Tänään Unelmaduunarit-podcastissa puhutaan rahasta, palkkaneuvotteluista ja siitä, miten saada tekemästään työstä tarpeeksi rahaa.
Vieraana meillä on ekonomi ja diplomi-insinööri Elina Lepomäki, joka on painanut duunia paikoissa, joissa voi suorastaan haistaa rahan ja vallan. Hän on ex-pankkiiri ja nykyinen kansanedustaja, joka on joka on sekä tienannut paljon rahaa että tehnyt duunia pienellä liksalla kartuttaakseen omaa kokemustaan.
Tämä aihe on itselleni kaksipiippuinen. Ymmärrän raha-asioista nolostuttavan vähän, ja välillä ihmettelen, miten oikein voinkaan pyörittää menestyksekkäästi yhden naisen yritystäni. Kun Satu – ekonomi ja tarkka Exel-nainen – kysyi podcastia varten yritykseni viime vuoden nettotulosta, ei minulla ollut mitään muistikuvaa. Piti tarkistaa.
Se tietenkin kertoo myös siitä, että tulen taloudellisesti toimeen mukavasti. Jos raha olisi tiukassa, tilitilanteen todellakin tietäisi sentilleen. Miehen hoitovapaa-aikoihin on kyllä mahtunut kuukausia, kun oma laskutukseni on tahmannut ja raha on aiheuttanut huolta. Kotimme remontti ei ole seisonut vain ajanpuutteen, vaan myös rahanpuutteen takia. Ne kaudet ja rahasta aiheutunut ahdistus ovat olleet hyviä muistutuksia siitä, miten onnekas on voidessaan nykyään elää niin, että rahaa ei tarvitse miettiä koko ajan esimerkiksi ruokakaupassa asioidessaan.
Voisin väittää, että tienaamani rahat eivät ole tärkeitä (koska aivan hemmetin moni muu asia on massia tärkeämpää), mutta puhuisin palturia. Totta kai se on tärkeää. Minä tykkään rahasta. Tykkään sen tuomasta vapaudesta ja sen mahdollistamista asioista. Esimerkiksi se, että asumme nykyään neliössä kaksion sijaan, on parantanut elämänlaatuamme ja siten onnellisuuttamme merkittävästi ja enemmän kuin olisin onnellisena kaksiossa asuessani voinut kuvitella. Vielä viisi vuotta sitten minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta ostaa omaa osuuttani meidän nykyisestä kodistamme.
Itse koen saavani työstäni myös palkkaa, joka ei varsinaisesti näy tilille realisoituvassa valuutassa. Mutta se näkyy elämänlaadussa. Saan tehdä työkseni asioita, joista olisin muuten valmis maksamaan. Voin laittaa yrityksen kuluiksi asioita, jotka ennen olivat vapaa-ajan rahamenoja.
Työstä saamani arvo on myös se, minkälaisen työn tekemistavan se mahdollistaa. Kun työn ja vapaa-ajan raja ei ole pystysuora viiva, työn ja perheen yhdistäminen onnistuu lempeämmin. Hyvänen aika, mehän vietimme niiden miehen hoitovapaakuukausien aikana viime talven Balilla!
Mutta hei, ennen kuin lähtee ihan sivuraiteille, takaisin siihen konkreettiseen työn arvoon; rahaan. Uusimmassa Unelmaduunarit-podcastissa puhumme siis suorin sanoin rahasta ja palkasta. Jaksossa Elina kertoo jokaiselle työtä tekevälle sopivat vinkit oman työn hinnoitteluun ja niihin hetkiin, kun pitää osata kertoa oma palkkatoiveensa.
Puhumme siitä, miten työhön laitetulla ajalla ei lopulta ole monilla aloilla niinkään merkitystä, vaan tärkeintä on arvo, jonka tuottaa työnantajalle tai asiakkaalle. Mietimme myös tekijän brändin arvoa ja keskustelemme siitä, voiko itsensä alihinnoitella – vai pitäisikö se sen sijaan ajatellakin investointina tulevaan.
Podcastin voitte kuunnella tuon yllä olevan playerin kautta tai täällä. Kaikki Unelmaduunareiden julkaistut jaksot löytyvät kootusti täältä ja lisäksi muun muassa iTunesista ja puhelimen omasta podcast-sovelluksesta.
Ja hei, kertokaa ihmeessä palautetta, se olisi mahtavaa. Palautetta on kätevin jättää Unelmaduunarit-podcastin omien Facebook-sivujen kautta. Päivitämme sivuille kootusti kaikki podcastiin liittyvät päivitykset ja jutut.
Täällä postaus siitä, miten ja miksi kuunnella podcasteja.
Täällä postaus siitä, mikä Unelmaduunarit-podcast on.
Kiitos jälleen kerran mielenkiintoisesta podcastistä!
Hieman näissä rahajutuissa aina silti häiritsee se, että puhutaan keskituloisista (yli 3000€ kuussa) ja erittäin hyvin tienaavista, eikä ”muisteta”, että on myös paljon ihmisiä, jotka tienaavat tosi vähän.
