Esikoisesta on kuluneiden vuosien aikana kehkeytynyt pieteetillä harrastukselleen omistautuva keppihevosharrastaja. Ei siis mikään ihme, että alkuvuonna hänen täytettyään vuosia, teemaksi valikoitui kepparit. Ja niinpä taloyhtiömme kerhotilassa juhlittiin eräänä talvisena lauantaina keppihevossynttäreitä.
Nyt kaikki tämä vieretysten nuhjaaminen, yhteiset sipsiastiat ja samasta vesiastiasta omenoiden suulla poimiminen tuntuvat ihan toisesta maailmasta olevilta. Mutta juuri siksi nyt onkin hyvä muistuttaa itseään toisesta normaalista ja palata kepparisynttäreiden tunnelmiin.
Mehukestejä alkaa meilläkin olla alla jo sen verran monta, että juhlien järjestelyvastuu on siirtynyt koko ajan enemmän sankarille itselleen. Näitä synttäreitä suunniteltiin ja järjesteltiin useamman viikon ajan taloyhtiömme kerhohuoneessa, jonne esikoinen samassa talossa asuvine kavereineen paineli aina koulun jälkeen askartelemaan.
He tekivät useamman illan ajan maailman suloisinta pinjataa (lue siitä enemmän sekä ota talteen helppo ohje täältä), koristelivat tekemiään paikkakortteja ja askartelivat palkintoruusukkeita. Jälkimmäisiin olin jostain bongannut helpon ohjeen. Siinä kahden pienen muffinivuuan väliin liimataan tilkkulaatikon kankaista leikatut haitulat, taakse kuumaliiman kanssa kiinnitetään hakaneulat ja päälle liimataan palkintosijasta kertova numero – synttäreillä kaikki olivat ykkösiä.
Minä autoin sen verran reksiviitan kanssa, että kävin hakemassa sankarin toiveiden mukaiset pahvilautaset, servetit ja muutamat ilmapallot. Lisäksi kaivelimme juhlatavaralaatikosta väriteemaan sopivat hunajakennopallot ja serpentiinin jämät.
Tulostin myös netistä löytämäni kuppikakkukoristeet, joita sitten puolison kanssa liimailtiin yksi ilta hammastikkuihin miettien, että tätä on olla kahdeksanvuotiaan vanhemmat. Näitä samoja tulosteita käytettiin myös koristellessa kaakaobaaria. Sain siihen idean Happymilkmaman IG-tililtä, ja kaakobuffet oli ihan hitti ohjelmanumero etenkin näin talvisynttäreillä.
Sapuskoissa mentiin vanhoilla tutuilla hiteillä. Suolaisena tarjolla oli Margherita-pizzaa, muutamaa eri sorttista sipsiä, dippejä ja porkkana- sekä kurkkutikkuja. Makeina herkkuina tarjolla oli tällä maailman parhaalla porkkanapiirakka/kakkureseptillä tehtyjä porkkanakakkumuffineita. Ne ovat aina lasten toiveissa, eikä meillä ilman niitä ole taidettukaan juhlia ainoitakaan synttäreitä. Lisäksi kokosin paperisiin pikkuvuokiin hedelmäpalasia ja marjoja – aina yhtä toimiva klassikko tämäkin.
Kakun kanssa todistin taas olevani maailman huonoin täytekakkujen tekijä. Kuiva täytekakku on pahin leivontapelkoni, joten ei ollut ensimmäinen kerta, kun kakku lainehti ulos jääkaapista. Ja sitten kun vielä lätkäisin päälle ilman pohjustusta sokerimassan, alkoi päällyskin sulaa. No, ei se ole niin nöpönnukkaa, ja kaikkien odotusteni vastaisesti kakku oli ihan tosi hyvää. Moni Hannen tekemä kakku päältä ruma, sisältä täyttä nannaa!
Juhlissa oli ohjelmana tietenkin kaikkea keppihevosiin liittyvää. Vieraat saivat tuoda mukanaan oman keppihevosen tai sitten sellaisen sai lainata talon lasten omasta kepparitallista. Ruokailun jälkeen kisailtiin kellarin käytäville rakennetulla keppihevosradalla. Nämä ratojen osat olen saanut muutama vuosi sitten yhdeltä Lähiömutsin lukijalta, jonka kotona niille ei enää ollut käyttöä. Kiitos vielä kerran, niistä on ollut ihan valtavasti iloa!
Palkintoruusukkeiden jaon jälkeen lapset leikkivät aasinhäntää, mitä nyt aasi olikin tietty sankarin maalaama hevonen, jolle koitettiin saada villalankaista häntää paikoilleen. Pinjataa jokainen sai huitaista kerran (jestas tuon ikäisissä on jo voimaa!) ja se poksahti rikki sopivasti kahdennellatoista iskulla, viimeisen vieraan kohdalla.
Hurjan innostuksen sai aikaan heppojen herkkujen syöminen, heppojen tyyliin. Eli toisin sanoen lapset yrittivät vuorotellen syödä omenan vedellä täytetystä astiasta, ilman että käyttävät käsiä. Tämä oli yleinen synttärileikki jurakaudella, kun itse olin lapsi, mutta nykymuksuille tämä oli näemmä ihan uusi ja hämmästyttävän hauska leikki.
Lopuksi jäi vielä vähän aikaa Spotify-diskolle, jonka DJ hövelisti toteutti kaikki biisitoiveet. Tanssilattialle mahtuivat ilosta hirnuen niin lapset kuin keppihevoset.