Muistatteko, kun syksyllä Espanjan auringon alla heräsin siihen, että kaipaan ihan oikeata lomaa? Yksi unelmieni työmatka sai silloin tajuamaan, että duunini upeudesta huolimatta kaipaan aikaa, jolloin voin olla ihan täysin offline. Lomaa, joka ei ole kytköksissä minkäänlaisiin duuneihin ja jonka aikana suljen niin sähköpostin kuin puhelimeni. Reissua, jolloin en istu koneen ääressä iltaisin muiden ollessa jo nukkumassa. Matkaa, jossa on mukana ihan koko perhe.
Pidin kiinni lupauksestani itselleni ja perheelleni, ja varasimme miehen kanssa heti syyskuussa kalenterista ajan lomalle. Se on parin kuukauden päästä huhtikuussa. Mies anoi sinne viikon lomaa, ja kun se on ollut ajoissa merkittynä kalenteriin, minun on ollut yllättävän helppoa sanoi ei niille kohdille tyrkyllä oleville työmenoille. Se ei valitettavasti käy, olen silloin lomalla. Muille kaltaisilleni yrittäjille tiedoksi, että maailma ei ole pysähtynyt tai työt loppuneet, vaikka olenkin opetellut sanomaan ei yhden viikon ajalle.
Syyskuussa olin kaiken duunipyörityksen ja ruuhkavuosirysähtelyn keskellä niin poikki, että haaveilin lomasta, jolloin emme tekisi yhtään mitään. Lämpö ja lepo olivat ainoat toiveeni. Mieluiten suljettu all-inclusive keskellä ei mitään. Kunhan vain saisi kerätä voimia, aurinkoa ja rakkaitten läheisyyttä varastoon.
Sittemmin elämä on onneksi tasaantunut ja tullut hallittavammaksi, nautittavammaksi. Juuri nyt on oikeastaan niin hyvä, että tarpeeksi unta saava mieli ja pitenevistä päivistä energiaa saava keho eivät enää kaipaakaan tekemättömyyttä. Uusia kokemuksia janoava minäni on herännyt talviunilta. Miten paljon tykkäänkään taas olla oma itseni! Tai se toinen puoli minusta; totta ja minua se synkempikin puoli on.
Tajusimme miehen kanssa, että nyt vihdoin olisi mahdollisuus päästä tutustumaan Kreikkaan tai Italiaan, joissa emme kumpikaan ole koskaan olleet. Mietimme myös Kroatiaa, Montenegroa ja Italian Sisiliaa. Noihin kaikkiin kohteisiin matkustetaan yleensä keväisin ja syksyisin, kun meidän matkamme ovat yleensä sijoittuneet kauden ulkopuolelle tai sitten Keski- ja Pohjois-Eurooppaan.
Jostain syystä mielessäni on alkanut hahmottua ajatus lomasta Napolissa. Sen maine kaoottisena, kurittomana ja likaisena italialaiskaupunkina saa seikkailumielen kihisemään odotuksesta. Myös mafiahistoria tuo kaupunkiin oman säväyksensä. Ja tietenkin se, että pizza on lähtöisin Napolista.
Tajusin vasta hiljan, että alitajuisesti Napoli-kuumettani on nostattanut Elena Ferranten Napoli-kirjasarja, josta olen nyt herkutellut kustantajalta saamani kaksi ensimmäistä osaa. Kirjasarja kertoo kahden napolilaisnaisen tarinan lapsuudesta vanhuuteen asti. Naiset eivät oikeastaan tule kovin hyvin toimeen keskenään, mutta eivät silti osaa olla ilman toisiaankaan. Kateus ja näyttämisenhalu ajavat naisia eteenpäin elämässä, ja samalla toisesta välitetään enemmän kuin naiset itse edes ymmärtävät.
En muista, koska olisin viimeksi nauttinut romaanien lukemisesta näin paljon kuin lukiessani Lenun ja Lilan tarinaa. Sanoja tekee mieli ahmia, maiskutella niin että kuola roiskuu suupielistä. Samalla kun kirjat kertovat naisten välisestä ystävyydestä ja ihmismielen kiemuroista, ne piirtävät myös kuvaa sodan jälkeisestä Napolista ja sen pölyisillä kaduilla näkyvistä ihmiskohtaloista. Välillä kirjan riveillä ei tapahdu kymmenien sivujen ajan varsinaisesti mitään, mutta kirjaa ei malta laskea käsistään, sillä sen rivien välissä kuhisee. Jukoliste, kun joskus osaisi itse kirjoittaa noin.