Tässä kyseisessä podcastissä osui silmään (korvaan, heh heh) vieraan kommentti, että ehkä opiskelijalle 3000€ on iso raha! Todella monelle ihmiselle 3000€ on tosi iso raha ja jopa enemmän kuin kuukausipalkka!
En siis kritisoi kommentillani podcastiänne, vaan haluan vain kertoa oman mielipiteeni yleisesti rahakeskustelujen suunnasta.
Kiitos kivasta blogista ja podcastistä!
Kiitos kiitoksista ja palautteesta! Niin mahtava kuulla, että tykkäät podista ja blogista 🙂
Ihan totta, että rahasummista puhuttaessa menimme podcastissa keskituloisten kulmalla, varmasti aika paljon siitä johtuen, että me Satun kanssa asetumme nykyään siihen slottiin. Mutta toivottavasti noin muuten vinkeistä ja ajatuksista oli jeesiä myös heille, joilla ansiot eivät noihin summiin yllä.
Tuo vieraan kommentti tuli siis siinä vaiheessa, kun puhuimme kansanedustajien palkoista ja siitä, riittäisikö siihen suomalaisen mediaaniansio. Elina otti esiin kysymyksen, lähtisikö silloin kansanedustajaksi pyrkimään vaikkapa kovassa työputkessa 15 vuotta ollut keski-ikää lähestyvä ja perheellinen diplomi-insinööri, vaikka kuinka olisi halu ja visio päästä muuttamaan kotimaata. Vertailukohdaksi otti opiskelijat, jolle summa tietenkin olisi iso, eikä pyrkiminen eduskuntaan siis jäisi siitä kiinni, että tulotaso tipahtaisi oleellisesti.
Mutta sehän on tietenkin totta, että 3000 euroa on ihan valtava summa. Itse olen päässyt sellaisiin ansioihin vasta muutaman vuoden ajan, kun työtä kirjoittajana ja media-alan sekatyöläisenä on takana 15 vuotta. Ennen yrittäjäksi siirtymistäni ja työskennellessäni vielä työntekijäasemassa toimittajana, oli oman palkkaluokkani taulukkopalkka alle 3000 euroa kuukaudessa.
Hei, voisiko pyytää vieraaksi Karoliina Sallisen 🙂
No hyvinkin voisi! Hänen urakulkunsa on ollut tosi mielenkiintoinen. Kiitos vinkistä ja toiveesta siis 🙂
Mielenkiintoinen podcast munkin mielestä, mutta mua jäi ehkä vähän häiritsemään tässä ja aiemmissakin se, että näissä jotenkin oletetaan, että ihminen voi aina hinnoitella oman työnsä. Kuitenkin todella moni (varsinkin nainen) on töissä julkisella sektorilla, jossa ei noin vain marssita esimiehen luo ja pyydetä palkankorotusta, vaikka olis kuinka hyvät argumentit taskussa. Palkka on se, mikä taulukossa lukee ja se nousee ehkä työvuosien karttuessa, mutta eipä juuri muuten. Joissain töissä voi ottaa vuoroja, joista maksetaan paremmin, mutta esim. opettajan palkassa ei paljon ole neuvotteluvaraa. Ehkä tämä on yks miesten ja naisten tuloerojen syy? Naiset jää julkisen sektorin palkkakuoppaan, mutta miehet on enemmän yksityisellä sektorilla töissä ja voi neuvotella palkastaan. Olisi mukava kuulla, että onko joku onnistunut julkisella puolella neuvottelemaan palkkaansa ja jos on niin miten.
Kiitos palautteesta. Se on totta, että julkisella sektorilla palkasta ei niin helposti neuvotella, kun se on se mikä taulukossa seisoo. Itse en ole tuttavapiirissä kuullut, että kukaan olisi noilla aloilla saanut palkkaansa neuvoteltua ainakaan isommin. Silloin keino nostaa palkkaa, alasta riippuen, taitaa olla lisäkoulutus ja parempipalkkaiset työvuorot. Itse en ole ollut koskaan julkisella puolella töissä, joten omaa kokemusta ei ole. Mutta toimittajana sain palkkaa myöskin taulukon mukaan. Mutta kun tein samaa työtä freelancerina, pystyin paremmin neuvotella työlleni hinnan. Se ei taida kuitenkaan vaikkapa lastentarhanopea tai neuvolaterkkari koskettaa se.
”lähtisikö silloin kansanedustajaksi pyrkimään vaikkapa kovassa työputkessa 15 vuotta ollut keski-ikää lähestyvä ja perheellinen diplomi-insinööri, vaikka kuinka olisi halu ja visio päästä muuttamaan kotimaata.”
Parempi tosiaan olisi ollut, jos ei olisi lähtenyt, sillä tollopoika on tehnyt tälle maalle enemmän pahaa kuin Esko Aho – Iiro Viinanen -tappajakaksikko, joka teilasi enemmän yrittäjiä kuin punakapina aikanaan.