotto että jos joku on vähän pielessä niin siitä rehellisesti kerrottaisiin, mutta toisaalta voihan hyvinkin olla että asiat on juuri niin hienosti kuin niistä kerrotaan. Ei ehkä kannata tehdä yhteistyötä sellaisten tahojen kanssa joista tai joiden tuotteista ei tykkää ;P Kumminkin jos blogi ei tuottaisi rahaa niin postauksiakin tulisi varmasti harvemmin ja sitä myötä blogi voisi vähän unohtua. Tosin olisiko blogi silloin enemmän painotukseltaan henkilökohtainen ja ehkä mielipiteiltään kärkkäämpi? Paha sanoa. Minä pidin enemmän ehkä alkupään postauksista joista paistoi eri tavalla se henkilökohtainen elämä. Toisaalta ihminen ja tilanteet muuttuvat ja ehkä muutos johtuu enemmän siitä että kirjoittaja on ihmisenä muuttunut. Nyt on niin kuin on ja kyllä aion edelleen seurata blogia ja hyviä tekstejä tulee vaikka välissä onkin nykyään entiseen varrattuna enemmän niitä joista en saa samalla tavalla kunnolla otetta 🙂
Kiitos palautteestasi, ihana huomata, että olet selkeästi seurannut Lähiömutsia pitkään 🙂
Ja niin mukava, että olet huomannut yhteistöissäkin Lähiömutsin persoonan mukana. Pyrin aina kirjoittamaan yhteistyötkin kuten muutkin postaukset – mielenkiintoisina tarinoina. Välillä toki itse tuote tai palvelu on niin mahtava, että se jo riittää kärjeksi.
Lähiömutsia seuraavat varmasti tietävätkin, että annan tarvittaessa myös kritiikkiä. Se on kaikkien etu, niin lukijan, yhteistyökumppanin kuin minun. Lähiömutsista voi ostaa tilaa, mutta ei koskaan mielipiteitä. Tietenkin kun valitsen lähtökohtaisesti sellaisia yhteistyökumppaneita, joista tykkään ja joista voisin kirjoittaa ilman diilejäkin, kokemukset ja mielipiteet ovat pääsääntöisesti positiivisia. Vain kerran olen joutunut yhteistyössä toteamaan, että ihan paska oli. Silloin kyseessä oli uusi palvelu, jonka odotin olevan hyvä, mutta joka kokeilussa osoittautui ihan turhaksi meidän elämäämme.
Lähiömutsi on tosiaan tässä reilussa neljässä vuodessa muuttunut, ihan kuten minäkin. Onneksi 🙂
No ei mua mainokset haittaa. Ajattelen niin, että blogissa saan jotenkin ihmisläheisemmän kuvauksen tuotteesta kuin pelkässä mainoksessa. Ihan alkoi tehdä Castelloa mieli 😉