Minä tahdon kokea Napolin, paljolti varmasti kirjasarjan ansiosta. Enkä taida olla ainut. Hesari kirjoitti hiljan, että Napoli on nostamassa suosiotaan. Kuulemma moni turisti päätyy sinne juurikin Ferranten kirjat kapsäkissään.
Huhtikuu on ihan pian, mutta mitään suunnitelmia tai lento- ja majapaikkavarauksia emme ole vielä tehneet. Nyt pitäisi siis laittaa hösseliksi. Lentojen hinnat kallistuvat joka päivä. Siksi kysynkin teiltä: missä syödä, kokea, nukkua, iloita ja sivistyä Napolissa? Onko jotain tärppejä erityisesti lapsille? Koska kaupunki on iso, etenkin vinkit kivoista ja mielenkiintoisista kaupunginosista kaltaisellemme perheelle olisivat tarpeen – kyllä te meidät tarpeeksi hyvin tunnette neuvoaksenne oikeaan paikaan. Ettei menisi koko päivä kulkemiseen, vaan voisi pyöriä paljon ihan ns. kotinurkilla.
Meillä olisi myös toiveena yhdistää viikon reissuun kaupunkiloman lisäksi rentoa rantalomailua jossain ihan Napolin lähellä, ehkä jollain saarella. Kaikki ideat ja kokemukset otetaan ilolla vastaan!
Ai ai, melkein jo maistan italialaisen mozzarellan ja punaviinin suussani!
Olen asunut 4 kk Sisiliassa ja käynyt myös Napolissa. Se voi olla aika raju lasten kanssa. Liikenne on mitä on, paljon rikollisuutta ym. Mutta olen varma, että hyvällä hotellivalinnalla pääsee pitkälle ja kun pysyy suht pitkälti turisteille sopivissa paikoissa.
Pompeista ja Caprista olen kuullut paljon hyvää. Mutta toisaalta uskon että kaikki Italian pienet rantakaupungit ja saaret on ihania. Kun osaa ottaa rennosti ja lähinnä levätä ja syödä, niin se varmasti Italiassa toimii!
Joo, vaikka mä en yleensä mieti, että lapset olisivat jotenkin ns. este jonnekin matkaamiselle, Napolin kanssa on kyllä tullut kelailtua, että onko se järkevää. Mutta kun kaveri totesi, että ”olette te kreiseimmissäkin paikoissa lasten kanssa matkanneet”, annoin reissuintuition viedä 😀 Saa nähdä, kaduttaako myöhemmin.
Mä luulen, että Italia on täynnä ihania pieniä rantakaupunkeja! Nyt pitää vaan valkata se meidän kaupunki tai saari, johon Napolista jatkaa 🙂
Hmm, Napoli oli varsin inhorealistinen kokemus – ihan ilman lapsiakin. Pari päivää sitä pystyi puikkelehtia skootterihirmujen ja roskishaisujen välimaastossa. Toki Napolin lähellä on puleerattu Sorrento ja Amalfin huikeus. Umbriassa oli aikoinaan (4-5 vuotta sitten) mahtavaa: pieniä keskiaikaisia kukkulakaupunkeja, hyvää ruokaa, tunnelmaa eikä turisteja keväällä juuri nimeksikään. Aikamoinen kontrasti Toscanan massoihin.
Mä en tiedä, mikä mua vaivaa, mutta mua just kiinnostaa se inhorealistisuus 😀 Mutta uskoisin silti, että pari-kolme päivää sen ihmettelemistä pisaa, minkä jälkeen sitten jonnekin vähemmän kaoottiseen rantakohteeseen.
Oi, oi, iskin googleen Sorrento, Amalfi ja Umbria – miten ihania kuvia sieltä tulikaan vastaan! Miten voi olla, että en ole koskaan käynyt Italiassa!
Olen ollut paljon Napolissa, joten ehkä n. viikko siellä voi tuntua hurjalle. Kokeile kuukautta ja olet varmasti samalla taajuudella paikallisvauhdin kanssa. Napolissakin asuu lapsia ja vanhuksia, hyvin pärjäävät siellä vespojen seassa. Kannattaa vuokrata asunto, esim. La casa delle donne on ihan kiva ja edullinen. Pyykinpesukonekin on.
Ihan siinä vieressä olevaa Ischian saarta ovat paikalliset ystävät suositelleet. Oli ehkä mahdollisesti muistaakseni halvempi kuin Capri hintatasoltaan. Mutta siis EHKÄ. 😀
Ichiasta olen minäkin hyvää kuullut 🙂 Hintatasoon en ole vielä ehtinyt tutustua, kuten en mihinkään muuhunkaan.
