©Lahiomutsi Perheloma Napolissa Elena Ferrante Napoli-sarja WSOY-2997

©Lahiomutsi Perheloma Napolissa Elena Ferrante Napoli-sarja WSOY-2973Muistatteko, kun syksyllä Espanjan auringon alla heräsin siihen, että kaipaan ihan oikeata lomaa? Yksi unelmieni työmatka sai silloin tajuamaan, että duunini upeudesta huolimatta kaipaan aikaa, jolloin voin olla ihan täysin offline. Lomaa, joka ei ole kytköksissä minkäänlaisiin duuneihin ja jonka aikana suljen niin sähköpostin kuin puhelimeni. Reissua, jolloin en istu koneen ääressä iltaisin muiden ollessa jo nukkumassa. Matkaa, jossa on mukana ihan koko perhe.

Pidin kiinni lupauksestani itselleni ja perheelleni, ja varasimme miehen kanssa heti syyskuussa kalenterista ajan lomalle. Se on parin kuukauden päästä huhtikuussa. Mies anoi sinne viikon lomaa, ja kun se on ollut ajoissa merkittynä kalenteriin, minun on ollut yllättävän helppoa sanoi ei niille kohdille tyrkyllä oleville työmenoille. Se ei valitettavasti käy, olen silloin lomalla. Muille kaltaisilleni yrittäjille tiedoksi, että maailma ei ole pysähtynyt tai työt loppuneet, vaikka olenkin opetellut sanomaan ei yhden viikon ajalle.

Syyskuussa olin kaiken duunipyörityksen ja ruuhkavuosirysähtelyn keskellä niin poikki, että haaveilin lomasta, jolloin emme tekisi yhtään mitään. Lämpö ja lepo olivat ainoat toiveeni. Mieluiten suljettu all-inclusive keskellä ei mitään. Kunhan vain saisi kerätä voimia, aurinkoa ja rakkaitten läheisyyttä varastoon.

Sittemmin elämä on onneksi tasaantunut ja tullut hallittavammaksi, nautittavammaksi. Juuri nyt on oikeastaan niin hyvä, että tarpeeksi unta saava mieli ja pitenevistä päivistä energiaa saava keho eivät enää kaipaakaan tekemättömyyttä. Uusia kokemuksia janoava minäni on herännyt talviunilta. Miten paljon tykkäänkään taas olla oma itseni! Tai se toinen puoli minusta; totta ja minua se synkempikin puoli on.

Tajusimme miehen kanssa, että nyt vihdoin olisi mahdollisuus päästä tutustumaan Kreikkaan tai Italiaan, joissa emme kumpikaan ole koskaan olleet. Mietimme myös Kroatiaa, Montenegroa ja Italian Sisiliaa. Noihin kaikkiin kohteisiin matkustetaan yleensä keväisin ja syksyisin, kun meidän matkamme ovat yleensä sijoittuneet kauden ulkopuolelle tai sitten Keski- ja Pohjois-Eurooppaan.

Jostain syystä mielessäni on alkanut hahmottua ajatus lomasta Napolissa. Sen maine kaoottisena, kurittomana ja likaisena italialaiskaupunkina saa seikkailumielen kihisemään odotuksesta. Myös mafiahistoria tuo kaupunkiin oman säväyksensä. Ja tietenkin se, että pizza on lähtöisin Napolista.

Tajusin vasta hiljan, että alitajuisesti Napoli-kuumettani on nostattanut Elena Ferranten Napoli-kirjasarja, josta olen nyt herkutellut kustantajalta saamani kaksi ensimmäistä osaa. Kirjasarja kertoo kahden napolilaisnaisen tarinan lapsuudesta vanhuuteen asti. Naiset eivät oikeastaan tule kovin hyvin toimeen keskenään, mutta eivät silti osaa olla ilman toisiaankaan. Kateus ja näyttämisenhalu ajavat naisia eteenpäin elämässä, ja samalla toisesta välitetään enemmän kuin naiset itse edes ymmärtävät.

En muista, koska olisin viimeksi nauttinut romaanien lukemisesta näin paljon kuin lukiessani Lenun ja Lilan tarinaa. Sanoja tekee mieli ahmia, maiskutella niin että kuola roiskuu suupielistä. Samalla kun kirjat kertovat naisten välisestä ystävyydestä ja ihmismielen kiemuroista, ne piirtävät myös kuvaa sodan jälkeisestä Napolista ja sen pölyisillä kaduilla näkyvistä ihmiskohtaloista. Välillä kirjan riveillä ei tapahdu kymmenien sivujen ajan varsinaisesti mitään, mutta kirjaa ei malta laskea käsistään, sillä sen rivien välissä kuhisee. Jukoliste, kun joskus osaisi itse kirjoittaa noin.

Minä tahdon kokea Napolin, paljolti varmasti kirjasarjan ansiosta. Enkä taida olla ainut. Hesari kirjoitti hiljan, että Napoli on nostamassa suosiotaan. Kuulemma moni turisti päätyy sinne juurikin Ferranten kirjat kapsäkissään.

Huhtikuu on ihan pian, mutta mitään suunnitelmia tai lento- ja majapaikkavarauksia emme ole vielä tehneet. Nyt pitäisi siis laittaa hösseliksi. Lentojen hinnat kallistuvat joka päivä. Siksi kysynkin teiltä: missä syödä, kokea, nukkua, iloita ja sivistyä Napolissa? Onko jotain tärppejä erityisesti lapsille? Koska kaupunki on iso, etenkin vinkit kivoista ja mielenkiintoisista kaupunginosista kaltaisellemme perheelle olisivat tarpeen – kyllä te meidät tarpeeksi hyvin tunnette neuvoaksenne oikeaan paikaan. Ettei menisi koko päivä kulkemiseen, vaan voisi pyöriä paljon ihan ns. kotinurkilla.

Meillä olisi myös toiveena yhdistää viikon reissuun kaupunkiloman lisäksi rentoa rantalomailua jossain ihan Napolin lähellä, ehkä jollain saarella. Kaikki ideat ja kokemukset otetaan ilolla vastaan!

Ai ai, melkein jo maistan italialaisen mozzarellan ja punaviinin suussani!

Jaa: