Saimme lasten kutsun katsomaan nukketeatteria. Se sopi mainiosti vahingossa syntyneen kulttuurilauantain ohjelmaan, joten mehän toki lähdimme, minä ja muksut.
Nukketeatteri Sytkyt on luonut Oscar Wilden Onnellinen prinssi -klassikkosadusta nukketeatteritulkinnan. Esitykset ovat Kansallisteatterilla, eli ihan Helsingin keskustassa. Lasten mielestä Kansallisteatteri näyttää ulkopäin ihan satulinnalta, ja minäkin rakastan teatterin krumeluuria ja rakentamisvuosisadan 1800-lukua henkivää tunnelmaa. Tuntuu hyvältä ja jotenkin kulttuurisesti juurevalta piipahtaa lasten kanssa paikkoihin, joiden ovenkahvat ovat kuluneet vuosisatojen aikana sileiksi kulttuurinnälkäisten ihmisten käsissä ja joissa on tehty teatteria jo useamman sukupolven ajan.
Onnellinen prinssi -esitys alkaa teatterin aulasta, jossa nukkemaestro Juha Laukkanen tapaa lapset. Se on ihanan lähestyttävä tapa aloittaa esitys, etenkin kun joillekin katsojille kerta voi olla ensimmäinen teatterissa. Tutustumisen jälkeen jokainen lapsi saa pääskysen siivin ja Egyptin auringon johdattelemana lentää jykeviä portaita pitkin yläkerran lämpiöön.
Pääskynen on pääroolissa myös esityksessä, mikäli tarina Onnellisesta prinssistä ei ole tuttu. Tarinassa pääskynen ja Onnellinen prinssi -patsas ystävystyvät ja auttavat yhdessä kaupungin heikko-osaisia. Esityksen tarina on siis hyvin perinteinen, jossa hyväsydämisyys, toisten auttaminen ja omastaan antaminen ovat hyveitä. Oscar Wilde kirjoitti tarinan 1800-luvun lopussa, mutta sen opetus on ihan yhtä ajankohtainen juuri nyt. Kouriintuntuvan ajankohtainen, jos minulta kysytään.
Onnellinen prinssi -nukketeatteriesitystä suositellaan 2–7-vuotiaille. Se sopiikin hyvin lapsen ihan ensimmäiseksi teatterikokemukseksi, josta voi aloittaa matkan teatterimaailmaan. Esitys kestää 30 minuuttia, joten sen jaksaa pienempikin katsoa. Varsinaista lavaa ei ole, ja esityksen kulissit ovat pienet, joten isoja lavoja ja teatterisalien pimeyttä pelkäävät lapset voisivat kokea tämän mielekkääksi tavaksi tutustua teatteriin. Musiikkin volyymitkin ovat pienellä.
Näytösaikoja on viikolla aamupäivisin, mikä varmasti piristää monia perhevapaita viettäviä. Me käytiin katsomassa esitys lauantaina aamupäivästä, minkä jälkeen oli mukava mennä lasten kanssa lounaalle juttelemaan juuri koetusta. Sitä tukemaan saatiin näytöksestä mukaan vihkonen, jossa on erilaisia tehtäviä ja kysymyksiä liittyen pääskysen ja onnellisen prinssin tarinaan.
Hoen tätä usein, mutta nyt on taas pakko: ai vitjat, miten tykkään tästä vähän vanhempien lasten äitiydestä! Miten parasta onkaan, että molemmat lapset ovat nyt sen ikäisiä, että voimme yhdessä käydä kulttuuririennoissa ja ihan oikeasti jopa jutella kokemuksistamme jälkikäteen ruuan tai kahvin sekä kaakaon ääressä. Paljon se on ottanut ja ottaa, mutta nyt aletaan kerätä siitä kaikesta annetusta satoa. On maailman parasta saada olla äiti.
Ihanaa, muistan Juhan ja Sytkyn omasta lapsuudesta <3 nuo teatterimuistot todella kantaa, pystyn edelleen muistamaan Juhan äänen ja ihanat Uppo-Nalle esitykset! Ja miten hän edelleen on aivan saman näköinen, lähes 30-vuotta myöhemmin?!? kiitos tästä aikamatkasta! Teatterissa käyminen lasten kanssa on todella hedelmällistä. Meillä ainakin muistellaan pieniä yksityiskohtia ja tunnelmia vielä pitkän ajan päästäkin. Kuusiveen kanssa on katsottu jo joitakin aikuisten näytelmiäkin
Hauskaa, että muistat Juhan ja Sytkyt omasta lapsuudesta 🙂 Ja niin parasta, että sinulla teatterimuistot ovat kantaneet. Toivottovasti niin käy myös omille lapsilleni! Meilläkin lapset muistavat ja muistelevat yllättävän yksityiskohtaisesti asioita, joita ollaan yhdessä koettu ja nähty teatteririennoissa. Siitä tulee hurjan hyvä fiilis 🙂
Toivottavasti vielä palaat vastaamaan myös vanhempiin kommentteihin, jotka ovat jääneet vastaamatta. Vaikka sitten joku postaus ilmestyisi vähän myöhemmin.
Moikka! Olen hurjan pahoillani, että vanhoja kommentteja on läjäpäin vastaamatta. Kulunut syksy on ollut aika hurja, mutta nyt onneksi elo alkaa tasoittua. Siksi jouduin tekemään ratkaisun, jossa aloitan ns. tyhjältä pöydältä. Vastailen uusiin kommentteihin, mutta niin kurjaa kuin se onkin, vanhemmat joutuvat nyt olemaan ilman vastauksia. Nyt koitan pitää paketin niin hallussa, että vastaavaa ei enää pääse tapahtumaan. Olen niin pahoillani. Jos johonkin vanhaan kommenttiin erityisesti kaipaat vastaustani, kerrothan, niin käyn vastaamassa.
Ymmärrän. Tämä uusi ratkaisusi olisi varmaan kannattanut käydä kertomassa lukijoille (ja kannattaisi edelleen, täältä yksittäisen kommentin joukosta sitä tuskin löytää), sillä taisit luvata jokin aika sitten vastata kaikkiin kommentteihin vaikkakin myöhässä.
Kyllä, olet oikeassa, se kannattaa kertoa. Päätös on syntynyt nyt kahden sairaspäivän aikana, kun to do -lista on vain kasvanut. Mulle on erityisen tärkeää vastata kommentteihin ja tämä tuntuu tosi kurjalta. Pakkoraossa tehty päätös, jota ei toivottavasti toiste tarvitse tehdä.
Minä kaipaisin vastauksia taannoiseen imetys-juttuun, olis kiva lukea niitä kun aihe tuntuu vielä läheiseltä. Oon aina välillä käynyt kurkkimassa joko sinne olis tullut vastauksia, mutta kohta se unohtuu itseltäkin.. Myös keittiön saippuoiden ja tiskirättien tuunausjuttu kiinnostaisi.
Ai niin, imetyspostauksenkin kommentit ovat vastaamtta. Hitsiläinen, ihan hullu syksy! Nyt onneksi jo mukavan leppoisaa vastapainoksi 🙂 Mä tosiaan jouduin nyt tekemään ikävän päätöksen, että en kaiva vanhoja postauksia enää esiin. Mutta tiskirättihommiin toivottavasti palaan ihan uudella postauksella, josko saisin kokeiltua, miten niitä voisi tehdä itse 🙂