Oh, Napoli oli herkullinen paikka! Linkkaan sinut nyt häikäilemättä omaan blogiini lukemaa meidän kokemuksistamme liki viiden vuoden takaa: http://www.lily.fi/blogit/isyyspakkaus/pahamaineinen-napoli.
Ja kun menette Napoliin, kannattaa käydä EHDOTTOMASTI Procidalla. Katso vaikka: http://www.lily.fi/blogit/isyyspakkaus/hurmaava-procida
Ja kaikki ne ruoat, ah… http://www.lily.fi/blogit/isyyspakkaus/italialainen-ruokaviikko
Jes, kiitos näistä. Kävin eilen iltapalaksi nautiskelemassa nämä. Voi vitsi nuo katukuvat Napolista! Pelkät kuvat saivat ihon odotuksesta kananlihalle, ihania! Mikä sekamelska ja värit, rakastan! Ja alkoi tuo Procida isosti houkuttaa Napolin kaveriksi. Ruokapaikkasuunnitelmat voidaan melkein suoraan kopioida teiltä nekin 😀
Ihana, että olit kirjoittanut reissukokemuksianne blogiin, kiitos!
Aani Ischialle kans. Vietin siella vuosia sitten loman kaverin kanssa. Huomattavasti edullisempi kuin Capri joka on aivan sikakallis. Sorrento juu sellainen sliipattu mutta hyva lahtea Amalfiin tutustumaan ja tietty Positano….Ja Pompehin paasee sopivasti junalla Napolista kun Sorrenton suuntaan menee. Napoli juu likainen ja kaaottinen mutta mina tykkasin!! Junalla paasee ihan muutmassa tunnissa Roomasta jos silta tuntuu.
Ischiaa moni kehuu; olisi myös siinä Napolin kulmilla kätevästi. Tämä on kyllä niin jännittävää, kun ei tiedä koko maasta oikein mitään! Niin kiva kuulla, että tykkäsit Napolista. Mä luulen, että just se sen kaoottisuus ja italialainen törkyisyys vetoaa johonkin rappioromantiikkaosioon sydämessäni 🙂
Päivä Napolissa kyllä riitti meille en lapsen kanssa sinne lähtisi, mutta jotkut varmasti lähtee! oli kyllä mieleenpainuva kaupunki, ei pelkästään positiivisella tavalla.. Pompeji oli mielenkiintoinen. 🙂
nuo kirjat on todella hyviä!
Napoli tuntu herättävän niin ristiriitaisia tuntemuksia, että sitä enemmän tahdon kokea sen myös itse 🙂 Mä luulen, että hajujen kanssa mulla tulee olemaan ongelmia, mutta muuten olen valmiina rakastumaan sekopäiseen Napoliin.
Ja juu, nuo Ferranten kirjat ovat todella timanttisia!
Me lomailtiin miehen kanssa omatoimisesti yhdistelmällä Rooma 5 yötä ja Sorrento 4 yötä. Roomasta mentiin junalla Napoliin, josta paikallisjunalla Sorrentoon ja sieltä vielä taksilla parin kilsan päässä olevaan hotelliin joka oli aivan meren rannalla. Ihana reissu! Roomassa ollaan oltu monesti, sekä lasten kanssa että ilman; upea kaupunki! Sorrento oli ehkä vähän liian turistikaupunki mun makuun. Caprille tehtiin päiväreissu. Upea, henkeäsalpaavan kaunis saari, mutta kallis. Meidän hotelli oli tosiaan pari kilsaa sorrentosta tosi romanttisella paikalla, ja samalla rannalla oli viehättävä, paikallisten suosima ravintola vieressä. He jopa nostivat eräälle pariskunnalle pöydän rantahiekalle tähtitaivaan alle. Romanttista <3 Napoli oli vähän pelottava. Siellö haisi pahalle ja jatkuvasti varoteltiin varkaista joka välissä. Mutta reissusta on nyt jo yli 10 vuotta..
Voi että, kuulostaa ihanalta. En tajua, miten Italia on jäänyt kokematta täysin tähän asti. Mutta nyt!
Kiva seurata teidän reissusuunnittelua! Italia on oma suosikkimaani, enkä oikeastaan enää kaipaa muualle lomailemaan, koska ruuan, viinin, maisemien, historian, ihmisten ja ilmaston takia maa on niin valloittava, että ollaan käyty lähemmäs 10 kertaa. Viime vuosina olemme olleet Roomassa ja siitä pohjoisemmassa, mutta ennen lapsia, kohta 10 vuotta sitten reissasimme miehen kanssa tuolla Napolin suunnalla.
