Kaupallinen yhteistyö: Fiskars

Kerron nyt salaisuuden, jota olen varjellut ihan pienessä piirissä. Tajusin nimittäin, että salaisuus saattaa olla yksi syy siihen, miksi parisuhteemme miehen kanssa voi hyvin pikkulapsiarjen keskelläkin. Ja sellaisia salaisia parisuhteen hellimiskikkoja ei pitäisi jemmailla vain itsellään, vaan jakaa myös muille.

Meillä on silloin tällöin tapana pitää salaisia päivätreffejä lasten ollessa päiväkodissa. Se on mukavan vaivatonta, sillä lastenhoitokuvioiden järjestely iltoihin ja viikonloppuihin vaatii sen verran säätöä, että eipä noita treffejä muuten tule järjestetyksi ollenkaan niin usein kuin suotavaa olisi. Päiväkotipäivätreffit järjestyvät myös ihan käytännön syistä. Miehelle tulee kolmivuorotyön takia välillä päiviä, kun hän menee vasta iltapäivällä töihin tai että hän herää yövuoron jäljiltä iltapäivällä. Jos vain olen noina päivinä kotitoimistolla ja aikataulut antavat periksi, me varastamme tunnin tai kaksi ihan vain meille kahdelle.

On kai sanomattakin selvää, että se on rikollisen ihanaa. Viettää nyt treffejä keskellä arkipäivää, villasukissa ja oman kodin rauhassa! Miehen yövuoron jäljiltä me syömme monesti yhdessä brunssin, joka toimii hyvin yhteisenä ateriana, kun toiselle lautasella on aamiainen ja toiselle lounas. Joskus minä kokkaan nopeasti jotain valmiiksi miehen nukkuessa, yleensä mies kokkaa tuhdimman aamupalan kahdelle (minä voisin syödä vain aamupaloja, joten järjestely käy mainiosti), mutta ihaninta on, jos ehditään kokata yhdessä.

Ei me toki aina näin komeita ja monesta sortista koostuvaa brunssia tehdä, kuten näissä postauksen kuvissa. Mutta tällä kertaa päätimme treffien lomassa laittaa kunnon koetukselle Fiskarsin Hard Face Steel -sarjan kattilan, paistinpannun ja kasarit, joita olin saanut tehtäväkseni testata. Tuo keitto- ja paistoastiasarja valmistetaan Fiskarsin tehtaalla Sorsakoskella.

Me olemme antaneet keittiöremontin myötä suurimman osan kattiloista ja kasareista pois, sillä ne eivät enää toimineet induktioliedellä. Uudet pelit ja rensselit tulivat siis tarpeeseen. Nuo mattaharjatusta ruostumattomasta teräksestä valmistetut Hard Face steel -keittiövälineet toimivat ihan kaikenlaisilla liesillä, joten vaikka niiden kanssa päätyisi joskus muuttamaan, ei yhteensopivuusongelmaa enää tule. Ne on myös suunniteltu kovaan käyttöön, eli muun maussa lapsiperheen räiskyvään keittiöön, jossa liesi lämpiää useamman kerran päivässä.

Sidoimme siis miehen kanssa essut kiinni ja nostimme hihat ylös. Tällä hetkellä pohjoinen luonto tarjoaa upeita makuelämyksiä kotikokeille, ja rakensimme brunssin kausituotteiden ympärille. Lehtikaali haettiin kotipihan viljelylaatikosta ja pihlajanmarjat lähimetsästä, mutta muiden raaka-aineiden – kotimaisten omppujen, suppilovahveroiden ja puolukan – kanssa oikaistiin tällä kertaa kaupan kautta.

