Sain vihdoin aikaiseksi käydä lapsen kirjahyllyä läpi. Perkasin pois kaikista vauvaisimmat kirjat ja tein tilaa jemmassa olleille hieman enemmän ikää vaativille lastenkirjoille. Siinä samassa poimin esiteltäväksi lapsen lempparikirjat, joista olette toivoneet postausta. 

Minimen suosikkikirjat eivät suurimmilta osin ole todellakaan niitä, joita minä olen hänen suosikkikirjoikseen yrittänyt tyrkyttää. Olen ostanut kirpputoreilta ihania vanhoja kirjoja satumaisen kauniilla kuvituksella. Arvaatkaapa vaan, onko lasta kiinnostanut esimerkiksi hempeät lumenhenkipiirrokset. Jep, ei sitten yhtään. Oma äitini onkin neljän lapsen kokemuksella hankkinut lapsellemme kirjoja, joita en itse turhamaisuuksissani olisi ikinä kirjahyllyyn ostanut. Kuten nyt vaikka Vau’kirjan opukset, joiden konseptia pidin liian liukuhihnatuotantona. Mutta pitihän se arvata. Lapsi on ollut niistä totaalisen täpinöissään!

Lapsi aloitti kirjaseikkailunsa Vau’kirjan Laula ja leiki -pehmokirjasta. Sen taikana taisi olla rapisevat ja hyvin suuhun tungettavat pehmoiset kangassivut. Kirjassa on lisäksi yksinkertaisten lastenlaulujen sanoja, joita olemme yhdessä hoilotelleet. Toinen suosioon noussut ensikirja oli WSOY:n Leena Junnilan Kot! sanoo kana -kirja, jonka värikkäistä ja kiehtovan yksinkertaisista eläinhahmoista kirjoitinkin jo aikaisemmin.

Seuraava suosikkinelikko on niin ikään äitini tuomisia. Otavan Vauva-sarjan kirjat ovat parhain esimerkki kirjoista, joita minä en jaksaisi katsella, mutta joita lapsi rakasti. Niissä on kurkistusluukkujen takana erilaisia kuvia teemojen mukaan. Etenkin värit- ja lemmikit-kirjat ovat olleet kieltämättä hyviä lapsen kielellisen kehittymisen kannalta. Itseltäni on taas rapistunut muutamat aivosolut, kun näitä piti plärätä viikosta toiseen.

Vau’kirjan Mitä vauva sanoo – ja Vauvat-kirjat olivat teholuvussa usean kuukauden ajan lapsen ollessa vajaa vuoden vanha. Niistä hitin taitaa tehdä niiden aihe. Vauva, eli lapsi itse! Kirjoissa vauvat tekevät lapselle tuttuja puuhia kuten kylpevät, nukkuvat, syövät ja käyvät laskemassa liukumäkeä.

Samaan aikaan suosittuja olivat myös Vau’kirjan Pikku-Eetu nähdään taas kirja -sekä arvostelukappaleena saamani WSOY:n Vauva!-kirja. Niissä pientä lukijaa viehättää taas sama ihana aihe kuin aikaisemmissakin kirjoissa: vauva itse.

Lapsen ollessa noin vuodenikäinen, mukaan tulivat uudet suosikit. Ja näistä tykkään myös minä! Lapsen ystävältäni synttärilahjaksi saama Eric Carlen klassikkosatu Pikku toukka paksulainen on hassun hauska tarina pienestä toukasta, joka syö viikon ajan valtavasti erilaisia ruokia ja muuttuu lopulta kauniiksi perhoseksi. Arvostelukappaleena saamani Soiva Laulukirja taas on lapsen kirjahyllyn eniten selattu ja paineltu kirja. Olen hehkuttanut kirjaa jo aikaisemmin, eikä sen hohto ole vieläkään laantunut. Tämä on siitä kiva nide, että sen parissa lapsi jaksaa viihdyttää tovin myös itse itseään painelemalla napista biisiä toisen perään.

Sitten siirrytään uudempiin suosikkeihin. Valittujen Palojen Kaupunki-luukkukirja on ollut niin hittikamaa, että mun on tehnyt välillä mieli piilottaa koko kirja. Ei taas sitä samaa kirjaa, en jaksa! Mutta onhan tuo kirja myös kiva. Siinä ei ole juurikaan tekstiä, mutta sitäkin enemmän pieniä yksityiskohtia täynnä olevia kuvia ja luukkuja. Kaupunkilaismuksulle on myös kiva tunnistaa kirjan sivuilta tuttuja juttuja.

Olipa Virtasilla joulu -kirjan myötä meillä on ollut joulutunnelmat siitä lähtien, kun tämän kirjan viime vuoden lopulla kaivoin esille. Eikä haittaa! Kirja on satukirjailijasuosikkini Marjatta Kurennimen, jonka tarinoita mies luki mulle iltasaduksi jo aikana ennen lasta. Kurennimen kieli on leikkisää ja oivaltavaa, ja kuvituksen ansiosta lapsi jaksaa sitä kuunnella. Muut Kurenniemet joutuvat kuvattomina odottamaan vielä tovin iltasatulistalle pääsemistä.

Viimeisimpänä suosikkikirjoissa on oman lapsuuteni saturakkaudet, Otto-Nalle ja Pupu Tupuna. Etenkin Tupuna on lapsesta niin superpupu, että kirjaa pitää lukea joka päivä. Ja yllätyksekseni mä myös jaksan kirjaa lukea uudestaan ja uudestaan, vaikka muistelin Pupu Tupunan olleen aikamoista söpöyshöttöä. Mutsius on taas näemmä tehnyt tuhojaan aivosoluissa!

Mitä kirjoja teillä plarataan kyllästymiseen asti? Me emme varmasti ole ainoita, jotka ottavat mielellään suosituksia mukaan seuraavalle kirjastoreissulle!

Jaa