Napoli jäi mieleen just roskaisena ja meluisana, tavallaan ihan kiehtovanakin, mutta itse diggailen enemmän idyllisemmästä Italiasta. Da Michelessä kannattaa ehdottomasti käydä syömässä parhaat pizzat! Pompeiji oli kesäkuussa kuuma ja varjoton pätsi, mutta tietty historiarakastajalle mielenkiintoinen. Varmaan siinä ja siinä saavatko lapset siitä tuossa iässä irti siitä mitään. Menimme Napolista Ischian saarelle muutamaksi päiväksi. Kelpo rantaloman siellä kyllä saa vietettyä ja maisemat ovat kauniita, mutta ei ole sitä parasta Italiaa mielestäni: ravintolat eivät olleet kovin kummoisia, turisteja ja turistikrääsää paljon. Ainoan italialaisen vatsatautini ikinä sain siellä. Jos kuitenkin menette, niin kannattaa patikoida sille vuorelle. Caprilla en ole käynyt, mutta on kuulemma kallis ja tylsä. Amalfin rannikon paikoista moni on tykännyt, itselläni ei ole kokemuksia. Voisin kuvitella että löytyy uniikimpia paikkoja kuin noilta rantalomasaarilta.
Italiassa on tosiaan niin mielenkiintoinen kulttuuri, historia ja niin herkullinen ruoka- ja viinikulttuuri yhdistettynä lämpöön ja vehreyteen, että en tajua, miten ei olla käyty aikaisemmin 🙂
Huhtikuuu taitaa olla aika hyvä kuukausi sinne matkaamiseen, kun lämpötilat pysyvät mukavan lempeinä, mutta silti rantalomaakin voi napata kaupunkiloman kylkeen.
Kiitos kaikista vinkeistä ja kokemuksista, näistä on apua, kun kaikki paikat ovat ihan vieraita ja uusia.
Hei, olette blogin perusteella superekologinen perhe. Onko teillä joku syy tai periaate minkä vuoksi lennätte kuitenkin kohtuullisen paljon? Miksi tässä kohdassa tulee poikkeus?
Onpas outo kysymys. Pitäiskö vaan patikoida Nuuksiossa syöden pettuleipää?
Superekologinen, oho, vau. En taida sellaista tarraa ansaita 🙂 Vaikka on toki kiva esimerkillään näyttää, että ihan tavallinen kaupunkilaisperhe voi pienillä valinnoilla vaikuttaa. Että ei tarvitse olla joko-tai, maakuopassa asuva tai hälläväliä.
Me lennämme perheenä reissuun ainakin kerran vuodessa, mistä ei voi tietenkään ekokulmalla olla mitenkään ylpeä. Halu matkustaa on ihan hedonistinen tahto kokea maailmaa ja näyttää lapsille maapallon eri kolkkia. Sitten on vielä työmatkat ja reissut kaukana asuvien ystävien ja sukulaisten luo, mutta niitä on sen verran vähän, että toivoisin enemmänkin olevan. New Yorkissa asuvan ystäväni lapsi täytti juuri vuoden, enkä ole vieläkään nähnyt häntä!
Tietenkin puretaan reissukuumetta myös Suomessa – just vaikka siellä Nuuksiossa telttaillen – mikä on upeaa sekin. Viime kesän pyöräreissu Itä-Helsingissä oli yksi parhaista reissuistamme koskaan! Kotimaanmatkailu ei kuitenkaan riitä sammuttamaan reissupoltetta. Ehkä se on vähän sama kuin ihmiset tahtovat palavasti lapsia – kuten mekin – vaikka se on ekologisesti ihan idioottimaista. Halu voittaa ekologisuuden.
Mä luulen, että lentomatkailussa poikkeus tulee myös yksinkertaisesti siksi, että ulkomaille päästäkseen sille ei ole oikein vaihtoehtoa. Vaihtoehto on helppo valita silloin kun se on, noh helppoa ja miellyttävää.
Voin laittaa huuhteluaineeksi etikkaa, koittaa syödä kauden mukaisesti, käyttää luonnonkosmetiikkaa, ostaa tuulisähköä, matkustaa kotimaassa junalla, ottaa kahvin (mikä nyt ei ole ekologista lainkaan) kotimaisesta kahvilasta ylikansallisen jätin sijaan, asua kerrostalossa, elää ilman autoa jne. koska se meidän elämäntilanteessamme on helppoa ja miellyttävää verrattuna toisiin vaihtoehtoihin.