Puolukkainen vispipuuro on ollut turvaruokani ihan lapsuudesta lähtien. Me tehtiin se miehen kanssa spelttimannasuurinoista, jotka sekoitimme kauramaitoon. Puuron kuohkeuteen ei ole oikoteitä. Keittämisen jälkeen puuroa pitää vispata niin maan pirusti sähkövatkaimella, jotta se saa ilmavuutta. Kun tuntuu, että ei jaksa enää vatkata yhtään, pitää vielä vatkata pari minuuttia, minkä jälkeen puuro on vihdoin valmis. Siksi on ihanaa, että pinnoittamattomassa Hard Face Steel -kattilassa vispipuuroa tai vaikka perunamuusia keitellessä astiaa ei tarvitse vaihtaa välillä, vaan ruuan voi vatkata suoraan kattilassa.

Paistinpannuleivät tein ihan vain sekoittamalla näppituntumalla yhteen vettä, jauhoja ja ripauksen suolaa. Leivät kaulitaan littanoiksi ja paistetaan kuivalla ja kuumalla pannulla molemmilta puolilta. Pinnoitettu Hard Face Steel -paistinpannu selvisi tilanteesta erinomaisesti. Minulla on kutina, että tuo paistinpannu tulee nopeuttamaan parhaillaan menossa olevaa prosessia, jossa opettelen taas rakastamaan ruuanlaittoa pikkulapsikaaosvuosien jäljiltä. Kun ruoka ei kärtsää pannulle, vaikka välillä pitäisi sännätä pyyhkimään pyllyä, ei hermojenikaan tarvitse kärtsätä.

Leipien päälle sipaistavaksi teimme suppilovahvero-kikhernetahnaa. Eli paistoimme suppiksia kuivalla pannulla kunnes vesi haihtui, minkä jälkeen lisäsimme pannulle voita, kikherneitä, punasipulia, valkosipulia, mustapippuria, suolaa sekä persiljaa ja paistoimme vielä hetken, kunnes surrautimme sauvasekoittimella koko setin tahnaksi.

Kotimaisista ompuista teimme chutneysta inspiraation saaneen omenakastikkeen. Sekoittelemille siis kasarissa muutamat kuoritut ja kuutioidut omenat, tuoretta inkivääriä, chiliä, kookossokeria, kanelia, kardemummaa, omenaviinietikkaa ja vettä. Kasarin paksu kolmikerroksinen pohja jakaa lämmön tasaisesti, minkä takia kastiketta ei tarvinnut juurikaan sekoitella, vaan se sai muhia itsekseen silikonireunaisen kannen alla pehmeäksi ja meheväksi mössöksi.

Kylkeen teimme kookosöljyssä paistettua lehtikaalia, joka maustettiin valkosipulilla, suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Lisäksi tein vielä pannulla kypsytettyjä tomaatteja, joita fiilistelen aina hotellien aamupaloilla. Leikkasin tomaatit puoliksi ja asettelin ne paistokasarin pohjalle, jonne olin lorauttanut runsaasti oliiviöljyä. Päälle rouhaisin vielä myllystä mustapippuria ja suolaa, minkä jälkeen tarvittiin vielä vähän silputtua valkosipulia sekä tuoretta basilikaa. Sen jälkeen tomaatteihin ei tarvinnut enää koskea, vaan nekin valmistuivat omia aikojaan kannen alla. Helppoa!

Pihlajanmarjashotit mies teki parista kourallisesta pihlajanmarjoja, lorauksesta omenamehua sekä töräyksestä juoksevaa hunajaa. Kananmunat valmistimme tällä kertaa keittämällä ihan siitä puhtaasta ilosta, että Hard Face Steel -sarjan keittiövälineiden kansissa on kaksi erilaista kaatoaukkoa, joista keitinvesi on ihan superhelppo kaataa pois. Kiitos tuon kannen, pastaa keittäessäkään ei ole enää tarvinnut kaivaa esiin lävikköä valutusta varten.

No niin, nyt on valmista. Sitten vain keitetään kahvit ja sytytetään kynttilät. Treffibrunssi kahdelle on katettu.