Mutta vaikka olen ollut kasvissyöjä (eettisistä syistä tosin enemmän kuin ekologisista) jo parikymmentä vuotta, helppouden ja hedonistisuuden takia en ole kyennyt vegaanisuuteen. Opettelin käyttämään kahvissa kauramaitoa lehmänmaidon sijaan, mutta juustoista ja kananmunista en vain ole tahtonut / kyennyt täysin luopumaan. Luomumunien valinta häkkimunien sijaan on taas helppoa ja siten itsestään selvää.
Ja niin edelleen.
Italiaan pääsisi varmasti myös matkustamalla ensin laivalla ja sitten junilla, mutta etenkin lapsiperheellisenä mukavuudenhalu ja käytettävissä olevan ajan rajallisuus voittaa, ja ostamme mieluummin lentoliput.
En myöskään kompensoi lentomatkailua esimerkiksi puiden istuttamisella. Toivottavasti tulevaisuudessa maailmalla voi seikkailla vähemmän kyseenalaisella tavalla kuin lentomatkustaen.
Silja, lentomatkailu on iso ongelma ilmaston kannalta. Miksi tää kysymys on susta outo? Lomalentojen ja pettuleivän välissä on paljon vaihtoehtoja. Lentää voi vaikkapa vain joka toinen vuosi ja yhdelle kertaa käydä monessa paikassa. Tai voi mennä junalla Pietariin tai Lappiin. Ottaa lautan Tallinnaan ja bussin sieltä Riikaan tai vaikkapa Vilnaan. Suomessa ja lähialueilla on varmasti monia paikkoja koluttavana.
Ja toisaalta, ehkä yhteisen maapallon takia voi tehdä myös uhrauksia. Ja jos se uhraus on patikoida loppuelämämme Nuuksiossa, niin olemme ne onnekkaammat täällä maapalolla. Ilmastonmuutoksen takia monet ihmiset ja eläimet ovat menettäneet asuinpaikkansa esimerkiksi kuivuuden vuoksi.
Kiitos Hanne asialliasesta ja rehellisestä vastauksesta ja siitä ettet loukkaannu tällaisista kysymyksistä. Ja todellakin minäkin toivon, että tulevaisuudessa matkustelu ei olisi niin ympäristölle vahingollista.
Sen takia koin outona, koska itse en ole blogista saanut SUPERekologista kuvaa laisinkaan 😀 Elologisempi ku minä toki, mutta ei mitenkään super 🙂
Vuoden asuin Amerikassa katsoen olematonta kierrätystä ja Venäjän puolella järkyttävät sotkuiset metsäalueet teiden lähellä… Itellä ainakin loppu usko maapallon pelastamiseen. Oli kai vikatikki ne lapset tänne tehdä kanssa. Samapa se on lennänkö koneella vai en kun miljoonavaltiot ihan lentämättä tuhoo luonnon.
Kyynisyys näissä jutuissa on ymmärrettävää, mutta ei kannata uskotella itselleen, ettei omilla teoilla olisi mitään vaikutusta.
Tämä haastattelu on tosi inspiroiva: http://www.image.fi/image-lehti/avaaja-lassi-linnanen-on-tabu-sanoa-etta-ala-osta
Ensimmäistä kertaa ikinä kommentoin. Nyt oli pakko, kun kerran Napolista on kyse.:) Meidän viisihenkinen perheemme vietti Napolissa kolme päivää kesäkuussa 2016. Nuorin lapsemme oli silloin kaksi kuukautta vanha. Joten kyllä sinne uskaltaa lasten kanssa mennä.:) Ainakin meidän kohdallamme kaikki meni loistavasti.
Lensimme Roomaan ja sieltä jatkoimme junalla Napoliin. Juna lentokentältä tuli Rooman päärautatieasemalle, ostimme sieltä liput ja jatkoimme matkaa Napoliin. Oikein kätevää ja helppoa. Napolissa yövyimme hotellissa aivan kaupungin historiallisen keskustan kupeessa. Me tykkäsimme sijainnista, kaikki oli kävelymatkan päässä.
Rakastuin Napoliin. Se edustaa juuri sellaista rosoista Italiaa, johon en ole muualla maassa reissatessani törmännyt. Paikalliset ovat todella sydämellisiä, meidän vaaleat lapsemme saivat paljon ihastelua osakseen. Ainakaan meidän vierailumme aikana siellä ei ollut kovin roskaista. Jätäongelma on ilmeisesti saatu kuriin.
Napolin pizzat ovat taivaallisia, jo niiden takia sinne kannattaa matkustaa. Da Michelea voi suositella varauksetta. Kaduille auki olevista leipomoista kannattaa ostaa ainakin superherkullisia sfogliata-leivonnaisia.
Me keskityimme visiitillämme lähinnä Napolin tunnelmasta ja pizzasta nauttimiseen. Kävimme ainoastaan yhdessä museossa, Napolin arkeologisessa museossa. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä, jos historia kiinnostaa.
Ai että, pääsisipä itsekin Napoliin.
Oi kiitos tämän kokemuksen jakamisesta – reissukuume senkun yltyy! Ihana kuulla, että Roomasta Napoliin kulkeminen on helppoa junan kanssa. Ja oi että, kaduille auki olevat leipomot <3
Mä luulen myös, että Napolissa eniten tahdomme nauttia ja ihmetellä juurikin kaupungin tunnelmaa, sen värikään kaoottisia katuja, ihmisiä sekä heidän kautta välittyvää kulttuuria ja sitten sitä pizzaa. Ja jos tuntuu, nappaamme siihen kylkeen vaikka jonkun museon. Arkeologinen museo kuulostaa ainakin hyvältä, sillä historia kiinnostaa.
Napoli on ihana! Kaoottinen kyllä, ja ehkä normaalia tarkemmin kannattaa pitää kamerasta ja kännykästä huolta. Pompei on todella näkemisen arvoinen, mutta ehkä lasten kanssa kivempi olisi Ercolano. Se on ihan vaataavasti hautautunut ja esiin kaivettu kaupunki kuin Pompei, mutta pienempi ja lähempänä Napolia.
Kannattaa muuten mennä myös aperitivolle! Majapaikasta varmaan osaavat neuvoa parhaat lähellä olevat. (Eli monissa bareissa alkuillasta on juoman hintaan tarjolla kaikenlaista pientä ja herkullista purtavaa. Eikä sen jälkeen kyllä enää jaksa illallista.)
Kiitos etenin Ercolano-vinkistä! Kyllä tämä reissu tästä alkaa hahmottua. Niin kiva kuulla, että pidät Napolia ihanana. Mä luulen sen kaoottisuuden olevan osa sitä, miksi Napoli tuntuu niin mielenkiintoiselta.
Ooh, aperitivo! Se on jo sanana niin ihana. Vitsit, miten ihanaa päästä kokemaan pala Italiaa!
Apua – nyt iski ihan hirveä (ranta)lomakuume! Pitääpä lukea nuo kirjat ensi hätään, kiitos vinkistä! 🙂
Onko matkustaminen teidän poppoolla (lapset 6 v ja 3 v) nykyisin sujuvaa/helppoa vs. vauvaikäisen kanssa? Täällä lapset 3 v 7 kk ja 5 kk, ja ei olla tässä ihan heti mihinkään lähtemässä. Sitten hamassa tulevaisuudessa totta kai.
Niin niin ihanaa päästä lomalle koko perheen kanssa <3
Nuo kirjat eivät varsinaisesti auta rantalomakuuseemeeseen, vaikka siellä palasia Italian auringosta ja merestä onkin mukana. Mutta kirjat ovat kyllä niin valtavan hyviä, että suosittelen niitä jokaiselle herkullisesta proosasta nauttiville.
Hmmm, oma vastaukseni tuohon reissaamisen sujuvuuteen riippuu vähän, miten asiaa ajattelee. Mä koin vauvan kanssa matkaamisen helpoksi. Imettäessä hygieeninen ruoka ja juoma oli aina lähettyvillä, vauva kulki tyytyväisenä mukana kantaliinassa mihin vain ja nukkuikin paljon mahdollistaen vanhemmille (ja kahden lapsen kanssa isosiskolle) vähän aikaa vaikka kirjojen lukemiselle. Lentäminen vauvan kanssa on oman kokemukseni mukaan niin paljon helpompaa kuin täpinöivien leikki-ikäisten 😀
Sitten taas isomman lapsen kanssa matkailun kokeminen on ihan erilaista, kun voidaan keskustella ja todella kokea yhdessä. Lapsi osaa myös kertoa, jos vaikka johonkin sattuu tai että mikä harmittaa. Lisäksi lapsista on nyt seuraa toisilleen, mikä on ihan parasta ihan jokaiselle seurueessamme. Kolmevuotias on sitten taas siinä iässä, että hän ei jaksa vielä hurjan pitkiä matkoja kulkea, mutta mieskään ei enää jaksa häntä kantorepussa pitkiä aikoja kantaa. Just vaikka Napolissa matkarattailla ei tee mitään, kun kadut ovat mitä ovat.
Mä olen kuitenkin – kaikesta säädöstä ja sekoilusta huolimatta – nauttinut ihan valtavasti matkailusta lasten kanssa 🙂
Hei! Asuin Italiassa 7 vuotta, Napolissa olen käynyt monta kertaa. Kokemisen arvoinen paikka tietyt faktat tiedostaen: ei koruja, lapsia pitää pitää silmällä enemmän kuin muualla. Tämä ei ole mitään huuhaata. Camorra on siellä tätä päivää huumeineen eikä mikään romanttinen legenda. Mulla oli poikaystävä Napolin läheisestä kylästä, joka on tunnettu mafiayhteyksistään. Pojan äiti ei tykännyt yhtään meidän Napolin retkistä, edes korviksia ei saanut olla korvissa. Näin ajattelevat siis paikalliset. Nauttikaa, mutta älkää olko sinisilmäisiä. Italiassa se, joka huijaa parhaiten, on paras.
Hyvä kuulla ns. sisäpiiritietoa, kiitos! Mikä niissä koruissa on? Vai tarkoitatko arvokoruja? Omat koruni ovat lähinnä puukoruja, melko arvokkaita toki ostosummaltaan monet niistäkin, mutta tuskin varkaiden silmissä. Mutta pidetään siis koruasia mielessä.
Äh, matkustamisessa mua eniten risoo just kulttuurit, jossa huijaaminen kuuluu asiaan. Ärsyynnyn ja tulistun niin helposti moisesta. Hyvä muistutus siis, osaan varautua ja samalla ennakkoviilentää hermoni 🙂
No tuskin ne puukorujen päälle ymmärtää, mutta kaiken kiiltävän ja kimaltavan
Sorrenton rannikko on ihanaa, Ischia ja Capri kaupallisia turistipaikkoja ( ihania toki nekin suomalaiselle). Kirjava paikkahan Napoli on; vastakohtien kaupunki. Nauttikaa pizzasta ja meren elävistä, makeista herkuista pikku kahviloissa ja toivottavasti teette löytöjä vaatepuolelta. Napolin seudulla paljon vaateteollisuutta.
Ps. Tulisieluinen on siellä kuin kala vedessä
Ah, aivan. No kiiltävää ja kimaltavaa ei ole – kultainen kihlasormuskin on sitten vuoden 2001 jäänyt vähän naftiksi, joten en pidä sitäkään, haha! Mutta kameran kanssa voi olla mielenkiintoista. Se kun on niin iso, että ei jää huononäköiseltäkään huomaamatta.
Tuo vastakohtien kaupunki on sellainen asia, mikä Napolissa kiinnostaa. Saa nähdä, mitä olemme mieltä. Mutta ruuasta tulemme varmasti nauttimaan <3 Ja hauska tietää, että Napolin seudulla on vaateteollisuutta. Pitääkin katsoa, josko tällainen tasapaksu suomalainen löytäisi jotain italialaista vaatetta – tai asustetta, jos ei muuta.
Jännityksellä odotan, minkälainen pupupöksy tällainen suomalainen tulisielu on Italiassa 😀
Me lennettiin Roomaan, josta autolla Napolin seudulle. Auto oli halpa vuokrata. Napolissa oltiin vain päivä, eikä niin ihastuttu. Ei oltu tehty tarkkoja suunnitelmia sinne ja lähinnä haahuiltiin. Da Michele, maailmankuulu pizzapaikka oli ihan superhyvä. Upeeta margaritaa. Tilaussysteemi oli kieltä osaamattomalle hämmentävä ja vahingossa tilattiin take away. Mutta kadullakin maistui hyvältä.
Yövyttiin Torre del Grecossa, n. 30 km Napolista. Älyttömän hyvä valinta. Vuokrattiin sieltä airbnbn kautta edullinen uima-altaallinen talo. Paikalliset pizzeriat oli poikkeuksetta superhyviä ja halpoja (n. 2 e pizza), gelatoa sai kylästä ja yks ihan älyttömän ihana ravintola löytyi niiden muiden hyvien lisäksi. Sieltä tehtiin päiväretkiä Amalfin rannikolle, Pompeiin jne. Ja tosiaan junalla sinne Napoliin. Tekisin tän reissun koska vaan uudestaan ja ehdottomasti taas yöksi ”maalle”.
Me käytiin Napolissa pari vuotta sitten junalla Roomasta. Lapset oli sillon 5 ja 8. Ercolano ja Vesuviuksen tuhkan alle hautautunut Herculaneum, olivat yksi mahtavimmista ja mieleenpainuvimmista kokemuksista ikinä. Lapset tykkäsivät retkestä Vesuviuksen kraaterille. Sinne järjestetään bussimatka ja loppu patikoidaan, lapset jakso hyvin, vaikka rinne oli aika jyrkkä.
Haa, parasta! Olen siellä asunut, tehnyt siitä graduni, fanittanut läheltä ja kaukaa: kyseessä Euroopan ehdottomasti hulvattomin paikka, Istanbulin ohella. Cityssä ruokaa, seimikatua, flaneerausta, funicolare-ajelua jne. Jos tahtoo pois, niin Pompei on mieletön. Autolla rannikkoa kohti etelää, hienoa on ja Sorrenton ja Amalfin jälkeen turismin määrä himnaa. Paestum vähän ”sisilialaisempi”, koko rannikko ihan huikeeta. Jos saarelle tahtoo, niin Procida (tai ei Capri ehkä ainaskaan, vaikka sielläkin hauskoja legendoja). Kaikki katolistaikauskoinen on jännää kans (San Gennaron veri ym). Esim Roberto Saviano on kirjoittanut Camorrasta, jos mafiahommat kiinnostaa. Ja se ruoka… Onnittelut kohdevalinnasta, elämänmakua parhaimmillaan!
…ja siis kaiken hypen jälkeen, valppaus tosiaan on paikallaan. Taskuvarkaat, liikenne, huumekauppa ja yleinen hasardius on rajumpaa kuin monessa kehittyvän maailman suurkaupungissa. Pikkukaupungit ja -kylät Napolin ympärillä on pääsääntöisesti ihan chillejä.
Napoli on suurenmoinen kaupunki ja uskon teidän pärjäävän siellä lasten kanssa varsin hyvin. Toki ymmärrän, että kaaosmaisuus voi lyödä päälle vähän turhan kovaa. Mutta koska lähdette sinne keväällä, turisteja on huomattavasti paljon vähemmän eikä kuumuus pääsee vaivaamaan samalla tavoin kuin keskikesällä. Ja kaupungista pääsee varsin näppärästi niin junalla kuin laivallakin pistäytymään vaikka päiväseltään naapurikunnissa tai saarilla. (Fiiliksiä & raflavinkkejä: https://kipparinmorsian.blogspot.fi/search?q=napoli)
Olin itse Napolissa n. vuosi sitten. En nähnyt rikollisuutta eikä jäteongelmaa enää ollut. Liikenteen kanssa saa tosin olla valppaana, Napolissa autot ovat ykkösiä ja jalankulkijan päätökseksi jää että jääkö alle vai väistääkö..
Lensimme Roomaan josta junalla Napoliin (junan nopeudesta riippuen n. 1-3h/suunta), liput saa halvemmalla kun ostaa etukäteen esim. Trenitalian nettisivujen kautta. Yövyimme air bnb:ssä koska mielestäni niitä kaupungista löytyi hyvin ja olivat hinnaltaan kilpailukykyisiä hotellien kanssa.
Suosittelen:
– pizza Da Michelessä, kannattaa tilata margherita tuplamozzarellalla
– Pompei
– Vesuviuksen huipulle meneminen (itse otimme bussikuljetuksen Pompein asemalta -> ensin tavallisella bussilla -> vaihto maasturibussiin ja n. 1 km kävelyä, mutta sinne pääsee varmasti myös muutakin kautta). Lasten kanssa huomioisin, että Vesuviuksella ei juurikaan ole turvatoimia vaan polun ja kraaterin välissä on vain harva puuaita. Tarvitaan myös hyvät jalkineet. Huipulta on kuitenkin hienot näköalat Napoliin ja lähiympäristöön ja onhan se aika jännää katsella kun höyrypilviä nousee tulivuoren seinämistä 🙂
– Napoli underground jossa pääsi tutustumaan Napolin alla olevaan vanhaan vesijohtoverkostoon sekä mm. rooman aikaiseen amfiteatteriin.
Mielestäni n. 3-4 päivää Napolissa on ihan riittävä. Viimeisenä iltana sain ruokamyrkytyksen joten suosittelen pakkaamaan mukaan Immodiumit 😉
Kiitos mahtavasta Unelmahommissa-kirjasta! Herätti ajatuksia ja sysi eteenpäin kohti työpaikan vaihtoa ja sitä kautta mielekkäämpien duunien etsintää.
Pompej, Vesuvius ja Solfatara on ne paikat, joihin omat (maapallon toiminnasta kiinnostuneet) lapseni veisin. Tosin järjestystä miettisin, etenkin jos on kovin herkässä iässä olevia lapsia.
Olen ollut aikoinaan Napolissa vaihto-oppilaana, ja tuttuja tuolla tietenkin edelleen. Paikalliset ovat varovaisempia, kuin turistit. Kauhulla seuraavat turistien sinisilmäilmäisyyttä. Napoli on kyllä hieno ja eläväinen, mutta oikeasti vaatii varovaisuutta.